Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Äiti / Isä symbioosi / lapset / perhe  (Luettu 7774 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
*Pia*
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 68



Profiili
« : 27.06.2006 09:53:49 »

Huomenta  Smiley

Eilen illalla satuin jäämään pohtimaan äiti/lapsi/isä symbioosia ja millainen se näyttää/tuntuu energiatasolla.

Meidän perheessä on sellainen tilanne, että mieheni tekee pidempiä työreissuja ja sen takia on aika paljon poissa kotoa.

Nyt kun mieheni on ollut jo yli 5 vkoa kotona (taitaa muuten olla ennätys Grin) niin oma symbioosini nuorimman kanssa on etääntynyt ja sitä eilen sitten yritin muuntaa.

Johdatusasiana tuli mieleen, no entäpäs kaikki "uusioperheet" jolla on monta aikuista, kenenen kanssa pitää muodostaa tuon symbioosin ja jolla vanhemmat ovat poissa tai lapsi kenties asustaa enemmän äidin kuin isin kanssa?

Entä perheet yleisesti?

Voisiko ongelmat ja ristiriidat johtua myöskin siitä, että perheessä nuo energiayhteydet ei ole kohdallaan, tai vaatisi hieman hienosäätöä?

Mitäs tuntemuksia Teillä on, osaisitteko korjata nuo symbioosit ja uskotteko että aika suuriakin muutoksia voisi saada aikaiseksi jos olisi jokin taho joka näitä opettaisi/auttaisi?

Niin että perheiden hyvinvointi lisääntyisi ja ymmärys toinen toisiaan kohtaan kasvaisi?

Ideoita, ajatuksia, mielipiteitä?  :Smiley Smiley
tallennettu
*Pia*
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 68



Profiili
« Vastaus #1 : 27.06.2006 15:34:21 »

Mieheni matkusti työnsä puolesta paljon silloin kun lapsemme olivat hyvin pieniä. Poikani on aina ollut enemmän yhteydessä isänsä kanssa, joten matkojen aikana otimme paljon enemmän yhteen kuin muulloin. Tyttären kanssa meillä on aina toiminut välit hyvin, kun taas hän ottaa enemmän yhteen isänsä kanssa. Omalta kohdaltani tuntuu, että tyttäreni on minulle läheisempi, koska oma äitini kuoli kuukautta ennen tyttäreni syntymää ja syntyessään hän näytti aivan äidiltäni.

Meillä on myös niin, että mummolle poikamme on kaikki kaikessa, mutta tyttärestämme hän ei välitä.

En tiedä ajoitko tätä takaa keskusteluavauksessasi?!?!?  coolsmiley

Kiitos Terra, yksi hyvä esimerkki siitä, miten erilailla nuo symbioosit kasvaa ja toimii keskenään perheissä ja toki kahdenkin ihmisen välillä.

Mieleeni myös tulee sellainen kuva jossa vastasyntynyt lapsikin omalla tavalla on avoimen herkkä uudelle "maailman symbioosille" ja jos vain osaisimme Äitinä tunnistaa tuon ja tavallaan toimia tuon symbioosin herkkänä kuuntelijoina, jolloin lapsemmekin saisvat ihan erilaisen kasvuympäristön.

Lapsihan elää Äidin symbiiosikentästä, saa siitä henkistä ravitsemusta, tunteiden heijastusta jne

Miten herkkä se onkaan  Smiley

Ja tavallaan Isejä voisi opastaa omanlaiseen symbioosiin vastasyntyneen tai korjata ja löytää oman symbioosin jokaisen lapsen kanssa, siinä missä Äiti ylläpitää kenttää lastensa kanssa.

Mielenkiintoisia juttuja  Smiley



tallennettu
*Pia*
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 68



Profiili
« Vastaus #2 : 28.06.2006 10:11:51 »


Samoin kävi myös meille, mutta huomasimme aika nopeasti että oman perheemme kannalta olikin toisenlaiset järjestelyt toimivampi  Smiley

Sellainen aamu 8 iltapv 4 yrityksistä huolimatta, ei luonnistunut meillä, joten rauha laskeutui kun kaikki tekivät sen, mistä sydän tykkää, niin se tasapaino sitten kumasti levisi kaikkien kesken  Grin

Joustavuutta ja sopeutumista, tiimityöskentelyä sitä se on ollut  Smiley
tallennettu
sawotar
Vieras
« Vastaus #3 : 29.06.2006 10:52:08 »

Minulle oma perhe on kaikki kaikessa   smitten olen kokenut avioliitoissa todella varjoisat puolet ja erittäin hyvätkin*tosin eri persoonien kanssa* Olen kokenut Mitä on olla Yh-äitinä ja voinen sanoa ja nostaa hattua yh tilanteissa oleville ja samoin niille jotka ovat olleet pitkän ajan yhdessä ja selvinneet negatiivisistä kokemuksista antamatta periksi coolsmiley smitten Oma lapsuuteni ei todellakaan ollut turvallinen ja perhekeskeinen ja joka näkyy nytkin tässä hetkessä  Undecided ei jaksa sukulaiset kiinnostaa ja veljeäni näen kerran vuodessa mökillä vaikka matkaa meillä onkin vajaat 5km  Grin PS: emme ole riidoissa tms, on vaan omat elämät ja vapaa-aikamme menee perheisiimme angel
Nyt tässä liitossa on ihana kun mies välillä käy omissa harrastuksissa, siinä saa kumpikin irtaatua arjen rutiinista ja ajatuksia itselleen, niin ompa ihana nähdä taas rakastaan smitten koska itse olen välillä sellainen joka haluaa olla omassa rauhassa
tallennettu
*Pia*
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 68



Profiili
« Vastaus #4 : 29.06.2006 11:17:15 »

Kiitos ihanasta kirjoituksesta Sawotar  smitten

Aika samankaltaisia elämänkokemuksia kuin sinulla, vaikka opetukset on aika paljon tullut avioliitostani ja lapsien kautta.

Itselläni on ja sellainen asenne, että en ihan heti heitä hanskat tiskiin, vaikka tuittuilen aika paljon.

Huomasin kuitenkin, että kun sain kosketuksen sisäiseen tasapainooni, sitä jollain lailla näkee asiat niin erilailla, kaikki ne mahdollisuudet yhdessä miehen ja lasten kanssa, tehdä arjesta toisenlainen ja toki myös kasvaa niiden vaikeidenkin kausien kautta, ei aina kokea sen erottavana/uhkaavana tekijänä.

Mieleeni muistuu Luule Vilman kirjoista niin hyvä oivallus, kuinka perheen lämpö ja rakkaus nousee naisen kautta (nainen luo näkymätöntä) ja taas se kannustus/rakkaus/eheytävä voima heijastuu perheenkin hyvinvointiin.

Vaikka vastuu yksistään ei voi laittaa naiseen  Smiley

Kuinka vain kannustamalla, tukemalla ja halulla eheyttää, voimme saada ihmeitäkin aikaan ja nähdä toinen toisiamme ihan uudessa valossa.

Juuri tuo, että löytää omalle perheelle sopivan rytmin, yhdessäoloa mutta myös omia alueita joka kiinnostaa, vaikka se ei olisikaan sellainen perinteinen, yhteiskunnan luomaa odotusta.

Itse olin/olen vielä aika perinteinen/konservatiivinen ja halusin hyvin pitkään, että perheemme olisi nk normaali (mikä sana..) mainosten tuottamaa idyllistä perhettä juuri omien kipeiden lapsuusaikojen takia.

Mutta mutta ... elämä haastaa kokeilemalla toisiakin vaihtoehtoja, pysyy luovuus elossa ja sitäkin kautta löytää uusia ratkaisuja  Smiley

Luovuus, mielikuvitus ja halu muuttaa asioita toiseen suuntaan, olkoon se sitten perheessä, työssä/yhteiskunnassa tai vapaa-aikana on hyvä lähtökohta.
« Viimeksi muokattu: 29.06.2006 11:20:00 kirjoittanut *Pia* » tallennettu
twin peak
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 143



Profiili
« Vastaus #5 : 29.06.2006 16:49:56 »


Hienoa kuulla Sawotar, että olet selvinnyt eteenpäin. Itselläni on myös perhe ollut aikas kaukainen asia ja yhteydenpito on hiljaista välillä. Toivon että kun perustan perheen, niin siinä olisi noita asioita mitä sinulla on!!
tallennettu

valkoinen solaarinen peili
sawotar
Vieras
« Vastaus #6 : 30.06.2006 23:34:36 »

Sisulla ja rakkaudella smitten kyllä on päätä hakattu seinään jos ei kerran niin ainakin sata kertaa  crazy2 mutta mitä sitä oppis arvostamaan, jos elämä olisi liian helppoa :Smiley kun käy mudan kautta niin asiat näkyy eritavalla ja jokaisellahan on se oma mutansa angel Tosin on todella paljon oppinut muiden kautta saanut sen pienen pienen siemenen sieluuni smitten
tallennettu
härkä-69
Vieras
« Vastaus #7 : 01.07.2006 10:21:42 »

Minullakin on sellainen käsitys, että nainen / äiti on perheen sielu tai henki. Ennenvanhaan puhuttiin myös kotihengettäristä, mutta ei näistä paineita kannata ottaa, pullantuoksua saa vaikka pakasteista.  Grin
tallennettu
Elektra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1558



Profiili
« Vastaus #8 : 14.07.2006 10:18:36 »

Psykoterapeutti piti ryhmäistuntoa neljälle esikouluikäiselle lapselle ja
heidän äideilleen.

"Meillä kaikilla on intohimo, joka vaikuttaa alitajunnassa siihen miten
nimeämme lapsemme", hän sanoi ja jatkoi: "Esimerkiksi Sadun äiti selvästi
pitää lukemisesta ja Ruusun äiti puutarhanhoidosta. Tuuli taas on saanut
nimensä äidin purjeveneharrastuksesta."

Tässä vaiheessa ryhmän neljäs äiti nappasi lapsensa kainaloon ja kuiskasi:
"Kengät jalkaan Jorma, me ollaan nyt lähdössä."
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: