seuraava »

[Hiisitär]

Ihan pakko avautua nyt tänne tällaisesta ikiaikaisesta asiasta, mutta jos en tee sitä, napsahdan liitoksistani.

Elikkäs minulle tuli ero kuukausi sitten – mies jätti toisen naisen takia. Ihmisenä tuo mies oli pienintä piirtoa myöten sellainen, josta olen aina haaveillut, joten menetys tuntuu ihan erityisen pahalle. Hirveätä tajuta, ettei olekaan niin erikoinen, etteikö olisi korvattavissa!

Näin viime yönä unta, jossa mallinainen tahtoi lähteä poikaystävänsä kanssa tämän ystävien luo, mutta mallin managerit (mies ja nainen) eivät päästäneet häntä, vaan veivät hänet autoon. Muistan mallin kysyneen ”Miksi minun täytyy olla peilinlainen?” Lopulta malli pakeni. Hän juoksi ohdakkeiden ja ruusupuskien läpi ja piiloutui erään mummon mökin pieneen kappiin. sieltä häntä ei löydetty ja nainen sai vapautensa.
Uni alkoi pian uudestaan, mutta tälä kertaa minä olin malli ja kyseessä oli näytelmä. Juoksin piikkipensaiden läpi samaan mökkiin, mutten mahtunutkaan kaappiin piiloon, koska en ollut tarpeeksi pieni ja siro. Piilouduin sohvan taakse, mutta sohvan ja seinän väliin jäi niin iso rako, että minut löydettiin heti. Menimme ulos toisen näyttelijän kanssa ja mökin edestä avautui puinen satamalaituri, joka kiersi mökin. Vesi oli tummaa, sameaa ja siinä kellui kuivia ulosteita todella paljon. Ohjaaja halusi, että juoksen veteen näytelmässä ja aloin itkeä. ”En minä uskalla, minulla on hirveä vesikammo!”

Heräsin itkuuni ja huomasin, että ex oli laittanut tekstarin, jossa hän kysyi, mitä ajattelen siitä, että hän on nyt niin onnellinen sen uuden tytön kanssa.

ja minä itkin koko loppu yön.

Sain nukuttua ehkä puolituntia, jonka aikana näin unta, jossa kaivoin kaapistani löytämään muuttojätesäkkiä. Etsin jotain, mutta en löytänyt sitä. Sen sijaan löysin paljon muuta tavaraa – tavaroita joita en tiennytkään omistavani, kuten luontaista mustikkaöljyä sairastumiseen, sekä muutamia kadonneita tavaroita, kuten lyijykynät vahvuuksiltaan 6B ja 4H. (Eli 6B on todella pehmeää ja tummaa kun taas 4H on kovaa ja vaaleaa lyijyä).

Mitähän unet merkkaavat?

Sitten vielä sellainen seikka, että tämä koko jupakka HÄVETTÄÄ minua ihan kamalasti! Tiedän, ettö tapahtui mitä tahansa niin kuuluu tapahtua ja se on kaikille osapuolille hyväksi. Muistan vielä mikä karmallinen seikka suhteeseemme liittyi ja mikä on henkisen syy eroon, mutta silti olen erittäin pettynyt, surullinen ja vihainen. Kun minua loukataan verisesti pääsee tulinen ja aggressiivinen Oinaani esille. Tekisi mieli (kirosana) teurastaa molemmat (kirosana)! Eteenkin se nainen, kun on noin julmennut viedä minulta onneni.

Onnikaan ei saa perustua toiseen ihmiseen – täytyy olla onnellinen ilman sidoksia. Ja silti mie itken onneni perään. Samoin ei saa vihata – se ei tee hyvää kellekään, ja silti minä olen vihainen. Hävettää, että asiat tajuavana (vanhana) sieluna sitä silti käyttäytyy ja ajattelee näin naurettavasti. Että minut on korvattu, kukaan ei koskaan kuitenkaan rakasta. Olenhan seurustellut 3 kertaa, joissa jokaisessa mies jätti sanomalla ”et tunnu enää tyttöystävälle”, 2 heistä petti ja 2 jätti toisen naisen takia. Mikä minussa on vikana? (vaikkei mitään olisikaan, kaikki olivat karmallisia suhteita)

Lisäksi sitä alkaa epäillä onko liialla maskuliinisella energiallani osuutta asiaan? Ilmennän kuitenkin enemmän sitä kuin feminiinistä energiaa, haittaako se jotenkin suhdetta, kun mieskin on maskuliininen?

Kolmanneksi loukkaa eniten se, että nainen, jonka kanssa ex nyt seurustelee, ei ole se, jonka kanssa hän asettuisi elämään lopun iäkseen. Hän on menneen elämän aviopuoliso ja karmallisia velvoitteita käydään läpi. Toisaalta olen iloinen, että he saavat nyt käytyä yhden sidoksen pois tässä elämässä, toisaalta olen surullinen, että minut on korvattu ”väärällä” naisella – Oinas minussa ajattelee, että minun korvaajani täytyy olla VÄHINTÄÄN Se Oikea!

Minua siis hävettää moinen käyttäytyminen ja ajattelutapa. Ja se itkettää entisestään.

[^^Queen Nefertiti^^]

Hei Atha, ole vaan ihan rauhassa ihminen. Jos et tuntisi ja purkaisi, et voisi olla elossa.

Malli unessa puhuu peilistä, eli on joku ominaisuus exässäsi mitä koit peilaavasi? Mikähän se oli? (ensimmäinen ja ehkä tärkein kysymys, jota en ole itse selvittänyt kaikista miehistä; olen SAATTANUT peilata kiireisyyttä ja egoa toisessa, mutta..)

Ulosteet ja vesi. Et halua kohdata negatiivisia tunteita, siis. Haluat vaikuttaa liian henkiseltä ja hyvältä, kuin pimeyttä ei olisi?

Kaappi ja tavarat, niin, luurangot kaapissa. Jotain käsittelemätöntä vanhaa roinaa mitä lakaistaan pois ja nyt tulee kaikki ulos.

Painiskelen ihan samojen kysymysten kanssa, miksi kaikki rakkaus on vain karmaa ja menetystä ja luopumista. Sinähän olet nähnyt asiat menneiden elämien kautta. Itse en voi uskoa kuin ehkä yhden kohdalla että joo petin sitä menneessä. Toisen kanssa luulin, että olimme karmavapaassa tilanteessa, ehkei sitten? Minuakin 2 petti, 1 vain lähti toisen kelkkaan aika ikävässä vaiheessa EIKÄ VIELÄKÄÄN PUHU teostaan, mutta koettaa nyt sitten 7v jälkeen hyvittää vähän toimintaansa, itse asiassa.

Minullakin menee sanat solmuun kun valmistaudun sanomaan kolmannelle, miksi en pysty teeskentelemään ystäviä ja onko hän niin tunnekuollut ed. suhteista, että ei huomaa omaa piittaamattomuuttaan VAI oliko rakkaus päin vastoin niin isoa, ettei kestä. Samalla huomaan että ei minun tunteeni enää tässä elämässä (Mars Venus laskusolmu) tarvitse olla kehenkään näistä kiinnittynyt, kumppani olis kiva, mutta näissä kaikissa oli ikäviä piirteitä, tosin eka oli hurmaavin jotenkin. Ja oli todella kummallista seisoa Lontoon kadulla ja kokea se sama vanha rakkaus. Parisielut todella syntyvät ihan minne tahansa, kulttuuritkaan ei Länsi Euroopassa ole niin erilaisia.

Olen tullut siihen tulokseen että niin kuin joka solu kaipaakin suhdetta, olen vain yksin. Aika tosin voi käydä pitkäksi niin että rakastajaa kaipaa, tekemistä pitää olla, kehenkään ei luota jne, toisaalta ei minua kokemukset ole tappaneetkaan.

Ja yhä vaikeammalta tuntuu mennä vilpittömästi suhteeseen, mutta se mies sitten varmaan vastaa omista tunteistaan ja päätöksistään. Ei niin ettei miehet kattelis, mutta toist. ei mitään synny. Juuri sain kuulla kiertoteitse miten yksi kirjakauppias oli kehunut ulkonäköäni.

