seuraava »

[helinä]

Allekirjoitan tuon Sashan mainitseman jousimiesten arvostelun ja nalkuttamisen, itsessä ei ole mitään vikaa, jopa egoistisempi kuin me oinaat, sanoisinko   Esim. meillä opiskeluympäristössä on tämä "pomo"  , joka valittaa jatkuvasti ja etsii epäkohtia muista eikä tajua, että taitaa olla itse se epäkohta  Liekö vielä  lisää tätä egoistisuutta ja tätä jatkuvaa marmatusta

Oletteko muuten katsoneet tuota Orcus asteroidin paikkaa?
Voisiko se selitää jotain Itsekkyys / Narsismi piirteitä.

Itse olisin lempeämpi kaikille  poikasille, ja vähän vanhemmillekin harjatukille.
Myös  ystävät ovat ihmeellisiä selvijöitä, miten elämä heitä heittää myös niihin epämukaviin seikkailuihin - ja niin helposti muut vie voitot.

Eihän toisen loiston pitäisi olla omasta arvosta mitenkään poissa. Olen kovasti ihmetellyt, että miksi ihmiset eivät osaa pitää asioita asioina. Jos joku tykkää itsestään - eikö se ole vain hyvä asia. Siitä yleensä tulee lämpöä myös muille?? Mutta tämä nyt vaan kommenttina.

Oma nalkuttava äitini tarvitsee turvalliset rajat, mutta on kyllä aina parhaimmillaan toisten ihmisten kannustamisessa. Luulen että kaipaa kehuja enemmän kuin tässä ajassa on valmis saamaan... Surullista, kun kannustus ei ole keneltäkään mistän poissa...
Ja ihmiset niin herkiä masentumaan...

[Lucanne]

Sana äiti...... tuo mieleeni oman äidin joka raatoi neljän lapsen eteen ja kasvatti meidät yksin.

Ja siksipä kai olen itse ollut niin ehdoton monessa asiassa poikieni kanssa.
Minulla on kaksi poikaa ja kaksi lastenlasta.
Tyttö 2.3 v on toisen pojan ja Poika 3.5 v on vanhemman pojan.
Ihania äitin ja mummin ja anopin kullanmuruja kaikki: neljä lasta  ja ihana miniä. 

Minulla on tosi hyvät ja lämpimät välit poikiini sekä miniääni ja tietty niihin pikkuisiin elämänsä alottelijoihin.

On kivaa olla mummi kun lapset ovat vaan ikään kuin lainassa ja taas menevät omaan kotiinsa.
Ja koska mummia nähdään vain kerran viikossa, kahdessa niin mummilla on myös oikeus hiukan hemmotella niitä vaikkakin olen tiukka monista asioista.
Jos sanon jotain niin se on ja pitää. Ei mene pienten päät sekaisin.
Ja silti he tykkäävät minusta kamalasti. Aina saan haleja ja suukkoja tullessa ja mennessä.

Lapset kasvatetaan rajoilla ja rakkaudella.

[Ippuska]

Äiti 
 

[Lucanne]

Sanopa kuule sille pojallesi, että olet jo sen ikäinen, että tiedät mitä teet ja vastaat omaan huutoosi!

Minun kolmekymppinen yrittää aina välillä komennella mutta olen sanonut, että niin kauan kuin hänen ei tarvitse minua elättää ja vaippoja vaihtaa...... niin kauan olen kykenevä päättämään, eettä mikä on minulle hyväksi ja mikä pahaksi.

[Asterix]

Voi prkle,  viime viikolla meidän perheeseen on syntynyt suloinen pieni prinsessa
ja yksi mummi vaan vetää viinaa niin paljon, ettei pystynyt edes kunnolla puhelimessa puhumaan
ja valitti vain omia (mitättömiä) vaivojaan, vaikka mies on justiinsa parantunut syövästäkin
ja ensimmäinen lapsenlapsi on kysymyksessä. Luulisi, että asiat ovat hyvällä mallilla
ja kun ne itseasiassa ovat, niin ei helevetti, kyllä se näemmä jollain pitää pilalle saada!

Mustasukkainen ja kateellinenkin vielä pienelle vauvalle!

  :pa tietenkin.

Mitähän niistä ristiäisistäkin tulee..? 

[Lucanne]

Paljon onnea......oletko täti vai mikä nyt?

Mutta suuret onnen toivotukset myös uudelle äidille ja isälle!

On ikävä kun on asia tuolla tavalla kun kerroit mutta mikähän on vialla jos tämä "tuore mummi" vain juo???
Hänellä ei ole hyvä olla. Ja kun vielä tarvitsee huomiota juuri noilla "vaivojen valittamisilla".
Hänellä on paha olla vaikka sanoitkin, että hänellä on elämä hyvin.

Kerron...... oma äitini oli aina ahkera ja hyvin aikaan saapa. Mutta sitten tuli käänne.
Hänkin alkoi valittaa, että mikähän nyt on kun sattuu sieltä ja täältä.
En tajunnut sitä silloin. Myöhemmin ymmärsin, että se oli hänen tapansa kertoa kuinka loppuun palanut hän oli.
Jäi eläkkeelle ja hetken oli paremmin mutta oli usein surullisen näköinen.
No, nyt hänellä on eräs dementian muoto.

Voi kun olisin ymmärtänyt silloin ja raahannut hänet lääkäriin.
Mutta minkäs teet kun ei aina ymmärrä.

[^^Queen Nefertiti^^]

äitinä suuri vastuu; miten olla vastuuton kuin miehet? 

oma äiti rassaa näinä päivinä.. MC   , yep uraäiti on, 8

[Asterix]

Paljon onnea......oletko täti vai mikä nyt?

Mutta suuret onnen toivotukset myös uudelle äidille ja isälle!

On ikävä kun on asia tuolla tavalla kun kerroit mutta mikähän on vialla jos tämä "tuore mummi" vain juo???
Hänellä ei ole hyvä olla. Ja kun vielä tarvitsee huomiota juuri noilla "vaivojen valittamisilla".
Hänellä on paha olla vaikka sanoitkin, että hänellä on elämä hyvin.

Kerron...... oma äitini oli aina ahkera ja hyvin aikaan saapa. Mutta sitten tuli käänne.
Hänkin alkoi valittaa, että mikähän nyt on kun sattuu sieltä ja täältä.
En tajunnut sitä silloin. Myöhemmin ymmärsin, että se oli hänen tapansa kertoa kuinka loppuun palanut hän oli.
Jäi eläkkeelle ja hetken oli paremmin mutta oli usein surullisen näköinen.
No, nyt hänellä on eräs dementian muoto.

Voi kun olisin ymmärtänyt silloin ja raahannut hänet lääkäriin.
Mutta minkäs teet kun ei aina ymmärrä.

Kiitos onnitteluista! Onnellinen pienen prinsessan tätihän minä.

Niin.. minä en tiedä tuosta mummista mitään, mutta eikö nuo alkoholistit juo,
oli syy mikä tahansa, ilo, suru tai muuten vaan, kyllä kait ne aina sen syyn löytää,
jos sillä voi sen juomisensa selittää itselleenkin.
Päällisin puolin ainakin kulissit ovat mitä kauneimmat,
mutta tiedän tuon saman bio-äidistänikin, että kaikki oli mahdollista tehdä
näyttämään hyvälle.

Suututtaa niin kovasti veljeni perheen vuoksi ja etenkin tuon pienen ihmisalun vuoksi,
kun sitä haluaisi heille kaikkein parasta kaikessa, luonnollisesti.

Otan osaa äidistäsi.

[Lucanne]

Sashalle:
Vaikka ymmärrettävästi sinusta tuntuu pahalta kun äitisi nauttii sitä alkoholia liian paljon mutta siellä alla voi olla jotain.
Onko hän masentuneen tuntuinen, ei saa nukuttua, ei halua poistua kotoaan, ei maistu ruoka tai sitten syö koko ajan, suklaan himoa, ei välitä ulkonäöstään, puhumattakaan liian harvoin suihkussa käynneistä?

Miten isäsi suhtautuu häneen?
Onko äitisi yksinäinen?
Minä olin vaikka olin aviossa ja siksi erosinkin kun toinen oli kuin olisin ollut ilmaa.
No, hyvä piika tietty olin.

Mutta jaksamista Sinulle!

Esmiraldalle:
Olet oikeassa, että sitä välillä miettii, että mitähän niiden lasten (vaikka ovat jo aikuisia) päässä liikkuu???
Mutta.... tietty riippuu iästä, niin heistä vain täytyy irrottautua.
Mutta..... meillä on kyllä niin, että en sotkeudu ollenkaan poikien elämään jos he eivät itse halua puhua tai jutella siitä.

Se on mielestäni ainoa oikea ratkaisu. Ei anoppi saakaan sekaantua sillä se on heidän oma perhe nyt, eikä sinne passaa mennä sorkkimaan. Kylässä käyn silloin tällöin (asuu kilometrin päässä) ja vanhemman pojan mökillä kesäisin kun hän ja miniä pyytävät.
Mutta näin olen itsekin tyytyväinen. Koko elämäni olen muista pitänyt huolta ja hoivannut.
Nyt minulla on aikaa itselleni ja nautin siitä valtavasti. Voin esim. kutoa juuri silloin kun tekee mieli tai syödä juuri sitä mitä tekee mieli.

Myönnän, että minusta on tullut itsekäs nyt vanhemmiten. Mielestäni minulla on siihen nyt pienoinen oikeus kun ei ammu yli. Olen työni tehnyt ja siirtynyt seurailemaan taka-alalta.

Voi kun on kivaa jutella teidän kanssa vaikka ikäeroa on aika paljon (kai).

Iloa ja valoa teille!
ja muistetaan antaa anteeksi..... itsellemme ja toisille.

[Asterix]

Sashalle:
Vaikka ymmärrettävästi sinusta tuntuu pahalta kun äitisi nauttii sitä alkoholia liian paljon mutta siellä alla voi olla jotain.
Onko hän masentuneen tuntuinen, ei saa nukuttua, ei halua poistua kotoaan, ei maistu ruoka tai sitten syö koko ajan, suklaan himoa, ei välitä ulkonäöstään, puhumattakaan liian harvoin suihkussa käynneistä?

Miten isäsi suhtautuu häneen?
Onko äitisi yksinäinen?
Minä olin vaikka olin aviossa ja siksi erosinkin kun toinen oli kuin olisin ollut ilmaa.
No, hyvä piika tietty olin.

Mutta jaksamista Sinulle!

Mun biologinen äiti on kuollut jo vuosi sitten -viinaan, yllätys-yllätys.

[K-NRJ]

Tämä hieno aihe on jäänyt itseltäni hieman vähälle huomiolle koska nyt on Kaurista viety joka paikkaan mutta palaan aiheeseen tarkemmin heti kun aika antaa myöten. 

Jatkakaa keskustelua, eiköhän se ole selvä ettei "Täydellistä Äitiä" ole ja jos sellainen ilmaantuu niin palsta on vapaa myös sellaiselle luonnonoikulle..

 

[mirka222]

Tulipas tässä just mieleeni, että raivostuin äsken äidilleni hänen jatkuvasta höösäämisestä tän mun vatsataudin ym..terveydellisten asioiden suhteen...Lietsoo jatkuvasti paniikkia ja pakokauhua, nyt hän puhuu jo magneettikuvaukseen menemisestä...Kun olin yläasteikäisenä sairaalassa tän mun maitoproteiiniallergian takia niin äidistä ei kyllä ollut sielläkään mitään apua..Aivan hysteerisenä itki ja minunkin edessäni oli muka "vahva" mutta oikeasti ihan jäykkä paskana...Nyt kakskymppisenä alkaa näkemään nuita ärsyttäviäkin puolia äidissä..Hän on      ....Pikkuveljeni hän on paaponut aivan piloille: 14-vuotias nukkuu vielä vanhempien huoneessa ja äiti laittaa hänelle aina aamiaisen ja vaatteet valmiiksi, onnea vaan tulevalle vaimo ehdokkaalle, helppoa ei tule olemaan eläminen pikkuveljeni kanssa

[Lucanne]

Esmi kirjoitti:
Kun lapset lähtevät kotoa, on äitejä, jotka soittavat joka päivä ja pitävät itseään hyvinä ja huolehtivina äiteinä, katsovat kauhulla sitä äitiä, joka sanoo 'että ei ole soiteltu pariin viikkoon'. Niin monta on tapaa olla äiti ja jokainen uskoo tai luulee rakastavansa 'oikein'.


Omat lapseni varmaan hermostuisivat jos hössöttäisin koko ajan siinä ympärillä tai soittaisin joka päivä moneen kertaan.

Silti ovat mielestäni ihan tasapainoisia. Molemmat tekevät kovasti töitä (hekin molemmat kauriita) ja sitten heille on koti tärkeä.

Kumpikaan ei ole mitään baarissa istuja tyyppejä.
Joskun tietty käyvät mutta aika harvoin.

Tämä tapa sopii meille....oikeellisuudesta en niin tiedä mutta kyllä minun vaan täytyy antaa heillekin tilaa jota myös saan itsekin siinä samalla.

Lapsenlapset ovat usein täällä ja varsinkin se pikku prinsessa.
Joten näen heitä sen verran usein, että heti tulevat halimaan kun tavataan. Joten eivät ainakaan vierasta.

Mutta....jokainen taaplaa tyylillään.