seuraava »

[saarloos]

Suurin henkilökohtainen potentiaali on kaikkien saavutettavissa. Kuitenkin jatkuvasti tehdään valintoja, jotka eivät edistä omaa henkilökohtaista kehittymistä. Syitä on monia, mutta pelko on usein taustalla. Hakataan päätä seinään tehden samoja asioita uudelleen ja uudelleen, odottaen eri lopputulosta.

Entä jos valinnat tehtäisiin siltä pohjalta, miten ne edistävät omaa kehittymistä kohti suurinta potentiaalia? Kun teet päivittäisiä valintoja, opettelisit kysymään aina itseltäsi: Miten tämä edistää kehittymistäni? Alkuun moinen voi vaikuttaa itsekkäältä, mutta pitkällä tähtäimellä se johtaa väistämättä siihen, että olet paremmassa asemassa auttamaan läheisiä ja vähäosaisia. Kaiken taustalla on kuitenkin se oma sisäinen hyvinvointi.

Kun puhutaan henkisestä kehittymisestä, monilla tulee mieleen ns. valaistuminen. Jokainen käsittää tämän varmasti hieman eri tavalla, enkä usko että tällaisen päämäärän spekuloiminen edistää mitään. Keskitytään ennemmin pieniin käytännön asioihin, joita jokainen voi tehdä ja jotka edistävät kohti suurempaa päämäärää. Voi miettiä vaikka seuraavia asioita:

Fyysisyys
Liikunta
Ruokavalio

Henkisyys
Henkiset harjoitteet(meditointi yms.)
Tietoisuuden laajentaminen(selkounet, ruumista irtautuminen yms.)

Muu
Ura
Muiden auttaminen
Unelmat, tavoitteiden asettaminen/toteutuminen
Sosiaaliset suhteet
Perhe

Joku voi miettiä, että miten mm. tietoisuuden laajentaminen edistää mitään arkielämässä. Sillä, että ymmärrät olevasi enemmän kuin tämä fyysinen luomus, voi lopulta olla hyvinkin suuri vaikutus. Kuolemanpelko voi hävitä ja vapaudentunne lisääntyä. Voit vaikkapa kohdata suurimmat pelkosi selkounessa ja sillä voi olla henkistä hyvinvointia parantava vaikutus. ’Työkaluja’ kehittymiseen löytyy, täytyy vain ajatella laatikon ulkopuolelta. Pääsääntöisesti kaiken pysyvän muutoksen taustalla on kuitenkin rutiinin muodostaminen.

Lähinnä pointtina on se, että voisi jakaa omia kokemuksia. Tietysti halutessaan voi myös spekuloida. Mikä on toiminut ja mikä ei? Miten olet päässyt eroon haitallisista tavoista?

[Lilli]

Minun henkistä kehitystäni ovat edistäneet eniten seuraavat asiat:

-Intohimo totuuden etsimiseen
-Unien tulkitseminen
-Rohkeus tehdä asioita, jotka pelottavat

Näitä ei voi laittaa mitenkään paremmuusjärjestykseen, kaikki ovat tärkeitä.

Tähän pitää lisätä vielä sielunkumppanin kohtaaminen, joka oli varsin käänteentekevä kokemus. Tämä menee kuitenkin vähän "kohtalon" puolelle, nuo muut ovat asioita, joita voi harjoittaa enemmän tai vähemmän tietoisesti.

[saarloos]

Voin myös allekirjoittaa mainitsemasi asiat. Joskin unien tulkitseminen(siis omien) pienemmässä määrin. Tähän tulisi tosin kiinnittää enemmän huomiota, koska on ollut paljon omalaatuisia unia. Mm. sellaisia, joissa kuolen, mutta tietoisuus säilyy ja sielu jatkaa matkaa. Tai meditoin unessa, keskityn valoon ja tämän jälkeen on jäljellä pelkkä tietoisuus. Toisaalta nämä, kuten muutkin henkiset kokemukset, ovat vain maisemia matkan varrella.

Voisin jakaa henkisen kehittymiseni kahteen osaan, jotka ovat olleet molemmat yhtä tärkeitä: a) asiat, jotka pakottivat kääntymään sisäänpäin ja b) henkinen tie(Advanced Yoga Practices), jota olen seurannut siitä lähtien. Juurikin tuo intohimo totuuden etsimiseen on se, mikä ajaa jatkuvasti eteenpäin. Ja samalla se käytännön hyöty, jonka henkinen kehittyminen mahdollistaa.

Tasapainon löytäminen on suurin haaste. Se, että teen henkiset harjoitukset(n. 30min) kahdesti päivässä ja that’s it. Keskityn itse elämiseen enkä leijaile pää pilvissä. Minulla on paljon kavereita, joiden elämä pyörii täysin ryyppäämisen ympärillä. Tärkeitä kokemuksia, enkä sen suhteen tuomitse. Ei siitä ole kauaakaan, kun olin itse samassa tilanteessa. Mikä motivoi, on näyttää esimerkkiä, että muutos on mahdollista.

Ehkä sielunkumppanin tapauksessa voidaan puhua kohtalosta. Toisaalta uskon, että se tulee kun aika on oikea. Itse haluan löytää ensin tasapainoa sisältä käsin. Tuntuu, että tällä hetkellä on niin paljon työstettävää henkilökohtaisella tasolla, etten ole vielä valmis. Ehkä kohta.

[mouru]

Ohhoh. Tänään juuri pohdiskelin tota ihmisen kehittymistä ja tasapainon löytämistä hengen ja ruumiin välillä. Ja sit tää ketju pomppas silmille Kun aloin "opiskelee itseäni", keskityin jossaa vaihes vaan jompaaan kumpaan puoleen itsestäni enkä osannu pitää niitä tasapainossa. Nyt oon alkanu ymmärtää että ne puolet täydentää toisiaan ja kumpaakaan ei voi jättää varjoon. Eheytynyt ja hyvä olo ollu jonkun aikaa nyt vuoden oon koht halunnu ollla erakkona miehen kanssa, selvittäny päätäni yksin ja psykotetapeutin kanssa, mut viime aikasten tapahtumien johdosta alan pystyä pkkuhiljaa ottaa lisää sisältöä mun elämään.

[sideman]

Ohhoh. Tänään juuri pohdiskelin tota ihmisen kehittymistä ja tasapainon löytämistä hengen ja ruumiin välillä. Ja sit tää ketju pomppas silmille Kun aloin "opiskelee itseäni", keskityin jossaa vaihes vaan jompaaan kumpaan puoleen itsestäni enkä osannu pitää niitä tasapainossa.

TM:n "filosofiassa" toiminta (karma-yoga) on yhtä tärkeää kuin meditaatio (jñaana-yoga?).
Se tavallaan haastaa meditaation aikaisen puhtaan tietoisuuden kokemuksen ja auttaa
hermostoa kehittämään kyvyn ylläpitää meditaatiotila  muiden tietoisuudentilain rinnalla.

Tuossa suhteessa ns. joogalento on yksi kaikkein tehokkaimmista harjoituksista, koska
siinä hermosto on samanaikaisesti samaadhissa (yoga-tilassa, puhtaan, sisällyksettömän tietoisuuden
tilassa) tai hyvin "lähellä" sitä, ja voimakkaan toiminnan (persiillä pomppimisen) alaisena.

Muistaakseni MMY totesi mm. jotenkin silleen, että ilman toimintaa "nervous system loses its
ability to experience happiness".

[Tigerwoman]

Onpa hieno ja tarpeellinen ketju! Kiitos!

Myös minulla päällimmäinen motiivi on ollut sisäinen tarve löytää oma autenttinen itseni. Jostain sisältä on kummunnut halu löytää Valo ja Rakkaus sisälleni. Jo ihan lapsena koin tarvetta etsiä Jumalaa, vaikka kotonani sitä ei opetettu.

Käytännön tekoihin lisäisin vielä rehellisyyden opettelun. Olla rehellinen itselle ja muille. En tarkoita, että sanotaan päin naamaa arvosteluja ulkonäöstä tmv. Vaan sitä, että esim kieltäydytään rehellisesti sellaisesta toiminnasta, joka ei edistä omaa hyvinvointia. Tervettä itsekkyyttä kait ajan takaa. Ei siitä ole hyötyä toisellekkaan, jos happamasti teemme jotain samalla kadottaen oman itsemme.

[mouru]

Myelene, juurikin tollaisia tuntemuksia on ollut ja samalla varovainen olo etten vaikuta muihin väärällä tavoin sanoillani esim. Ala saarnaata miten saavuttaa tämöin olo mikä nyt ollu kun jokasen polku on erilainen ja oon tietoisesti vältellyt karmaa ja siks ihmisiä koska mulla ei vihamiehiä ole. Tietysti joskus työ- tai kouluelämässä voi tulla sielunkumpoaneita vastaan joiden kanssa vanhaa kränää mut selvittäminen on eri asia sitten ku riitely.
Totuutta on täälläkin etsitty lapsesta asti ja tähän varmaasti vaikuttanu lapsuuden henkisesti vaaikeet olosuhteet vaikka materialisesti meillä oli kaikkee 4 sisaruksella, itse oon esikoinen ja näin juttuja mitä nuoremnat sisarukset ei kun he eivät olleet vielä syntyneet. Nyt totuus alkaaa näyttää siltä että me kaikki ihmiset ollaaan sielulta puhtaita, elämää vaukeuttavat asiat johtuu karmasta mutta ongelmat pitää selvittää "tämän maailman silmin" koska muuten kierre jatkuu. Ikään kuin tasaapainon saavuttaminen olis elämän tarkoitus kun se sama toistuu kaikessa tai ei tule mieleen mitään minkä tarkoiitusolis epätasapaino ja hajottaminen osiin... Kun sielu ja ruumis on tasapainossa niinku ilma ja maa ja molemat täydentää toisiaan, voi pyytää "lahjojaa", omatunto on rajana silloin. Toivottavasti sai selvää, kirjoitin puhelimella joten kirjotusvirheitä löytyy... Mun ajatuksia vain

[Magellan]

Loistava ketju tosiaan. Mlla selkeimmät vaiheet ovat olleet silmien avaaminen, meditointi ja viime aikoina tietoinen pyrkimys elää hetkessä ja ottaa siitä kaikki irti. Mulla on paljon tekemistä suorittamisesta luopumiseen. Samoin henkisen tien valinneena on ihan kuin kiellettyjä negatiiviset tunteeet. Mutta eihän siitä mitään hyvää seuraa jos ne kieltää ja jättää käsittelemättä. Kun vaan löytäisi sopivat tavat käydä ne läpi ilman että tuota huonoa energiaa jättää jälkeensä.

[mouru]

Mulla auttaa negatiivisten tunteiden käsittelyssä ajatus siitä että olen vain ihminen ja ne tunteet ovat luonnollisia ja vaistoon pohjautuvia (kunhan olen kunnioittava aina toisia eläväisiä kohtaan). Eri asia sitten jos olen aiheuttanut itse sen olon esim. haastamalla riitaa. Mutta esim. pettymisen/harmistumisen tunteen saan käännettyä positiiviseks ajattelemalla että ei ollut vielä aika asioiden mennä niinkuin toivoin. Aika on ihmiselle kellonviisareita ja numeroita mutta tuntuu että ymmärtääkseeen tämän ''ei ollut vielä aika''-asian kunnolla täytyisi ajatella että aika on syyn ja seurauksen jatkumoa tavallaan. Vaikea saada näitä ajatuksia teekstin muotoon Näppikksestäkin patterit lopussa niin tuo omaa haastetta tähän vielä lisää

Edit. Eli koen että jos olen loukannu/vahingoittanut jotakuta (en voi tehdä sitä vahingossa, omatunto on mul tavallaan mittarina...) niin mulla on syytäkin kokea se negatiivisuus itsessäni ja kärvistellä siinä ikäväs olotilas kunnes omatunto on puhdas taas.