Tuli sellainen asia mieleen omasta perheestäni, että molemmat isovanhempani
ovat lähteneet Suomesta pois pakoon kurjuutta ja köyhyyttä.
Äidin isä lähti Ruotsiin, jossa äitini on syntynyt, isän isä USA:han, jossa isäni on syntynyt.
Se on oikeasti vahinko, että olen syntynyt Suomessa, johtuen isäni onnettomuudesta,
jossa hän kuoli.
Molemmat isovanhempani ovat niitä sukupolvia, jotka vielä sanovat, että pois Suomesta,
se ei ole hyvä maa elää, mutta mun vanhemmat ovat sitä sukupolvea,
jotka jääräpäisesti uskovat johonkin kansallisaatteeseen.
Ero on varmaan siinä, että ne eli kylmänsodan ja Neuvostoliiton
ja käytännössä Suomi oli täysin Neuvostoliiton alla, koska oli taloudellisesti riippuvainen
siitä. Kun se sitten kaatui, tuli Nokia ja elintaso koheni yleisesti, suomalaiset
ajattelivat olevansa hyvän elintason maa ja siksi tasavertainen ja samanlainen muiden kanssa,
eikä muihin maihin enään tarvinnut lähteä ja siksi ulkosuomalaisia alettiin pitää
isänmaan pettureina ja veropakolaisina ja niin.
Esim. minun vanhemmat eivät näe eroa, Suomen ja muiden hyvän elintason maiden
kulttuurien, kansojen ja perinteiden välillä ja kehottavat aina katsomaan
jotain Afrikan maata tai Afganistania,
jolla ei ole mitään tekemistä koko kysymyksen kanssa, muuta kuin se,
että niillä on räikeä ero ELINTASON kanssa.
Tuo suhtautuminen muuttamiseen muualle muuttui 90-luvulla,
mutta aikaa ei ole kulunut tarpeeksi, että suomalaiset alkaisivat huomata vivahteita ja eroja
eri hyvän elintason maiden kulttuureissa, asenteissa, tavoissa ja
elämänlaaduissa,koska ne tuijottaa vain siihen elintasoon ja kuvittelee olevansa samanlainen,
missä käytännössä on räikeät erot.
