seuraava »

[Eklektikko]

Uskallan mutu-tuntumalta väittää "suvussa periytyvän karman" olevan suvussa periytyvää psykologista ja kasvatusopillista (mahdollista haitta-)vaikutusta lapsiin. Vanhemmat jättävät jälkensä miten suhtautuu tai tulee suhtautumaan omiin lapsiinsa ja kasvattamaan näitä, ellei rikkomalla lähde rikkomaan isän ja isoisän perinteitä. Ne vaikuttavat mieleen ja psyykeeseen. Mikäs sen isompaa kuin ne vaikutteet ja se ympäristö, jossa varhaislapsuutensa ja kriittisimmät kasvuvaiheensa elää?

Jos joku sukulaiseni olisi ollut murhaaja ja minua seuraisi jokin musta merkki siitä hyvästä, ei siinä olisi mitään niin sanottua karmallista järkeä.  :

Se karmallinen järki tuossa tapauksessa ei olekaan omilla teoilla ansaittu karma, vaan jos nyt vaikka suvun 'huono maine' tms. on se juttu joka seuraa, sielu ottaa kannettavakseen suvun karman silloin kun päättää inkarnoitua sen suvun jäseneksi. Eli tavallaan meillä on kahdenlaista karmaa: Sellaista joka on seurausta omista teoista tässä tai aiemmassa inkarnaatiossa ja sitten sellaista joka ei johdu omista teoista, vaan tulee automaattisesti mukana kun valitsee syntyä tiettyyn perheeseen, sukuun, kansakuntaan jne.

Valitsemalla syntyä johonkin perheeseen/sukuun saa sitten ko. suvun geeniperimää jossa voi olla alttiuksia sairauksille tms. Samoin silloin myös kokee perheen omat traumat ja ongelmat, esimerkiksi alkoholistin lapseksi syntyminen on myös valinta - ehkä sielulla ei vielä ole juuri sellaista kokemusta, tai häne ei ole aiemmissa sellaisissa elämissä onnistunut käsittelemään sellaisen lapsuuden traumoja, joten hän syntyy yhä uudelleen ja uudelleen alkoholistin lapseksi, kunnes hän oppii mitä ihmisen on tehtävä toipuakseen sellaisesta lapsuudesta.

[Kuuhilda]

Mutta just sitä, että onko se nyt sitten karmaa, kun on suunnitellut syntyvänsä vaikkapa tähän alkoholisitiperheeseen? Ja syntyy uudelleen ja uudelleen, jotta oppisi selviytymään siitä virtahevosta sohvalla.
Eikö se ole vain oma sielunsuunnitelma silloin?
Mikä sen karman määrää? Minä itse, yliminä, vai ihan tämä kaikkeusko sen karmalaskun lätkäisee?
Ja sitäkin on mietitty, että onko karmaa ollenkaan, vai onko kaikki sittenkin vain asioiden oppimista ja kokemista joka puolelta?
 

[Artemis]

Luin tuossa erästä kanavoitua kirjaa jossa taivaassa analysoitiin erään naisen henkistä kehoa.
Hän oli tehnyt työkseen abortteja ihmisille. Kehoon oli jokaisesta abortoidusta lapsesta jäänyt mustia kohtia ympäri kehoa.
Sitä pidettiin erittäin vakavana.

Minusta on ihan absurdia ajatella että jostain syömisestä tulee karmaa

Syöminen on kuitenkin myös moraalinen valinta. Kasviksia ja puiden silmuja voi kaikki syödä ilmaiseksi luonnosta.
Samoin siihen pystyy vaikuttamaan miten usein syö. Pitääkö useita paastopäiviä viikossa. jne.
Entä kerääkö kauppias huonoa karmaa jos ei tuo luomua kaupungin asukkaille tai hinnoittelee sen liian kalliiksi.
Tukkuhintoja tutkineena tiedän että kaupan luomun hinnoissa voi olla jopa 300% extraa tukun hintojen päälle.

