seuraava »

[Minna]

Siitä huolimatta, ettei sanoissa sinänsä ole tietääkseni mitään mystistä, sillä merkit ovat sopimuksenvaraisia ja mielivaltaisia, minua on alkanut kiinnostaa sanan totuus etymologia sekä se, miten se käsitetään henkisyyden valossa. Kovasti puhutaan totuuden etsimisestä ja löytämisestä, mutta nähdäkseni se ymmärretään eri uskonnoissa ja myös yksilötasolla ihan eri tavoin. No, mitä se sitten pitää sisällään se totuus, jota etsimme, ja jonka moni tuntuu omasta mielestään löytäneen?

Sana totuus määritellään usein vastakohtansa avulla: valhe tai se mitä ei voida todistaa. Uskonasioihin tuo märitelmä ei kuitenkaan sovi. Muinaisenglannin sana triewð tarkoitti, ei pelkästään tosiasiaa, vaan myös uskoa, uskollisuutta.

Tuosta päätellen, olemmeko niin simppeleitä, että tietenkin juuri se, mihin itse uskomme on totta (olipa se sitten mitä hyvänsä)? Se mihin kasvamme ja totumme lapsesta pitäen tulee yhä monille juuri oikeaksi tavaksi elää ja toimia.

Lainaus Päivi Mehtosen jutusta Totuuden alkuperät keskiajalla: "Latinan sanan 'tosi' (uerum) tulee kreikan sanasta heron, joka merkitsee varmaa ja pysyvää. Tämä puolestaan liittyy myös maata tarkoittavaan sanaan (heram) ja sen pysyvyyteen. Siten "heeroksiksi" tai puolijumaliksi kutsuttiin antiikin mytologiassa niitä, jotka olivat saavuttaneet varmuuden ja pysyvyyden tilan liittyessään jumaliin. Kristityt eivät kuitenkaan nimitä ketään puolijumaliksi, vaan käyttävät mieluummin sanaa 'pyhimys'. Se tarkoittaa niitä, jotka siirtyvät tämän maailman muuttuvaisuudesta totuuden varmuuteen. 'Tosi' ja 'totuus' viittaavat sellaiseen varmaan perustaan, jonka pohjalta järki voi vakaasti toimia."

Onko totuus henkisyyden korkeampi aste, jolloin ihminen kokee sisimmässään yhteyden alkulähteeseen (joillekin sama asia kuin jumala)? Eikä sitä silloin voisi sanoin määritellä, vaan se pitää kokea.

Mutta sitten Johanneksen evankeliumissa 14: 1-21 Jeesus sanoo:

1."Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
2.Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Sanoisinko minä muuten teille, että menen valmistamaan teille asuinsijaa?
3.Vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
4.Te tunnette kyllä tien sinne, minne minä menen"
5.Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet. Kuinka sitten tietäisimme tien?"
6.Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.
7.Jos te olette tulleet tuntemaan minut, te tulette tuntemaan myös minun Isäni. Tästä lähin te tunnette hänet ja olette nähneet hänet."

Tuosta voisi vetää sen johtopäätöksen, että totuus avautuu vain Jeesukseen uskoville, mutta niinhän se ei voi olla. Totuuden täytyy avautua muitakin teitä pitkin.

Tuttavani ystävä antoi minulle hyvää hyvyyttään yhden uskonnollisen ryhmän kirjasen nimeltä Yksi ainoa elämä. Lueskelin sitä ja totesin joutuvani alimpaan helvettiin mikäli uskon heidän käsityksiään. Silti koen itse sydämessäni olevani hyvään pyrkivä ihminen, vaikka ajattelenkin eri tavalla kuin tietyt kristityt. Minua voidaan pitää sutena lampaan vaatteissa, jos kysyttäisiin tietyiltä uskovaisilta.

Kovasti tuntuvat ruusuristiäisetkin etsivän totuutta - ovathan he totuudenetsijäin järjestö. Yhdellä luennolla, jossa heitä oli useita, he puhuivat totuuden löytämisestä, mutta miten he mahtavat määritellä totuuden? Se jäi epäselväksi. Pekka Ervast, joka oli järjestön perustaja, on todennäköisesti osannut sitä selittää, mitä alankin seuraavaksi tutkimaan.

Mutta tarvitseeko totuutta edes etsiä, jos saamme joka tapauksessa uskoa aivan kuten haluamme? - henkimaailma ei tuomitse ketään. Uskon kyllä siihen, että kuoltuaan ihminen päätyy omannäköiseen "taivaaseensa". Olisihan se helvetillistä jälleensyntymään uskovana joutua muhamettilaisten paratiisiin, jossa vain miehet pitävät hauskaa.  

Herääkö teille mitään ajatuksia?

[taiska]

Minulle totuus on sitä, että jotain on tapahtunut ja siitä on tarkat faktat ja todisteet.

Uskonnon kannalta taas se totuus minun mielestä on ihmisestä kiinni. Uskotaan siihen mikä jokaisella tuntuu siltä, että tuo sisäisen rauhan ja turvan. Tuntee olevansa turvassa, kun voi pönkittää uskonsa ja tapansa elää johonkin totuuksiin. Ei kaipaa muuta, eikä halua kyseenalaistaa. Toisissa uskonnoissa taas ei anneta edes mahdollisuutta kyseenalaistaa mitään mikä uskonnon lakeihin kuuluu.

Oma sisäinen "totuuteni" eri asioista taas on tullut elämisen ja kokemisen kautta. Olen erittäin epäuskoinen ja kyseenalaistava ihminen joten omia aikojani tutkin eri asioita ja yleensä sitten löydän oman "totuuteni" tutkimieni asioiden suhteen. Hyväksyn kuitenkin sen mukisematta, että toisille se totuus on toinen, koska olemme joka ikinen ihminen, niin erilaisia ja tarpeemme kasvaa ja kehittyä henkisesti on myös ihan erilainen.

Tässäpä lyhykäisesti minun ajatuksia  :

[Ritsa]

Kaipa aika lähelle totuutta pääsee, kun päästää irti ihmisyyteen liittyvistä peloista, kyseenalaistaa ja on valmis muuttumaan. Ihmisyys tuntuu värittävän totuutta kuitenkin automaattisesti. Niinpä on todella vaikea sanoa kuka tai mikä on lähinnä totuutta. Lähimmäs pääsee mielestäni kuuntelemalla omaa sisäistä ääntään/intuitiotaan, jonka välttelystä tulee helposti huonompia fiiliksiä/kokemuksia kuin sitä kuuntelemalla. Vaikkakin usein joutuu kyllä ylittämään itsensä sitä seuratessaan. Tienviitat puuttuvat, mutta sydän johdattaa totuuteen ennemmin tai myöhemmin. Vaikea kuvitella minkäänlaista taivasta, jossa miehinen ja naisellinen energia ei olisi harmoniassa/tasapainossa, eikös silloin olla vaan Maan päällä?

[Avicii]

Eikös tuosta totuudesta ole väitelty kautta aikojen ja joidenkin mielestä ei ole mitään absoluuttista totuutta. Itse olen sitä mieltä että se minkä itse koen sydämmessäni oikeaksi ja istuu mun maailmankuvaani on totuus. Moni puhuu totuudesta mutta harva kykenee täysin selittämään mikä se sitten loppujenlopuksi on. Voiko minun totuuteni olla harhaa, valetta? Who knows.
I have my truth, tell me yours  

[jadex]

2.Isäni kodissa on monta asuinsijaa.

Mulle tämä lause tarkoittaa, että on monta totuutta ja kaikki ovat yhtä hyviä ja tasavertaisia.

[Ritsa]

Perimmäistä totuutta maailmankaikkeudessa on tosiaan melko mahdoton ihmisen aistien ja älyn kautta tulkita. Se menee helposti filosofialle tuttuun väittelyyn oman "totuuden" oikeellisuudesta, joka ei johda loppujen lopuksi mihinkään kovin rakentavaan. Kai niitä totuuksia on vähintään yhtä monta kuin ihmisiä, mutta tietysti niissä kaikissa on pohjalla jotain samankaltaista, kun samassa maailmassa elämme. Eli jokaisella on ne omat todisteensa totuudestaan, joita ei voi helpolla tieteellisesti toisille todentaa.

[Ritsa]

Niin kai se "totuus" tulee ilmi tuon yhteyden korkeampaan kautta. Sanojen kautta totuus tosin aina vääristyy subjektiiviseksi. Jokainen kokee tietyn sanan omalla tavallaan. Tuossa lainaamassasi Ervastin kommentissa piilee se vaara, että lukija ei ymmärrä olevansa jo täydellinen. Siitä syntyy helposti syyllisyyttä ja silloin ollaan taas kauempana totuudesta. Mielestäni ihminen on jo täydellinen, mutta silti totuutta pääsee aina lähemmäksi. Melkoisia paradokseja on elämä täynnä.

[Iko]

Niin tämä   "Minä olen tie, totuus ja elämä"  eikö se näin juuri ole ?

Ervast  
Elämä on tie, ja jokaisen ihmisen on itsensä se kuljettava. Kukaan toinen ei voi kulkea minun tietäni
tai tietä täydellisyyteen minun edestäni. Minä olen itse oma tieni ja sillä minun on kuljettava, kunnes täydellisyyden päämäärän saavutan.

Tämä ”jumaltietoisuus” on jo meissä, ja sen ”löytäminen” on luopumista, ei löytämistä.
Neale Walsch - keskusteluja Jumalan kanssa  ”En voi ilmoittaa totuuttani ennen kuin lakkaat kertomasta minulle omaasi”

Asiat voidaan ilmaista niin monella tavalla.

[Luuu]

Kuinka erotamme "jumaltietoisuuden" itsestämme?
Vai tietääkö sen sitte vaan.. 

[Ritsa]

Tarvitseeko sitä erottaa itsestämme, yhdistää se itseemme, luopua siitä erillään pitävistä asioista vai jotain muuta?

[Luuu]

Tarvitseeko sitä erottaa itsestämme, yhdistää se itseemme, luopua siitä erillään pitävistä asioista vai jotain muuta?

Tarkoitin siis sillä mitä kirjoitin, että mistä sitten tietää itsessään mikä on jumaluustietoa ja mikä omia ajatuksia yms. Mistä tietää, että on löytänyt tiedon/totuuden. Tai toisinsanoen luopunut, niinkuin Iko kirjoitti...

Mutta olenkin vain tietämätön 

[koppi]

Erittäin Hyvä aihe (Totuutta etsimässä) :

Minä olen tie totuus ja elämä on Jeesuksen lause ja hän vielä lisää että:" Eikä kukaan tule Jumalan valtakuntaan muutoin kuin minun kauttani."  
TOTUUS ei pala tulessakaan on vanha sanonta ja oikeuslaitoksemme pyrkii rikostapauksissa selvittämään rationaalisen totuuden kussakin tapauksessa ennen tuomion lukemista.  
Miksi totuus ja totuudessa eläminen on hengellisesti niin merkittävä asia? Lähestymällä asiaa toisesta näkökulmasta ja vastakohdasta saamme valheessa elämisen ja valheen. Monelle maailman i hmiselle on ominaista valheessa eläminen ja valheeseen luottaminen totena sen ihmisen elämässä.  Valheessa eläminen on uskonnollisesti ajatellen se syntielämä johon jokainen ihminen ainakin jossain elämänsä vaiheessa on taipuvainen sortumaan. Viina huumeet ja rikollisuus  sekä kaikki pahuus.
   SYntinsä tunteva ja syntejään katuva ihminen voi tulla omantunsonsa herätykseen ja vasta sen kautta alkaa etsimään TOTUUTTA!

 Hengellisesti vajaa ihminen ei elä totuudessa, vaan mielikuvitusmaailmassa, jossa on luvallista kaikki syntielämän mielihyvääkin tuottavat synnit.    Totuudella ei ole mitään tekemistä syntielämässä. Samasta syystä johtuu, ettei rehellisyys edes itselleen ole mahdollista syntiselle ja paatuneelle sielulle. Itsepetos ja sen kaikki muodot ovat seurauksena valheessa elävälle ihmiselle ja lopputuloksena on sielun sairaus ja kadotukseen joutuminen. usein vailla toivoa.

Totuus on mielentila, jonka eräänä ulkoisena merkkinä on mielenrauha ja iloisuus sekä rakkaus itse elämää kohtaan. Levollinen mieli  ja terveelliset elämäntavat ovat suurena lahjana totuudelle avoimelle mielelle. Terve sielu terveessä ruumiissa. Jotenkin tragikoomista on se että ihmisen on ensin ryvettävä monenlaisissa synneissä ja koettelemuksissa ennekuin vapaaehtoisesti suostuu nöyrtymään totuuden edessä.    Perusteellinen haaksirikko ja romahdus elämässä vasta saavat etsimään totuutta ja oikeudenmukaisuutta omassa elämässä. Johtavana elämänohjeena totuudenetsijäle voisi olla, että tutki tutkimasta päästyäsi kaikkia elämän asioita ja hylkää kaikki sellaiset asiat, millä ei ole totuutta ja sielunelämän sivistyksen kannalta arvoa.  
Totuus oikeudenmukaisuus ja rakkaus elämistä ja elämää kohtaan olkoon johtavana päämääränä.
 Olen foorumilaisten kanssa samaa mieltä siitä että se tie miltä sinä totuutesi löydät on sinulle se oikea tie ja jokaisella on oma tiensä kuljettavana tässä elämässä. Omalla polullani uskon taivastiehen enemmän ja siihen, että Jeesus Kristus on herra ja meidän kaikkien Jumala. Jokainen tulkoon kuitenkin uskollaan autuaaksi, eikä minulla ole oikeutta tuomita sinua siitä miten sinä totuuttasi elät ja toimitat. Herramme itse olkoon meidän tuomarinamme ei se ole ihmisten tuomio.
Minä uskon totuuden löytyvän Raamatun sanasta ja sen ikiaikaisesta totuuksista ja en väheksy muitakaan ismejä, joilla on sama päämäärä, totuuteen pyrkiminen ja totuudessa eläminen.
 Meillä on myös henkivallat ja monet muut erittäinkin pahat voimat ympärillämme, mutta henkivallat eivät voita Jeesuksen totuutta ja Raamattu sen todistaa, monessakin kohdin. Raamatun tutkiminen pitäisi sisällyttää jokaisen totuuttaetsivän lukukirjaksi ja tutkimisen aiheeksi, mutta vaikeutena on että sen sivuille on talletettu kaikki ihmiskunnan totuus ja historia, jolla on todellista merkitystä myös meidän ajassamme.  

 Tie on myös totuudelle avoin polku, jossa tyhmäkään ei voi eksyä. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Älkää kuitenkaan joutuko polulta harhaan ja eksykö, sillä ekytys on valheen tarjoama tie, jonka todellinen vastakohtana on ikiaikainen TOTUUS.
 Tuo ihana sana Totuus yhdessä oikeudenmukaisuuden ja rakkauden kanssa olkoon kaikkien teidän kanssanne.

[Luuu]

Oli kyllä mukavan rauhallinen olo kun keskityin kanavoimaan, mutta hyvin hiljaista siellä oli - miellyttävä tyhjyyden tunne. Siinä mielessä hyvä merkki, että kannattaa vielä yrittää uudestaan.

Mielenkiintoista ja jollainlailla aika rohkeaakin

Erinäiset tapahtumat näinä vuosina on opettanut minut tiedostamaan omat pelkoni ja pikkuhiljaa ymmärtämään, että ne ovat vain oman pään tuotoksia. Vielä en tohdi kovin paljon avautua henkimaailmalle vaikka sieltäpäin välillä kolkutellaankin.

Vauvan askelin totuutta etsimässä

[Avicii]

Uskonnot teki sen virheen että he pelottelemalla saivat ihmiset uskomaan että sielu voi joutua kadotukseen, helvettiin tai pahojen voimien harhaanjohdattamaksi.
Kaikki tämä on VALE, sillä sielu on ikuisessa suojassa ja sillä ei ole mitäänn tekemistä minkään valtakunnan uskonnon kanssa. Sielu on ja tulee olemaan aina koskematon kun se on. Ainoa joka voi johdattaa harhaan on ego, sillä ego ja mieli tarvitsee konseptin jonka mukaan toimia, mutta minä en ainakaan sotke sielua näihin energihoihin sitten yhtään. Mutta jokainen uskokoon mihin haluaa. Minusta on suorastaan pyhäinhävästys uskotella ihmisille jostain joka on niin ainutlaatuinen kaikkea sitä paskaa mitä vuosien saatossa on ihmisten mieleen juolahtanut 

[Avicii]

Ja vielä ennen töihinlähtöä.
Sinä päivänä jolloin ihmiset herää tähän paskaan tulee sellainen liekki leimahtamaan että oksat pois. Tällainen sanonta kun terve sielu terveessä ruumiissa on niin totaalisen paskaa kun enää voi olla. Uskokaa jo, sielu on aina osa jumalaa ja sitä ei voi koskettaa, ei alistaa, ei nöyryyttä, sillä ei ole mitään tekemistä sairauksien kanssa koska sielu ei vain voi olla sairas, ja näin voitte jatkaa loputtomiin, get it?