seuraava »

[Hopealohikäärme]

Heheh, en tiedä kuuluuko tämäkään aihe tänne, mutta tietääkö kukaan onko jossain netin syövereissä jotain foorumia tai vastaavaa VELA-ihmisille, missä vois vaikka tavata samanhenkisesti ajattelevia miehiä..  kun olisihan se treffailukin hauskempaa kun tietää, että ainakin yksi tärkeä tavoite elämässä on sama, eikä mahdollinen tuleva suhde ainakaan siihen asiaan sitten kaatuisi.

[Artemis]

Mistä ihmeestä kumpuaa sellainen ajatus että lasten hankkiminen on itsekästä, sehän on täysin normaalia haluta lapsia ja tänne suomeen tosissaan tarvitaan myös niitä tulevia veronmaksajia jos meinataan eläkettä saada...

Teetkö sinä lapsia ihan vaan ajatellaksesi meidän kaikkien muiden eläkkeitä ja sitä, että suomeen saadaan veronmaksajia? Älä nyt hulluja puhu

[Varjotar]

Ah, velat ja ikuinen kiista siitä, mikä on ja mikä ei..
Edelleenkin ihmettelen sitä, mitenniin en voisi tietää sitä, etten koskaan halua enkä saa lapsia? Todellakin voin ja tiedänkin, ettei niitä elämässäni koskaan tule olemaan.

[Kuuhilda]

No tietenkin sen voi tietää. Ihan yhtä hyvin kuin senkin, että niitä muksuja tulee olemaan.
Ja väärässäkin voi olla molemmissa tapauksissa
Minä tiedän tällähetkellä, etten enää tahdo lapsen lasta. Tai siis...lapsenlapsia, niitä juu

[Nefarian]

mikä siinä onkin niin vaikea muiden ymmärtää, että sitä oikeasti voi tietää, että ei koskaan hanki eikä edes halua hankkia lapsia..
Niitä tilanteita tulee kokoajan enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulee.. ihmeellinen pilke silmäkulmassa kysytään "koska sitä lapsia aiotaan hankkia" jne..
mikään ei ole raivostuttavampaa.. mutta ah se autuus siinä vaiheessa kun olet kertonut miksi et halua lapsia ja paasannut siinä aikasi, niin kyllä sen kysyjän pilke silmäkulmasta katoaa.. Onko elämän tarkoitus vain ja ainoastaan tehdä lapsia..!? no EI ole..!!
Yleensä vielä se, joka asiasta kysyy, on itse siinä tilanteessa, että on vartti sitten valittanut kuinka rankkaa lasten (terveiden lasten) kanssa on.. sitä ja tätä ja tota ja ei jaksa ja vali vali.. Haluaako nämä ihmiset siis tieten tahtoen saman myös kanssakulkijoille..? Välillä kun tuntuu, että niissä lapsissa on vain hyvin pieni prosentti hyvää.. siis kun kuuntelee näitä juttuja.. En silti kaipaa yhden yhtäkään puolustusta tähän miten ihania lapset ovat.. tiedän, että ovat sitä myös.. Mutta minä olen onnellinen lapseton..!!
 

[Eklektikko]

Mieleen tulee parikin asiaa:
Ihminen joutuu oikeasti ponnistelemaan hiukan, jos haluaa edes yrittää ymmärtää sellaista toisen ihmisen kokemusta tai asennetta joka poikkeaa kovasti omasta. Toiset eivät viitsi tai kykene ja siten eivät sitten edes yritä, vaan saattavat jopa  pitää omaa asennettaa ainoana oikeana tai terveenä. Tämä on heidän omaa henkistä köyhyyttään ja kykenemättömyyttään ja sen vuoksi heihin on helppo suhtautua ymmärtäen ja lempeästi: Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa... 

Ja sitten on niitä, jotka huomaavat lapsia hankittuaan että ei se nyt sitten mitään paratiisia olekaan ja sisäisesti hieman kaduttaa. Kun sitä ei sitten voi oikein ääneen sanoa - tämä on tabu, vaikka juuri tuli tutkmustulos siitä että ne vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat järjestään onnellisempia kuin vapaaehtoisesti lapsia hankkineet - niin kurjuus halutaan jakaa. Tämä liittyy kateuden tunteeseen, jotenkin sen toisen lapsettomuus tuntuu olevan itseltä pois. Eli kyllä, haluavat tieten tahtoen saman toisille, vaikka sitä ei voi tietenkään myöntää ääneen ja voi olla että tämä halu ei ole edes tiedostettu, vaan on vain siellä alitajuisella tasolla.

Itse olen hyvä torppaamaan kaikki tuollaiset saman tien: Ei tarvitse kuin kysyä 'eikö 7 miljardia ihmistä ole tarpeeksi?' ja 'mikä juuri sinun tai minun geeneissä on niin ihmeellistä että juuri niitä pitäisi jatkaa?'  Ja huoltosuhteesta nillittäjille voi sanoa: 'Mikä juuri Suomen kansassa on niin ihmeellistä että juuri sen pitää lisääntyä?' tai sitten se ultimate natsikortti: 'Niin, Natsi-Saksassakin naisten tärkein tehtävä oli kansakunnan jatkuvuuden varmistaminen synnyttämällä mahdollisimman paljon lapsia.' 

Minulla on jotakuinkin kaikissa tilanteissa käytössä sama tekniikka kuin puhelinmyyjien kanssa: ensimmäinen 'ei' tai ensimmäinen eri mieltä oleminen tapahtuu aina kohteliaasti. Jos sitä ei uskota, kohteliaisuustaso alkaa laskea jyrkästi, kunnes päädytään aika rankkoihinkin heittoihin. Siinä vaiheessa kun tuputus ja se että ei uskota ei:tä on jo noin kolmannessa toistossaan, tehokkain keino on suorasanainen ja räävitönkin meininki. Me olemme kaikki toistemme opettajia ja minä haluan opettaa ihmisiä kunnioittamaan toisten vapaata tahtoa...

[Nefarian]

juurikin jotain tälläistä olin itsekkin ajatellut mitä kerroit.. Todella moni ihan varmasti on jopa sitä mieltä, että vähän kaduttaa.. Vain yksi ihminen jolla on lapsia ymmärtää kantaani ja on sanonutkin, että älä ikinä tee lapsia..
Itse lähden myös tuolla ystävällisellä ei linjalla ja sitä mukaa sitten mennään eteenpäin.. lähes sataprosenttisesti sitä vain joutuu menemään sinne jo ns. liian pitkälle, kun tyypit eivät vain usko mitä sanotaan.. noh.. nää on näitä.. mutta tuo natsikortti oli hyvä veto..

[Ave^^]

Tulevaisuudestahan ei koskaan voi mitään tietää varmasti. Sitä voi jostakin sattuman oikusta huomatakin yhtäkkiä olevansa vanhempi tai lapseton, vaikka kuinka vakaasti oli päättänyt ja suunnitellut muuta, ja kokea uuden elämänsä sellaiseksi mistä ei luopuisi. Varsinkaan lapsen saantiasioita ei voi etukäteen varmasti suunnitella, ajatellen siis niin päin kuinka monta ja milloin niitä aikoo tehdä. Se ei ole mitenkään automaattista. Siksikin on kumma, jos jokaiselta automaattisesti oletetaan tietynlaista elämänkaarta..


Mutta että lasten kasvattamisen kurjuus ja lapsettomien kadehtiminen.. no jaa.. kaipa niitä hetkiä voi kellä tahansa olla, mutta jos on lapsia hankkinut siksi että sen kokee itselleen oikeaksi, eikä siksi että "niin kuuluu tehdä", niin en usko että kukaan kuitenkaan oikeasti vaihtaisi paikkaa lapsettomien kanssa. Sama pätee ihan missä elämänvalinnassa vain, on helppo valittaa miten rankkaa on, mutta silti ei vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois.

[Eklektikko]

Lapseton voi huomata olevansa yhtäkkiä vastoin tahtoaan, mutta sivistysmaissa joissa abortti on vapaa, ei kukaan tule äidiksi vastoin tahtoaan. Joten kyllä minulla vain oli suunniteltuna ihan siitä asti kun asiaa rupesin ylipäätään ajattelemaan, että ei lapsia ja jos vahinkoraskaus tulee niin ilman muuta sitten abortti. Toisaalta olenkin ollut ehkäisyn suhteen erittäin tarkka, eikä vahinkoja ole sattunut. Sterilisaatiota en ole ottanut, koska en ole halunnut leikellä kehoani.

[Ave^^]

En tarkoittanut vasten tahtoaan, vaan sellaista tapausta että sattuman tullessa kohdalle omat halutkin muuttuvat. Sellaista käy kyllä, vapaaehtoisesti lapsettomat vain ärsyyntyvät tämän mainitsemisesta siksi että sitä tuputetaan heille jatkuvasti kuin automaattisena, että vielä se mieli muuttuu, vaikkei se mitenkään automaattista olekaan. Mutta niin voi käydä, ja minusta on hienoa, että ihminen tarttuu elämän tuomiin uusiin tuuliin jos kokee ne omakseen (oli se sitten lapsi, työpaikka, mikä tahansa), eikä pysy jossain kymmenen vuotta sitten päättämässään, joka ei enää sen hetkiseen itseensä ja elämäänsä sovi. Voi olla, että se päätös sopii läpi elämän, tai voi olla että juuri se muuttuu. Kuka tietää, en koskaan uskalla puhua mistään niin ehdottomasti että käyttäisin sanoja "en koskaan" tai "varmasti".

[Eklektikko]

Noh, nuorempana oli pari kertaa kun luulin olevani vahinkoraskaana ja silloinkin minulle oli aivan itsestään selvää että jos olen niin sitten teen abortin. Eli olin tilassa, jossa luulin masussani olevan sikiön, eikä asenteeni asiaan muuttunut siitä piiruakaan, päinvastoin - tulin silloin vielä varmemmaksi siitä että en todellakaan halua lapsia.

Olikos ne lapset/perhe missä huoneessa astrologisella kartalla? Minulla ovat sekä 4. että 5. huone typötyhjiä, eli ei ole niihin liittyviä oppitunteja valittuna ollenkaan tähän inkarnaatioon.

[Ave^^]

Voihan oppiläksy vastaavasti olla kokea lapsettomuus ja siihen liittyviä asioita. Onhan siinä aika suuri ero elämässä, joten varmasti on omat oppiläksynsä siinäkin. Mitä enemmän on joutunut päätöksensä takia tappelemaan, tulee mieleen jokin esim. saturnuksen tai uranuksen aspekti kuulle.

Lapsettomuuden valitsemisen oppiläksyt ovat mielenkiintoisia siinäkin mielessä, että lapsien hankkiminen jokseenkin aika voimakkaasti pakottaa omiin oppiläksyihinsä, mutta lapsettomuuden valitsemisen pakottavista oppiläksyistä tulee mieleen vain sosiaaliset paineet? Muutoin tulee mieleen, että haasteena on ilman pakkoa huomata oman käyttäytymisensä rajoja, kehittää omaa ymmärryskykyä siitä mitä oma toiminta aiheuttaa? Jos saa suoran palautteen toiminnastaan lapselta, ei välttämättä tarvitse kehittää sitä taitoa ymmärtää sitä ilman pakkoa.. hmm.. mitäköhän taas yritän sanoa kun sanat ei kulje.  

muok. niin, yksinäisyyden kysymykset ovat myös yksi lapsettomuuteen liittyvä oppiläksy, mutta toisaalta se voi olla oppiläksynä myös lasten kautta. Vaikka olisi lapsia, se ei ole mikään tae ettei kuolisi yksin. Jos hankkii lapsia yksinäisyyden välttämiseksi, sehän on silloin merkittävä oppiläksy (jonka sitten oppii tai siirtää eteenpäin?).

[Nefarian]

voihan se olla jokin oppiläksy lapsettomuudesta joo, mutta voihan ainakin yhden elämän elää vallan ilman oppiläksyjä lapsista.. jos sitä omaa karmaa on paljonkin jäljellä.. aina ne lapset on vedettävä joka kohtaan.. Ja niin, voihan se ajatus muuttua, mitä sitten.. Itse olen ollut lapsia vastaan jo nuorempana todella vahvasti.. ja jopa tietoinen siitä, että en välttämättä lapsia saa edes hankittua.. asia ei ole sata varma, mutta tiedän, että niitä olis tullut jo jos olisi.. jossain elämän vaiheessa olin jopa valmis tekemään lapsia, mutta se oli vain ulkopuolelta tullutta harhaa, enkä missään vaiheessa ollut itse sitä mieltä.. nyt taas tiedän oman kantani.. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos tulen raskaaksi ja elämäntilanne sen sallii, saatan jopa pitää lapsen, koska kyllä se sitten on tarkoitettu.. mutta olen melko varma, että tässä elämässä sellaista tilannetta ei tule.. ihan on tarpeeksi kyllä niitä ihmisiä jotka lapsen ansaitsevat ja haluavat, mutta niitä vielä enemmän joille ei olisi koskaan lasta suonutkaan..

[Ave^^]

Tavallaan jokin oppiläksy aiheessa on, jos se aiheuttaa voimakkaita tuntemuksia.
Voihan sitä kyselijöihin suhtautua myös neutraalisti, he nyt ajattelevat omalla tavallaan, mutta minä tiedän mitä itse haluan. Voi jopa ystävällisyydestä sanoa, että tällä hetkellä tuntuu etten halua lapsia, enhän minä tulevaisuudesta tiedä, mutta näin minusta tuntuu nyt yms. Antaa niiden vastailla tai kauhistella mitä tykkäävät. Kyllähän sitä maailmassa kauhistellaan ties mitä. Se mikä siinä aiheuttaa itselle tuntemuksia, siinä on jokin oppiläksy.

[Avicii]

Tekisin vaikkapa 10 lasta jos puitteet ja oma jaksaminen sallii. Totuus on myös se että nyt kun lapset ovat jo teini-iässä ja olen saanut enemmän aikaa itselleni, olen huomannut kuinka väsynyt ja kulunut olen. Mutta olen oppinut sen että en sano "ei koskaan enää" koska olen joutunut kohtaamaan tämän kuitenkin. Pidän mielen ja sielun avoimena. Jos nyt tulisin raskaaksi tekisin varmaan abortin, koska en ole enää valmis uhraamaan seuraavat 20 v lapsen hoitamiseen ja en vain enää jaksaisi. Sen takia tein lapset nuorena, että saisin sitten kohtuuiässä vielä toteuttaa itseäni ja elää vielä omaa elämää. Nyt odottelen lapsenlapsia ketä voin hoivata, ihana uudistumisaika sekin tulossa