Minulle tuli olo, että minun täytyy muistuttaa sinua siitä, että vaikka olet äiti ja vaikka sinulla on poika, olette molemmat kaksi erillistä sielua, joilla molemmilla on omat sieluntiensä omine haasteineen. Äidit, vaikka miten sydänverellään haluaisivatkin, eivät voi pelastaa lapsiaan kaikilta haasteilta, koska ilman näitä haasteita lapsena oleva sielu ei kehity eikä kasva. Kyse on karmasta ja karma ei kysy henkilön fyysistä ikää. Se alkaa vaikuttaa heti syntymässä ja usein jo ennen sitä (esim. keskenmenot, kuolleena syntyneet lapset, abortit jne.)
Eli, pysy lapsesi tukena, mutta muista, että et pysty suojelemaan häntä kaikelta, eikä tarkoitus olekaan niin. Jokainen joutuu kohtaamaan omat haasteensa ja oman itsensä itsenäisesti. Ei hätää! Kenellekään ei anneta voimiansa enempää haasteiksi. Pitäkää lippu korkealla!
Muista myös, että huolehtiminen ja sureminen on negatiivista energiaa. Maailmassa energia pyörittää tätä kaikkea. Negatiivinen energia vetää puoleensa negatiivisia asioita. Jos huolehdit, saat elämääsi lisää huolehtimisen aiheita ja et itse asiassa tue lastasi lainkaan. Jos haluat olla hänelle tueksi ja avuksi, yritä pysytellä niin positiivisena kuin mahdollista. Positiivisuus tuo aina mukanaan lisää positiivisuutta. Riittää, että asenne/tunne/ajatukset/olotila on edes sen 51% positiivisuuden puolella - silloin ollaan voitolla, ei häviöllä!
Nämä ovat asioita, jotka toimivat riippumatta siitä uskommeko niihin vai emme. Ne ovat kuin aurinko,joka nousee ja laskee joka päivä kysymättä, että "uskotteko te siihen, että minä nousen ja lasken". Näistä on siis ihan hyvä olla tietoinen, vaikka ne eivät suoraan vastaakaan siihen mitä tulee tapahtumaan, milloin ja miten
Tsemppiä ja lippu korkealle sinne salkoon! Se auttaa sekä sinua että lastasi murehtimista enemmän, voin luvata sen.