Koetko olevasi tarpeeksi kaunis.. epäiletkö että erojen syy voikin olla ulkoinen asia eikä sisäinen karmajuttu.. minunkaan exä ei varmaan ole viimeisessä suhteessaan loppuikäänsä, silti aion kysyä, ajattelitko mitään, oliko todella pakko lopettaa suhteemme ja siitä sitten joidenki n kuukausien jälkeen aloittaa uusi. Mitä järkeä?

Ihmiset ei ole niin loogisia kuin toivois.

Voimia ja suruaikaa.

Muuten tosta.. vihaamisesta, vielä, miksi ei saisi vihata.. en tiedä pystyykö kukaan muu kuin avataara rakastamaan kaiken läpi vaikka kumppanit ja ihmiskunta ja sukulaiset tekis mitä. Itse vähän niinkuin pysyttelen erossa ikävistä ihmisistä - erään kohdalla ajattelen että sielunsa on aika eri vuosisadalta, enkä ole mielellään lähellä, hän on niin sokea puutteilleen ja ärjyy muille.

Oikeastaan.. yhä uudelleen ajattelen että miksei SE henkilö löytynyt heti niin olisin välttynyt "turhilta tuskilta".. mutta ehkä "turhien" tuskien piti avata jotain.. ainakin empatiaa.. ja tärkein suhde ei tosiaan ollut viimeinen vaan ensimmäinen, oikeasti rakkaus oli todella syvää, nyt on hankalaa olla tekemisissä kun hänen pitää avioliittonsa takia kieltää tunteita. Voi puhua salassa syviä muttei esim meilissä, mitä en käsitä (vaikea käsittää että hän meni yhdeksi lihaksi toisen kanssa joka saa lukea postinsakin, en anna kenenkään miehen lukea kaikkia posteja saati hallita konettani, ei onnistuisi, vaik olis oinas ja mustasukkainen).

Auttaako sinua että kohtalotovereita on.

Minussa ei muuten ehkä tuo viha nouse enää, en halua tappaa edellisiä ja naisiaan, olkoot, surukin lipuu pois. Nyt jos koskaan sinulla on mahdollisuus löytää itseäsi.. tehdä muuta ja kokea muita pinnallisesti. Viha kuuluu irroittautumisvaiheeseen. Koeta muistella kuka olit ja mistä nautit ennen KETÄÄN näistä miehistä. Löydät ehkä jotain, ainakin viattomuutta ja omaa voimaa. Itsekin olen hieman maskuliininen mieleltä mutta hyvin feminiininen (pitkät sääret, tukka jne) fyyisesti. Tuon näyt tiedostavan että meillä kaikilla on ollut monta menneen elämän puolisoa, niinpä kukaan ei ole omamme, paitsi kaksoisliekki.

Muutkin vastaukset kiinnostaa koska tilanteemme muistuttavat toisiaan, paitsi ton vihan kohdalta. Enemmän välinpitämättömyyttä kuin rakkautta tai vihaa.

[Artemis]

Hei AthaMaarit, itse olen kokenut samantapaista. Minua petettiin ja minut vaihdettiin parempaan. Todella kurja fiilis, sydän särkyi ja tunsin itseni todella petetyksi. Aika paransi onneksi. Syytin itseäni siitä että olin liian "vahva" luontoinen, mies nimittäin etsi itselleen hyvin suloisen tyttömäisen ja söpön tytön. Vastakohtani. Luulen että mies tavallaan pelkäsi minua ja toisaalta oli hyvä että hän lähti sillä hän toivoi minustakin erilaista kuin olin.

Unestasi tuli mieleen sellainen kuin sinusta tuntuisi että sinun täytyisi esittää ja olla toisenlainen, kuin syyttäisit itseäsi siitä että sinut "vaihdettiin" toiseen. Ettet olisi tarpeeksi "hyvä"...
Vesihän yleensä kertoo unissa tunteista, jos vesi on sameaa niin se voisi kertoa että sisälläsi myllertää ja mielesi on raskas.
Tälläistä tuli vaan mieleen...

Voimia sinulle! Äläkä häpeä tuntemuksiasi. On luonnollista tuntea kaikelaisia outoja tunteita sydänsuruissa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Atha, toinen asia mikä tuli mieleen toisesta vastauksesta on, että henkinen nainen on aina vaativa, joskin kasvattava kumppani miehelle. Luulen että viimeisin myös vaihtoi johonkin nuoreen ja helppoon, johon ei tarvi sitoutua, voi esittää sankaria ja saada aktiviteeteilleen ihailua helpommin kuin minulta (miehet on aika yksinkertaisia, eikö) - ihailitko heitä? Voisko tämä olla syy? Ulkonäkö on aina miehille yksi juttu, muistan kun exä puhui jostain ulkomaan söpöstä tytöstä jonka kanssa "valitettavasti ei ollut mitään ja hän meni naimisiin". Mies haluaa useinkin söpöä, eikä sellaista vahvaa tyyppiä joka vaikuttaa pärjäävän ilmankin. Olitko koskaan sillai avuton että mies olisi kokenut olevansa tärkeä ja pätevä? Miesten ykköstarpeita on olla tarvittu, joko suhteessa tai duunissa.

Edellinen miekkoseni sanoi "olet mies, ethän sinä miestä tarvitse" no se ei ollut kyllä mies, vaan minä siinä suhteessa.

Rasittaa jos suhteet miesten kanssa menee lopulta vain sönkötykseksi ja niiden heikkouksien kertautumiseksi, mut, toivossa on hyvä elää ettei seur. kerralla. Itsekin koen että olen ehkä ollut mies menneissä elämissä ja nyt kokeillaan peliä naisen kehoilla varustettuna. Tosin seuraava suhde johon haluan uskoa, on peräisin elämästä jossa olin nainen.

Ehkä tehtäväsi on olla maskuliininen ja johtava ja löytää nyt omaa voimaa vaikka minkä tuskan kautta? Ken tietää, tiedätkö itse elämäntehtäväsi?

Ja vielä yksi asia. Koska olemme kaikki erilaisia versioita samasta alkusielusta (?? koetko että exäsi on jotain samaa sieluperhettä) niin voi olla että muista haetaan ties mitä uutta ominaisuutta. Ehkä tunsit exät menneistä elämistä jo liian hyvin? Minun exät lähti hakemaan matkailua ja erilaista uskonnollista näkemystä uusista naisistaan. Suomeksi, toiselle olis pitänyt olla lentoemo ja toiselle jehova, no heh heh.

http://www.jfinternational.com/psy/past-life-vows.html

http://healing.about.com/od/memory_love/p/fryna_mem.htm

http://www.brianweiss.com/thebooks.htm#ssmb

http://www.amazon.com/gp/product/1580911781/104-4477406-7405507?v=glance&n=283155

http://www.astrology.com/examples/new/501/bt.html

[Hiisitär]

Henkinen nainen on varmastikin vaativa. Ulkonäköni puolesta minua sanotaan usein söpöksi ja suloiseksi, mutta muuten minä koen olevani se, joka ottaa ohjat käsiin. Olen enemmänkin mies miesten joukossa kuin nainen naisten joukossa.
Haen ehkä enemmänkin tasavertaista kumppania henkiselle tielle kuin tavallista rakastettua. Minusta ei saa vaimoa tai naista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan sielullisen ystävän.

Kaikki kolme miestä tunnen hyvin menneistä elämistä: veli, aviomies ja rakastaja. Elämäntehtäväkseni koen tällä hetkellä menneistä sidoksista vapautumisen, mikä ilmenee mm.tällaisina suhteina ja eroina. Tekevät sielun kehitykselle hyvää, mutta kuten VD sanoit, syövät jaksamista ja uskoa itseensä.

