Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Henkisistä jutuista  (Luettu 15042 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Lilja-82
Vieras
« Vastaus #15 : 10.09.2006 18:50:19 »

Hienoja tarinoita ja kokemuksia teillä.  smitten

Olen itse viettänyt lapsuuteni perheessä, jossa varmaankin ollaan herkempiä kuin mitä päälle annetaan ymmärtää. Missään vaiheessa minulle ei tuputettu mitään vaan sain itse valita.

Puhuin aina pienenä että minusta tulee isona lääkäri. Joten jokin parantamisen halu on sielussani aina ollut vahvana. Myöhemmin se sitten laajentui kiinnostukseen psykologiaa kohtaan. Lukion antoisimmat tunnit olivat juuri psykologian tunnit. Minulla oli myös onni olla samalla luokalla hyvän ystäväni kanssa, joka samaten oli kiinnostunut ihmismielen mysteereistä ja luimme kirjaston psykologian hyllyn läpi ja puhuimme paljon. Filosofia ja uskonto tietysti myös olivat inspiroivia.

Psykologian kiinnostus sitten laajeni jossain vaiheessa sinne parapsykologian puolelle ja siitä lähtien olen niin sanotusti etsinyt... Mutta sanoisin, että vasta pari viimeistä vuotta olen todella ollut henkisen polun kulkija niin että itsekin sen syvästi ymmärrän ja tiedostan. Yksinäinen tie se on...

Monet ihmiset ovat kuitenkin toimineet opastajina ja innoittajina matkan varrella, myös erittäin vahvasti te kaikki kanssa astroilijat täällä.

 smitten
tallennettu
monikakson
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 259


Look thru' the light


Profiili
« Vastaus #16 : 16.09.2006 21:28:09 »

Jatkan vielä vähän...

Minäkin olin lukioaikana todella kiinnostunut psykologiasta ja kävin kaikki psykan kurssit, mutta tietysti eniten kiinnosti parapsykologia, mistä ei tietenkään sen kummemmin koulussa puhuttu.

Nyt tuntuu, että pitää nuo korteilla ennustamiset jättää, kun ne on liikaa pitäneet paikkaansa tai ennustavat itseään sitten... Jonkin aikaa on jo näkynyt vastoinkäymisiä ja sairauttakin jopa, ja tässä olinkin sitten viikon sairaalassa antibioottitiputuksessa. Uskalsin katsoa, että joko kortit on luovuttaneet sairaudesta eikä sitä enää näkynyt, mutta vastoinkäymisiä kylläkin. Tuli myös vaalea mies, vaikka aloittelenkin suhdetta tumman kanssa. Tumma mies tuli sinettikorttina kuitenkin. Ei mennyt montaa päivää, niin vaalea vanha heilani soitti ja kyseli vähän kuulumisia. Ei uskalla enää katsoa,että mitä huonoa ne taas lupaa...  Sad

Tuntuu, että pitäisi puhdistautua jollain tavoin. Kotona on taas pelottavaa olla yksin enkä ole sairaalareissun jälkeen nukkunut ilman valoja ja oli yhtenä iltana aika karmea kokemus, kun jokin epämiellyttävä energia alkoi kasaantumaan huoneeseeni nukkumaanmennessä. En tiedä mitä olisi tapahtunu, jos en olisi lausunut Isä meidän -rukousta, koska sen jälkeen päätä alkoi polttamaan, mutta kaikki rauhoittui kyllä. Saattaahan se pelko kasvaa sisällä, mutta eikö silloin juuri ala keräämään negatiivista energiaa ympärilleen?
Ja mä en tiedä mikä siinä oikein on, että monesti myöhään illalla, nukkumaan mennessä jostain vain tunkeutuu mieleen yliluonnollisia ajatuksia. Ehkä pitäisi hommata jokin kirja missä olisi kauniita ajatuksia, jota lukisi vaikka ääneen ennen nukahtamista. Olen huomannut, että rakkauden ajatteleminen tuo ympärille jonkinlaisen suojan ja turvallisuuden tunteen.

 smitten
tallennettu

Feel the life in you and you want to live
kooky
Vieras
« Vastaus #17 : 16.09.2006 23:08:53 »

Lainaus
Lilja-82
Puhuin aina pienenä että minusta tulee isona lääkäri. Joten jokin parantamisen halu on sielussani aina ollut vahvana.

sulla tais olla laskusolmu 6 huoneessa sekä planeetta rypäs siellä Wink

hassua että minua ei kiinnostanut ollenkaan psykologia lukiossa, piirtelin vaan kirjansivuille. Äidille suuri pettymys, koska hän olisi halunnut minun menevän opiskelemaan psykologiaa.(kaavaili itselleen terapeuttia ehkä, koska häntä itseään kiinnosti se) Minua kiinnosti kaikki mahdollisimman päinvastainen, ei missään nimessä kenenkään päiden sisällön tonkiminen Grin´

