:kuu:2

3

0

siirtynyt klo 2.59
kesäpäivänseisaus
eli kuu on hetken pienen yodin kärkenä,
vesimies kaataa ruukustaan rakkaudellista vettä niskaan,jonka saturnus muutti rakeiksi,ukkonen jyrähteli,ja nyt aurinko taisteli vallan itselleen paistaen kirkkaasti,
niin hetkessä muuttuu maisema ilman myötä,
olin jo kirjoittamassa aiemmin tänne kun ovikello soi ja

veljeni tuli kylään täydellisellä ajoituksella kuun ollessa just 0

,
eilen aattona oli jotenkin nuo rituaalit ja perinteet todellakin tapetilla,
hain kirveen kanssa koivupöheiköstä juhannuskoivut portaan pieleen,
tein juhannusvastan itelleni ja vein naapurillekin,
samalla tutustuen tähän isän uuteen naapuriin,
noita koivuja ottaessani muistelin menneitä juhannuksia ja jostain välähti mieleen etteihän sitä koskaan tiedä mikä juhannus onkin viimeinen,
että jotenkin tuon rituaalin tärkeys korostui,
ja eikös koivu ole hyvinkin

.mainen puu,
sopien tähän juhannuksen

teemaan?
ajelin juhannusyössä kotiin ja toivoin näkeväni edes yhden kokon,
tulta en nähnyt,savunhajut jostain sain nenääni,
eikä ristinsielua missään,
eikä jostain syystä tunnu oikein juhannukselle,
tänään ehkä enemmän kun tuo kuukin siirtyi yhteisölliseen merkkiin,
eilen tais olla vasta "rakennusvaihe"?
unessa olin elokuvanteon harjoituksissa ja juttelin pitkän vaalean miesohjaajan kanssa; tiivis katsekontakti kertoi enemmän kuin tuhat sanaa,
silti en tajunnut viestiä ja halusin enemmän huomiota itelleni kuin mitä koin saavani,
ja harjoituksissa oli täysin absurdi rakastelukohtaus anopin! kanssa??
mua huvitti unessakin;hyvä hyssärä mihin sitä joutuukin...
kuvaakohan

anoppia?
vanhemman naisen viisautta,avion kautta sukua?
vesimieskuu toi mieleen selkälokin,
millä selällä lentelet;käyhän kirkumassa täälläkin..