seuraava »

[Eklektikko]

Kaikki lainaukset aamunsäteeltä:

minä tunnen itse vielä tarvetta esimerkiksi hyvä- paha ja terve -sairas kahtiajaoille, koska jos menisin KÄYTÄNNÖSSÄ hyvän ja pahan tuolle puolen, voisin tehdä kaikkea kauheuksia, kuten murhia, koska paha on vaan 'suhteellista'

Varmaan ihan toimiva ratkaisu. Itse taas ajattelen vain syytä ja seurausta eli karmaa, tällöin en anna mitään arvoarvostelmaa siitä onko jokin teko määriteltävissä hyvä/paha -akselilla, vaan pohdin vain sen seurauksia. Toisaalta, yhdellä ainoalla ohjeella olen tähän asti pärjännyt: "Näpit irti toisten ihmisten vapaasta tahdosta." (Ei tietenkään koske lastenkasvatusta, koska lapsi tarvitsee rajojen asettajaa. Ei koske myöskään työpaikkaa/koulua/armeijaa, koska näissä paikoissa olemme itse antaneet luvan puuttua vapaaseeen tahtoomme)

Mutta sillä kai ei ole väliä kuinka asian ajattelee, vaan vain sillä mikä on lopputulos. 

sinä tai kukaan muukaan, ei voi pelkän Lucifer-keskustelun perusteella päätellä, millainen minun jumalakäsitykseni on, koska siitä en ole edes puhunut. joten pyydän, älkää tehkö päätelmiä minun jumalakäsityksestäni, ellen ole itse selittänyt sitä.

Minä en ole puhunut  jumalakäsityksistä kuin yleisellä tasolla. En ole siis tehnyt myöskään sinun jumalakäsityksestäsi mitään päätelmiä, minulla ei ole niistä mitään mielipidettä, enkä ole kirjoittanut mitään sinun jumalakäsityksestäsi. Ole hyvä äläkä lue rivieni väliin mitään mitä siellä ei ole, minä puhuin asiasta yleisellä tasolla, enkä edes tiennyt, että sinä olit kirjoittanut lucifer-ketjuun!

Minulla on tapana puhua suoraan. Jos olisin halunnut kommentoida juuri sinun kirjoituksiasi jossain toisessa ketjussa, olisin sanonut niin.

[Asterix]

Idea on kuitenkin se, että samaa sössöä syötetään kaikille, joka "aivopesee"
ihmisen tyytymään siihen, ettei ole suurempaa tai vapaampaa tai parempaa
-tai edes muuta vaihtoehtoa.

Uskaltaako monikaan kasvaa hengellisenä ILMAN ULKOPUOLISIA "KORKEIMPIA VOIMIA"
ja JONKUN VALMIIKSI KERROTTUJA JA KIRJOITETTUJA TIETOA?

Voisin itse allekirjoittaa tämän astrologian suhteen.
Neljässä vuodessa tälläkään foorumilla ei ole tullut montaa pohtijaa vastaan, joka uskaltaisi kyseenalaistaa vanhan uskomusjärjestelmän ja pohtisi astrologiaa enämpi omien kokemustensa perusteella, vaan tukeudutaan lainauksiin ja valmiiksi pureskeltuihin fraaseihin kuin hukkuva oljenkorteen.
Esimerkkinä vaikka tuohon henkisyyteenkin ja uskontoon liittyen   .
Hyväntekijä, uskonnollisuus, henkisyys, uskomukset,ismit,TOTUUS.
Totuus hyvyydestä?
Monet paavit ovat olleet   ja   nousulla.
Mitäpä on viime aikoina tullut esille katolisesta kirkosta?
Hyvyyttä?
Ehkäpä just se TOTUUS?

Jospa täysikuu tuo tähän oikaisua?
 :neptunus:27 :uranus:27 :venus:27
ja saabisesti:
Suuri kuulijakunta yhdistyy jälleen jonkin kokemansa HARHAKUVITELMIEN menetyksen vuoksi. OIKAISU
ja minäkin lankesin lainaukseen,
valitettavasti..
  9   :aspect_ssx:Poseidon rx 9   :aspect_ssx:Hybris rx 9  
josko tuo Hybris   tuo sen "hyväntekijän" pahan myös esille?

Eräs amerikkalainen ufotutkija sanoi eräällä luennolla, että yksi tärkeä kysymys ihmisille tulee olemaan: uskotko jumalaan?
Pitää miettiä tarkkaan mitä siihen vastaa.

Loistavaa tekstiä Nikki ja kiitos astrologisesta näkemyksestä!

Tuo dualistisuus vaivaa astrologiaa ihan samoin ja siihen on iskostunut niin
kiveen kirjoitetut symbolit, että jos ne ei ensisilmäyksellä sovi tulkinnan kohteesen,
niin sen tulkinnan kohteen täytyy MUUTTUA jollain kirjoittamattomalla säännöllä
siihen tulkintaan sopivaksi.

Niin, voisiko niitä astrologisia oppeja kyseenalaistaa vaihteeksi, eikä aina asiakasta,
jolle tulkinnan persoonallisuudesta ja luonteesta tekee?

Astrologian alkeita opetellessa on tullut mieleen pelkästään omaa karttaa,
siis itseäni tutkiessa, miksi minun pitäisi olla kuin tämä tulkinta sanoo
ja onko mahdollista, että tämä on vain opetettu/opeteltu tulkinta
(joka on tulkittu alunperinkin ehkä "väärin")
että tällä ja tuolla aspektilla olet tälläinen ja tuollainen ja..

- eläydynkö minä sitten siihen tulkintaan ja MUUTAN omaa käytöstäni ja ajattelutapaani
tuohon tulkintaan sopivaksi, -syyllä, että minä PIDÄN SIITÄ tulkinnasta
tai vastaavasti en tunnista sitä puolta itsessäni,
jolloin se voi muuttua astrologin painostuksesta TIEDOSTAMATON PUOLI~PIMEÄKSI PUOLEKSENI
ja minun tulee KOHDATA SE itsessäni ja nosta se esiin
tai voihan se olla TIEDOSTAMATON HYVÄPUOLI, jota en ole koskaan
aikaisemmin "tunnistanut" itsessäni
-vai luonko sen puolen itselleni, jonka JOKU TOINEN SANOO MINUSSA OLEVAN?

Mitäpä, jos sitä ko. tulkintaa ei ole koskaan kyseenalaistettu tai/ja mietitty loppuun
ja voisiko sillä olla muunkinlaista merkitystä?

Välillä tulee mieleen, että astrologisen tulkinnan tilaavana pitää omata jo loistava
itsetuntemus ja itsetunto, että osaa erottaa itsensä persoonana siitä tulkinnasta.


Tosin ilmeisesti monikaan ei tunne itseään, koska niitä kyseenalaistuksia
tulkintoihin tulee hyvin vähän?

Monet, jotka tilaa niitä tulkintoja itselleen, ovat todenäköisesti jo minuus-hajalla
jostain hengellisestä muotista tai psykologisesta muotista tms.



Yhtä kaikki, tämä aika on suosinut pitkään
MILLAINEN OLET JA MILLAINEN SINUN TULEE OLLA-bisnestä
ja sillä on tahkottu vuosia monen monia miljardeja ja biljardeja eri tavoin,
uskontoina, ismein, ideologein, new agein, astrologiana jne
ja niiden oheistuottein, kirjoina, luentoina, opetuksin jne.
Tämän kyseenalaistaminen on aikamoinen homma, koska siinä ei lähde vain
työ ja leipä ja business alta monelta, vaan myös romuttaa monen ihmisen minä-kuvan.

Harva nimittäin enään uskaltaa olla oma itsensä ilman minkäänlaista
uskontoa, uskoa, ismiä tms. ja kaikesta sellaisesta luopuminen on erittäin pelottavaa,
koska ihminenhän luopuu silloin siitä opetellusta, jonkun muun sanelemasta minästä.

*****

Mitäpä jos ei olekaan olemassa "korkeampaa voimaa", jumalaa, reikiä ja Jeesuskin oli vain
ihminen Jeesus ilman jumalallisuutta ja ihmeparantumiset ja energiat ja muut ovatkin
peräisin sieltä alkuperäisestä lähteestä, -sinusta itsestäsi-
mutta et osaa käyttää sitä itsenäisesti, vaan tarvitset siihen välikappaleen,
toisen ihmisen tai/ja jumalan, korkeamman voiman tms.
joka saa sinut stimuloimaan ko. energiaa itsessäsi?


*Sorry hajanainen teksti -lounas on jäänyt väliin ja nyt menossa maha nuristen*

[Ave^^]

Hmm.. itse suhtaudun henkisyyteen aina puhtaasti psykologiselta kannalta. Sillä sitähän se on, jotain ihmisen luomaa.

Ja siinä ei ole mitään pahaa. Uskonnot sun muut pelastavat monet ihmiset kärsimykseltä. Ne antavat heille merkityksen elämään. Syyn elää.
Kaikkien meidän ei tarvitse olla individualisteja, käytännössä 90% väestöstä on niitä lampaita, vaikkei sitä itselleen haluaisi tunnustaakaan. Me emme KOSKAAN voi tietää mikä oikein ja loppujen lopuksi totta, siksi samaan aikaan on olemassa vain erilaisia näkemyksiä. Siksi sen oman tien löytäminen, oman totuuden löytäminen on ainut asia jolla on merkitystä. Ja jos tämä oma totuus jollain ihmisellä on jonkun toisen sanan seuraamista, mitä väliä sillä kuitenkaan on? Sillä tämä ihminen on löytänyt silloin sen mitä elämältään haluaa. Jossain vaiheessa ehkä tämän gurun opetukset eivät enää tunnu mielekkäiltä tästä ihmisestä, ja sitten hän vaihtaa suuntaansa, mutta ei se silti yhtään vähennä sen ajan merkitystä kun hän oli se seuraaja lammas, sekin aika todennäköisesti opetti hänelle jotain merkityksellistä.

Henkisyys on yksinkertaisesti vain tapa selittää jotain mitä ei itse voi ymmärtää. Käsittämätön verhoillaan symboleihin ja ajattelumalleihin, joilla itselle saadan rauhan ja selvyyden tunne. On hyödytöntä kiistellä siitä kenen näkemys on totta ja kenen ei, sillä yksikään niistä tuskin loppupeileissä on totta. Meistä ei kukaan tiedä mikä on totta. Siksi meillä jokaisella on meille itsellemme sopiva oma totuutemme, ja se on kunnioitettava asia.

[Rakkauden enkeli]

Näin palmusunnuntaina kirjoitan teille oman näkemykseni asiasta...

Kuvailkaa mulle, mitä se henkisyys on?

Henkisyys on jotain mikä on läsnä koko ajan, se on kuin jokainen hengenveto keuhkoihin. Henkisyys on meissä kaikissa läsnä joko tiedostettuna tai tiedostamattomana. Henkisyys on tiedostamista, henkinen ihminen on hän, joka tiedostaa tuon hengen, sen läsnäolon ja vaikutuksen. Meissä kaikissa on henki, se jokin joka on fyysisyyden ulkopuolella, mutta samalla myös siinä läsnä ja sisällä. Henkisyyttä ei voi irroittaa tai pilkkoa ihmisestä, eikä edes kattavasti selittää. Ainakin minulla loppuvat sanat...
Henkisyys voi auttaa tiedostamaan sitä kuka on, miksi on täällä ja mikä on ylipäänsä elämän tarkoitus.

Mutta eikö tämä ole jokaisen elossa olevan ihmisen täysin inhimillinen perusolemus?
Mikä siitä tekee erityisesti henkistä, muutakuin ajattelutapa käsitellä sitä?

NO JUURI NÄIN. MINULLE HENKI/HENKISYYS ON TÄYSIN INHIMILLINEN PERUSOLEMUS. SIIS IHMINEN ON PERUSOLEMUKSELTAAN JO VALMIIKSI HENKINEN.

Jos ihminen on sekulaari humanisti (Googlettakaa, jos käsite on vieras), niin yhtälailla hän kokee
ja tiedostaa henkensä, sen läsnäolon ja vaikutuksen.

Hänen ei tarvitse käsittää sitä "korkeimmista voimista" tai jumalasta tai jeesuksen kautta,
vaan hän käsittää sen luonnolliseksi ja inhimilliseksi olevaisuudekseen itsestään ja itsessään
ja tietää ilman korkeimpia voimia, jumalai ja henkioppaita, mikä hänen elämänsä tarkoitus on.

SE ONKIN LUONNOLLINEN JA INHIMILLINEN OLEVAISUUS ITSESSÄÄN. MINUSTA KYLLÄ, SIIS MINUN MIELESTÄ NOITA KORKEIMPIA VOIMIA TARVITAAN JUURI TÄMÄN ASIAN ASIAN OIVALTAMISEEN JA TIEDOSTAMISEEN.

Se ei kuitenkaan ole henkisyyttä, että väittää tietävänsä kaiken 100% varmuudella. Meistä kukaan ei tiedä totuutta sata prosenttisesti täällä ollessamme. Kaikki ovat erehtyväisiä, kukaan ei ole täydellinen. Eikä edes tarvitse ollakaan. Tietynlainen täydellisyys on toki tähtäimessä henkisyydessä, mutta sitä voimme olla lopulta vasta sitten jossain ihan muualla kuin tällä maaplaneetalla. Lähelle sitä voi kyllä päästä... Miten? Siihen ei tarvita muuta kuin rakkaus, kun oivaltaa mitä se on, miten se todella toimii ja vaikuttaa, niin kaikki muuttuu...  

Mikä on se totuus, jota kukaan ei tiedä henkisten ihmisten mukaan,
mutta minkä olemassa olon henkiset ihmiste selkeästi kuitenkin väittävät olevan olemassa?
Jos et pysty selittämään mikä se totuus on, niin sen olemassa olon kuitenkin pystyt?

NO OSAATKO SINÄ 100% VARMASTI SELITTÄÄ/TIEDÄTKÖ MIKÄ ON OLEMASSAOLOSI JA YLIPÄÄNSÄ ELÄMÄN TARKOITUS? SE TOTUUS, JOSTA PUHUN ON MINULLE JUURI SE, ETTÄ TIETÄÄ/TIEDOSTAA NÄITÄ ASIOITA. SIIHEN LIITTYY MYÖS SEIKAT: ELÄMMEKÖ TÄÄLLÄ VAIN KERRAN, ONKO JUMALAA YMS. OLEMASSA. NÄMÄ ELÄMÄÄ SUUREMMAT KYSYMYKSET JA NIIDEN VASTAUKSET KÄSITÄN TUOKSI TOTUUDEKSI. KUITENKIN KUTEN JO MAINITSIN, KUKAAN EREHTYVÄINEN IHMINEN EI VOI 100% TODISTAA, TAI TIETÄÄ ELÄMÄN  100%  TARKOITUSTA, TÄYDELLISTÄ TOTUUTTA. NO JOO FYYSISEN ELÄMÄN LAINALAISUUDET, ELÄMÄN KIERTOKULKU YMS. ON SELITETTÄVISSÄ, MUTTA ONKO SIINÄ KAIKKI JA MIKSI YLIPÄÄNSÄ ON ELÄMÄÄ YMS.?

Mikä on se täydellisyys ja täydellinen formaatti, joka odottaa ihmistä kuoleman
tai siis transformaation tai valaistumisen jälkeen?
Minusta jos sen pystyy todellisesti tiedostamaan, sen pystyy myös hahmottamaan
ja siten myös kuvailemaan.

NO MINULLE SE TÄYDELLISYYS ON SITÄ, ETTEI OLE ENÄÄ LAINKAAN NÄITÄ MAALLISIA KIPUJA, MURHEITA JA SURUJA MITÄ JOKAINEN TÄÄLLÄ OLLESSAAN JOSKUS KOKEE.

Henkisyys on sitä että hyväksyy itsensä ja muut juuri sellaisenaan, puutteineen päivineen.  Henkisyys on pyyteetöntä rakkautta. Me olemme täällä oppimassa ja opettelemassa. Henkisyys on maailmankaikkeuden ja oman itsen opiskelemista ja tuntemista. Henkisyys on myös opettamista. Opimme ja opetamme.
Henkisyys on aitoa nöyryyttä, jolla en tarkoita pokkuroimista, tai matelemista muiden edessä, vaan se on nöyryyttä  joka kumpuaa aidosta rakkaudesta ja kunnioituksesta kaikkea elämää kohtaan.

Hyväksyykö se itsensä ja muut juuri sellaisenaan, puutteineen päivineen?

KYLLÄ. NÄIN JUURI ON. TÄHÄN ON PYRKIMYS, NÄIN JUURI PITÄISI OLLA.

Henkisyys auttaa tajuamaan elämän suuruuden ja arvon, sekä myöskin sen mielekkyyden ja tarkoituksen. Henkisyys on sitä, että elää elämäänsä oman ”korkeimman itsen”, oman sisäisen äänen/intuition johdattamana. Sitä kautta Luojamme ”puhuu”. Henkisyys on totuudellisuutta omaa itseä kohtaan. Henkisyys on sitä, että uskaltaa olla juuri sitä mitä on ja elää sen mukaan.

Voiko ihminen tajuta elämän suuruuden ja arvon, kuten myös sen mielekkyyden
ja tarkoituksen ihan ilman henkisyyttä?
Voiko ihminen elää oman sisäisen äänen/intuition johdattamana ilman henkisyyttäkin?
Mikä silloin puhuu ihmisen sisällä ihmiselle itselleen, ellei ihminen ole henkinen?

EI MINUN MIELESTÄNI, KOSKA ITSE KÄSITÄN NUO KAIKKI KUULUVAN JUURI HENKISYYTEEN. TOSIN VOISIHAN SITÄ HALUTESSAAN JOLLAIN TOISELLA TERMILLÄ KUVATA. EIKAI SILLÄ NIIN VÄLIÄ... TÄMÄ ON KUITENKIN ”YKSINKERTAISESTI” ELÄMÄÄ KAIKKINENSA. OMA KORKEIN ITSESI, INTUITIOSI ON SE MIKÄ PUHUU SISÄLLÄSI, MUTTA ITSE KÄSITÄN NÄMÄKIN JUURI SIIHEN HENKISYYTEEN KUULUVAKSI.

Voiko ihminen elää totuudessa ja rehellisyydessä itseään kohtaan ilman henkisyyttä?

EI MINUN MIELESTÄNI TÄYSIN, JOTAIN OSA KOKONAISUUDESTA JÄÄ SILLOIN UUPUMAAN. AIVAN KUIN SINULLA EI OLISI SILMIÄ JOILLA NÄHDÄ. TOKI SILTI VOI ELÄÄ AIVAN TÄYSIN MIELEKÄSTÄ JA TASAPAINOISTAKIN ELÄMÄÄ, KUTEN SOKEANAKIN. ILMAN HENKISYYTTÄ, AIVAN KUTEN ILMAN NÄKÖKYKYÄ EI PÄÄSE IHAN SINNE ASTI, NIIHIN SAAVUTUKSIIN MINNE OLISI NÄKEVÄNÄ PÄÄSSYT, TAI EI AINAKAAN YHTÄ HELPOSTI TAI NOPEASTI. TÄMÄ NYT OLI EHKÄ VÄHÄN HASSU VERTAUS, MUTTA KUITENKIN... ILMAN HENKISYYTTÄ JÄÄ SIIS JOTAIN KOKONAISUUDESTA POIS, SIITÄ POTENTIAALISTA JOHON IHMISELLÄ OLISI MAHDOLLISUUS.

Henkisyyden ei tarvitse erityisesti näkyä tai korostua käytännön elämässä. Se on valinta, joka joillain näkyy enmmän, joillain vähemmän. Henkinen ihminen omaa mielestäni aina, oli sitten kuinka ”guru” tahansa jonkin verran egoa. Se on erottamaton osa meitä kun täällä maapallolla elelemme. Henkinen ihminen ei vain anna sen liiaksi hallita omaa elämää. Toisin sanoen ego ei pyöritä häntä, vaan hän pyörittää egoa. Hän voi toki vihastua, tehdä virheitä jne. mutta pysyy/palautuu aina keskukseensa, miten sen nyt selittäisi... Pysyy tasapainossa ja rakkaudellisena kaikesta huolimatta. Eikä anna fyysisyyden ja materian hallita eikä kahlita henkeä.

Päästään lempiaiheeseeni pahaan egoon.  
Mitä se ego kuolettaminen tai sen en-anna-sen-hallita on?
Mitä te sille ihan käytännössä teette?

EI SITÄ MINUN MIELESTÄNI TARVITSE KUOLETTAA, MUTTA HALLITA KYLLÄ. SE TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ PYRKII OLEMAAN MAHDOLLISIMMAN RAKKAUDELLINEN, YMMÄRTÄVÄINEN JA SUVAITSEVAINEN MUITA IHMISIÄ, LUONTOA JA ELÄIMIÄ KOHTAAN YMS. SE TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ ET OLE ”SAIRAALLA” TAVALLA ITSEKÄS, ANTAEN EGOSI RIISTÄÄ, TEHDÄ PAHAA, MANIPULOIDA YMS. KAIKKI TOKI TEKEVÄT NIITÄ VIRHEITÄKIN, EIVÄTKÄ AINA HALLITSE SITÄ EGOAAN.

Kun vihaatte tai kadehditte jotakuta ihmistä sydämenne pohjasta

MINÄ EN VIHAA KETÄÄN JA KATEUTTAKIN TUNNEN JOSKUS HARVOIN VAIN HENTONA JA OHIMENEVÄNÄ. EN KOSKAAN SYDÄMENI POHJASTA. INHIMILLISIÄ HEIKKOUKSIA TOKI OMAAN MINÄKIN JA SUUTUN JNE. EN KUITENKAAN VIHAA. TAI PIENI KORJAUS, HETKELLISESTI VOISIN VIHATA ESIM. HENKILÖÄ JOKA TEKISI JOTAIN PAHAA LAPSILLENI, MUTTA SE TUNNE MENISI AJAN KANSSA OHI JA OSAISIN ANTAA ANTEEKSI TUOLLE PAHAN TEKIJÄLLE. PYSYVÄNÄ TUNTEENA EN VIHAA KUITENKAAN KOSKAAN TUNNE, ENKÄ IKINÄ VOISI SANOA TODELLA VIHAAVANI KETÄÄN.

Unohdatte, että ei se vihanne tai kateudenne kohdekaan täydellinen ole,
eikä sitä häneltä voi edes edellyttää (ettehän edellytä sitä itseltännekään)
ja unohdatte, että myös sinun tulee olla rakkaudellinen ja suvaitsevainen (joka tilanteessa),
eikä vain vihanne ja kateutenne kohde.

EN MINÄ UNOHDA, SIKSIPÄ EN TODELLA VOI VIHATA JA ANNAN AINA ANTEEKSI.

Se tapahtuu jos keskittyy liikaa tai vain ja ainoastaan fyysisyyteen. Näiden välillä pitää vallita tasapaino. Tasapaino on henkisyydessä kaiken a ja o. Ei ole siis vastaavasti myöskään hyvä leijua vain ”pää pilvissä”, vaan kannattaa myös pitää ne jalat maassa. Henkinen ihminen käy ihan yhtälailla tarpeillaan, syö ja juo. Hän myös suuttuu, omaa kaikkia inhimillisiä tunteita yms. Se on tämän fyysisen maailman perusominaisuus/tarkoitus. Me olemme henkiä, jotka olemme tulleet oppimaan fyysisyydestä jne. Ei meistä kukaan täällä ollessa elä pelkällä ”Pyhällä Hengellä”, eikä ole tarkoituskaan. Ei Jeesuskaan elänyt.   Ah ihanaa, pääsinpäs taas Jeesustelemaan.  

Ok, jos henki on tullut maan päälle oppimaan fyysisyydestä, niin miksi henki,
joka on ottanut ihmisen muodon, toteuttaa tuota fyysisyyttä täysillä,
liikunta, raha, seksuaalisuus, syöminen ja reipas juominen jne.
on niin kauhistus henkisille ihmisille?

SIKSI JUURI, KOSKA SEN EI KUITENKAAN PIDÄ ANTAA HALLITA JA KAHLITA HENKEÄ JA TOISIN SANOEN MENNÄ ”ÖVERIKSI”. SILLÄ MIKÄÄN FYYSINEN JA MATERIAALINEN EI JÄÄ MEILLE KUN TÄÄLTÄ LÄHDEMME. HENKI ON SE KAIKKEIN TÄRKEIN, SE MIKÄ MEISTÄ JÄÄ... MUTTA SIIS EIHÄN LIIKUNNASSA, SEKSUAALISUUDESSA, SYÖMISESSÄ, RAHASSA JNE. SINÄLLÄÄN MITÄÄN PAHAA OLE, KUNHAN NE EIVÄT VAIN OLE ELÄMÄN KOKO SISÄLTÖ JA TARKOITUS. KUITENKIN KUKIN TAVALLAAN JA KUNNIOITAN JOKAISEN OMIA ELÄMÄN VALINTOJAAN. KAIKKI SAAVAT ELÄÄ KUINKA HALUAVAT. KAUHISTUS ON SIIS KYLLÄ AIVAN VÄÄRÄ SANA MINUN KOHDALLANI...

[^^Queen Nefertiti^^]

miksi tämä aihe jaksaa kiinnostaa ja kuumentaa (tunteita) vuodesta toiseen? (melkein kaikki on sanottu)

minä se hoitelen käytännön asioita. kun ne pitää hoitaa.

[Ajatus]

Ihmettelen täällä itsekseni, miten kiihkeästi Sasha tunnut suhtautuvan tähän asiaan ja jaksat näitä aiheita ottaa jatkuvasti esille, vaikka vastaukset sitten sinusta ovatkin epäkiinnostavia, "valmiiksi pureksittuja" tai jo kuultuja. Ikivanhoista totuuksistahan näissä ketjun aiheissa on kysymys - enhän minäkään nyt väitä, että olisin pyörää keksinyt uudelleen, mutta kirjoitan silti vain asioista jotka olen itse oivaltanut ja omakohtaisesti todeksi kokenut. Mistä muusta voisin kirjoittaa? Ei se minun oivallusteni arvoa omassa elämässäni yhtään vähennä, jos miljoona muuta ihmistä on kokenut tai kokee niitä samoja jossain vaiheessa elämäänsä. En tunne tarvetta olla muiden ylä- tai alapuolella ja on aika kiva tunne kun ei tarvitse kadehtia ketään, koska olen varsin tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni ja "henkisyyteeni". Tosin kylläpä se elämä vielä kasvattaa, jos tarvis on.

Mä vain yritän ymmärtää TEITÄ, en etsiä vastauksia omaan uskooni tai hengen elämääni.

Uskokaa nyt vain se tosiasia, että minulle EI OLE HENGELLISTÄ ELÄMÄÄ,
EIKÄ KIINNOSTUSTA SIIHEN, ainakaan sellaisena kuin mitä te sitä tyrkytätte,
siis kerrotte siitä minulle.

Ehkä vain Kaksonen ja nousu-Skorppari voi yhdessä hetkessä pyytää vastauksia ja seuraavassa hetkessä - niitä saatuaan - syyttää tyrkyttämisestä? Astrologian opiskelu on siitä hauskaa, että se tuo jatkuvasti ahaa-elämyksiä erilaisten karttojen "yhteentörmäyksissä" asioiden esittämistavasta ja keskinäisestä viestinnästä. Toisaalta kun tarpeeksi monta kertaa törmää samaan seinään, alkaa miettiä josko seuraavan kerran vain kiertäisi sen. :

Tuon Skorpparien rakastaman, feenikslintumaisen "kaiken täytyy uudistua" -mantrankin ohitan kohta jo sujuvasti - minusta kun kaikkea ei suinkaan jatkuvasti tarvitse kyseenalaistaa pelkästään siksi, että se "toimisi" ja olisi jotenkin tähän asti ollut "väärin". Ehkä jotkut asiat ovat sellaisia kuin ovat sen vuoksi, että niissä on sitä jotain, joku ydin, joka säilyttää ne samanlaisina kautta vuosien? No, eipä tuossa minusta mitään pahaakaan ole, jos joku kokee että voi antaa jotain uutta esimerkiksi nyt astrologialle tai henkisyydelle - antakoon ihmeessä! Mieluimmin kuitenkin koitan muistaa katsoa molemmilta kanteilta tätäkin asiaa. Asiansa julistajia löytyy kuitenkin aina joka lähtöön.

(**Lako Wai Wai**, siksi että tämä on ikuisuusaihe. Täytyy raapia sieltä mistä kutittaa - ja taas niin ihana fraasi! )

[Asterix]

Ihmettelen täällä itsekseni, miten kiihkeästi Sasha tunnut suhtautuvan tähän asiaan ja jaksat näitä aiheita ottaa jatkuvasti esille, vaikka vastaukset sitten sinusta ovatkin epäkiinnostavia, "valmiiksi pureksittuja" tai jo kuultuja. Ikivanhoista totuuksistahan näissä ketjun aiheissa on kysymys - enhän minäkään nyt väitä, että olisin pyörää keksinyt uudelleen, mutta kirjoitan silti vain asioista jotka olen itse oivaltanut ja omakohtaisesti todeksi kokenut. Mistä muusta voisin kirjoittaa?

  Ööh..? Miten niin kiihkeästi ja jatkuvasti?
Tämä on varmaan vuosiin ensimmäinen henkisyyttä koskettava topicini
ja aivan normaaleja kysymyksiä ilman sen kummempaa kiihkoa.

Yleensä mua parjataan pinnallisuudesta ja heti kun kerrankin otan jonkun
henkisen aiheen syvälliseen käsittelyyn, niin johan kitistään taas,
kun AINA sinä Sasha tästä puhut.  

Sorry, jos mun kysymysket aiheuttaa tunteiden kuumenemista, se ei ole tarkoitukseni,
joten relatkaa nyt taivaan tähden!

Ei tämä nyt ole mitään maata kaatavaa, vaan normaalia small talkia
ja ajatuksen vaihtoa.


Tästä ns. "henkisten ihmisten" vastauksista kysymyksiini tulee mieleen entisajan
Jehovan todistajat ja Helluntailaiset, jotka tulivat tungettelevan väkisin
tyrkyttämään sitä omaa sanomaansa, johon ei auttanut kohtelias kieltäytyminen,
vaan niiden kanssa piti alkaa vääntämään tiukkaa keskustelua, johon ne aina vastasi
samoilla mantroilla ja vetoamalla raamatun sanaan ja profetioihin
ja ihmisten uskoontulotodistuksiin.

Ja kun alkoi kyselemään syväluotaavia kysymyksiä niiden uskosta HEIDÄN OMIN SANOIN,
ILMAN RAAMATTUA JA NIITÄ IHMISTEN TODISTUKSIA JA RUKOUKSIA,
ne tunsivat olonsa epämukavaksi viimein ja jättivät sinut hyvin mielellään rauhaan.

Nykypäivän jehovia ja hellureita ovat kaikenmaailman reikihoitajat, kaukoparantajat
ja universaalit valo-ihmiset jne.

Mä kunnioitan ihmisten henkilökohtaista uskoa, mutta mä oletan,
myös minun näkemystä kunnioitetaan ja kun olen kiinnostunut ymmärtämään sinun uskoasi,
kuten nyt, saan siihen vastauksia, millä minä ne itselleni kykenen jäsentämään.

Mä kaipaan tähän keskusteluun henkilökohtaista tatsia.
Et välttämättä ole pyörää keksinyt, mutta olet käyttänyt niistä itse montaa erillaista,
niin varmaan osaat kertoa, minkälaista on käyttää minkäkinlaista pyörää.

En minä kaipaa selostusta, kuinka pyörä keksittiin ja miten se toimii,
vaan että kun laitat vaikka autosi alle Goodyearin kesärenkaat, saderenkaat tai talvirenkaat
tai vastaavasti Michelinin vastaavat, niin kummatko ujeltaa enemmän, kuluttaa enemmän
ajossa bensaa, kummat liukkaammat sadekelillä jne. See..?  
Siis miten se henkisyys toimii käytännössä, mitä puutteita ja vikoja olet huomannut,
mitä parantaisit.  

Tuohon loppuviestiisi en nyt sen enempää kantaa, koska astrologiakin,
kuten Nikki aikaisemmin kirjoitti, sisältää myöskin niin paljon valmiiksi kirjoitettua sössöä
ja tyypittelyä, joka pitäisi niellä sellaisenaan.

Jos minunlaisiani tunkion tonkijoita, epäileviä Tuomaksia, kritisoijia
ja uudistushaluisia ihmisiä ei olisi, niin varmaan vieläkin kirjoitettaisiin nämäkin viestit
sulkakynällä kynttilän valossa ja lakaistaisiin roskat maton alle.

Siinä ei ole mitään intohimoa tai suurempia tunteita mulle, vaan se on ihmistyyppi-kysymys.
Mä olen utelias ja mä en voi arvostaa mitään, ellen ensin näe sen kaikkia puolia
sellaisena kuin ne ovat. Monelle se voi olla kiusallista, jos ne pelkää niiden huonojen puolien
paljastuvan, mutta se ei ole se pointti, vaan kokonaisuus.

[Ajatus]

Ööh..? Miten niin kiihkeästi ja jatkuvasti?
Tämä on varmaan vuosiin ensimmäinen henkisyyttä koskettava topicini
ja aivan normaaleja kysymyksiä ilman sen kummempaa kiihkoa.

Aijaa. : No ehkä sitten vain kirjoitustyylisi on enemmän ristiriidassa tarkoittamasi asian kanssa kuin tajusinkaan. Olikos sulla vai muistanko väärin?

Yleensä mua parjataan pinnallisuudesta ja heti kun kerrankin otan jonkun
henkisen aiheen syvälliseen käsittelyyn, niin johan kitistään taas,
kun AINA sinä Sasha tästä puhut.  

Sorry, jos mun kysymysket aiheuttaa tunteiden kuumenemista, se ei ole tarkoitukseni,
joten relatkaa nyt taivaan tähden!

Alan varmaan jo tuntea Kaksos-laadun, kun arvasin ennalta tämänkin kommentin. En kylläkään oikein tiedä kenen tunteiden tässä ajattelet kuumentuneen -  :n, vai?

Ei tämä nyt ole mitään maata kaatavaa, vaan normaalia small talkia
ja ajatuksen vaihtoa.

Kuka se puhuikaan niistä itsestäänselvyyksistä ja samoista fraaseista..? :

Tästä ns. "henkisten ihmisten" vastauksista kysymyksiini tulee mieleen entisajan
Jehovan todistajat ja Helluntailaiset, jotka tulivat tungettelevan väkisin
tyrkyttämään sitä omaa sanomaansa, johon ei auttanut kohtelias kieltäytyminen,
vaan niiden kanssa piti alkaa vääntämään tiukkaa keskustelua, johon ne aina vastasi
samoilla mantroilla ja vetoamalla raamatun sanaan ja profetioihin
ja ihmisten uskoontulotodistuksiin.

Et sitten oppinut henkisesti niistä mitään, vaan jatkat samaa aina uudelleen?

Siinä ei ole mitään intohimoa tai suurempia tunteita mulle, vaan se on ihmistyyppi-kysymys.
Mä olen utelias ja mä en voi arvostaa mitään, ellen ensin näe sen kaikkia puolia
sellaisena kuin ne ovat. Monelle se voi olla kiusallista, jos ne pelkää niiden huonojen puolien
paljastuvan, mutta se ei ole se pointti, vaan kokonaisuus.

Tiedän. Olen elänyt koko elämäni Skorpparien ( ja :ita) kanssa.

[Ajatus]

t. maallisuuteen erittäin tyytyväinen yksilö

No sinäpä sen taas sanoit. Minäkin olen maallisuuteen erittäin tyytyväinen noin ylipäänsä. Juuri nyt en jaksa enää jatkaa henkistymistä, kun on nälkä ja väsyttää. Jatkakaa ken jaksaa.

[Asterix]

Niin, tuossa on pointtia, että jos "henkisillä ihmisillä" on kova halu pois tästä aineellisesta
maailmasta, niin miksi kaikilla pitäisi olla?

Itse esim. nautin tästä kahollisesta ihmiselämästä, minulle ei ole mikään kiire pois "tuolle puolen".
Minusta kuullostaa kauhistuttavalle ajatus, että kuolemani tai jonkun valaistumisen
jälkeen mun pitäisi tyytyä olemaan tekemättä mitään, mitä tällä hetkellä voin
ihmiskehossa kehollani tehdä ja viedä siten sieluani mitä erilaisempiin kokemuksiin
ja paikkoihin, koskapa noista kokemuksista se sieluni on kasvanut ja avartunut.

Mä ymmärrän, että on ihmisiä, jotka ovat kehollisesti jumissa,
joko niin, etteä ne ei koskaan pääse sitä naapuripaikkakuntaa pidemmälle
tai sitten esim. sairauden tai kivun, tai sen psyykksisen eston ja/tai kivun
vuoksi ovat rajoittuneempia käyttämään kehoaan niin, miten oikeasti sielu haluaisi,
niin silloin kasvaa se katkeruus ja viimein luovuttaminen, että voi kun pääsisi pois.

Mutta.. paljon on minunlaisiani ihmisiä, jotka eivät tahdo saada kehollisesta
ihmiselämästä mitenkään kyllänsä ja janoavat koko ajan uusiin elämänkäänteisiin ja seikkailuihin,
tuli se millaisena tahansa vastaan, äärimmäisenä ilona tai suruna
ja me emme välttämättä ole siihen "korkeimpia voimia" tarvinneet,
vaan eletty elämä ja keho ja sielu ovat itsessään opettaneet kääntäneet itsetutkiskeluun
ja tasapainon ja oman itsensä (jumaluudenko henkiseltä nimeltään?) löytämiseen
ja sen eri älykkyyden lajien (lahjat, selvänäköisyys, parantaminen jne henkiseltä nimeltään?)
käyttöön ottoon itsessämme.
 
-koska me aletaan saada kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta osaksemme,
ilman sitä jostain opittua henkisyyttä ja "korkeimpia voimia"
ja olla tasavertaisia ihmisiä henkisen tien kautta menneiden kanssa?

Mun mielestä se henkisyys vain monimutkaistaa asioita ja mä olen suora ihminen,
enkä jaksa jotain turhia mutkia matkassani.

Mun mielestä myöskin samat madot meidät syö kuoleman jälkeen
ja samaan paikkaan me kaikki päädymme, oli henkinen tai ei
-ollaanhan me jo nytkin samassa paikassa keskenämme.

Miksi jokin henkisyys ja matrojen hokeminen sun muut traditiot tekisivät
ihmissielusta jotenkin paremman, että se paremman elämän~tason maanpäällä
tai sitten viimeistään kuoleman jälkeen saavuttaisi?

Tosin tämä on vain minun mielipiteeni.

[Asterix]

Ööh..? Miten niin kiihkeästi ja jatkuvasti?
Tämä on varmaan vuosiin ensimmäinen henkisyyttä koskettava topicini
ja aivan normaaleja kysymyksiä ilman sen kummempaa kiihkoa.

Aijaa. : No ehkä sitten vain kirjoitustyylisi on enemmän ristiriidassa tarkoittamasi asian kanssa kuin tajusinkaan. Olikos sulla vai muistanko väärin?

Mä en ymmärrä minkä ristiriidan sinä näet, pitäisikö minun suhtautua mielestäsi
vakavammalla otteella aiheeseen vai mitä sä tuolla tarkoitat?
Mä olen vain utelias tämän aiheen tiimoilta, mutta kuten yleensäkään tänne kirjoittelesessani,
en koe mitään ihmeempiä tunteita kehossani -annan vain tulla sen, mitä ajatuksissa on.

  juu, kai se antaa potkua, jonka voi intohimoksikin laskea ja käsittää väärin?

Tämä on jo off topicia, -aihe on henkisyys, eikä Sashan horoskooppi
ja persoonan ruotiminen.
Olet sentään ex-mode, joten pitäisi olla hallussa jo.  

[Asterix]

Ei tämä nyt ole mitään maata kaatavaa, vaan normaalia small talkia
ja ajatuksen vaihtoa.

Kuka se puhuikaan niistä itsestäänselvyyksistä ja samoista fraaseista..? :

No kun mantrojen ja fraasien hokemisella ei vaihdeta ajatuksia,
eikä se ole edes small talkia.
Mä ymmärrän, että suomalaiset ei kaikki hahmota vielä kunnolla, mikä small talkia.

Tästä ns. "henkisten ihmisten" vastauksista kysymyksiini tulee mieleen entisajan
Jehovan todistajat ja Helluntailaiset, jotka tulivat tungettelevan väkisin
tyrkyttämään sitä omaa sanomaansa, johon ei auttanut kohtelias kieltäytyminen,
vaan niiden kanssa piti alkaa vääntämään tiukkaa keskustelua, johon ne aina vastasi
samoilla mantroilla ja vetoamalla raamatun sanaan ja profetioihin
ja ihmisten uskoontulotodistuksiin.

Et sitten oppinut henkisesti niistä mitään, vaan jatkat samaa aina uudelleen? 

Niin kuin esimerkiksi mitä olisi pitänyt oppia?
Älä kysele ja kritisoi liikoja henkisistä asioista  -ihmiset suuttuu siitä?

[sangviinikko]

....En nyt koko ketjua kahlannut, kun ei tuo henkisyys niin aiheena kosketa/nostata tunteita, mutta haluan kommentoioda tuota täälläkin esilletullutta ajatusta astrologian jumahtaneisuudesta ja ummehtuneisuudesta sekä keskustelun vähäisyydestä tällä foorumilla. Siitä että ei kyseenalaisteta vaan uskotaan sokeasti vanhoihin kaavoihin.
Ajattelen astrologisen symbolikielen oppimisen olevan verrattavissa vieraan kielen oppimiseen. Siis yhtä helposti tai vaikeasti omaksuttavissa kuin vieras kieli. Kun mitätahansa vierasta kieltä opiskeltaessa, niin astrologiakin vaatii tiettyjen periaatteiden ja lainalaisuuksien omaksumista, kieliopin hallintaa. Kun kieltä/astrologiaa käyttää säännöllisesti, sitä alkaa hallita ja energiaa vapautuu kikkailuun ja luoviin ratkaisuihin sen tylsän kirjakielen sijaan...
Hienoa että tällä foorumilla on niitä jotka  siis jo hallitsevat astrologiaa siinämäärin että paukut riittävät kikkailuunkin ilman että menee hakuammunnaksi. Näitä viestejä on ilo lukea ja niistä saan oivalluksia ja ne laittavat miettimään ja ennenkaikkea tutkimaan itse. Mikä on siis paljon enemmän kuin ulkoaopittu "itsestäänselvyys".
Mutta, tämä siis nyt aiheen vierestä...  
jatkakee.

[Asterix]

Sasha, kyllä sinä hikoilet mielestäni aivan oikean asian kimpussa.
Näen että asia herättää monenlaista tunnetta.

Kaikille kuumakaisoille, joilla tunteet kuohuaa kysymyksistäni, suosittelen tätä;
http://www.ebaumsworld.com/video/watch/994557/
Minulle tuli suorastaan nirvanaa lähentelevä rento olotila pelkästä katselusta.

Kyllä henkinen olotila on lähinnä sellaista rakkautta, missä on myötätuntoa ja kutsua toista kohti.
En puhu pyyteettömästä rakkaudesta, sillä usein se sekoitetaan johonkin sellaiseen, jossa on orjuutta, vääränlaista nöyryyttä ja uhrin olotilaa. Puhun sellaisesta joka syntyy vapaasti, ei pakoittaen.

Henkisyys on myös palvelemista. Ei sellaista, jota tehdään saadakseen itselle hyvää mieltä, vaan sellaista, jossa tuntee toisen olotilaa.

Uskon myös, että tänään olimme tasapainoisesti asialla sekä fyysisesti että henkisesti, kun kolme rivakkaa naista menimme auttamaan ystävän muuttopuuhissa. Hän on ollut erossa nyt narsistisesta miehestään puoli vuotta, erossa ja pelossa, ja nyt vasta kun sosiaaliviranomaiset lähtivät tukemaan, uskalsi mennä vanhaan kotiinsa hakemaan muuttotavaroitaan. Siellä kaiken pölyn ja sekamelskan keskellä kun ahersimme, jokainen meistä hiljaa kokien kaikessa siinä sen kamalan ahdistuksen, missä ystävämme oli asunut parin kymmenen vuoden ajan. Se ahdistus henki tavaroista, kaaoksesta, nurkkaan unohtuneista, kaikesta ja meitä itketti. Sen kaaoksen kautta ystävämme puhui koko menneen elämänsä.

Siinä oli fyysinen ja henkinen käsi kädessä! Se henkinen ei ole nimittäin aina jotain pumpuleissa liitelemistä, pakoa todellisuudesta. Se on karvaana todellisuutena, yhtä hyvin tuskana kuin joskus toivottavasti sitten myös vapauttajana! Kun tunnet tuskaa, tai tunnet suurta riemua, tiedät olevasi henkinen. Ilman tunteita ei henkiseen yllä.

Tämän halusin tämän sinulle Sasha kertoa. Etkä voi todellista kokemusta laittaa romukoppaan edes teravällä kritiikilläsi!

En ole laittamassa romukoppaan. Käytännön esimerkkejähän minä olen ollut
pyytämässäkin tuosta henkisyydestä.

Editoin ainoastaan tuon jeesus-lauseen pois.

Kerro mikä tästä kaikesta tekee erityisen henkistä?
Eikö mielestäsi ihminen ilman uskoa jeesukseen, jumalaan tai "korkeampaan voimaan",
muka rakasta ystäväänsä ja auta hädän keskellä, kun hän sitä tarvitsee?

Koska olen ex-jeesustelija ja tunnen Raamatun suhteellisen hyvin,
niin lainaampa tätä henkisten ihmisten omaa sanaa ihan vain mietittäväksi teille,
henkisille ihmisille.

Matteus 5, 43-47;

Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.
Mutta minä sanon teille:

rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.
Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille
kuin jumalattomille.

Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette?
Eivätkö publikaanitkin tee niin?

Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on?
Eivätkö pakanatkin tee niin?

Hmmm...? 

[Asterix]

Sasha, minä kerroin sinulle mikä siitä teki henkisen.

En voi enempää. Hyväksyn sinun rajallisuuden, toivon, että sinä puolestaan minun.  

Kyllä mä ymmärrän, että sinä koit sen hengellisenä kokemuksena,
mutta ymmärrätkö, että minä en näe siinä mitään erityisen hengellistä,
vaan normaalina yhteenkuuluvuuden tunteena ystävän kanssa,
myötätuntona, empatiana, sympatiana ja auttamishaluna,
josta tulee itselle hyvä mieli -ei pelkästään sille autettavalle.

Kuka tahansa normaali psyykkeinen ihminen kokee näin.

Tätä asiaa pitäisi kait lähestyä sen kautta, että millaisina ihmisinä
henkiset ihmiset näkevät ja kokevat ei-henkiset ihmiset.
Löytyisikö sieltä vastaus?

Ovatko ei-henkiset ihmiset henkisten ihmisten mielestä kykenemättömiä
esim. auttamaan, tuntemaan (lähimmäisen)rakkautta, empatiaa, sympatiaa
tai yhteenkuuluvuutta muiden kanssa?

Mulla heräsi myöskin kysymys tuosta kertomuksestasi,
että miksi te ette auttaneet aikaisemmin tuota ystäväänne hänen tilanteessaan,
vaan riensitte vasta siinä vaiheessa apuun, kun jokin fyysinen instanssi,
tässä tapauksessa sosiaalitoimisto on ensin tehnyt varsinaisen auttamisen
ja väliintulon?

Sosiaalitoimisto on varsin fyysinen, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään henkisyyden kanssa.
Silti se auttaa konkreettisesti -siis fyysisesti- ihmisiä heidän eri tilanteissaan,
josta varmaan kaikista eniten käytetty fyysinen apu on tuo henkisten ihmisten
paljon parjaama ja haukkuma raha.

Unicef ei ole hengellinen instanssi, kuten ei Punainen Ristikään (nimestään huolimatta),
joka muslimimaissa on nimeltään Punainen Puolikuu.
UN:kaan ei ole hengellinen instanssi.
Silti nämä FYYSISET instanssit ovat tunnettuja siitä, mitä hengelliset ihmiset pitävät
hengellisinä tekoina.  

Mikä yksinoikeus hengellisillä ihmisillä on varata itselleen kaikki ns. inhimilliset hyvät teot
ja tunteet ja tehdä niistä jotain erityisiä hengellisyyden näennäisiä tunnusmerkkejä?

Minusta Sasha on vasta tällä topikilla raaputtanut pintaa, sillä pinnan alla on paljon muutakin huomion arvoisia keskustelunaiheita.

Ja huomionarvoista on se, että vasta pintaa on raaputettu
ja useimmilla on jo tässä vaihessa vihantunteet ja vaivautuneisuus pinnalla mua kohtaan,
kun sanoja ei löydy selittämään omaa hengellisyyden laatua.

Onko niin, että ihminen voi olla hengellisesti varsin pinnallinen ihminen,
eikä vaivaudu menemään hengellisyydessä sitä helppoa, valmiiksi pureksittua
pullamössöä syvemmälle, -koskapa yhtäkkiä pelkkää pintaa raaputtamalla
ei löydykään sanoja?

Sasha,
pyydät ihmisiä kertomaan omia henkilökohtaisia kokemuksiaan omalta henkiseltä polultaan? Sinä, joka olet lytännyt henkisiksi itseään mieltävät ihmiset jeesustelijoiksi ja ties miksi. Uskon, että jokaiselle henkiselle polulle lähteneelle polut ja sen varrella vastaan tulevat tapahtumat ovat toisaalta samanlaisia toisaalta hyvin erilaisia. Ne ovat täynnä pieniä arkipäivän ihmeitä. Huikeita kokemuksia itsestä vahvana ja heikkona, suurenmoisena ja vajaavaisena, täydellisenä yhtä kaikki, sillä täydellisyyttä ei ole ilman vikoja.
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi paljastaa sinulle sielunsa herkimpiä ja syvimpiä tuntoja, sinulle, joka et näytä ymmärtävän, koska olet haavojesi vuoksi peittänyt oman sielusi tarpeet materian, karkeuden ja järjenkäytön ylistämisen alle. Juuri tämän vuoksi saat vain fraaseja ja kanavointeja, sillä ne ovat sitä teoriaa henkisyydestä. Lue niitä, kyllä sinä niistä saat perusidean selville. Siitä eteenpäin...kaikki onkin sitten jokaisen sielun omaa kokemusta asioista. Jos haluat päästä syvemmälle, niin kokeile itse sitä polkua, älä vaadi muita riisuutumaan alasti ilkkujan edessä. Kuka niin haluaisi tehdä. Etsit syvempiä totuuksia, etkä löydä niitä muualta kuin itsestäsi. Saatat vedota siihen, kuinka sinä kyllä uskallat paljastaa itsestäsi asioita täällä, mutta ne asiat ovat vain muuriasi, jota olet rakentanut, rooliasi, jota olet huolella harjoitellut ja harjoittanut. Kuinka se olisi oman sielunsa paljastamista.

Carmen

Uskomattoman paljon pystyt sanomaan pelkän nettikirjoittelun perusteella
vailla henkilökohtaista fakta-tietoa,
mutta niinhän jokainen peilaa itseään muiden kautta,
joten olisiko kuitenkin niin, että todellisuudessa analysoitkin vain omaa peilikuvaasi?