Erot nyt ovat tulleet senkin vuoksi miesten tahoilta, että minä olisin ollut valmis jakamaan loppuelämäni puolisona kaikkien noiden kolmen kanssa – eteenkin tämän viimeisen kanssa. Oinas minussa uskoo, että olipa ongalma missä tahansa tai millainen tahansa siihen löytyy ratkaisu. Siksi olenkin ollut järkyttynyt, kun mies vain kertoo, että ei enää tunnu hyvältä. Minä en ole huomannut itse mitään ongelmaa ja kuulostaa ihan kauhealle kuulla, ettei ole niin arvokas, että toinen olisi valmis selvittämään ongelman kanssani (ja ylipäätään kertomaan siitä minulle), vaan nostaa mieluummin kytkintä. Minä en ainakaan luovuttaisi taistelutta! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Tottakai olet arvokas.. vika on äijissä usko pois.. vätykset.. ei ne mitään yritä nykyään.. hah, itsetunto korkealle vaan. Itse olen kyllä kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota tukkaan, rusketukseen, vaatteisiin ja muuhun pölhöön, jos aion jonkun uuden tavata on oltava fyysisesti vetävä. Mutta tasan niin kauan kuin miehet ärsyttää, ei sitten viitti laittautuakaan.

Muuten tuohon minulta selkeä kommentti. Vain ekan koin koko elämän kumppaniksi - ja viime tapaamisella en , noissa 2 muussa oli paljon vikoja, vaikka kumpaakin suhdetta olisin jatkanut 5 tai ehkä 7v. Oliko löytämäsi miehet tosiaan henkisesti tarpeeksi pitkällä, hatunnosto löydöistäsi! Minulla tais kaikki olla aviomiehiä, eka ehkä vain rakastettu, en ole varma, tai toka, vikasta vain se tieto että olis ollut mieheni, hassua, kronologisesti nimittäin. Tässä elämässä sitouduin eniten ekaan, ja vika ei sitten millään olisi sitoutunut siten kuin ennen.

Älä ala ajatella että nuo olisivat olleet ne kaikki, ajattele pikemmin sitä mitä muuta porukkaa on ollut. Sinullahan on se etu kun muistat menneitä suoraan ilman regressiota. No, ketä siellä vielä on ollut??!

Mietin jos menisin vielä naimisiin, niin ei se mies menneessä välttämättä ollut aviomies vielä. Tuon vikan kanssa avioliitto on koettu jo joskus ennen, uuden kanssa se olisi uusi kokemus. Yeah..eli se mies on käsittääkseni ollut rakastajani/ alaiseni ja nyt olisi minua paremmassa asemassa (sais vihdoin kokea olevansa Nainen). Roolinvaihto on kiehtovaa.

Miksi muuten synnyit naiseksi tässä elämässä?

Love Spell Objects: a pink candle; avocado oil; a note written in a pink paper with yours and the other person's name at the upper right and bottom left corners of the paper.

Love Spell Ritual: anoint the pink candle with the oil on your index finger and run it from bottom to top and then light the candle until it burns completely and safely. While it burns, visualize you and the other in a happy love action (embracing, kissing, smiling or any other action you wish symbolizing a love action). Look at the names in the paper, then say out as loud as you can:

           We exist for loving each other.
           May the Universe grant our
           love for good.

[Artemis]

Hitto että kuulosti tutulta Atha!
Ihan sitä myöten että näytän söpöltä ja pikkuiselta mutta olenkin pippurinen   Itse olen aina ollut sitoutunut 110 % ihmiseen ja valmis selviytymään vaikka minkälaisesta ja toinen vain luovuttaa ja valitsee helpoimman tien, toisen naisen.
Äitini aina sanoi minulle jo lapsena että sinä tarvitset voimakkaan miehen. En ole ehkä vieläkään tarpeeksi vahvaa kenties löytänyt mutta hyvän miehen kuitenkin. Kuitenkin tiedän että hän ajoittain kärsii siitä että olen... miten sen sanoisi... vahva luontoinen. Hän on meistä feminiinisempi joissain asioissa. Mieeni on paras ystäväni ja kumppani. Emme harrasta romanttista vouhotusta, tosin vuosiakin on takana jo monia   Mutta meillä on hauskaa yhdessä ja välillä tuntuu kuin voisimme lukea toistemme ajatukset.

[^^Queen Nefertiti^^]

No niin,  porukkaahan löytyy.

Atha, minua kiinnostaa. Voitko nähdä sen elämän josta seuraava(t) rakkautesi pulpahtaa ja meetkö täysillä mukaan? Nyt just tällä hetkellä minulla ei ole intuitiota kuin yhdestä seuraavasta kumppanista (regressiossa tuli vastaus että tavattaisiin ens vuoden kevääseen mennessä); mutta jos se kälppis tulis taas seuraava säkäri.

Tää kun ajattelet että "suhteiden hoito on yksi sidos taas pois" ei kuulosta minusta ykseyteen menolta sieluperheen kanssa, vaan ruohonleikkuulta. Jos kerran ajattelet että kaikki vaan hoidetaan pois, niin eikö asia sitten ole ok. Vai miksi käytät tätä ilmaisua, jos kuitenkin haluat olla elämän ajan yhdessä?

Kuvailetko minulle tunnetta näiden ihmisten kanssa? Onko pikemminkin tuttua ja turvallista vai sähköä ja sielua? Eka parisieluni sanoi että olen ja pysyn parisieluna koska vaimon kanssa ei ole ollut niitä samoja yhteenkuuluvuuksia. Mutta onhan se kiintoisaa havaita miten ensin niin rakastava sielu voi unohtaa sinut vuosiksi, niin tein tosin minäkin, mutta kaikki rakentaminen jää kokemukseni mukaan yleensä naiselle. Paitsi yksi mies lähti perheterapiaan.

Kappas, huomasin että olet vasta 23v, kylläpä on paljon elettävää elämää edessäsi! Mutta jotkut miehet iässäni ottaa lapsellisella tavalla nuoruuttaan takas, olisi heti pitänyt katkoa kaikki tunnesiteet. 23 on minulla dramaattinen luku, se ensimmäinen vakava jalat alta vievä suhde. Ja silti ajattelen että 20 vuotiaana olisi voinut tulla se yksi pysyvä juttu.. nyt ei jaksa kuunnella enää just mitään kritiikkiä, valitusta, erilaisuutta jne enää. Sinulle ehtii kevyesti tulla toinen mokoma miehiä siihen päälle, varo vaan, minun ikääni mennessä - good luck!

[Hiisitär]

haha!

Tokihan olen fyysisesti vielä nuori - miehiä ehtii tulla kyllä, mutta jaksaako sitä? Jos kaikki päättyy samalla tavalla, sitä varmaan paatuu, mutta ehkä se on tarkoituskin. Olla vain ja olla.

Häpeän tunne tulee juuri tästä ristiriidasta: toisaalta tiedän, että mies on vain karmallinen suhde, tarkoituksemmehan on vapautua kaikista niistä asioista, jotka sitovat meidät jotenkin maan päälle. Tähän luetaan myös sidokset toisiin sieluihin. Ainoastaan sitten, kun jäljellä on molemminpuolinen puhdas rakkaus, molemmat ovat vapaita - ja siinä tapauksessa enää harvoin edes tavataankaan, sillä selvitettävää ei enää ole. Jotkut sielut tosin saattavat lupautua toisen sielun tukijaksi. Minulla on ystävä, jonka kanssa meillä ei ole enää mitään karmaa, vaan puhdas rakkaus ja olemme täällä auttamassa toinen toisiamme läpi elämän.
Toisaalta taas olen ollut valmis jakamaan lopun elämääni heidän kanssaan. Jokainen suhde on ollut iloinen ja leppoisa. Viimeinen tuntui ihan speciaalille ja ehdin jo ajatella, että tässä se nyt on - mies jonka kanssa kulkea lopun elämääni.

Ihme pakkomielteeni tuohon "pakko pitää parisuhde pystyssä" tulee menneistä elämistä. Olen ollut melkein aina nainen ja aina tuonne 1900-luvun loppupuolelle (oiskohan 1960) sieltä Atlantiksen ajoilta lähtien naisen suurin tehtävä ON ollut pitää mies kotona tyytyväisenä ja ylläpitää parisuhdetta. Sehän oli naiselle taloudellinen kaivo ja melko varma kuolema onnettomana ja hylättynä vanhana piikana, jos pysyvää parisuhdetta ei syystä tai toisesta löytynyt. Valitettavasti moinen vanhoillinen ajatus on jäänyt kytemään päälle ja ego alkaa heti soimata, kun suhde epäonnistuu. "kauhea millainen nainen olet! et saa edes miestä pidettyä itselläsi! mitä ne muutkin ajattelevat, kun kohta on neljäs mies kainalossa senkin portto!"

[^^Queen Nefertiti^^]

Wow sait minut muistamaan mistä rakkaudessa on kyse: RAHASTA wowtsi wow olet oikeassa! Mitä enemmän lookkia naisella sitä enemmän rahaa miehellä! Miten olenkin niin tyhmä, olen miettinyt miksi olen pitänyt rakkautta ja romantiikkaa tärkeinä, Venus nähtävästi opettaa vieläkin.

Ajattelen siinä mielessä eri tavoin kuin sinä, että minusta sieluperhe on aina yhtä myös taivaassa ja ennen luomista, eli ei sielut ole vain maan päällä, vaan kun mennään ykseyttä kohti, pitäisi tavata yhä enemmän niitä joiden kanssa oli yhtä aikojen alussa, ja kenties lopussakin. 

Suloista on muistaminen, pahaa on unohdus.. Ja jos miehellä sadas nainen on sulka hattuun, niin miksei naisella, tosin se edellyttää epänaisellista kylmyyttä, tai vamppitoimintaa..

[Hiisitär]

Voi ei sentään - ei rahasta ole kyse. Entisaikaan ajat vain olivat toisenlaiset ja piti elää sen mukaan. Nykyisin nainen ei tarvitse (ainakaan kehittyneimmissä teollisuusmaissa) miestä itseään elättämään. Entisaikaan hyvin korkea-arvoiset naiset pärjäsivät yksin vanhoina piikoina suvussa olevalla omaisuudella (joskin naimattomuuttasi katsottiin kieroon tyyliin onkohan tuossa muijassa jotain vikaa), mutta perus rahvas naikkonen ei.

Sitä ajoin takaa

[^^Queen Nefertiti^^]

Juu olen varmaan niitä korkea-arvoisia naisia. Mutta mistäs täällä puhuttiinkaan.. outoja unia.. sanoit ettet jaksaisi enää monia suhteita.. minä en kans jaksa rakastua.. mutta voihan sitä tehdä muutakin.. annaelen sanoi minulle jännästi, mitä jos emme kaipaakaan tiettyä henkilöä vaan yleensä TUNNEtta. Tunne on pääidea rakkaudessa, jos lasketaan pois auttamiset ja muut velkakierteet  eli, epäilemättä tunne voi syntyä vielä jonkun muunkin kanssa. Heti jos on vested interests, menee mutkikkaaksi.

[Hiisitär]

Aivan, täytyy pitää pää pystyssä, kunhan on saanut surtua surut pois.
Minuahan ei yksi mies nujerra lopun iäksi! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ei niitä kannata edes surra.

Tunne ja rakkausenergia ovat Sinussa.

[Jinx]

Voihan, miten inhottavaa!!!

Tuollaiset miehet pitäisi hirttää munista kattoon!!! 

Itse en ole kokenut mitään vastaavaa.. Oikeastaan lähellekkään!
Elämä on kohdellut minua siis aika lempeästi.
Se olen ollut aina mie joka jättää ja häipyy..
En ole koskaan oikein vakavasti sitoutunut kehenkään kun jotenkin tuntuu siltä etten osaa..  Asuin jopa miehen kanssa yhessä ja se mies rakasti minuu todella paljon, mutta tilanne alkoi mielestäni käydä ahdistavaksi ja oli vain pakko lähteä pois.

Koita jaksaa AthaMaarit! Kipu hellittää huomattavasti ajanmyötä (uskoisin).

Lämmöllä ajatteleva, JINX