Kumpikohan on pahempi karmalle: syödä 100 pientä kalaa (1kg) vai 1 iso kala (hauki 1kg)..
Jos syö hauen, moni salakka saattaa säästyä kun hauki ei niitä enää syö.
Buddhalaisillahan ratkaisee se kuinka monelle ihmiselle eläimestä riittää ravintoa..
Eli pitäisi syödä mahdollisimman isoja eläimiä.

Tuotantoeläinten oloihin vaikuttaa myös lainsäädäntö eli keräävätkö niitä laativat virkamiehet siitä suurimmat karmat itselleen?

Mitenkäs perisynti (peritty karma?) eli jos isäisä oli teurastaja niin kai siitä seuraa jotain karmaa jälkeläisillekin.

Valitettavasti se vaan on aika lailla niin, että puiden silmuja syömällä ihminen ei olisi koskaan kehittynyt mihinkään suuntaan.

Jokainen tekee oman valintansa siitä mitä syö. Lihan syömisestä en usko karmaa kertyvän. Eläinten ja luonnon kunnioittaminen on tärkeää kuitenkin.

[Eklektikko]

Mutta just sitä, että onko se nyt sitten karmaa, kun on suunnitellut syntyvänsä vaikkapa tähän alkoholisitiperheeseen? Ja syntyy uudelleen ja uudelleen, jotta oppisi selviytymään siitä virtahevosta sohvalla.
Eikö se ole vain oma sielunsuunnitelma silloin?
Mikä sen karman määrää? Minä itse, yliminä, vai ihan tämä kaikkeusko sen karmalaskun lätkäisee?
Ja sitäkin on mietitty, että onko karmaa ollenkaan, vai onko kaikki sittenkin vain asioiden oppimista ja kokemista joka puolelta?
 

Se, että suunnittelee syntyvänsä alkoholistiperheeseen ei ole karmaa, vaan sielun tietoinen valinta koska se haluaa ko. kokemuksen. Eli juurikin sielunsuunnitelmasta on silloin kyse. Toisaalta voi olla, että on ollut itse se alkoholisti perheessä, jolloin saattaa syntyä alkoholistin lapseksi karmallisesta syystä. Et voi päällepäin näkyvästä tapahtumasta tietää, onko kyseessä karmanmaksu vai sielun valinta oppimiskokemukseksi. Eikä ole myöskään oikeastaan mitään syytä, miksi asiasta tarvitsisi sen kummemmin tietää.

Karma on: Syyn ja seurauksen laki.
Lyö vasaralla polveesi -> polvi tulee kipeäksi. Tämä on esimerkki henkilökohtaisesta karmasta.
Tapa ihminen -> hän tappaa sinut jossain tulevassa inkarnaatiossa. Tämä taas on ihmisten välistä karmaa.

Kun puutut tavalla tai toisella toisen ihmisen vapaaseen tahtoon syntyy karmaa. Toinen voi sitten maksaa sen karman takaisin, ellei valitse armo-vaihtoehtoa, eli ei haluakaan maksaa potut-pottuina tyyppisesti. Tämä syy-seuraussuhde toimii siis suhteessa toisiin ihmisiin ja suhteessa itseen (ne elintavat).  

Karma on automaattinen systeemi, joka niinsanotusti tasaa asiat kunhan kuluu riittävän monta inkarnaatiota. Karma on vähän kuin painovoima, se on ihmisen ulkopuolinen automaattinen systeemi, eikä sijaitse missään kohtaa ketään ihmistä tai tämän kehoa. Tämä automaatti lätkäisee sen karmavelan maksettavaksi, siinä kaikki. Mutta karmahan sinänsä itsessään jo opettaa: Kun niitä velkoja on maksellut tarpeeksi monessa inkarnaatiossa, se sielu oppii olemaan tekemättä karmaa.

Mutta asiat ovat nyt muutostilassa, vanha karmasysteemi toimii toki, mutta karmastaan voi irtisanoutua (siis siitä mitä on jäljellä) värähtelyjen kohoamisen ansiosta. Voi siiryä joko jo hieman vanhempaan 'Anna asiat Jumalan käsiin' (alkukielellä let go and let god) systeemiin tai kaikkein uusimpaan kanssaluomisen systeemiin.

[Pakolainen]

On erikseen kappale tai useampi, josta oppia jotain tässä tai useammassa elämässä ennen kuin siirtyy uuteen kappaleeseen oppimaan jostain muusta tai jotain uutta ylipäänsä. Se vain, että jos ikään kuin valitsee niin sanotusti seuraavan kurssin ja siihen liittyvän kontekstin - suku, synnyinseutu, alueella elävä yhteisö, maallinen varallisuus, perimä ja tuhannet muut vaikuttavat tekijät - onko se karmaa? Tähän liittyen tahtoisin esittää samat kysymykset kuin Kuuhilda. Jos karma olisi tällä tavoin suunniteltua, onko se karmaa kuin se tunnetaan ja käsitetään?

Eli tavallaan meillä on kahdenlaista karmaa: Sellaista joka on seurausta omista teoista tässä tai aiemmassa inkarnaatiossa ja sitten sellaista joka ei johdu omista teoista, vaan tulee automaattisesti mukana kun valitsee syntyä tiettyyn perheeseen, sukuun, kansakuntaan jne.

Tässä tuntuu menevän nyt puurot ja vellit sekaisin. On elämä ja sitten on karma. Jos synnyn paikkaan x perheeseen y ajassa z, en voi syyttää karmaa että x, y ja z ylipäänsä ovat olemassa ja vaikuttavat elämääni. Ne kaikki ovat taustatekijöitä, mutta ne voi itse katsoa neutraaliksi, positiiviseksi tai negatiiviseksi. Voi olla kurjaa saada tietää mielisairaasta sukulaisesta, mutta kyseessä on kuitenkin toinen yksilö. Karmalla ei ole siihen osaa eikä arpaa, mitkä valinnat tuo yksilö on itse tehnyt ja miten se säteilee toisten yksilöiden elämään. Mehän reagoimme ydinpersoonallamme ja järkeilemme egollamme. Se, että on saanut mitkäkin eväät elämäänsä, on elämää. Elämä on täynnä mystisiä ja fantastisia asioita, mutta aivan kaikesta ei tarvitse tehdä itselleen hengellistä, esimerkiksi siitä että alkoholistivanhempi makoilee sohvalla.

Se, että suunnittelee syntyvänsä alkoholistiperheeseen ei ole karmaa, vaan sielun tietoinen valinta koska se haluaa ko. kokemuksen. Eli juurikin sielunsuunnitelmasta on silloin kyse. Toisaalta voi olla, että on ollut itse se alkoholisti perheessä, jolloin saattaa syntyä alkoholistin lapseksi karmallisesta syystä. Et voi päällepäin näkyvästä tapahtumasta tietää, onko kyseessä karmanmaksu vai sielun valinta oppimiskokemukseksi. Eikä ole myöskään oikeastaan mitään syytä, miksi asiasta tarvitsisi sen kummemmin tietää.

Karma on: Syyn ja seurauksen laki.
Lyö vasaralla polveesi -> polvi tulee kipeäksi. Tämä on esimerkki henkilökohtaisesta karmasta.
Tapa ihminen -> hän tappaa sinut jossain tulevassa inkarnaatiossa. Tämä taas on ihmisten välistä karmaa.

Kun puutut tavalla tai toisella toisen ihmisen vapaaseen tahtoon syntyy karmaa. Toinen voi sitten maksaa sen karman takaisin, ellei valitse armo-vaihtoehtoa, eli ei haluakaan maksaa potut-pottuina tyyppisesti. Tämä syy-seuraussuhde toimii siis suhteessa toisiin ihmisiin ja suhteessa itseen (ne elintavat). 

Karma on automaattinen systeemi, joka niinsanotusti tasaa asiat kunhan kuluu riittävän monta inkarnaatiota. Karma on vähän kuin painovoima, se on ihmisen ulkopuolinen automaattinen systeemi, eikä sijaitse missään kohtaa ketään ihmistä tai tämän kehoa. Tämä automaatti lätkäisee sen karmavelan maksettavaksi, siinä kaikki. Mutta karmahan sinänsä itsessään jo opettaa: Kun niitä velkoja on maksellut tarpeeksi monessa inkarnaatiossa, se sielu oppii olemaan tekemättä karmaa.

Mutta asiat ovat nyt muutostilassa, vanha karmasysteemi toimii toki, mutta karmastaan voi irtisanoutua (siis siitä mitä on jäljellä) värähtelyjen kohoamisen ansiosta. Voi siiryä joko jo hieman vanhempaan 'Anna asiat Jumalan käsiin' (alkukielellä let go and let god) systeemiin tai kaikkein uusimpaan kanssaluomisen systeemiin.

"Lyö vasaralla polveesi - polvi tulee kipeäksi." Onko hermopääte karma? Olettaen karman olevan hengellinen termi syyn ja seurauksen laille, ei siis sille että jotain tapahtuu kun joku jossain tekee mitä hyvänsä, ei kaikki seuraus ole vain karmaa. Tämä on turhaa yksinkertaistamista. Sama sanoa että kaikki on karmaa, säätä, maaperää, aivan kaikkea myöten. Jotain on tapahtunut ja sillä on seuraus.

Ei voi mennä osoittamaan sormellaan synnyinsijaansa ja sanoa: "Tämä kaikki ja te kaikki olette karmaa."

[Eklektikko]

Se vain, että jos ikään kuin valitsee niin sanotusti seuraavan kurssin ja siihen liittyvän kontekstin - suku, synnyinseutu, alueella elävä yhteisö, maallinen varallisuus, perimä ja tuhannet muut vaikuttavat tekijät - onko se karmaa? Tähän liittyen tahtoisin esittää samat kysymykset kuin Kuuhilda. Jos karma olisi tällä tavoin suunniteltua, onko se karmaa kuin se tunnetaan ja käsitetään?

Jos ajatellaan, että karma on syy-seuraus automaatti, niin valitsemalla syntyä johonkin sukuun/perheeseen/kansakuntaan, valitsee vapaaehtoisesti tulla osalliseksi myös siitä sille suvulle/perheelle/kansakunnalle karmasta, joka on ihan tekemällä aikaansaatu. Henkilökohtainen - siis ihan itse tehty - karma on henkilökohtaista, suvun/perheen/kansakunnan karmasta tulee osalliseksi vaikkei olisi tehnyt mitään sitä kerryttääkseen, kun valitsee syntyä ko. sukuun/perheeseen kansakuntaan.

Tässä tuntuu menevän nyt puurot ja vellit sekaisin. On elämä ja sitten on karma. Jos synnyn paikkaan x perheeseen y ajassa z, en voi syyttää karmaa että x, y ja z ylipäänsä ovat olemassa ja vaikuttavat elämääni. Ne kaikki ovat taustatekijöitä, mutta ne voi itse katsoa neutraaliksi, positiiviseksi tai negatiiviseksi. Voi olla kurjaa saada tietää mielisairaasta sukulaisesta, mutta kyseessä on kuitenkin toinen yksilö. Karmalla ei ole siihen osaa eikä arpaa, mitkä valinnat tuo yksilö on itse tehnyt ja miten se säteilee toisten yksilöiden elämään. Mehän reagoimme ydinpersoonallamme ja järkeilemme egollamme. Se, että on saanut mitkäkin eväät elämäänsä, on elämää. Elämä on täynnä mystisiä ja fantastisia asioita, mutta aivan kaikesta ei tarvitse tehdä itselleen hengellistä, esimerkiksi siitä että alkoholistivanhempi makoilee sohvalla.

Eli näytät ekan lauseen perusteella olevan eri mieltä siitä, tuleeko esim. perheen karmasta osalliseksi kun valitsee syntyä siihen. Mutta niinhän se on, että näistä asioista on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin on ihmisiä. Olen samaa mieltä siitä, että olemme tästä asiasta eri mieltä.

Hengellisessä mielessä voi olla suureksi avuksi, kun tajuaa että itse valitsi jonkin rankan kokemuksen koska oma sielu halusi sen kokemuksen. Muutoin voi hukata aikaa voivottelemalla 'miksi minulle kävi näin, voivoivoivo, on se epäreilua, voivoivoivoi...' Tämän vuoksi voi monille ihmisille olla iloa ja hyötyä siitä, että tietää itse tilanneensa sen mitä saa. Minua henkilökohtaisesti tämä tieto ainakin on auttanut. Ja juu, olen alkoholistin tytär. 

"Lyö vasaralla polveesi - polvi tulee kipeäksi." Onko hermopääte karma? Olettaen karman olevan hengellinen termi syyn ja seurauksen laille, ei siis sille että jotain tapahtuu kun joku jossain tekee mitä hyvänsä, ei kaikki seuraus ole vain karmaa. Tämä on turhaa yksinkertaistamista. Sama sanoa että kaikki on karmaa, säätä, maaperää, aivan kaikkea myöten. Jotain on tapahtunut ja sillä on seuraus.

Karma on hengellinen nimitys sille syyn ja seurauksen laille, josta tässä puhutaan. Hermonpääte ei ole tuossa se pointti vaan se, että syystä(vasaralla lyönti polveen) seuraa seuraus (kipu). Ei kaikki olekaan karmaa, koska karmaa voi syntyä vain ja ainoastaan suhteessa muihin ihmisiin tai omaan itseen. Tämä sulkee pois sään, maaperän jne. Karma on ihmisten välinen juttu.

Ei voi mennä osoittamaan sormellaan synnyinsijaansa ja sanoa: "Tämä kaikki ja te kaikki olette karmaa."

Minä ymmärrän karman järjestelmänä jossa ihmisen teot oman itsensä suhteen, tai ihmisen teot toisten ihmisten suhteet tuottavat seurauksia. Siinä kaikki. Kaikki muu on sitten jotain muuta, sielunsuunnitelmaa, synkronismia tms.

[Kuuhilda]

Ajatus jostain karmasta, joka leijuu kaikialla ja kaiken yllä ja langettaa tuomioitaan joka puolelle, tuntuu hiukan epämääräiseltä.
Tarvitaanko siihen mitään karmaa erityisesti?
Jos vaikka tapan ystäväni, jolle olen kateellinen, ja seuraavassa elämässä hän on lapseni, niin eikö yliminä ole siinä katsellut sen oivalliseksi tavaksi sovittaa teko...ja oppiakin? Tai jos ratkaisu on sellainen, että seuraavaksi ystäväni on kateellinen minulle ja tappaa minut, niin eikö sekin voi olla vain sielujen sopimus oppia ja kokea...ei sen kummempaa karmaa?
Eli vaikka karma tavallaan onkin, se on oikeasti kuitenkin ihan jotain muuta? Nimen omaan syy ja seuraus, ei mikään erillinen juttu, joka toimii antaen kaikille sitä mitä on tilannut.
 

[Eklektikko]

Ajatus jostain karmasta, joka leijuu kaikialla ja kaiken yllä ja langettaa tuomioitaan joka puolelle, tuntuu hiukan epämääräiseltä.
Tarvitaanko siihen mitään karmaa erityisesti?

Ongelma taitaakin olla nimenomaan siinä, että ajattelet karmaa jonain joka leijuu kaiken yllä ja langettaa tuomioitaan.

Tuo on nimittäin aivan väärä tapa ajatella asiaa. Karma ei tunne oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. Se on vain automaatti, kuten painovoima, joka pitää huolta siitä että syy-seuraussuhteet toimivat ihmisten välillä inkarnaatioiden pitkässä kierrossa. Karmalla ei ole mielipiteitä, ei tuomioita, ei mitään. Se on järjestelmä joka tasapainottaa, ei olento!

Jos tapat ystäväsi, hän saa tappaa sinut jossain tulevassa inkarnaatiossa. Mutta hänen ei ole pakko tehdä sitä, vaan hänen sielunsa saattaa olla siinä vaiheessa kun takaisinmaksu olisi koittanut, edennyt niin paljon oppimiskokemuksissaan että haluaakin antaa sinun sielullesi armon ja jättää karmavelan maksamatta.

Yliminä ei ole mukana tässä hommassa, eikä ego. Karma on kuin painovoima: Se on neutraali automaattinen voima ihmisen ulkopuolella, eikä mikään rangaistuksia jakava olento. Toki sielut voivat tehdä keskenään myös sopimuksia karmavelan tekemisestä toistensa välille, kyllä sielut voivat hyvinkin sopia asioista jotka tuottavat karmaa, mutta se on sitten eri juttu. Sielut ovat kyllä sopimuksia tehdessään hyvinkin tietoisia karmasta.

Voi siis ihan hyvin olla tilanne, jossa on sovittu tehtäväksi ja maksettavaksi karmavelka, jolloin sielunsopimus ensin tuottaa karmaa joka sitten maksetaan takaisin. Auttaisiko yhtään tosiaan ajatella sitä karmaa painovoiman kaltaisena neutraalina voimana, sen sijaan että inhimillistät sen joksikin tuomitsevaksi olennoksi jota se ei ole?  Hyvääkin karmaa voi nimittäin tehdä: Kun autat jotakuta, sinuakin autetaan, joko nyt tahi sitten myöhemmin.

Teoilla jotka kohdistuvat toisiin ihmisiin tai omaan itseen on seurauksia. Sen kun oppii, se riittää. Ei tarvitse mitään tarkoitusta varten tietää oliko joku juttu pelkkä karma vai ehkä sielunsopimuksesta johtunut karma.

[Eklektikko]

Ja vielä:
Tämä ketjuhan on aiheesta syömisen karma.
Karmaa siinä mielessä kun olen siitä puhunut, tehdään vain ihmisten välillä tai suhteessa omaan itseen.  Minkään asian syöminen ei siis tuota mitään muuta kuin sitä pikakarmaa suhteessa omaan kroppaan.

Ellei sitten ketjua lue joku kannibaali: Ihmiseen kajoamisesta toki tulee karmaa suhteessa tähän toiseen ihmiseen.

[Kuuhilda]

En minä varsinaisesti sitä sellaisena ajattele...pohdin vain ja kirjoitan kärjistellen juuri siksi, pyörittelen näkökulmia.
Mutta tuo painovoima ajatus on hyvä. Järkeen käyvä ja helposti ymmärrettävä. Syy -ja seurausvoima

Minä muuten olen varma, että tuota ns.pikakarmaa on muussakin kuin vain kroppaan ja ravintoon liittyvissä jutuissa.
Jos autan jotakuta, saan aivan varmasti samaa takaisin jollain lailla konkreettisesti ja aika pian...en ehkä suoraan häneltä, mutta jotain kautta. Jos annan pois, sen sijaan että myisin, löydän rahaa, ja kaikkea tuollaista. Myöskin negatiivisesti, eli jos vaikka varastan lompakkoja, minun oma rahapussini, pyöräni tms, viedään.

[Vedenhelmi]

Kannanpa minäkin korteni kekoon
Koko ketjua en jaksanut lukea, mutta minua häiritsi aikalailla se seikka, kun väitettiin, että lihan syömisestä luopuminen on mahdotonta siksi, että kasvisruokavalio on niin paljon kalliimpaa isossa perheessä...! Itse jätin punaisen lihan pois 15vuotta sitten ja tällä hetkellä minä, perheenäiti, kotiäiti, vastaan viiden ihmisen ruuista. Toisinaan siis syömme kyllä kanaa ja kalaa, mutta jauhelihat sun muut jäävät kyllä kauppaan yhä! Ja tähän vielä lisättäköön se, että emme todellakaan ole mitään rikkaita.
Olen sitä mieltä, että lihan syöminen on kalliimpaa, eikä siis todellakaan tule halvemmaksi. Toiseksi, liha on epäterveellistä. Kolmanneksi, me ihmiset olemme anatomialtamme kasvissyöjiä. Hampaamme, ruoansulatuksemme ja aineenvaihduntamme ovat kasvissyöjän. Ja neljänneksi, mielestäni se vain on väärin (ja poden syyllistä oloa niinäkin harvoina kertoina, kun meillä on sitä kanaa tai kalaa, eläimiä nekin ovat siinä missä muutkin ja vielä kyllä nekin tulevat sinne kauppaan lopullisesti jäämään!)
Kuinka moni lihaa syövä kykenisi itse teurastamaan eläimen? Jokunen, sen kyllä tiedän, mutta ei läheskään jokainen. Kauppaan mennään ja se lihapaketti napataan kouraan sen kummempia ajattelematta. Saahan rahaakin seinästä, sanovat lapset...
Uskallan väittää, että monen kohdalla on silkkaa tietämättömyyttä ja laiskuutta ja välinpitämättömyyttä, kun puolustellaan lihansyöntiä sillä, että kasvissyönti tulee kalliimmaksi, sillä tämä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Nämä olivat minun mielipiteitäni, jokainen valitkoon itse, kuten valitsee...toivoisin silti, että ihmiset enemmän pohtisivat tätäkin asiaa, siksi ehkä nämä kärkkäät mielipiteeni tällä kertaa...
Kyllä minä silti jokaista rakastan, söi sitten lihaa tai ei 

[Kuuhilda]

Kyllä liha on kalliimpaa kuin kasvikset. Se on ihan vissi. En huomannut että joku olisi väittänyt muuta, mutta minulta nyt saattaa mennä juttuja ohi helposti.
Se on kukkua, että ihmisen elimistö olisi kasvissyöjän. Hampaamme eivät ole sopeutuneet karkean rehun jauhamiseen, ja suolistomme on melko lyhyt, ei pitkä, joka solveltuu kasvisperäisen ravinnon sulattamiseen. Myöskin ulkomuotomme on saalistajan, silmämme ovat  edessä ja lähekkäin, jotta voimme tarkentaa katseemee kohteeseemme. Esim. jäniksellä tai hevosella simät ovat pään sivuilla, jotta ne voisivat havaita vaaran mahdollisimman ajoissa ja nähdä mahd. laajalle. Tarkkuudelle ei niillä niinkään ole väliä.
Ihminen on sekasyöjä, aika lähellä sikaa noin niinkuin ravintoketjua ajatellen.

[Rakkauden valo]

Shamaanina näen asian niin, että tietyt lajit ovat tehneet ihmisen kanssa sieluntason sopimuksen siitä, että haluavat olla meidän ravintonamme. Tämän asian toinen puoli on sitten se, että moisesta ystävällisestä teosta pitäisi sitten vastapalvelukseksi kyllä kohdella niitä eläimiä mahdollisimman hyvin. Tehotuotettujen eläinten syöminen tukee tehotuotannon jatkumista. Sen vuoksi itse vaikka olen pienituloinen, syön vain eläimiä jotka ovat saaneet elää mahdollisimman lajinmukaisen elämän. Valikoima on minulla nykyään lammas (niitä on tosi vaikea tehotuottaa ja lammas ahdistuu pikemminkin yksinolosta kuin siitä että paikalla on paljon muita lampaita...), saksanhirvi ja hirvi. Luomunautaa syön, jos se on tarjouksessa. Nauta on vain niin pitkälle jalostettu eläin, että ei sen takia oikein maistu minulle.

Lehmän pyhyys Intiassa johtuu muutamasta seikasta: Ensinnäkin se on ollut ensiarvoisen tärkeä työjuhta ja toiseksi sen lanta on ollut äärettömän arvokasta lannotteena, kuivatussa muodossa polttoaineena ja eräillä seuduilla jopa rakennusaineena. Maito on toki myös arvokas lisä ruokavalioon.  Varmaan jo kauan sitten jotkut papit ovat kohdanneet sen ongelman, että kun  lehmiä teurastetaan ruuaksi, se on pois lannan ja maidontuotannosta ja on taas yksi työjuhta vähemmän. Kaikki nämä ongelmat ratkesivat näppärästi, kun ko. kotieläin josta on enemmän hyötyä elävänä kuin lihana, määriteltiin pyhäksi ja sen tappaminen kiellettiin.  Hirvittävä ylikansoitus (sitä siellä on ollut jo sangen kauan) yhdistettynä maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan tekee ko. säännön hyvin sopivaksi paikallisiin olosuhteisiin. Sinänsä ainakin minulle kaikki eläimet ovat yhtä pyhiä tai yhtä vähän pyhiä, riippumatta siitä mitä joku pappi jossain minulle aivan vieraassa kulttuurissa tuhansia vuosia sitten on märäännyt.

 

[Rakkauden valo]

Se on kukkua, että ihmisen elimistö olisi kasvissyöjän. Hampaamme eivät ole sopeutuneet karkean rehun jauhamiseen, ja suolistomme on melko lyhyt, ei pitkä, joka solveltuu kasvisperäisen ravinnon sulattamiseen. Myöskin ulkomuotomme on saalistajan, silmämme ovat  edessä ja lähekkäin, jotta voimme tarkentaa katseemee kohteeseemme. Esim. jäniksellä tai hevosella simät ovat pään sivuilla, jotta ne voisivat havaita vaaran mahdollisimman ajoissa ja nähdä mahd. laajalle. Tarkkuudelle ei niillä niinkään ole väliä.
Ihminen on sekasyöjä, aika lähellä sikaa noin niinkuin ravintoketjua ajatellen.

Jep, sekasyöjiä olemme.  Ja onhan ihmisillä yleensä kaksi muita hampaita hieman terävämpää kulmahammasta yläleuassa.  Dracula? 

[Eklektikko]

Muistin vielä yhden hyvän syyn intialaisen lehmän pyhyydelle:
Sangen suuri osa Intian asukkaista on vegaaneja. B12-vitamiinin saanti saattaa olla vegaanille hankalaa, ainakin täällä länsimaissa suositellaan ottamaan purkista varmuuden vuoksi. B12-vitamiinin puutos kestää todella kauan kehittyä, mutta sitten kun se tulee on seurauksena pahimmillaan korjaantumattomia hermovaurioita.

Noh, kauan on ihmetelty mistä intialaiset vegaanit saavat sitä B12-vitamiinia, kun kaikilla ei suinkaan ole varaa maitotuotteisiinkaan. Vastaus on: Lehmänlannasta! Kuivattu lehmänlanta on hyvin yleinen polttoaine ruuanlaitossa maaseudulla ja aina siitä mikroskooppisia jäämiä joutuu myös ruuan sekaan. Lehmän vatsabakteeristo tuottaa kaiken muun lisäksi reippaasti myös B-12 vitamiinia, jota on sitten myös siinä lannassa. Näin kuivatun lehmänlannan käyttö ruuanlaiton polttoaineena suojaa intialaisia vegaaneja B-12 vitamiinin putteelta.

Eli tosi hyvät syyt on kyllä Intiassa sille, että ei syödä niitä lehmiä, vaan käytetään vain maidontuottajana, lannantuottajana ja työjuhtana. Paikalliset naudat ovatkin arvostaan  hyvin tietoisia: Harva ei ole se kerta, kun ruuhkaliikenne pysähtyy odottamaan että keskellä katua lepäilevä lehmä suvaitsisi nousta jaloilleen ja siirtyä pois autojen tieltä.