Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lapsi ja henkimaailma  (Luettu 7750 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tiuhtiviuhti
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87



Profiili
« : 19.08.2012 21:58:01 »

Minulla on kaksi lasta, toinen on eskarilainen ja hän tässä vähän aikaa sitten kertoi näkevänsä vilahduksia kotonamme. Nämä vilahdukset ovat kuulemma mustia ja valkoisia hahmoja joita hän välillä näkee. Hän ei ehdi nähdä heidän kasvojaan tai muuta, hän näkee vain vilahduksia silloin tällöin.
Näistä "vilahduksista" on puhuttu joskus aiemminkin, mutta pitkään aihe on ollut unholassa.
Vilahduksia eskarilainen on nähnyt vain ollessamme kotona ja kerran isovanhempien luona.
Samalla hän kertoi nähneensä kesäkuisella Italian matkallamme taivaalla jonkin lentävän hitaasti ees taas.Hän myös sanoi että minä en sitä luultavasti voinut nähdä sillä en pysty näkemään sellaisia. Vain hän näki tuon "lennokin".
Eskarilainen piirsi "lennokkinsa" ja se näytti aivan ufolta. Koskaan en ole hänelle ufoista tms puhunut.. Voi toki olla että eskarilainen on puhunut näistä asioista kavereidensa kanssa. Epäilen silti hiukan.
Toinen lapsi kommentoi ettei näe mitään, mutta kuulee välillä jonkun sanovan jotain.

Miten näihin kertomuksiin kannattaa suhtautua?
Olen yrittänyt olla innostamatta, mutta myös olla kieltämättä. Olen yrittänyt pysyä neutraalina ja antanut eskarilaisen ymmärtää että hän kokee ihan normaaleja asioita. Niinkuin kokeekin.
Sanoin myös että hänen kavereidensa kotona välttämättä tälläisiä asioita ei puhuta, mutta siitä ei kannata murehtia.
Vähän hankalaa luovimista välillä. Smiley
tallennettu
Bloodstone
Vieras
« Vastaus #1 : 20.08.2012 06:38:32 »

Lapsillahan on tunnetusti tarkat aistit ja yhteys henkimaailmaan on vahva Smiley
Itse näkisin asian tälläisenä:
Se että pidät asian neutraalina ja annat lapsille luvan puhua kotona asioista,mutta kerrot myös ettei kavereilla kannata kaikkea kertoa on erittäin hyvä lähestymistapa asiaan  smitten
Nykyisin syntyvistä lapsista moni on vanhoja sieluja ja todennäköisesti näkeminen ja kuulemistapaukset yleistyvät ja mielestäni on hyvä että lapsella on avoin ympäristö kotonaan, joissa asioista voi keskustella. Nykyisin kuin tulee helposti leimatuksi, jos asioista puhuu ja mielestäni olisi hyvä antaa lapselle mahdollisuus säilyttää yhteys henkimaailmaan ja tutustuttaa lapsi joihinkin muihinkin asialle vihkiytyneille.
Kaikkea hyvää sinulle Smiley
tallennettu
Kurpitsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 326



Profiili
« Vastaus #2 : 20.08.2012 13:37:46 »

Ehkäpä toisen lapsen kolmas silmä on vielä auki rokotuksista huolimatta, tai onko rokotuksissa ollut eroa?

 "A flying saucer would fly through the sky at great speed and be seen by many men and women but the children who had been vaccinated would see nothing and I noticed this hundreds of times."

-- Credo Mutwa, Zulu Shaman

http://www.worldgathering.net/times/breakthrough01.htm
« Viimeksi muokattu: 20.08.2012 13:44:52 kirjoittanut Kurpitsa » tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #3 : 20.08.2012 13:56:27 »

Lapsillahan on tunnetusti tarkat aistit ja yhteys henkimaailmaan on vahva Smiley
Itse näkisin asian tälläisenä:
Se että pidät asian neutraalina ja annat lapsille luvan puhua kotona asioista,mutta kerrot myös ettei kavereilla kannata kaikkea kertoa on erittäin hyvä lähestymistapa asiaan  smitten
Nykyisin syntyvistä lapsista moni on vanhoja sieluja ja todennäköisesti näkeminen ja kuulemistapaukset yleistyvät ja mielestäni on hyvä että lapsella on avoin ympäristö kotonaan, joissa asioista voi keskustella. Nykyisin kuin tulee helposti leimatuksi, jos asioista puhuu ja mielestäni olisi hyvä antaa lapselle mahdollisuus säilyttää yhteys henkimaailmaan ja tutustuttaa lapsi joihinkin muihinkin asialle vihkiytyneille.
Kaikkea hyvää sinulle Smiley

