tuli mieleen tuosta 'kielestä joka on tehnyt pahaa' kun muistaakseni Sasha olet puhunut suomen kielen rumasta käytöstä...mua on loukannut ja satuttanut juuri se lapsuudessa ja ja vielä paljon myöhemminkin, koska olen sanoille jotenkin äärimmäisen herkkä ihminen ja kaiten koen maailmaa paljolti sanojen kautta.
suomenkieltä nimittäin voi käyttää hirvittävän rumasti, ja sillä voi noitua ja kirota tosi pahoin. jos mikä, niin väkivaltaa enemmän mua on satuttanut täällä kielellellinen väkivalta. (edit...mulla olisi itselläni lahjoja siihen...mutta en halua sellaista kehittää, koska suorastaan inhoan sellaista)
menee sellaisiin omiin psyykkisiin juttuihin, mutta mun on pitänyt 'tappaa käärmeenkieli' psyykessäni...ja nykyään olen saanut sen pois että olen immuunimpi sanalliselle hirveydelle.
mutta, olen varma siitä että suomen kieltä voi käyttää kauniisti ja hyvin, ja suomen kielessä on paljon kauniita ja sointuvia sanoja....mutta se riippuu tasan käyttäjän intentiosta.
että se prrrrrkkkl.......ja se siitä (kyseinen sana ei ole mun mielestä sieltä pahimmasta päästä...se voi joskus toimia raivon purkajana ainakin paremmin kuin nyrkinisku tai potku.... :
Niin..
Mie kaytan suomenkielessa rumia sanoja, mutta siita onkin tullut
mun tapa ilmaista negatiivisuutta, siis purkaa sita paskaa pois ihan sen omalla kielellaan,
-monikulttuurissa kun asun, enka Suomessa.
Kun kuuntelen (ja luen) suomenkielisia,
niin I agree, rumempaan kielenkayttoon tormaa kuin seinaan,
mita suomalaiset kirosanat ovat koskaan olleet.
Mita se kertoo kulttuurista ja ihmisista, jotka sita puhuvat?
Toki ei voisi vahempaa kiinnostaa, mutta no.. kyllahan se jotain kertoo.
Silti ihailen sita viela 60 ja 70-luvuilla puhuttua suomea,
kun ihmiset puhui viela kauniin selkeasti ja soljuvasti,
eika niin kovalla konsonantteja korostavalla toks-poks-aksentilla,
kuin nykyaan, joita ruma sanavalinta ja kielenkaytto viela korostaa.
