seuraava »

[Amonra]

Haluan avata keskustelun tämänhetkisen Suomen ajatusmaailmasta. Olen saanut täältä todellisia taikasanoja elämäni tueksi ja uskon nytkin kuulevani upeita näkökulmia. Toimin opettajana peruskoulussa (minulla on pätevän opettajan koulutus) ja olen törmännyt vakavaan ongelmaan. Itse olen saanut suuren lahjan Ykseydeltä ja avautunut vuonna 2012. Nyt kuljen henkistä tietä Rakkaus sydämessäni ja valo oppaanani. Kuitenkin työssäni joudun jatkuvasti huomaamaan, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa lämpöä ja lapsen kuuntelua ei arvosteta vaan kaikkien pitäisi olla ekstroverttejä, kovia kilpailijoita. Koulun johtaja arvostaa lempeyttäni, mutta moni etenkin vanhempi opettaja pitää minua heikkona ja pehmeänä työntekijänä. Se satuttaa. Arvostusta saan lähinnä muodollisesta pätevyydestä.

Haluan antaa Teille myös kirjavinkin. Rakastuin teokseen Kultavuorten shaamaani ja olen lukenut sen suomen ja venäjän kielellä. (Minulla on sukulaisia venäjänkielisellä, islaminuskoisella Kaukasuksella.) Vietettyäni paljon aikaa Kaukasuksella huomaan erityisesti Suomen kovan ja byrokraattisen elämäntavan. Miten te valonkantajat pärjäätte täällä? Haaveilen palaavani Kaukasukselle jos saan elää vanhaksi. Tämä osa maaplaneettaa on paljon lempeämpi ja rakkaudellisempi.

Aion edelleen noudattaa työssäni ja omien lasteni kasvatuksessa sydämen ääntä ja Rakkauden tietä, pidetään minua sitten miten huuhaana ikinä. Rukoilen Suomeen heräämistä ja uuden sukupolven myötä avautumista. Vaihtakaa ajatuksia ja olkaa siunatut. 

[sideman]

Veikkaisin, että mm. alueelle, jota nykyään kutsutaan Suomeksi, on aikain saatossa kulkeutunut
enimmäkseen ihmisiä, joille mainitsemasi arvot ovat toissijaisia.

Niinpä kyseessä saattaa olla jopa geneettinen valikoituminen?

Juuri tuon enempää en kykene kommentoimaan tätä minulle hieman
vierasta aihetta...

[Amonra]

Niin, genetiikka kiinnostaa minua suunnattomasti ja itse olen erittäin ylpeä suomalaisista juuristani (äitini on suomalainen). Minulla on verityypi A (eurooppalainen) ja minussa on selvästi nähtävissä baltid-lappoid -tyyppi, joka korostuu vaaleissa, vinoissa silmissä, vaikka olen tummatukkainen. Mutta uskon luterilaisen kirkon olleen vahva vaikuttaja suomen alueen kovuuteen.

Ajan uskon vakaasti muuttuvan...

[Tigerwoman]

Varsinkin peruskouluissa haasteena on suuret ryhmäkoot. Myös lasten kasvattamattomuus aiheuttaa kurinpitotarvetta luokissa. Valitettavan usein jo lapset kävelevät yli, jos ei ole tiukkoja rajoja. Joidenkin lasten kovuus järkyttää minua. Jos luokka ei pysy kurissa, opettajaa pidetään huonona, vaikka opettaja kuinka rakastaisi ja loistaisi valoa.
Koulun henkilökunnassa on luonnollisesti myös niitä, joita toisen Valo häiritsee. Sehän korostaa omia varjoja.

Onneksi myös koulumaailmasta löytyy valoa ja rakkautta niin lapsissa kuin aikuisissakin.
Oletko tullut ajatelleeksi, että olet juuri tuolla paikalla juuri siksi, että esimerkilläsi tuot pehmeitä arvoja valoa kouluusi?

Onhan suomessa myös pehmeiden arvojen kouluja, kuten Steiner-koulut. Siellä sinut varmaan otettaisiin ihan eri tavalla vastaan.  

[sideman]

Sideman, haluatko perustella laajemmin tuota ajatustasi että suomeen olisi aikain saatossa kulkeutunut
enimmäkseen ihmisiä, joille amonraan mainitsemat arvot ovat toissijaisia?

Annetaampa Eppujen puhua puolestani:

https://www.youtube.com/watch?v=o_0q12kKH-A

[Amonra]

  Kiitos ajatuksesta! En ole ajatellut tuovani pehmeitä arvoja koulumaailmaan. Pikku hiljaa muutos syntyy. Isäni kulttuurissa kaiken sairauden syynä pidetään stressiä ja hermostoa. Se on jatkuvasti mielessäni. Pärjään kyllä jotenkin kurin kanssa, mutta näen ympärilläni kovia aikuisia. En usko ihmisten genettisesti olevan kylmiä, vaan luterilainen työmoraali ja ilottomuus heijastuu edelleen Suomessa. Tietysti Euroopassa puhutaan, että suomalaiset ovat ilmeettömiä, mutta sekin on mielestäni enemmän kulttuurista. En tiedä, miten hyvin pärjään nykyisessä työssäni jatkossa, koska olen niin erityiherkkä (highly sensitive person). Isäni isoäiti on henkimaailmassa auttajani ja olen saanut häneltä monia viestejä. Näkijäystäväni sanoo minun olevan auttamaan asetettu. En tiedä, joudunko vielä pohtimaan elinkeinoani uudelleen, mutta kun ne laskutkin on maksettava.   

[sideman]

Varsinkin peruskouluissa haasteena on suuret ryhmäkoot. Myös lasten kasvattamattomuus aiheuttaa kurinpitotarvetta luokissa. Valitettavan usein jo lapset kävelevät yli, jos ei ole tiukkoja rajoja. Joidenkin lasten kovuus järkyttää minua.

Suomessa käytetään suorastaan järkyttävän paljon aivojen kemiaa sekoittavia masennuslääkkeitä,
etenkin selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI). Minulla on sellainen mutu, että monista
ihmisistä nuo mömmöt tekevät itsekeskeisiä pas*iasia.

 Dramaattisimmin tuo on tullut ilmi kouluampumisissa.
Käsittääkseni valtaosa jenkkiläisistä ja suomalaisista kouluampujista on ollut depislääkityksellä.

Kenties se, että vanhemmat käyttävät noita Lopun Ajan Mömmöjä, heijastuu myöskin lapsiin
ja tulee ilmi erityisesti empatian puutteena, yms:nä?

Mielestäni yleislääkäreiltä tulisi evätä oikeus määrätä noita lääkkeitä kuin aspiriinia, ilmeisesti jopa 15 minuutin
vastaanoton perusteella?!

[Amonra]

Nyt tähän minun täytyy kirjoittaa, että olen itsekin käyttänyt SSRI-lääkkeitä jo vuosikausia, koska jos olette katsoneet aikaisempaa kirjoitustani, olen pääsemässä traumaterapiaan. Todellinen syy vaikeuksiin lienee kätketyt tunteet, mutta on ollut helpompaa kirjoittaa minulle resepti ja laittaa ulos. Erityisherkkänä kärsin jo lapsuudessa vieraudesta (en kuulu tänne) ja tilanne kärjistyi koulukiusaamisessa, anoreksiassa, ahdistuspeloissa ja vielä hirvittävän väkivaltaisessa avioliitossa. Ilmeisesti nämä kokemukset ovat valmistaneet minua. Nyt elämä on tasapainossa, mutta tunteiden sulaminen tekee kipeää.