Olen samaa mieltä. Tässäkin on toki hyvä muistaa, että lapsetkin ovat erilaisia. Toiset enemmän "auki" kuin toiset jne. On hauska seurata omissa lapsissani olevia eroja. Vanhin tyttäreni ei ole osoittanut niin paljon halua puhua näistä asioista kuin nuorempani, vaikka hänelläkin henkisiä kokemuksia on. On tärkeää ettei tuputa omia näkemyksiään/uskoaan, vaan antaa lasten itse löytää tiensä, mukana kulkien, tukien ja tarvittaessa lasten kysyessä kertoen omista kokemuksista/näkemyksistä tuomitsematta ja väheksymättä toisen tietä.  smitten
tallennettu
Tummasilmä
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 242



Profiili
« Vastaus #4 : 20.08.2012 15:24:19 »

Työnnänpä lusikkani tähänkin soppaan  Cheesy.

Meillä on kolme lasta, esikoinen ei pahemmin koe mitään erityistä. Keskimmäinen on aina pelännyt heidän huonettaan ja sanoo että siellä on "joku", on puhuttu möröistä ym, mutta tämä pelko menee ns yli ymmärryksen. On aivan käsittämätöntä pelkoa, hän ei pelkää muissa huoneissa, vain siinä. Nyt sitten kolmaskin lapsi saattaa yhtäkkiä lähteä juoksemaan tuosta huoneesta peloissaan vaikka, siellä olisi muitakin ihmisiä, hän on 2-v. Onko niin että siinä huoneessa olisi "joku" vai onko kyse opitusta pelosta? Kuinkas tuon saisi selville? Tuo kaksivuotias ei edes puhu, niin ei pysty häneltä kysymään  Tongue
tallennettu

Syringe
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 53



Profiili
« Vastaus #5 : 20.08.2012 15:24:31 »

Näen itsekin tuollaisia ohi meneviä varjoja, lähinnä mustia, jotka liikkuvat tooodella nopeasti, vähänkuin juoksevat ohi. En sitten tiedä mitä ovat tai muuta, mutta sellaisia näkyy aina välillä. Jostain luin, että olisi riivattujen henkiä, mutten tietenkään ole varma. Jaja tässä mulla on ikää pian 14 vuotta. :Dd
+ Sellaisia valkoisia, nopeasti ohi meneviä pallojakin näkyy myös joskus.

Tummasilmä, mä aina pienenä pelkäsin hirmuisesti meidän kylppäriä. Tuli sellainen tosi negatiivinen fiilis aina, kun käveli sinne ja oikeestaan sellanen olo tulee vieläkin, että haluis pysyy kaukana sieltä ja olla  menemättä sinne. Juoksin sieltä aina lapsena pois peloissani, kun oli tunne, että siellä on joku, vaikkei ketään näkynytkään. En mä tiedä tietenkään mistä noi johtuu, mutta mullakin siis oli ja on vieläkin tollasia. En vaan koskaan oo nähnyt ketään siellä, mutta tuollainen negatiivinen tunne aina tulee. Se on jännä. Tästä nyt ei todellakaan varmaan ollut mitään apua, muttamutta, pakko oli tähän väliin sanoa :Dd
« Viimeksi muokattu: 20.08.2012 15:29:40 kirjoittanut Syringe » tallennettu

If one day your sugar sits untouched, will you have gone forever?
Kurpitsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 326



Profiili
« Vastaus #6 : 21.08.2012 12:45:44 »

Ehkä huoneessa on joku portaali..

http://www.earthportals.com/portal.html
tallennettu
Indium
Vieras
« Vastaus #7 : 21.08.2012 13:03:54 »

No oho, sain flashbackeja omista pentuajoista. Shocked
Pelkäsin tosi kovasti meidän ulkorakennuksen huonetta, jossa oli iso kolmella jalalla seisova kone. Pidin ihan varmana että se lähtee juoksemaan mun perään niillä kolmella kintullaan, vaikka siinä olisi ollut läsnä muitakin jotka eivät pelänneet yhtään, ja monesti uskalsinkin seistä siellä vain hetken ja sitten kipitin karkuun.

En mitään muuta siis pelännyt kuin sitä että se kone itse käyttäytyisi jotenkin odottamattomasti, enkä kyllä tiedä mistä keksin että se niin voisi tehdä. Mitään hahmoja tms en muista että olisi vilissyt. Toki en tähän päivään mennessä ole mitään hahmoja missään näkemällä nähnyt, ettei sen puoleen. Voihan olla että se oli toisenlaista uhan aistimista jonka sitten järkeistin liittyvän tuohon koneeseen. En mää tiedä. crazy2
tallennettu
Lumottu
Vieras
« Vastaus #8 : 24.08.2012 23:16:15 »

Itse näin lapsena hahmoja, samoin toinen sisareni, näemme niitä vieläkin. Olemme myös molemmat nähneet enneunia ja kokeneet erilaisia ilmiöitä.Nyt siskonipoika herää öisin siihen, että näkee jonkun seisovan hänen huoneessaan tai kuulee jonkun huutavan heidän kotona. Häntä pelottaa joskus mennä nukkumaan, koska sanoo siellä olevan joku. Hän on kuuden vanha ja ollut aina herkkä luonteeltaan. Häntä pelottaa nämä tapaukset todella paljon. Mistähän hänen kokemuksensa voisivat johtua? Miksi hänen kokemat asiat vaikuttavat niin vihamielisiltä tai pelottavilta, hän on kuitenkin vasta lapsi. Huh
tallennettu
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #9 : 26.08.2012 23:12:35 »

Tämä nyt ei lapsiin liity mitenkään mutta muuten vähä samansukuista kun tässä ketjussa. Täs muutama viikko sitten tuli ihan oikeasti kammottava olo jotta piti kaikki ikkunaverhot pistää kiinni illalla kun oli pimeetä kun sain päähäni jonkun ajatuksen että sieltä joku katselee sisään. Järki sanoo että mun takaterassi on niin täynnä nyt tavaraa pöytää ym. jotta mahdollinen katselija törmäisi niistä johonki tai joutuis liikuttamaan niitä ja se kuuluis tänne. Siis nimenomaan sitä takaterassin ikkunaa säikyin. Viikonpäästä ja siitä etiäppäin ei ollu mitää semmosta eikä nykkään, verhot on avoinna. Silloin jopa sytytin välillä sinne valon, että eihän sielä oo ketään. Saa sytytettyä sisältä. Aiva kahjon touhua.  idiot2 2funny

Etupuolen ikkunan eteen vedän aina verhot kun siitä kulkee yleinen kulkuväylä jota tosin käyttää tän talon asukkaat vaan ja heidän vieraat. Takapihalle ei kyllä kellään normaali-immeisellä oo asiaa. Muutaku omalleen.

Sitten 1997 kun asuin eräällä paikkakunnalla Keski-Suomessa, niin mun asunnolta pääsi kahta kautta r-kioskille. Meinasin takasi tulla sitä vähä syrjäsempää oiko?polkua, en muita oikasko mitenkää kauheesti. Mut kun käännyin sinne suuntaan niin tuli joku kammottava pelottava olo "ei tuota kautta". No en menny. Seuraavana päivänä vahtasin lehdestä jotta onko mitää kelleen tapahtunu. Siis jos joku ois sitä kautta kulkenu johonki. Aiva outo oli tuokin juttu. Se oli siis niin pakottava niinku ilmas olis säteilly jotakin kammottavaa pakottavaa "ällä tule tätä kautta", "älä mene sitä kautta".
tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Tiuhtiviuhti
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87



Profiili
« Vastaus #10 : 05.03.2013 20:50:36 »

Poika ei ole keskustellut näkemistään hahmoista hetkeen. Tänään pojalla paloi pinna ja komensin huoneeseensa. Kuulin pojan keskustelevan huoneessaan. Menin kysymään onko hän rauhoittunut ja mitä yksikseen keskustelee. Poika sanoi että keskustelee hahmon kanssa. Ne kuulemma ilmestyy välillä ja heidän kanssaan voi nykyään puhua. Välillä hahmo on sama, mutta ei aina. Ne tunnistaa kuulemma väristä. Ovat muuten valkoisia, mutta hahmon keskellä näkyy oranssia tai muuta väriä.
Pojalla on myös mielikuvituskaveri omien sanojensa mukaan, mutta hän kyllä erottaa ne. Fiksu poika. En vain osaa sanoa näihin juttuihin juuta taikka jaata. Kasvoja tai mitään yksityiskohtia ei näe, vain värin.
tallennettu
epona
Vieras
« Vastaus #11 : 05.03.2013 21:08:50 »

Poika ei ole keskustellut näkemistään hahmoista hetkeen. Tänään pojalla paloi pinna ja komensin huoneeseensa. Kuulin pojan keskustelevan huoneessaan. Menin kysymään onko hän rauhoittunut ja mitä yksikseen keskustelee. Poika sanoi että keskustelee hahmon kanssa. Ne kuulemma ilmestyy välillä ja heidän kanssaan voi nykyään puhua. Välillä hahmo on sama, mutta ei aina. Ne tunnistaa kuulemma väristä. Ovat muuten valkoisia, mutta hahmon keskellä näkyy oranssia tai muuta väriä.
Pojalla on myös mielikuvituskaveri omien sanojensa mukaan, mutta hän kyllä erottaa ne. Fiksu poika. En vain osaa sanoa näihin juttuihin juuta taikka jaata. Kasvoja tai mitään yksityiskohtia ei näe, vain värin.


Todella koskettavaa tuo, että hahmo ilmestyi hänelle sen jälkeen kun hän oli menettänyt hermonsa.  smitten smitten

/A
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: