Voisikohan eräs läheiseni käsriä myös tästä? Hänellä voi mennä viikko kausia lujaa, alkoholia, holtittomia suhteita, energiaa riittää ja ei pysy paikallaan. Sen jälkeen masennusta. Ei kestä oikein olla selvinpäin.
Voi olla epävakaa persoonallisuushäiriökin, se voi tietyissä elämänvaiheissa ja tilanteissa naamioitua hyvinkin maanisdepressiivisyydeksi. Minulla itseasiassa ovatkin nämä kaksi rinnakkaisdiagnooseina ja aika ajoin olenkin taipuvainen uskomaan, että tämä persoonallisuushäiriö onkin itseasiassa pääasiallinen ongelmani. Myös eräs ihana, matkan varrella minua hoitanut lääkäri oli sitä mieltä, ettei minulla välttämättä siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä olisikaan, mutta ei osannut/uskaltanut varmuudella aikaisempaa diagnoosia kumotakaan.
Tuo persoonallisuushäiriöhän on siinä mielessä "helpompi" ja "parempi", että siihen ei välttämättä tarvita lääkehoitoa (eikä sen yleisesti ottaen uskota tähän tehoavankaan) ja se voi myös jonkin verran helpottaa ja rauhoittua iän myötä. Toisaalta taas riittävä sitoutuminen ja reagoiminen hoitoon (esim. terapia) on erittäin vaikeaa ja vääristynyt maailmankuva, sekä syvälle juurtuneet "virheelliset" toimintamallit voivat merkittävästi hankaloittaa pärjäämistä opiskeluissa, työelämässä ja ihmissuhteissa.
Parhaassa lykyssä tuo kaikki voi johtua vain siitä, että ystävälläsi on vain hankala elämäntilanne meneillään, ehkä jonkinlainen sisäinen kriisin ja/tai kasvun paikka...
Oli miten oli, varsinaisten diagnoosien laatiminen kannattaa jättää ammattilaisten tehtäväksi. Ehkä voit kuitenkin hienovaraisesti koittaa ilmaista läheisellesi, että olet hänestä huolissasi ja kertoa hänelle, jos olet sitä mieltä, että ulkopuolinen keskusteluapu voisi olla hänelle hyväksi.