[Hamal]

Itse olen asunut ja matkustellut paljon ulkomailla ja jos pitää verrata finskejä muihin kansoihin tai maihin, on Suomessa ja suomalaisissa mielestäni seuraavat erityispiirteet;

- Järjetön perfektionismi ja vastuuntunto täysin turhista asioista. Tietynlainen luova rentous puuttuu.
- Paljon vanhoja sieluja, rauhallisia ihmisiä, luonnonläheisyyttä. Ei niin paljoa lapsellista pröystäilyä ja älämölöä kuin muualla.
- Suomessa on mahdollisuus saada hyvän elämän puitteet kuin syntymälahjana. Monet vanhat ja kokeneet sielut syntyvät juuri tällaisiin kehittyneisiin ympäristöihin joissa voi kehittää itseään korkeampiin potentiaaleihin.
- Ketjun aloittaja on oikeassa, meistä on tullut kylmä suoritusyhteiskunta. Mutta maailmassa on pahempiakin oravanpyöriä kuten USA tai Japani jossa koko elämäsi arvo perustuu siihen mitä saavutat. Suomessa voi laiskotella ja piereskellä kasvojaan menettämättä.
- Totta tuokin että lukossa ollaan. Nuo elämän rankat kokemukset ovat toki ihmiskohtaisia mutta samalla pitää muistaa että on niitä itsareita, mt-ongelmia, huonoja perheitä, alkoholismia ja kaikkea semmoista on saman lailla ympäri maailman. Olen huomannut että avoimemmissa, "small talk"-kulttuureissa murheet otetaan ehkä hiukan keveämmin ja yleinen avoin asenneilmasto pitää alemmat chakrat paremmassa kondiksessa jolloin yksittäinen kompastuskivi ei tunnu niin pahalta. Toisaalta noissa kulttuureissa onnellisuuskin voi olla joskus teennäistä.

Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa on kasvamassa äärimmäisen älykäs ja henkinen nuori sukupolvi joka voi olla suureksi avuksi Maapallolle. Mutta eihän vanhemmat sukupolvet tätä arvosta vaan piiskaa pitää antaa p*rkele ja ojaa kaivamaan niin oppiipahan tavoille. Mutta toisaalta, eihän tässä mene edes paljoa aikaa kun nuo pahimmat änkyrät ja energiset poteronkaivajat siirtyvät tästä maailmasta pois, antaen tilaa uusille ajatuksille.

[sideman]

Kuinkahan paljon äidinkieli vaikuttaa ihmisen mentaaliseen konstituutioon?

Olen joskus huomannut, että kun katselen Yle Femmaa, ja senjälkeen käännän
suomenkieliselle kanavalle, ihan kirjaimellisesti vatsan pohjasta ilkeästi kouraisee
suomen kielen tietynlainen kolkkous.

Ei luulisi, että Brittein saaret on tuottanut suhteettoman suuren osuuden maailman
merkittävimmistä tiedemiehistä* ja -naisista. Vasta aivan viime aikoina olen hiffannut
sen muutamien ansiokkaiden brittidokkareiden myötä. Toki monet heistä lienevät
irkku- tahi skottijuurisia, ei siis ykköskieleltään englantilaisia?

Paha mennä varmuudella sanomaan miten paljon tuo tieteellinen lahjakkuus on ykköskielen ansiota.

Toisaalta merkittävimpiä uralilaisia kieliä puhuvissa maissa, Suomessa ja Unkarissa,
itsemurhaluvut lienevät maailman "kärkikastia". Unkarin kieli on yksi niistä, jotka
suomen ohella kuulostavat minusta kohtuullisen karmeilta.

Voi kuitenkin olla kyse myös siitä, että minulla suomen kieli on assosioitunut lähinnä
isävainaani ansiosta lähes yksinomaan negatiiviseen palautteeseen.

Tulee mieleen sekin aiemmin mainitsemani juttu, että meillä oli aikoinaan
mökkinaapurina suomenruotsalainen perhe. Kun vierailin siellä, ihmettelin
aimo lailla sitä kummallista lämpöä, jota en juuri koskaan kokenut kotona.
Olin tuollon noin 10-vuotias. Kun kerran odotin perheen poikaa leikkimään heidän skruudatessaan,
ja poika puhui minulle suomeksi, hänen vähän vanhempi siskonsa tiuskaisi:
Börje, vi e' int' finnar! (Nimi muutettu).