No myöhemmin sitten ajauduin itseni kanssa siihen tilanteeseen että psykologian oli "pakko" alkaa kiinnostamaan. *lannistuu* äiti sai revanssin.

lapsena olin kyllä kiinnostunut kaikesta "mystisestä" ...mutta tuntuu että suhtauduin henkiseen ja maalliseen liian luonnollisesti, eli en tehnyt eroa niiden välille, olin tasapainossa.Mun tapa oli ehkä saada henkisiä elämyksiä konkreettisessa tekemisessä. lattein taantumavaihe itselläni oli joskus lukion loppuvaiheessa ja sen jälkeen, kun kuvitellut "yhteiskunnan odotukset" olivat syövyttäneet päästäni kaiken luonnollisen tiedon ja viisauden mitä uskon että jokaisella ihmisellä on, jos antaa itselleen mahdollisuuden kuunnella sitä. Sitten seurasi kausi jolloin piti esittää mahdollisimman älykästä ja pätevää, jotenkin ontolla tavalla. Jotenkin niin että henkisyys, tai älyllisyys ja ruumiillisuus tulee erotetuiksi. Vaikea selittää...

Nyt olen löytämässä sitä mitä mulla joskus oli, eli eli luonnollista yhteyttä noiden välille. Onhan tässä välissä tullut opittua uusia asioita.Jotenkin koen että se on olemisessa, ei tietämisessä siinä merkityksessä kuin perinteisesti koetaan "tieto"...sellainen mitä voi päntätä.

mullakin oli voimakas yksinäisyyden tunne, vaikka ympärillä olikin aina ihmisiä.

Mut jotenkin tuntuu, että kieli ja se mistä puhutaan liittyy vahvasti tähän henkisyys juttuun. Ikäänkuin niitä asioita joista ei puhuta ja joilla ei ole nimeä, ei olisi olemassa...mutta SILTI ne vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet ihmisten elämään.

Esim monesta ns. energiakokemuksesta olen jälkeenpäin tajunnut, että tämä ei ollutkaan minun epänormaaliutta tai hulluutta...vaan näin on muutkin, ihan läheisetkin kokeneet.

kukaan ei vaan puhunut niistä toisilleen idiot2 Minusta on suuri lahja minkä ihminen voi toiselleen antaa, jakaa kokemuksia ja luoda yhteyttä sillä tavalla. Moni asia on paljon vähemmän yliluonnollista, kun määritellään uudelleen se yleinen kuva, mikä onkaan "luonnollista"...
« Viimeksi muokattu: 16.09.2006 23:11:51 kirjoittanut sign? » tallennettu
lahden
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 11



Profiili WWW
« Vastaus #18 : 20.09.2006 11:40:34 »

Hei kaikille.

Mukavaa lukea näin monia tarinoita 'heräämisestä', yllättävän vähän tulee tänäkin päivänä juteltua tämänmoisista asioista.

Lapsuudessani olin niin normaali kuin normaali voi olla, mutta muistan tunteneeni, etten haluakaan mitään muuta kuin huolettoman ja hauskan alkutaipaleen. Olin tyytyväinen.

Nuoruuden lähestyessä musiikki kaappasi suurimman huomioni, bändeissä soitellessa meni kaikki vapaa-aika. Kuten myöhemmin olen huomannut, täydellinen sukellus musiikin maailmaan avaa monia ovia itsessä. Varsinkin tunteita pystyy käsittelemään musiikin avulla mahtavan helposti. Meikäläinen ainakin.

Noin seitsentoistavuotiaana rakas äitini antoi minulle luettavaksi kirjan, nimeä en muista, jossa käytiin läpi monia perustavanlaatuisia asioita ihmiselosta, kuolemasta, jälleensyntymisestä. Silloin ymmärsin aina ajatelleeni maanpäällistä elämää tärkeänä, mutta väliaikaisena juitsuna. Äitini uppoutui Ihmeiden oppikurssiin ja Michaelin (muistaakseni) opuksiin ihmisen eri kerroksista, mutta minua nuo eivät kiinnostaneet ensimmäistä lukua pidemmälle. Esimerkiksi Ihmeiden oppikurssin tehtävät tuntuivat pöhköiltä, itsestäänselviltä. Halusin oppia ja löytää itse. Ja Itsen. Tämä tunne onkin säilynyt noista päivistä saakka, halu löytää uutta itsestä. Muiden suosiollisella avustuksella tietenkin!

Nyt, tänä maailman aikana oppiminen onkin sitten moninkertaistunut, informaatiota kaikennäköisistä henkisistä asioista (vai pitäisikö sanoa vain tärkeistä asioista) suorastaan pursuaa ovista ja ikkunoista. Silti olen varma, että kaikki hyödyllinen ja mahdollinen tieto löytyy itsestä, ikiomista Luojan muistipankeista. Koko ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden tieto on minun käytettävissäni, loistojuttu! Myös tämä kanssaluoja-ajatus soittaa kauniin soinnun olemuksessani, luenkin juuri tällä hetkellä Saint Germainin Alkemian opintoja-kirjasta, jossa muun muassa USKO omaan jumaluuteen ja kaikkeuden rakastavaan tukeen nostetaan tärkeäksi pointiksi matkallamme planetaariseen ylösnousemukseen.

Määränpääni on nauttia elämästä ja sen ihmeistä täysin siemauksin, nupit kaakkoon ja kupit kukkuralleen. Mitä tahansa seuraavaksi tapahtuukin, on hyvä.

Ja monikakson, tuntuisi siltä, että kaikkeus on jälleen ottanut sinua kädestä kiinni ja johdattaa sinua pois peloista lopullisesti. Rakkaus on vastaus. Nuo energiat, joita tunnet, ovat olemassa sinua varten, jotta huomaisit ettei ole pelättävää. Rakasta tätä oppituntia ja huomaat siirtyväsi eteenpäin.
tallennettu

11:13:22:33
monikakson
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 259


Look thru' the light


Profiili
« Vastaus #19 : 20.09.2006 12:24:38 »

Ja monikakson, tuntuisi siltä, että kaikkeus on jälleen ottanut sinua kädestä kiinni ja johdattaa sinua pois peloista lopullisesti. Rakkaus on vastaus. Nuo energiat, joita tunnet, ovat olemassa sinua varten, jotta huomaisit ettei ole pelättävää. Rakasta tätä oppituntia ja huomaat siirtyväsi eteenpäin.

Kiitos  smitten
Nyt onkin ollut helpompaa ja olen uskaltanut jo nukkua pimeässäkin. Tämä on kyllä nyt jotain totista aikaa itseni kanssa. Tuntuu, että olen saanut muutaman kuukauden levähtää ja valmistautua rauhassa. Nyt olisi se tekojen aika oman itseni suhteen. Ehkä nyt on se uusien energioiden käyttöönotto.  Smiley

Voimia kaikille!
tallennettu

Feel the life in you and you want to live
/johanna/
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 2


Profiili
« Vastaus #20 : 29.01.2014 21:47:37 »

Minulle henkiset asiat ovat kuuluneet elämään aivan pienestä pitäen. Kuulun sukuun, jossa ns. henkiparannuksella on pitkät juuret. Itse olin lapsena hyvin herkkä ja näin kaikenlaisia keijuja ja tonttuja... Nykyään en harmikseni niitä enää näe. Koko ikäni minua on vaivannut jonkinlainen ihottuma: lapsena oli atooppinen ihottuma ja nyt allerginen ihottuma. Äitini on pystynyt jonkin verran auttamaan energiahoidolla yms. ja homeopatiaa tällä hetkellä kokeillaan avuksi. Muiden "normaalien" seurassa olen aina tuntenut itseni kaksinaamaiseksi huijariksi, kun näistä asioista ei voi kaikille puhua Sad
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #21 : 13.05.2014 21:35:38 »

Inhoan näitä "takapotkuja" kun aika on pysähtynyt. Kaikki on aivan kuten aina ennenkin, maailma pyörii pyörimistään ja kaikki pysyy ennallaan.
Maisemat vaihtuu, ihmisiä tulee ja menee, mutta minä vaan olen ja pysyn tässä näin... Sad Juutuinko mä nyt johonki iäisyyden pyörteeseen.. Tongue
tallennettu

Kuuntele tuulta.
vampire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16



Profiili
« Vastaus #22 : 20.05.2014 22:03:42 »

Vanhempani on kristittyjä mutta itse en ole. uskon edellisiin elämiin ja siihen ettei helvettiä ole ellei usko sinne joutuvansa. se "helvetti" on maassa karman muodossa. uskon että jumala ja jeesus on vain kaksi rakastavaa auttajaa monen muun joukossa. vanhempien ja mun näkemykset eroaa niin paljon toisistaan että henkiset asiat on melkee tabu. silti vanhemmat joskus puhuu niien uskomuksista ku ne luulee et ku mä en oo kristitty ni joudun helvettii. mun henkiset kyvyt on et mä nään auroja jonkinlaisena valkosena energiana ihmisten ympärillä. mul on jonkinlainen intuitioki ja se toimii kun en ajattele sitä. esim. mul on usein vahva aavistus et seuraako siit  hyvää jos mä teen jotai.
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #23 : 26.09.2014 11:48:12 »

Oppi siellä, toinen täällä. Sitten vaan pitää tietää suunta ja miettiä, mikä tässä on se, mitä pitää ymmärtää. Sitten, kun sen löytää niin saattaa päästä ( pääsee) eteenpäin. Varovasti pitää ottaa ja osata käyttää, niin hyvä tulee smitten
tallennettu

Kuuntele tuulta.
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: