seuraava »

[kaulakoru]

Tulipa tuosta Esmiraldan vahvuus/heikkousketjusta mieleen tämä aihe.

Olen elänyt koko elämäni sellaisten ihmisten ympäröimänä jolla varallisuus on aika keskeisellä sijalla. Oman isäni koki että nainen saa onnelliseksi ostamalla hienoja autoja, kalliita huonekaluja, matkustamalla jne mikä on varsin yleistä?? Vai onko todella näin?

Onko miehelle kunnianasia saada kerättyä aineellista varallisuutta ja kokeeko miehet ja naiset että tämä on avain onnellisuuteen ja hyvinvointiin?

Itse rakastan koluta kirppareita ja olen ostanut paljon tavaroita kirppikseltä enkä koe sen olevan mikä häpeän tmv asia mutta esim lähiympäristöä se ärsyttää. Koluan myös alennusrekkejä ja laatikoita ja olen sitä kautta tehnyt aivan upeita löytöjä niin tämä ei tunnu lähiympäristöä haittavaan.

Mutta asiaan. Itse olen saanut elämältä paljon ja minulle on annettu mahdollisuus myös mm matkustaa mutta valitettavasti tämä ei tuonut minulle sitä hyvinvointia mitä itse kaipasin koska ihmissuhteet ja parisuhde ei ollut tasapainossa. Nyt en tietenkään sano että aineellinen riipumattomuus olisi asia jonka kieltäisin mikäli sellainen olisi mahdollista, mutta ei se kuitenkaan estäisi minua koluamassa kirppareita tai muutenkin kannattamaan kierrätystä.

Minulla on tällä hetkellä hyvä näin kun minulla on kuitenkin mahdollisuus tehdä huokempia ostoksia vaikkakin saatan välillä kaupassa haaveilla hieman hinnakkaimmista vaatteista tai kankaista.

Onko vanha klisee että aineellinen vauraus tuo onnen?

[T-H]

Tulipa tuosta Esmiraldan vahvuus/heikkousketjusta mieleen tämä aihe.

Olen elänyt koko elämäni sellaisten ihmisten ympäröimänä jolla varallisuus on aika keskeisellä sijalla. Oman isäni koki että nainen saa onnelliseksi ostamalla hienoja autoja, kalliita huonekaluja, matkustamalla jne mikä on varsin yleistä?? Vai onko todella näin?

Onko miehelle kunnianasia saada kerättyä aineellista varallisuutta ja kokeeko miehet ja naiset että tämä on avain onnellisuuteen ja hyvinvointiin?
Onko vanha klisee että aineellinen vauraus tuo onnen?

On varmaan jossain määrin yleistä. Kaikki lähtee omasta avomaailmasta ja saavutuksista. Toiset vaan nostaa omaa egoaa niin korkealle, tai kokevat että ovat isoegoisia maallisella omaisuudellaan. Kun ovat itse saaneet sen kaiken kovalla työllä, hyvällä ammatilla ja menestyksellä, niin tuntemani miehet (muutamat) ajattelevat että naisen saa onnelliseksi ostamalla ulkoisilla, näkyvillä hienouksilla. Minusta tämä on raskasta, enkä jaksais tällaista (enää).

Raha varmasti hyvässä määrin kun sitä on; tuo onnellisuutta kun ei tartte kitkuttaa ja saa sellaista hyvinvointia mitä on haluaa tai on halunnut. Mutta olen nähnyt sen, että vaikka Rahaa ois kuinka, se toinen kokee olevansa yksinäinen koska on saanut menetymisen tuomalla rahalla kaiken sen ulkomuodollisen kauneuden, muttei sitten "omaa rakastaan elämäänsä". Kuten jo yksinäisyyttä kuvaavan DNAn mainos-sloganin jo tuohon toiseen topikiin toin esille.

[Riitta]

Raha antaa turvallisuutta, mutta varmasti ei tee onnelliseksi ketaan.
Onnellisuushan on meista itsestamme kiinni.

[Asterix]

Allekirjoitan tuon, että raha tuo turvallisuutta
ja minun onnellisuuteni on hyvin pitkälle kiinni turvallisuuden tunteestani.

Minä olen niitä naisia, jotka haluaa ennenkaikkea turvallisuutta mieheltä
-siksi kait minun mieheni ovat järjestään hiukan
vanhempia (ja toki suhteellisen varakkaita) kuin minä.

Turvaton, epävakaa ja isätön lapsuus.. : -sitäpä se.

[Norna]

 Tietyssä määrin minut saa onnelliseksi kyllä materian tuomilla asioilla, pidän hyvin paljon matkustelusta ja mieheni myös. Meille matkat ovat yhteinen intohimo ja liikkeellä ollessamme koemme aina suhteen huippuhetkiä  . Tosin meille riittää lyhyemmätkin reissut, eikä sen tarvitse tapahtua kuin vaikka naapurimaahan tai Lappiin jonne suunnitellaan seuraavaksi lähtöä.
 Mutta varsinaiset lahjat eivät ole mitään ainakaan minulle jos ei ole ajatusta ja tunnetta mukana. Jos joka päivä talon pihalle ilmaantuisi uusi auto tai vastaavaa niin kyllä olisi aika puuduttavaa verrattuna siihen lahjaan jota on todella mietitty ja jonka myötä ajatus tulee sydämestä. Eikä mielellään lahjoja saa tulla liian useinkaan .

 Allekirjoitan myös sen että raha tuo turvallisuutta ja sen myötä moni huoli huomisesta katoaa, mutta onnellisuutta se tuskin tuo kenellekään vain pelkällä olemassaolollaan.

[Asterix]

Allekirjoitan myös sen että raha tuo turvallisuutta ja sen myötä moni huoli huomisesta katoaa, mutta onnellisuutta se tuskin tuo kenellekään vain pelkällä olemassaolollaan.

Paska puhetta.. Minulle se tuo täyden onnellisuuden!
Minua ei saa surulliseksi millään silloin.
Viihdyn hyvin yksin pitkiäkin aikoja kun minulla on paljon rahaa.
Valitettavasti se menee juuri toisin päin
-kun on paljon rahaa, niin johan ystäviä riittäisi joka lähtöön,
eikä ole kovin paljon omaa aikaa itselle.
Minä rakastan rahaa ja elämisen tasoa minkä sillä saa.

[Esmiralda]

No paska-puhetta sinulta Sasha, mutta puhutkin vain itsesi kannalta.

Minulla ei ole koskaan ollut rahaa edes hyvään kalliiseen hajuveteen. Mutta olen ollut kyllä niin onnellinen ihmissuhteista, että pari metriä maan pinnan yläpuolella olen lennellyt. En usko että mikään raha saisi aikaan sellaista tunnetta! 

[Corvus Leonis]

Sanotaan näin, että en mä ainakaan ilman rahaa onnellinen olisi.

Kyllä se onnellisuus on vaikkapa siinä, että kattelee ukonilman jälkeistä pinkkiä auringonlaskua kastepisaroiden helmeillessä ruoholla ja puissa eikä tartte pohtia riittääkö rahat seuraavaan ateriaan.

[Norna]

Paska puhetta.. Minulle se tuo täyden onnellisuuden!

 Jaa, ollapa Sasha, ei olisi onnellisuus monimutkaista.

[Asterix]

Elämän ei tarvitse olla monimutkaista.
Myöskään ei tarvitse olla masokisti elämän suhteen.

Kyllä siinä vaan on jännä taika kun laskut on maksettu,
eikä kukaan ole uhkailemassa mihinkään, varaa syödä laadukasta ruokaa
ja käydä ostamassa itselleen jotain, vaikka sen parfyymin.

Olen sen verran sitä kurjuutta ja köyhyyttä nähnyt,
että se oli ihan tarpeeksi, eikä koskaan enään!
Olen niin traumatisoitunut siitä, että minulla esim. aina puolenvuoden
kuivamuonavarastot kaapeissa ja erillinen pankkitili, jonne olen säästänyt hätävaran,
jos jotain sattuu tai tulee vaikka ydinsota.

Tosin fakta on sekin, että jos olisin Suomeen jäänyt,
niin laadukas elämisen taso ja turvallisuus, mikä minulla on nyt,
olisi huomattavasti vaikeampaa
-tai sitten olen onnekas täällä tai/ja ns. pappi ja mestari tällä maalla.

Minulla ei koskaan ole ollut sellaisia ongelmia,
että esim. olisin yksinäinen.
Päinvastoin, omaa aikaa on hankalampi saada.
Tosin aivan varmasti, tuo iso sosiaalinen ystävien piiri
on auttanut tähän, että minulla on työ, asunto, ruokaa
ja rahaa laskuihin ja henkilökohtaisiin juttuihin.

Ja vtut mä alan teiltä anteeksi pyytelemään sitä,
minkä olen itse omilla lihaksillani rakentanut tänne Wieniin.

[^^Queen Nefertiti^^]

heh, Sasha, oikeesti, aina koetat selittää itseäsi astrolaisille Wienistä käsin, jossa muuten käväisen pian...en ole koskaan kokenut suurta puutetta..   tuosta äiteestä ja isästä, isäni on rakentanut lähinnä itselleen ison huvilan  , jonka siis perin, mutta käymme me kaikki siellä. tosin kun taloudenpidosta on erimielisyyttä niin on tässä ehkä tulossa joku villa etelästä.. miten miehet suhtautuu jos heitä pidetään lähinnä talouden turvaajana?? no mutta kyllä jotain menestystä pitää olla.. mutta ihan lähipiirissä ei tätä mallia, paitsi hieman viistosti suvussa, ja rahastahan ne tappelut saadaan aikaan. raha ja uskonto, varmat aiheet. ja sitten se hyväntekeväisyys.

jos kysytään että onko miehelle/naiselle jne, niin se on ihan yksilökohtaista. tunnen esim   miehiä joista toinen nauraa rahalle (ja sitten kuitenkin kiinnostaa), jollekulle se oli a ja o koska varaton tausta, jne ymv. ja   miehissä sama (virkamies/pankinjohtaja/yritystyyppi). ja eri maissa taitaa olla erilaisia kertomuksia menestyksestä? siis jossain ihaillaan urheilijoita, jossain jotain muuta jne. naiset? todella vaihtelevaa. jotkut on yrittäjiä, jotkut palkansaajia, jokunen kotiäiti.. ja mistä nainen unelmoi/ moniko mies toteuttaa toiveita?  

raha ja aine on sellaista kivaa leikkiä.. sitä kai tänne tultu leikkimään. voin melskata lahjakortin kanssa tavaratalossa saman vklopun aikana kuin käydä kirppiksellä tai puutarhajuhlassa. jossain kohtaa menee enemmän rahaa kuin toisessa. samalla teen muita bisneksiä. ja silti - voisi elää vähälläkin.. paitsi eräissä maissa, jos haluaa tietyn koulutuksen, voi joutua pulittamaan vaikka $500 000 kuten juuri kuulin, tässä tapauksessa sen taitaa maksaa suku perinnöistä. taidanpa mennä katsomaan mitä jälkeä siitä syntyy  

[T-H]

Itse olen ollut tyytyväinen vähäänkin, mutta eihän sellainen kitkutus ole mukavaa. Totta on se tässä varallisuus asiassa. Naureskelin tässä kuinka mun luova ja kekseliäs minä on saanut aikaan kaikenlaista pientä ja kaunista oman kotini ympärille. Tykkään käydä kirppiksillä jos sattuu löytämään laatutavaraa hyvään hintaan, ja ostan sitten. Näin olen omaa kotiani sisustanut pienin ja vähän suurinkin kalustein. Pidän ajanpatinoituneista kaluisteista!

[Norna]

 No ei tartte kenekään pyydellä anteeksi sitä mitä on työllään ansainnut, sehän on selvä. Mullakin on oma kokemukseni köyhänä kuin kirkonrotta-olosta silloin kun vielä opiskelin ja varsinkin sen jälkeen kun en heti saanut töitä ja elelin työttömyysturvalla ja sossun pienillä almuilla. Onneksi mulla oli ystäviä jotka olivat elämässä mukana ja joskus kun oli tosi tiukkaa sain heiltä apua, mun onnellisuuteni ja varallisuuteni oli tuolloin muut ihmiset ympärillä. Eikä tietenkään pelkästään avun takia vaan olemassaolon takia ja yhteisten hetkien tähden. He toivat iloa ja auringon mun elämääni, vaikka mietin joskus selvitäänköhän tästä ikinä .
 Se mitä silloin koin on myös antanut ison arvostuksen sille ettei mun tarvitse miettiä syönkö nyt näkkileipää vai kaurapuuroa tämän viikon. Eikä sellaista tarvitse pyytää anteeksi.

[^^Queen Nefertiti^^]

onko muiden vanhemmat muuten olleet ekan kirjoittajan vanhempien kaltaisia? että mies olisi nimenomaan naiselle tarjonnut kaikkea? vai mitenpäin?

ei tekisi mieli elää toisen varoista, mutta missä menee ostamisen/ritarillisuuden/luonnollisen anteliaisuuden raja..

[T-H]

No ei varmaan steriiliä, mutta tuollainen vanha kaluste särmineen ja koloineen, muttei kuitenkaan rämäkuntoinen on sellainen kaunistus kotona, ai että Ja kyllä tuollaisesta ajanpatinoituneesta kalusteesta saattaa joskus joutua maksamaan useita satoja euroja.

Tässäkin on se, että arvostaako vanhaa ja hieman edullisempaa kalustetta vaiko ostaa kaiken uutena ja esim. merkkitavarana. Itse kun en ole varakas, harvoin kukaan taiteilija onkaan, mutta olen sitten muutenkin onnellinen kun on hyviä ystäviä ympärillä myös tässä elämässäni.