* Newton, Faraday, Maxwell, Crick ... u name it!

[Tigerwoman]

Varsinkin peruskouluissa haasteena on suuret ryhmäkoot. Myös lasten kasvattamattomuus aiheuttaa kurinpitotarvetta luokissa. Valitettavan usein jo lapset kävelevät yli, jos ei ole tiukkoja rajoja. Joidenkin lasten kovuus järkyttää minua.

Suomessa käytetään suorastaan järkyttävän paljon aivojen kemiaa sekoittavia masennuslääkkeitä,
etenkin selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI). Minulla on sellainen mutu, että monista
ihmisistä nuo mömmöt tekevät itsekeskeisiä pas*iasia.

 Kenties se, että vanhemmat käyttävät noita Lopun Ajan Mömmöjä, heijastuu myöskin lapsiin
ja tulee ilmi erityisesti empatian puutteena, yms:nä?

Jopa koululaisille syötetään lääkkeitä. Vanhempia pidetään yhteistyökykyisinä, jos suostuvat syöttämään levottomalle lapselle lääkettä. Sitten ne seisovat koulun pihalla zombeina, tai riehuvat luokassa, kunnes lääkitys "saadaan kohdalleen".
Näitä kokeiluja on nähhty.

[Amonra]

Mielestäni kieli vaikuttaa paljon ajatteluun ja on tiedostamatta suuri osa identiteettiä. Itse sen olen saanut kokea eläessäni kahden kielen ja kulttuurin välissä. Venäjän kielellä on paljon helpompi ilmaista rakkautta ja kieli luonnostaan hellittelee. Toisaalta rakastan suomen kieltä ja varsinkin kalevalaisia runoja, joista ikivanha suomalaisuus nousee esiin. Suomalaisten vanhat shamaanit ja muinainen viisaus herää jälleen eloon. Missä vaiheessa siis tulivat nämä tiukkapipoiset, ylivastuuntuntoiset, kylmät suorittajat?

Surulliset ja yksinäiset ihmiset lääkitään tai lääkitsevät itse itseään esim.alkoholilla. Erityisesti ihailen edellä esitettyä ajatusta, että Suomen alueella syntyy nyt vanhoja sieluja ja korkeampi tietoisuus jälleen nousee. (Väinämöinenkin sanoi vielä tulevansa takaisin...) Vanha jäykkä kivikasvosukupolvi vaipuu unholaan.

[sideman]

Mielestäni kieli vaikuttaa paljon ajatteluun ja on tiedostamatta suuri osa identiteettiä. Itse sen olen saanut kokea eläessäni kahden kielen ja kulttuurin välissä. Venäjän kielellä on paljon helpompi ilmaista rakkautta ja kieli luonnostaan hellittelee.

Minä olen jonkin verran harrastanut venäjääkin. Mielestäni se naisten puhumana on usein korvia hivelevää;
varsinkin "pehmeät" liudentuneet(?) konsonantit kuulostavat erityisen hyviltä. Miesten puhumana venäjä
sensijaan kuulostaa monasti tavattoman aggressiiviselta, IMO. No, tuo pätee luultavasti moniin muihinkin
kieliin...

Suomen sana 'rakkaus' taitaa olla yksi "rumimpia" tuon käsitteen foneettisia formulointeja maailman kielten
joukossa? Noh, eipä esim. ruotsin kärlek'kään kauneimmasta päästä liene?

Muistan kun jenkkiläinen tv-kanava teki vuosia sitten noin 15 minsan dokkarin suomalaisesta tangosta. Arja Koriseva
näytti erittäin vaivaantuneelta kertoessaan mitä love on suomeksi!

[Hamal]

^ Ja ljublju pivo i Boris Jeltsin vai mite se meni 

[sideman]

^ Ja ljublju pivo i Boris Jeltsin vai mite se meni  

Kto zhe €to skazal?   :