Itse miellän Vesimiehen Veenvalajaksi sen perinteisen hallitsijan Saturnuksen kautta.
Sen veenvalanta on
henkistä.Saturnus Kauriissa on yhteiskunnallisia velvollisuuksia,
työntekoa, josta maksetaan veroja yhteiseksi hyväksi.
Saturnus Vesimiehessä on yhteisössä tapahtuvaa henkistä työtä,
josta ei makseta veroja,
paitsi,jos Saturnuksen mieltää vaikka kirkkoon ja kirkollisveroon,
sitä
henkistä veenvalantaa.
Kun katsot Saturnuksen symbolia,

, voit pistää merkille, että siinä on ainoana tuo materian risti nostettu yläpuolelle, kun se useimpien planeettojen symbolissa on alhaalla.
Tämä kuvaa mielestäni henkisten arvojen korostamista materian sijasta.
Kiinteänä merkkinä niiden pysyvyyttä ja perinteitä.
Jos Kauriin Saturnus kiipeää vuoren rinnettä ylös yrittäen päästä huipulle (johtava maamerkki) etappi kerrallaan, (Kauris teke pitkäjänteistä työtä vähän kerrassaan päämääränsä hyväksi) niin Vesimiehen Saturnus on jo siellä huipulla (missä tuulee, ilman merkki

) ja jakaa flow-kokemuksensa toisten kanssa, tai toisille. Nykyaikana vaikka tietoliikenteen avulla (Uranus hallitsijana).
Vesimiehen huonehan on ystävien huone, kuin myös se kuvastaa paikkaa yhteisössä. Sille yksilökohtainen suoritus ei välttämättä ole niin tärkeää kuin se miten se hyödyttää yhteisöä.
Sitä
veenvalantaa. Vaikka kirkkokuoroon osallistumalla kuten eräs

.
Henkinen vesi voi olla ihan konkreettisesti vaikka Vatikaanin kirkon vesimalja, josta jokainen sisääntulija siunaa itsensä. Itsekin näin tehnyt. Veljeni on

ja isäni ajatteli hänestä pappia alunperin, mutta kyllä tuo tietoteknikkosuunnittelijaksi alkoi. Oma henkinen pisteeni (onnenpistettä vastapäätä) osuu lähelle veljeni Aurinkoa. Isälläni on

yodin kärkenä eli hyvinkin "tiedän" mistä puhun.Isäni on antanut meille Saturnuksen henkisen perinnön, antamalla vapauden kasvaa itse vastuuseen (ilman merkki) ja opettanut säilyttämään tiettyjä arvoja yhteisöissämme.
Henkisen arvomaailman perinne.Kiinteä ja pysyvä. Raamit.
Tämän Saturnuksen kautta on helppo (helpompi kuin Uranuksen) havaita Vesimiehet loppujen lopuksi järkeviksi ja rationaaleiksi ihmisiksi eikä suinkaan välttämättä tiede-hörhöiksi.
t.

Alasolmu
