Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Satujen symboliikkaa  (Luettu 40253 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Rakkauden valo
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5905


Aurinko härkä, nousu neitsyt, kuu kaksonen.


Profiili WWW
« : 09.06.2006 12:21:55 »

Olette varmaan huomanneet, että monissa saduissa on loistavaa symboliikkaa tärkeistä ja usein henkisistäkin asioista. Ajattelin avata tämän ketjun noiden loistavien hyvää symboliikkaa sisältävien satujen kertomiseen ja niiden "tulkitsemiseen".

Aloitanpa ketjun sadulla Kaunotar ja peto, josta Disney on tehnyt oman, jokseenkin erilaisen versionsa Kaunotar ja hirviö. Sopii hyvin tähän Lordinkin esiin tuomaan hirviö teemaan.  Wink

KAUNOTAR JA PETO

Olipa kerran kauppias, jolla oli kolme tytärtä, ja näistä nuorin niin kaunis että kaikki sanoivat häntä Kaunottareksi. Vanhemmat sisaret olivat tästä kovin harmissaan, ja koska he luonnostaan olivat häijyjä ja ilkeitä, eivät he ensinkaan rakastaneet nuorinta sisartaan, vaan kadehtivat ja vihasivat häntä.

Muutaman vuoden kuluttua nousi merellä ankara myrsky, jossa kauppiaan laivat upposivat, ja hänestä tuli hyvin köyhä. Hänen täytyi perheineen muuttaa asumaan ihan pieneen taloon ja tulla toimeen ilman palvelijoita ja hienoja vaatteita, joihin he olivat tottuneet. Vanhemmat sisaret eivät muuta tehneet kuin itkivät ja ruikuttivat menetettyä rikkautta, mutta Kaunotar koetti parhaansa mukaan pitää taloa siistinä ja viihtyisänä, jotta isä ei kovasti kaipaisi kaikkea sitä mukavuutta ja loistoa, johon hän oli tottunut.

Eräänä päivänä kauppias sanoi tyttärilleen lähtevänsä nyt matkalle vieraisiin maihin saadakseen takaisin edes hiukan rikkauksiaan. Sitten hän kysyi, mitä he tahtoivat tuliaisiksi, jos hänellä olisi menestystä. Vanhin tytär pyysi hienoja pukuja ja kauniita kankaita, toinen pyysi jalokiviä ja kulta- ja hopeakoruja.
>>Entä Kaunotar- mitä Kaunotar tahtoisi?>> kysyi isä.
Kaunotar oli aina niin iloinen ja tyytyväinen, että oli tuskin mitään, jota hän olisi kaivannut. Hän mietti hetkisen ja sanoi sitten:
>>Minä haluaisin punaisen ruusun.>> Toiset sisaret purskahtivat nauramaan ja pilkkasivat Kaunottaren yksinkertaista pyyntöä, mutta isä lupasi tuoda, mitä hän halusi. Sitten hän sanoi lapsilleen hyvästit ja lähti matkaan.

Hän oli poissa lähes vuoden ja onnistui saamaan takaisin suuren osan menetettyä rikkauttaan. Kun tuli aika palata kotiin, oli hänen helppo ostaa, mitä vanhimmat tyttäret toivoivat, mutta punaista ruusua Kaunottarelle hän ei saanut mistään, ja lopulta hänen oli pakko lähteä kotimatkalle ilman ruusua.

Muutaman peninkulman päässä kotoa hän eksyi sankkaan metsään. Tuli jo pimeä ja hän alkoi pelätä, että hänen täytyisi viettää yö puun alla, kun äkkiä kaukaa näkyi kirkas valo. Hän kulki sitä kohti ja huomasi lähestyessään, että se tuli suuresta linnasta, joka oli rakennettu metsän sydämeen.

Kauppias päätti kysyä, eikö hän saisi olla siellä yötä, mutta tullessaan ovelle hän ihmeekseen huomasi sen olevan selkoselällään, eikä ketään näkynyt. Koska kukaan ei vastannut, vaikka hän monet kerrat koputti ovelle, hän astui sisään. Siellä hän näki katetun pöydän, joka oli täynnä kaikenlaisia herkkuja, ja kun hänen oli kova nälkä, istuutui hän pöytään ja söi hyvällä halulla. Lopetettuaan ateriansa hän paneutui levolle ylelliseen vuoteeseen ja nukahti nopeasti.

Aamulla syötyään mainion aamiaisen, joka oli kuin häntä varten valmistettu, hän lähti salaperäisestä linnasta ilman että oli nähnyt yhtään ihmistä. Puutarhan läpi kulkiessaan hän huomasi tulleensa ruusukäytävälle, jossa kukki mitä ihanimpia punaisia ruusuja.

>>Täällä on tuhansittain kukkia>>, hän ajatteli >>varmaankaan ei yhtä nuppua kaivattaisi.>> Ja Kaunotarta ajatellen hän taittoi pensaasta ruusun.
Tuskin hän oli sen tehnyt, kun hän kuuli kauheaa rytinää, ja kääntyessään katsomaan hän näki hirvittävän pedon, joka tuli häntä kohden karjuen: >>Kiittämätön lurjus! Sinä olet nauttinut vieraanvaraisuuttani, syönyt ruokaani, ja nukkunut talossani, ja palkaksi ryöstät ruusujani. Mutta siitä hyvästä saatkin nyt kuolla!>>

Kauppias heittäytyi polvilleen ja pyysi armoa, mutta peto ei tahtonut kuunnella häntä. >>Sinun on nyt kuoltava itse tai luvattava, että lähetät minulle ensimmäisen olennon, jonka kohtaat kotiin tullessasi>>, sanoi peto, ja kauhistunut kauppias, joka arveli, että jokin hänen koiristaan varmaan ensin tulee tervehtimään häntä, lupasi.

Mutta hänen kauhukseen ja surukseen juoksikin kotiin palaavaa isää ensin tervehtimään nuorin tytär, Kaunotar. Hän oli kaukaa nähnyt isäsnsä tulevan ja oli kiirehtinyt toivottamaan hänet tervetulleeksi. Kaunotar ei ensin ymmärtänyt, miksi isä oli niin suruissaan nähdessään hänet, mutta kun isä kertoi pedosta ja lupauksestaan, koetti hän lohduttaa parhaansa mukaan. >>Älä pelkää, rakas isä>>, hän sanoi, >>ehkä peto ei olekaan niin hirmuinen kuin miltä se näyttää. Se säästi sinun henkesi, ehkä se säästää minunkin, koska en ole tehnyt mitään pahaa. Isä pudisti päätään murheissaan, mutta asiaa ei voinut auttaa. Hän oli luvannut lähettää pedolle ensimmäisen elävän olennon, joka kotona tulisi häntä vastaan, ja niinpä hänen oli pakko antaa Kaunottaren mennä hänen sijastaan.

Kun kaunotar tuli pedon palatsiin, oli siellä kaikki valmiina häntä varten. Kaunis makuuhuone oli varattu hänelle, huoneissa oli kaikkea, mitä hän suinkin saattoi tarvita, ja linnan suuressa salissa odotti pöytä täynnä kaikenlaisia herkkuja. Ja kaikkialla oli maljakoita, jotka olivat täynnä punaisia ruusuja. Palvelijoita ei näkynyt missään, mutta palveluksista ei ollut puutetta, sillä näkymättömät kädet auttoivat häntä ja toivat mitä hän ikinä halusi. Hänen tarvitsi vain toivoa, ja mitä tahansa hän kaipasi, ilmaantui heti hänen eteensä. Kaunotar ihmetteli kovin tätä ylellisyyttä ja loistoa.
>>Varmaankaan ei peto aio tehdä minulle pahaa>>, hän ajatteli, >>muuten se ei olisi tehnyt oloani näin mukavaksi.>> Ja hän odotti rohkein mielin linnan herran ilmaantumista.

Illalla peto tuli näkyviin. Se oli julman näköinen, ja Kaunotar vapisi nähdessään tuon kauhean hirviön. Mutta hän pakotti itsensä näyttämään urhoolliselta, ja itse asiassa ei ollut mitään syytä hätääntyä. Peto oli kuin itse ystävällisyys, ja niin hieno ja kunnioittava, että Kaunotar pian lakkasi pelkäämästä. Ennen pitkää hän oikein rupesi pitämään pedosta ja olisi ollut täysin onnellinen, jollei hän olisi ajatellut isäänsä ja sisariaan ja isän surua hänen tähtensä. Isän kärsimyksien ajatteleminen teki hänetkin surulliseksi, ja eräänä iltana, kun peto tapansa mukaan tuli häntä tervehtimään, hän oli niin alakuloinen, että peto kysyi mikä häntä vaivasi.

Kaunotar pyysi silloin lupaa käydä isänsä luona. Peto oli hyvin vastahakoinen. >>Jos annan sinun lähteä, pelkään ettet koskaan tule takaisin>>, se sanoi, >> ja silloin kuolen suruun.>> Kaunotar lupasi varmasti tulla takaisin, jos peto vain antaisi hänen viettää muutamia päiviä kotona, ja vihdoin peto suostui. Se antoi Kaunottarelle sormuksen ja sanoi: >>Pane tämä pikkusormeesi kun tänä iltana menet nukkumaan, niin huomaat aamulla olevasi kotona isäsi luona. Mutta jollet viikon lopussa tule takaisin, kuolen suruun.>>

Kaunottaren isä riemastui nähdessään rakkaan tyttärensä taas ja kuullessaan hänen onnestaan ja rikkauksistaan. Mutta sisaret, jotka tällä välin olivat menneet naimisiin, kadehtivat kaunista sisartaan entistä enemmän. He eivät eläneet onnellisina miestensä kanssa, jotka olivat köyhiä eivätkä erikoisen rakastettavia, ja he kadehtivat Kaunottaren vaatteita ja kaikkea sitä ylellisyyttä, jonka keskellä hän kertoi elävänsä. He miettivät keinoa, millä voisivat estää sisartansa nauttimasta onneaan.

>>Koettakaamme pidättää häntä täällä yli tuon viikon, jonka peto on luvannut hänelle>>, he sanoivat, >>silloin peto varmaan suuttuu niin, että tappaa hänet.>> He olivat kovin rakastavinaan Kaunotarta, ja kun tämän oli aika palata, peittivät he hänet kyynelin ja hyväilyin ja pyysivät, ettei hän lähtisi vaan viipyisi heidän luonaan edes päivän vielä. Kaunottareen koski heidän surunsa, ja vihdoin hän suostui jäämään vielä yhdeksi päiväksi, vaikka hänen sydämensä olikin raskas, kun hän ajatteli peto-raukkaa.

Yöllä vuoteessaan hän näki unen. Hän oli näkevinään pedon kuolevan surusta hänen viipymisensä vuoksi, ja uni tuntui niin todelliselta, että hän tuskissaan heräsi. >>Kuinka voin olla niin julma ja kiittämätön!>> hän huudahti. >>Minähän niin varmasti lupasin tulla takaisin viikon lopussa. Mitä peto ajatteleekaan minusta, kun rikon lupaukseni!>>

Hän nousi nopeasti vuoteesta ja haki pedolta saamansa sormuksen. Sitten hän pani sen pikkusormeensa ja toivoi takaisin pedon palatsiin. Seuraavassa hetkessä hän huomasi olevansa siellä, ja pukeuduttuaan nopeasti hän riensi etsimään petoa. Hän kulki etsien huoneesta huoneeseen, mutta ei voinut löytää sitä mistään. Viimein hän juoksi puutarhaan, ja siellä, pienellä ruohokentällä, jossa he usein olivat istuneet yhdessä, hän näki pedon makaavan maassa kuin kuolleena.

Katkerasti itkien hän vaipui polvilleen petoraukan viereen. >>Oi peto, rakas, rakas peto!>> nyyhkytti hän. >>Kuinka saatoinkaan olla noin paha ja julma ja epäystävällinen! Peto on nyt kuollut suruun, niin kuin se sanoikin.>> Ja kyynelet vuotivat hänen silmistään, kun hän puhui. Tuskan ja itsesyytösten vallassa hän kumartui alas ja suuteli rumaa petoa hellästi.

Samassa hetkessä kuului äkillistä melua, ja Kaunotar huomasi ihmeekseen, että ruma peto oli kadonnut. Peto ei ollut enää peto, vaan kaunis prinssi, joka polvistui hänen eteensä ja kiitti häntä pelastuksestaan.

>>Paha haltijatar>>, kertoi prinssi, >>tuomitsi minut olemaan petona, kunnes kaunis tyttö unohtaisi rumuuteni ja suutelisi minua. Sinun rakkautesi ja hellyytesi ovat rikkoneet lumouksen ja vapauttaneet minut kauheasta valepuvustani. Nyt, sinun ansiostasi, lumous on haihtunut.>> Ja sitten hän pyysi Kaunotarta morsiammekseen. Ja niin meni Kaunotar naimisiin prinssin kanssa, joka oli ollut peto, ja he asuivat yhdessä hänen linnassaan ja hallitsivat prinnsin valtakuntaa ja olivat aina onnelliset.
« Viimeksi muokattu: 09.06.2006 12:32:50 kirjoittanut Rakkauden enkeli » tallennettu

TÄRKEINTÄ ON RAKKAUS

USKON JUMALAAN, EN USKONTOIHIN

twin peak
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 143



Profiili
« Vastaus #1 : 09.06.2006 15:13:30 »


Kuka se heräsikään 100 vuoden unesta...
eiköhän se ole sitä symboliikkaa kun herää henkisesti.   angel
tallennettu

valkoinen solaarinen peili
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3625



Profiili
« Vastaus #2 : 09.06.2006 17:37:32 »

Sadut ovat mukavia, ja niissä todella on opetuksia. Itse vielä tänä päivänäkin innostun saduista ja lukemaan satuja läheisille lapsukaisille  Smiley
tallennettu
Elektra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1563



Profiili
« Vastaus #3 : 09.06.2006 22:48:10 »

Suosittelen luettavaksi Olavi Moilasen kirjan: Totuus löytyy saduista ja tarinoista  Kiss

Saattaapi löytyä lempisadun symboliikan myötä jotain mahdollisesti mielenkiintoista pohdittavaa smitten
tallennettu
Oikku67
Vieras
« Vastaus #4 : 10.06.2006 08:15:58 »

Kiitos vinkistä, Elektra! Täytyy kipaista kirjastoon..
Olen aina rakastanut satuja ja olen suunnattoman iloinen koska poikani toistaiseksi haluaa kuunnella kun luen niitä.. eikä halua vain dvd:ltä katsella suosikkejaan.. Hän myös sujuvasti keksii omia satuja ja ne kehittyvät eteenpäin useita päiviä ja viikkoja.. Päiväkodin tädit ihmeissään, koska kuullemma yleinsä tytöt kehittelevät ääneen tarinoita..  Huh Smiley
Oikku
tallennettu
Fiona
Vieras
« Vastaus #5 : 11.06.2006 14:52:12 »

Rudolf Koivun satujen kuvitukset ovat todella kauniita...vaikkapa suosikkini lumikuningatar:
« Viimeksi muokattu: 11.06.2006 14:58:24 kirjoittanut Fiona » tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #6 : 11.06.2006 17:11:19 »

Minuun vaikutti lapsena satu prinssesta ja hänen vuohestaan. Prinssessalla oli kaunein sininen puku päällä ja kili oli valkoinen vihreällä niityllä kukkineen. Sitten se kili katosi. Se oli hirveää!!!! Minulla on vieläkin tunne, että en ole löytänyt kiliäni. Vaikka se satu loppuikin onnellisesti.

Vieläkin silmissä ne kuvat.
tallennettu
Ozzette
Vieras
« Vastaus #7 : 11.06.2006 17:20:51 »

Minulta löytyy hyllystä paksu Andersenin Suuri Satukirja. Ihania satuja !
Sadut ylipäätäänkin... Lempparini on mm. Ruma ankanpoikanen.  smitten
tallennettu
Rakkauden valo
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5905


Aurinko härkä, nousu neitsyt, kuu kaksonen.


Profiili WWW
« Vastaus #8 : 11.06.2006 19:36:09 »

Minuakin on aina kiehtonut ja syvästi koskettanut ruma ankanpoikanen. Toinen on Tulitikkutyttö.

(http://www.netlibris.net/verkkolehti/2_2005/images/pohjoismaat_ankka2.jpg)

(http://www.ekenas.fi/museum/flicka.jpg)

Sitten näistä perinteisistä prinsessasaduista, eniten sydäntäni lähellä on ollut aina Tuhkimo. Nyt vanhemmiten Lumikki on myös noussut aikalailla sen rinnalle.

(http://lnx.ginevra2000.it/Disney/princesses1/disney_cinderella.jpg)

(http://www.fi-donc.nl/collectibles/wdcc/2003b-sw&prince.jpg)
« Viimeksi muokattu: 11.06.2006 19:40:41 kirjoittanut Rakkauden enkeli » tallennettu

TÄRKEINTÄ ON RAKKAUS

USKON JUMALAAN, EN USKONTOIHIN

Rakkauden valo
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5905


Aurinko härkä, nousu neitsyt, kuu kaksonen.


Profiili WWW
« Vastaus #9 : 11.06.2006 19:45:53 »

Tässä vielä sanat Disneyn Lumikki elokuvan laulusta: Someday my prince will come

Someday my prince will come
Someday I ‘ll find my love
And how thrilling that moment will be
When the prince of my dreams comes to me
He’ll whisper I love you
And steal a kiss or two
Though he’s far away I’ll find my love someday
Someday when my dreams come true

Someday I’ll find my love
Someone to call my own
And I know at the moment we meet
my heart will start skipping the beats
Someday we’ll say and do
Things we’ve been longing to
Though he’s far away I’ll find my love someday
Someday when my dreams come true

Someday my prince will come
Someday we’ll meet again
And away to his castle we’ll go
To be happy forever I know
Someday when spring is here
We’ll find our love anew
And the birds will sing and weddingbells will ring
Someday when my dreams come true
tallennettu

TÄRKEINTÄ ON RAKKAUS

USKON JUMALAAN, EN USKONTOIHIN

Oikku67
Vieras
« Vastaus #10 : 11.06.2006 20:01:00 »

Toi laulu ON ihana.. smitten smitten
tallennettu
Rakkauden valo
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5905


Aurinko härkä, nousu neitsyt, kuu kaksonen.


Profiili WWW
« Vastaus #11 : 11.06.2006 20:10:36 »

Niih...  smitten
tallennettu

TÄRKEINTÄ ON RAKKAUS

USKON JUMALAAN, EN USKONTOIHIN

remppa11
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 165



Profiili
« Vastaus #12 : 12.06.2006 04:46:10 »

Mikä ,mikä, maa..se on mun ehdoton suosikki smitten smitten.Peter Pan ja ne kaikki koukkuineen päivineen saa mut aina vaan hyvälle tuulelle.
Yleensäkin sadut on olleet mun juttu.Olen entisessä elossa kertoillut niitä paljonkin ja sillä päästä,on helppoa ujahtaa sadun mailmaan se on niin ihana koska se on juuri sitä mitä sä haluat,minne mielikuvitus sinut kuljettaa....sinne mailmaan matkaan edelleen,ja se on halpaa ja täys hoito ja kaikki 2funny 2funny

Satujen kautta neuvot ja opit yleensä jää lasten päähän ja miksei aikuistenkin...näemmähn tässkin kuinka jotkuu sadut elää vuosien takaa muistoissamme. smitten smitten
tallennettu

Elämässä on oltava suolaa ja sokeria ei se muutes pelaa!

Nouseva vaaka,aurinko kasosissa,kuu härässä,merkurius härässä.venus ravussa.mars härässä
Rakkauden valo
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5905


Aurinko härkä, nousu neitsyt, kuu kaksonen.


Profiili WWW
« Vastaus #13 : 17.07.2006 21:10:57 »

Päätin yrittää hieman "elvyttää" tätä aihetta. On nyt kertakaikkiaan "pakko" laittaa myös Disneyn versio Kaunotar ja peto sadusta ihan vertailun vuoksi. Kumpiko teistä on parempi? Kaunotar vai peto, vai Kaunotar ja hirviö?

Tulitikkutyttö satukin tänne vielä ilmestynee, sekä ruma ankanpoikanen ja kenties jotain muitakin. Tänne voi siis mielellään kirjoitella kyllä muutkin "satutädit" ja sedät niin halutessaan. Ja noihin symboliikkojen pohtimiseen saadaan toivottavasti keskustelua...

Kaunotar ja hirviö

Olipa kerran nuori prinssi. Hän oli äärimmäisen itsekäs ja epäystävällinen. Eräänä iltana hän kuuli linnansa ovelta koputuksen. Ovella seisoi vanha kerjäläiseukko. Ennen kuin prinssi ehti sulkea oven eukon nenän edestä, eukko tarjosi ylhäiselle nuorukaiselle ruusua maksuksi yösijasta.

Prinssiä nauratti ajatus siitä, että ruma ja rähjäinen kerjäläinen yöpyisi hänen linnassaan. Kerjäläiseukko muistutti prinssiä siitä, että kauneus ei näkynyt päällepäin, vaan se oli piilossa ihmisen sisällä.

Yhtäkkiä kerjäläiseukko muuttui kauniiksi haltijattareksi. Prinssi anoi armoa, mutta se oli liian myöhäistä. Haltijatar oli jo nähnyt, millainen prinssi oli, ja päätti antaa nuorukaiselle opetuksen. Haltijatar muutti prinssin rumaksi hirviöksi. Sitten hän lumosi linnan ja kaikki sen asukkaat.

Haltijatar antoi prinssille noidutun ruusun. Se kukkisi prinssin kaksikymmentäyksivuotispäivään asti. Joka vuosi kukasta putoaisi yksi terälehti. Jos prinssi oppisi rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta ennen kuin viimeinen terälehti irtoaisi, taika kumoutuisi. Ellei ehto toteutuisi, prinssi jäisi loppuiäkseen hirviöksi.

Vuosien kuluessa Hirviö vaipui epätoivon valtaan. Hän oli menettänyt toivonsa siitä, että taika murtuisi, sillä kuka voisi koskaan rakastua sellaiseen kammottavaan petoon?...

Belle asui isänsä kanssa rauhallisessa pienessä kylässä, jossa jokainen päivä oli täsmälleen samanlainen. Muut kyläläiset olivat tyytyväisiä arkiseen elämäänsä, mutta Belle kaipasi seikkailuja. Hän halusi tutkia linnoja ja kaukaisia maita.

Eräänä aurinkoisena aamuna Belle poikkesi kirjakauppaan ostaakseen kirjan, joka kertoi eräästä prinssistä. Belle malttoi tuskin odottaa, että pääsisi kotiin lukemaan sitä. Hän nautti prinssisaduista. Erityisesti häntä kiehtoivat tarinat, joissa prinssi ja tavallinen tyttö rakastuivat toisiinsa. Belle alkoi lukea kirjaa kävellessään.

Yhtäkkiä Gaston hyppäsi hänen eteensä. Gastonin mielestä Belle oli koko kylän kaunein tyttö, ja hän oli päättänyt ottaa Bellen vaimokseen. Kylän muut tytöt haaveilivat pääsevänsä Gastonin puolisoksi. Mies oli pitkä ja tumma, ja muiden tyttöjen mielestä komea, mutta Bellen mielestä Gaston oli omahyväinen ja töykeä.

"Hei Belle!" Gaston tervehti ja otti kirjan tytön kädestä. "Mutta eihän tässä ole yhtään kuvia!" Belle pudisti päätään ja nappasi kirjan takaisin. "Minä aion tehdä sinusta koko kylän onnellisimman tytön", Gaston lupasi. "Otan sinut vaimokseni". Belle pyöritti päätään. Hän ei voinut kuvitellakaan viettävänsä elämäänsä Gastonin vaimona. "Minun täytyy kiirehtiä kotiin", Belle sanoi.

Bellen isä Maurice oli parhaillaan valmistautumassa matkaan. Hän oli lähdössä markkinoille esittelemään uusinta keksintöään. Kun Maurice oli päässyt jonkin matkan päähän kotoa, hänen hevosensa Filip pelästyi jotakin ja juoksi karkuun. Maurice vaelsi yksin eksyksissä pimeässä ja osui sattumalta linnan pihalle.

Maurice koputti oveen. Kun kukaan ei tullut avaamaan ovea, Maurice tönäisi sen auki. Hän käveli kynttilänjalan ja kellon ohi. "Ei sanaakaan Lumiere", Könni muistutti kynttilänjalkaa.

"Älä ole sydämetön", Lumiere vastasi kellolle. Sitten se kääntyi Mauricen puoleen ja sanoi: "Olet tervetullut linnaan!" Ensin Maurice säikähti kynttilänjalkaa ja kelloa, jotka puhuivat. Hän oli kuitenkin kiitollinen noiden kahden ystävällisyydestä. Lumiere ja Könni johdattivat Mauricen suureen huoneeseen, jossa oli lämmin takkavalkea.

Maurice oli juuri istahtanut mukavaan nojatuoliin, kun ovi avautui. "Kuka sinä olet?" Hirviö karjaisi. "Et ole tervetullut linnaani." "Tarvitsen vain yösijan" Maurice vastasi vapisevalla äänellä. "Minä annan sinulle yösijan", hirviö mylväisi ja heitti Mauricen kylmään ja kolkkoon tyrmään.

Ei kulunut kauaakaan, kun Filip löysi tien kotiin. "Missä isä on?" Belle huolehti nähdessään hevosen. "Vie minut heti hänen luokseen." Filip johdatti Bellen metsän halki Hirviön linnaan. Belle pidätti jännittyneenä hengitystään ja kolkutti linnan oveen. Kun kukaan ei tullut avaamaan, Belle raotti varovasti ovea ja meni sisään.

Belle kulki pitkin linnan synkkiä käytäviä ja löysi vihdoin isänsä. "Voi isä", Belle huudahti. Silloin Belle kuuli hirmuisen karjaisun. "Kuka siellä?" Belle uteli. "Minä olen tämän linnan isäntä", Hirviö mylväisi. "Pyydän, että päästät isäni takaisin kotiin kanssani". Belle aneli. "Hän on sairas." "Hän on minun vankini", hirviö tiuskaisi. "Päästätkö isän vapaaksi, jos jään hänen tilalleen?" Belle pyysi.

Hirviö astui varjosta valoon. Belle hätkähti nähdessään ruman pedon. "Lupaatko jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi?" Hirviö tivasi. Belle veti syvään henkeä. "Lupaan", hän itki. Sen kuultuaan Hirviö heitti Mauricen ulos linnasta, eikä Belle ehtinyt edes hyvästellä isäänsä.

Kaikki linnan lumotut asukkaat kuiskailivat kauniista muukalaisesta. Jopa Hirviö toivoi mielessään, että tämä olisi se tyttö, joka viimein murtaisi taian. Hirviö vei Bellen viihtyisään huoneeseen. "Voit kulkea kaikkialla muualla linnassa, mutta länsisiipi on kiellettyä aluetta. Et saa astua sinne jalallasikaan." Kun Hirviö sulki oven takanaan, Belle istahti lattialle ja alkoi itkeä. Hän oli varma, ettei mikään hänen unelmistaan enää koskaan toteutuisi.

Pian ovelta kuului varovainen koputus. "Ajattelin, että sinulle maistuisi tilkka teetä", kiltti rouva pannu sanoi. Myöhemmin samana iltana Belle hiipi varpaisillaan alakertaan ja löysi sieltä rouva Pannun Ja Lumieren. Ne järjestivät Bellelle oikean juhlaillallisen. Lumiere ja Könni esittelivät Bellelle linnan jokaisen sopukan. Lopulta Belle livahti omille teilleen. Hän vaelteli pitkin linnan käytäviä ja huomasi pian olevansa kielletyssä länsisiivessä. Siellä hän näki maljakossa yhden ainoan punaisen ruusun. Ruusu näytti taianomaiselta. Juuri kun Belle oli koskettamaisillaan ruusua, ääni mörähti: "Minähän kielsin sinua tulemasta tänne!"

Belle haukkoi henkeään. Hän ei voinut jäädä linnaan tuon kamalan Hirviön seuraksi. Belle juoksi suin päin alas portaita ja suoraan ulos linnan ovesta. Ulkona oli pimeää ja tuprusi lunta. Yhtäkkiä nälkäiset sudet ympäröivät Bellen. Hirviö tuli pelastamaan tytön niiden kynsistä, mutta loukkaantui itse pahasti. Belle auttoi hirviön takaisin linnaan.

Vähitellen linna alkoi tuntua Bellestä kodilta. Hän piti kaikista uusista ystävistään ja alkoi pikku hiljaa välittää myös Hirviöstä. Belle ja Hirviö viettivät paljon aikaa yhdessä. He keskustelivat tuntikausia lukemistaan kirjoista ja tekivät pitkiä kävelyretkiä puistossa. Kun Belle katsoi Hirviötä silmiin, hän ei nähnyt kammottavaa petoa, vaan Hirviön sinisistä silmistä kuvastuvan ystävällisyyden ja rakkauden.

Eräänä iltana Hirviö järjesti heille yhteisen juhlahetken. Se oli juuri sellainen, mistä Belle oli aina uneksinut. He tanssivat yhdessä kuin oikea prinsessa ja prinssi. "Oletko onnellinen täällä minun kanssani?" Hirviö uteli. Belle nyökkäsi. Vain yksi asia suretti häntä. Hän ikävöi suunnattomasti isäänsä. "Haluaisin niin mielelläni nähdä isäni", Belle sanoi surullisena. Hirviö ymmärsi. Hän näytti Bellelle taikapeilin. Peilistä kuvastui Bellen isä, joka oli yksin kotona ja sairas. Belle kaipasi hänen luokseen.

Hirviö katsahti ruusua. Viimeinen terälehti oli jo putoamaisillaan. Hirviö tiesi, että jos Belle lähtisi linnasta, taika ei koskaan murtuisi, ja hän jäisi ikuisesti pedoksi. Hirviö kuitenkin rakasti Belleä koko sydämestään ja halusi tämän olevan onnellinen. "Sinun täytyy mennä isäsi luokse", Hirviö sanoi hiljaisella äänellä. Hirviö antoi Bellelle taikapeilin, jotta tyttö ei koskaan unohtaisi häntä.

Belle palasi kotiin isänsä luokse. Bellen isä oli ikionnellinen nähdessään tyttärensä. Belle selitti isälleen, että Hirviö oli oikeasti kiltti ja hellä. Gaston tuli vierailulle ja näki Hirviön antaman taikapeilin. Peilissä näkyi Hirviön kuvajainen. Gaston kokosi nopeasti kaikki kyläläiset yhteen, ja he lähtivät joukolla kohti linnaa.

Gaston halusi tuhota Hirviön, mutta Hirviö ei suostunut taistelemaan. Juuri silloin Belle kiiruhti paikalle, ja hirviö ojensi tytölle kätensä. Siinä samassa Gaston haavoitti Hirviötä. Hirviö karjui tuskasta. Gaston menetti tasapainonsa ja putosi alas linnan parvekkeelta.

Belle luuli jo menettäneensä Hirviön. "Ethän jätä minua", Belle nyyhkytti. "Minä rakastan sinua." Linnana ympärillä säteili ja kipunoi, kun hirviö muuttui takaisin komeaksi prinssiksi. Siniset silmät pysyivät kuitenkin samoina, ja Belle tunnisti niistä rakkaansa. Bellen rakkaus oli murtanut taian. Hän ja prinssi menivät naimisiin ja elivät yhdessä pitkän ja onnellisen elämän.
« Viimeksi muokattu: 17.07.2006 21:15:06 kirjoittanut Rakkauden enkeli » tallennettu

TÄRKEINTÄ ON RAKKAUS

USKON JUMALAAN, EN USKONTOIHIN

astraali
Vieras
« Vastaus #14 : 17.07.2006 21:29:31 »

... saduthan pohjautuvat ihan raamattuun ja vanhoihin uskomuksiin. Niissä on aina tietty kaava esim. nyt opettavaiset eläinsadut, fantasiasadut, perinnesadut jne.

Satuihin itseasiassa on sälytetty hyvinkin vanhaa perinnetietoa suurin piirtein Atlantiksesta saakka... suureen vedenpaisumukseen.

tontut, keijut...jne. Vierailijoita muualta jne. Keijujen ruumiinrakenne, siivet, lentävät vaunut --> raamattu taivaan tuliset vaunut --> lentävät lautaset--> ja näitä riittää.

Samoja satuja me katsomme tv:stä versus kauniit ja rohkeat, salkkarit jne. Kaikista niistä löytyy ihan täsmälleen sama kaava. laugh
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: