|
astraali
Vieras
|
 |
« : 19.06.2006 14:29:51 » |
|
Vaikea kysymys, johon me varmasti kaikki etsimme vastausta....
Minulla on kamalan voimakas tunne omasta tehtävästäni ja siitä, mitä kaikkea se vaatisi. Seison tällä hetkellä juuri sillä ratkaisevalla portaalla ja mietin uskallanko ottaa sitä ratkaisevaa askelta. Uskallusta varmasti riittäisikin mutta tukijoukot puuttuvat lähes täysin. Suurin ongelmani lähinnä onkin, etten todellisuudessa tiedä pystynkö siihen yksin.
Minua tuupitaan koko ajan tähän suuntaan. Eteeni pistetään kirjallisuutta, uusia ratkaisumalleja, visioita jne. Minua on välmisteltu tähän jo kauan mutta aika ei ole vielä kertaakaan ollut kypsä sille. Nyt voisi alkaa jo olemaan.
Onko teillä muilla *herkkiksillä* vastaavanlaista painetta aloittaa/jatkaa sitä suurta tehtäväänne?
Millaista tukea saatte täällä maanpäällä eläviltä perheenjäseniltä? Entäs "taivaanperheeltänne"?
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Jasca
Vieras
|
|
« Vastaus #1 : 19.06.2006 14:51:40 » |
|
Seison tällä hetkellä juuri sillä ratkaisevalla portaalla ja mietin uskallanko ottaa sitä ratkaisevaa askelta. Uskallusta varmasti riittäisikin mutta tukijoukot puuttuvat lähes täysin. Suurin ongelmani lähinnä onkin, etten todellisuudessa tiedä pystynkö siihen yksin.
Millaista tukea saatte täällä maanpäällä eläviltä perheenjäseniltä? Entäs "taivaanperheeltänne"?
Jos sydämesi, intuitiosi, henkioppaasi, enkelisi tai mikä tahansa sinun valitsemasi ohjaus sanoo sinun olevan oikealla tiellä, niin anna mennä. Kirjoituksesi perusteella vaikutat varmalta oikeasta suunnasta ja ratkaisusta, joten on turhaa pidätellä itseään. Yksin sinä et ole koskaan. Itse istuksin aikoinaan tupakilla ja pohdin kuinka yksin minä olenkaan. Samassa jo oppaat kysäisivät, että entäs me kaikki? Ollaanhan me täällä. Kyllä tätä luottamuskoulua on käyty, mutta nykyisin tiedän jo, että tukijoukot on aina paikalla. Muutokset on myös hyviä mittareita maallisille tukijoukoille - aidot pysyy kyydissä...muita ei tarvita...ja uusia tulee koko ajan, kun vaan avaa sydämensä.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
astraali
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 19.06.2006 16:22:40 » |
|
Mukavaa, että vastasit näinkin pian! Se on niin totta, että yksin emme ole koskaan! Ja apua saa aina, kun sitä pyytää. Olen monta kertaa kiittänyt oppaitani siitä kärsivällisyydestä, jota he minua kohtaan osoittavat. Saatan saada kyllä "huutia" kun palaan takaisin kotiin heidän luokseen ja näen kaiken laajemmasta näkökulmasta....  Nyt vain täytyy mennä eteenpäin sillä energialla ja järjellä, mikä on mukaan reppuun pakattu... Kypsyttelen vielä. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 19.06.2006 16:27:20 » |
|
Olen pikkuhiljaa oppinut, että ehkä elämäntehtäväni tässä elämässä on nöyryyden, kärsivällisyyden ja palvelemisen avulla 'pitää jonkinlaista ääntä ja kohentaa hiiliä uudenlaiseen tuleen' eli saada muutoksen pyörteitä jollakin lailla vauhtiin. Mutta ensin se nöyryys....  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #4 : 19.06.2006 17:18:48 » |
|
Itse olen ollut tietoinen elämäntehtävästäni jo 6 vuotta, vaikka ikään kuin "vahingossa" olen tehnyt sitä kauemminkin. Tähän tehtävään olen joutunut ihan henkimaailman opastuksen kautta, tietoisesti ei ole koskaan tullut mieleenkään, että jotain tällaista joudun/pääsen tekemään. Elämäntehtävääni olen tehnyt aktiivisesti siitä lähtien, kun se minulla unessa selkeästi näytettiin. Nyt harkitsen, että teen siitä täyspäiväistä työtä, mutta tässä vielä epäröin. Henkimaailma on tosin antanut sen luokan merkit, että kannustusta näyttäisi sieltä suunnasta tulevan. Muutosprosesseihin liittyy omakin elämäntehtäväni. Pitää olla kompassina suunnistajalle, luotsina sumussa, tienviittana risteyksessä, oppaana eksyneelle. Tämmöttä. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
härkä-69
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 19.06.2006 17:31:08 » |
|
En tiedä mut on sellanen olo et pitäs saada jotenkin porukkaa kokoontumaan yhteen tällä hetkellä. Eilen kävimme ihastuttavassa kesäpaikassa, Rymättylän Tammilehdossa päiväretkellä, ihan yhtäkkiä sain päähäni lähteä sinne ja samalla kävimme mieheni ja poikieni kanssa Rymättylän Jaakobin kirkossa. Pitänee etsiä lisätietoja paikasta googlesta..
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
härkä-69
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 19.06.2006 17:38:27 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Keho
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 19.06.2006 17:53:56 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Aniel
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 19.06.2006 23:21:05 » |
|
Välillä kun sen tiedostaa tulee HURJA olo... Kriisien kohdalla tunnen tieni... arjessa unohdan kaiken ja luulen tietäväni. Nyt on se arki.  Ja yksin on tuota tietä kuljettava. Se kuuluu siihen juttuun.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 19.06.2006 23:54:30 » |
|
Elämäntehtäväni on sitä suuruusluokkaa, että sen ikäänkuin "näen" aina palanen, tai askel kerrallaan... Uudistusta, "korjaamista", parantamista, muutoksia ja jonkinlaista opetusta pitää sisällään. : Tärkein tehtäväni on kuitenkin RAKASTAA ja sehän jo oikeastaan itsessään pitää sisällään nuo "pikku"tehtävätkin...  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
sawotar
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 20.06.2006 00:17:42 » |
|
Mun elämäntehtäväni on opeteltava selkeesti kärsivällisyyttä ja hyväksymistä ja oppia kaikkeallista rakkautta ikä/sukupolveen katsomatta ja hyväksyä ihminen sellaisena kuin ne ovat...moni on sanonut, että olen parantaja/suunnan näyttäjä : |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Riitta
|
|
« Vastaus #11 : 20.06.2006 08:55:24 » |
|
Kun opimme rakastamaan itseamme, opimme rakastamaan muita.
Kun olemme noyria todelliselle tarkoituksellemme ja osaamme kohentaa hiilia
niin eikohan se todellinen tarkoitus sielta tule esiin pikkuhiljaa.
Diamond
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
astraali
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 20.06.2006 11:39:14 » |
|
Suuri kiitos vastauksistanne! On tuntunut todella hyvälle lukea kirjoituksianne!
Varmaan löysin tänne foorumille juuri sen takia, että saisin teiltä tukea elämääni.
Suuri kiitos siis! Lähetän valoa ja auringonsäteitä elämäänne!
*~* Minun elämässäni on paljon hyvää
kannan sydämessäni kultajyvää
Se on onni elämässä
onneksi saan olla tässä! *~*
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
taria
Kanta-astroilija
Viestejä: 495
Valoa ja rakkautta elämään.. ja haleja höpöset ;)
|
|
« Vastaus #13 : 20.06.2006 12:19:54 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Kaksoset
Nouseva Kauris
Punainen Galaktinen Taivaanvaeltaja
(http://www.myspacedev.com/img/dividers/divider14.gif)
|
|
|
|
body electric
|
|
« Vastaus #14 : 20.06.2006 23:21:06 » |
|
Elämänkohtaloni on ollut tulla piinatuksi ja väärinymmärretyksi kaikkialla missä olen asunut. Ehkä siitä kohtalonosasta tulee vielä vapautus tässä elämässä, en tiedä, mutta nykyään pystyn ottamaan etäisyyttä siihen mitä minusta/minulle sanotaan, ja millainen todellisuudessa olen. Elämäntehtäväni on aina ollut ihmisten auttaminen, se on ollu mulle ilmeistä jo melkeen 15 vuoden ajan eikä varmaan olennaisesti muutu mikskään. Se pystynkö koskaan lahjojeni tai taipumusteni osalta tässä elämässä "toteutumaan" jää nähtäväks eikä sillä oo loppujen lopuks niin väliäkään. Kiitos muuten Jaskalle tosta viestistä että henkiset tukijoukot on aina läsnä, oli lohdullista luettavaa. Kyllä koen itsekin että elän nykyään kaikesta huolimatta "maailman keskipisteessä", en tarkota tällä tätä planeettaa enkä minkään tylsän suurkaupungin keskustaa, vaan koen että olen kuitenkin oikeessa paikassa avaruudessa just nyt, suora yhteys ihan heti makuuhuoneesta lintujenlaulua kuunnellessani niin kauas ku musiikki ja positiiviset väreilyt ja hyvien henkien viestit kantaa. Oikeen huippaa kun ajattelee mitä kaikkea loputtoman hyvää ja mielenkiintosta meidän ympärillä kuitenkin on, maailman pahuudesta huolimatta  |
|
|
|
|
tallennettu
|
.
|
|
|
|
