seuraava »

[Norna]

 Onkin mielenkiintoista mikä oikeasti on naisellista. Mikä on yhteiskunnan ja kulttuurin sanelemaa käyttäytymismallia naisille ja mikä on luonnollista naisellisuutta.
 mc82:n kirjoituksesta mulle tuli mieleen ettei naisellisuus ole myöskään hienostelevuutta, ei varmasti luonto ole meitä tänne luonut käsilaukku kädessä ja shampanjaa toiseen kouraan. Yhtälailla me naiset käydään p*skalla ja piereskellään vaikka se joskus vieläkin tuntuu joillekin olevan luonnonvastaista  . Ja saadaan heittää levotonta ja kaksimielistä juttua miesten kanssa eikä se muuta meitä miehiksi, vain se miten omaa naiseuttaaan ja ehkä samalla ihmisarvoaan arvostaa. Miten viihtyy naisen kehossa.
 Poikatyttöjäkin on varmasti niitä (itsekin olen ollut) jotka ovat kokeneet viihtyvänsä tällaisessa roolissa, toisaalta poikatytöissä on varmasti seassa myös niitä jotka sovittavat itseään miehen rooliin siksi koska eivät viihdy tai pidä naisellisuudessa, sattuneesta syystä. Itselleni oli hankalaa sopeutua naisen rooliin murrosiän kehitysvaiheessa jossa ihmettelin mitä minussa tapahtuu. Olin mieluummin poikamainen koska niiden sallittiin olla villejä ja vapaampia, meidän oletettiin olevan jotain laatikossa x. Toisaalta ennakkoluuloja kokivat jotkut pojatkin.

[Pallaskissa]

Mietin itse erilaisia yhteyksiä vaikkapa Saturnukseen, mutta ehkäpä Kuun kontaktit ja sijainti kertovat enenmmänkin siitä millaiset eväät on saatu oman tunnepuolen ym käsittelyyn ja millaisen jäljen on äiti jättänyt tyttärensä naiseksi kasvuun.

Tämä oli todella hyvä pohdinnan aihe. Itselläni  ja  ja ainakaan vanhempieni välisestä suhteesta en ole saanut mallia naiseuteni toteuttamiseen 

[Corvus Leonis]

Joidenkin kavereiden mielestä olen kuulemma tyttömäinen. Silti minua ei koskaan missään meinata päästää naistenvessaan, on se niin väärin kyllä.

[Neela]

Joidenkin kavereiden mielestä olen kuulemma tyttömäinen. Silti minua ei koskaan missään meinata päästää naistenvessaan, on se niin väärin kyllä.

Nomutta, missäs sun Venus on? 

[Asterix]

No huh, nyt vasta näin tuon Sashan äidin kartan ja täytyy sanoa että ompa ihmistä kartalla paiskattu...  ja  konjunktiossa  :lla joka taas Skorpparissa... ja tuo Kauris-rykelmä... 

Voi voi, Sashan äiti kuulostaa melkoiselta tapaukselta..
 

Tosiaan, skorpioni askendantti ja siellä saturnus ja mars on sellainen mistä tulee mieleen "ei niin helppo tapaus".
Ja kauristakin vielä!

Niin.. Kerran eräs ystäväni sanoi minulle,
että piti juttujani äidistäni ja lapsuudestani hiukan liioiteluna,
koska minulla on 
ja hänen mielestään kukaan äiti oikeasti voi olla niin
tunteeton ja kylmä lapselleen
-kunnes näki äidin kartan
ja viitaten minun  ,  ja  :un, kysyi, että olenko edes kertonut kaikkea.

Äitini oli    ja kyllä tajusi kauneuden ja naisellisuuden
päälle, näki muissa, mutta ei kyennyt ilmentämään sitä itse
muuta kuin taiteessaan.
Hänellä oli hyvin karu ja yksinkertainen ulkoinen tyyli
ja hän oli kasvoiltaankin kuin kirveellä veistetty.

Meitä ei koskaan uskottu äidiksi ja tyttäreksi,
koska me olimme niin eri näköisiä, että sitä taivasteltiin
ihan yleisesti. Äitiäni ärsytti suunnattomasti se.

Tosin kun vertaan karttojamme, niin  on tosi
kylmä karu pimeä talvi
ja  kesän parasta aikaa kukkaloistossaan,
niin kyllä minä uskon äitini sanoja, että olen pahinta,
mitä hänelle on koskaan sattunut.
Muistutan, että isäni kuoli samaan aikaan kun synnyin.

Äitini äiti kuoli kun hän oli 3:n vanha ja isä lähti ulkomaille
-ilman äitiäni, joka sitten kasvoi isovanhemmillaan aikuiseksi.

Hänen "äiti" ja naisen malli on vanhus,
vaikka tokikin äidin tädit olivat vain 9-20 vuotta vanhempia
ja siellä lapsuuden jokapäiväisessä elämässä.

[Corvus Leonis]

Nomutta, missäs sun Venus on? 

 

[Asterix]

No ihme, jos joku sanoo tyttömäiseksi.
Minun karkean arvioni mukaan  /:askendentti:/ /:venus: :llä
on aina jotain massasta poikkeavaa seksuaalisuudessaan
ja/tai siinä maskuliinisuus/feminiinisyyden ulkoisessa
ilmentymässä, eikä se aina ole paha juttu,
jos ihminen on sinut sen kanssa.

Kun jonkinlainen  on epätasapainossa
maskuliinisuutensa/feminiinisyytensä ja/tai seksuaalisuutensa
kanssa, niin ne helposti vetää jonkun psyyke-ongelman
ja/tai päideongelman itselleen.

Esim. monet uskonto-saarnaajat ja "saarnaajat"
ovat huomioni mukaan  -painotteisia
ja jep, joko kieltää seksuaalisuuden kokonaan tai/ja
tykkää kinky-jutuista, nai pikkupoikia tai eläimiä tms.

Minä en pidä homo -ja biseksuaalisuutta massasta poikeavana,
koska se on niin yleistä.

[Corvus Leonis]

No, olen melko tyylikeskeinen, ekspressiivinen...

Ei kai sitä paljon tarvita että aletaan pitämään ties minä. 

[Soile]

täällä   ja ykkösessä. Hmm, naisellinen olen ulkoisesti, mutta mutta, en oikein tiedä tuleeko se lopulta tuosta venuskauriista...En kuitenkaan ole hoikkaa kauristyyppiä. Muotoja tahtoo kertyä.   , suattaapi olla enemmän sitä tuo miun naisellisuus. Mie vellon aina laidasta laitaan. Milloin mitäkin tyyliä ja se kai on taas tuo   ja   asialla. Välillä niin sporttisena mennen tullen, välillä naisellisena, välillä hempeänä. En mie tiiä ja itse asiassa en tätä nykyä sitä jaksa juuri miettiä, koska olen sitä mitä kullakin hetkellä olen.  Sanotaan näin, että en edes halua tarrautua ja kiinnittyä mihinkään tiettyyn. Että on oltava tietty vaatekappale, jotta olen nainen. Miusta esim. paljaat varpaat ilman kenkiä kesällä ovat hyvinkin, hmm sanoisinko eroottiset. Tai ne tuovat ainain itselleni sen tunteen.  Kaitpa se sisäinen naiseus ois se tärkein  

[Ave^^]

Se on jännä miten kun puhutaan naisellisuudesta, puheen aihe mukavasti aina liukuu kulmakarvojen nyppimiseen ja minihameiden käyttämiseen.. 

Mutta kertokaa, mitä naisellisuus teidän mielestänne on? Siinä todennäköisesti kaikkein eniten näkyvät nämä  merkin erot.

[Norna]

Naisellisuus on harmoninen oman naisellisuutensa hyväksyvä olotila. Jotenkin niin voisin yrittää iivistää sen. Koen naisellisuuden pehmeäksi, myötäileväksi, tuulen ja veden kaltaiseksi virtaavaksi elementiksi.

 Muuten en osaa selittää, menee vain huulipunan väri ja pitsiä-vai ei -keskusteluksi.

[Soile]

Ja sekin vielä, että kun meissä kaikissa on molemmat...aika vaikea juttu lopulta. Ja toisaalta, mitä olemme sisäisesti, sitä myös ulkoisesti, että sikäli ei kauhea synti ole ilmentää naiseuttaan pitsien ja huulipunien värien kautta. Ehkä me viestimme niillä juuri sitä, millainen nainen sisällä asuu?? Tai kenties,  millaisen haluaisimme asuvan. Sehän voi olla myös pelkkää pintasilausta, egon luomaa naisellisuutta. Mutta mene ja tiedä. Mie en ole tässä elämässä äiti, joten sikäli venus kauris sopii tähän elämään, jonkinlaista askeettisuutta. Ja olen myös aika itsenäinen, koen, että pärjäisin mainioisti myös ilman parisuhdetta. Mutta aviksessa olen kuitenkin, liekö sekin sitten sitä venus kaurista...Perinteiset kuviot 

[Norna]

 Mietin mikä on ero naisellisuuden ja feminiinisen elementin välillä ja jotenkin musta tuntuu että tuo Jing-feminiininen-energia on osa isompaa kokonaisuutta, maailmassa ja meissä ihmisissä mutta naisellisuus olisi tavallaan se yksilöllinen tapa tuoda se esiin täällä ihmiselämässä.
 Siten mä en itse ehkä ajattelisi että naisellisuus itsessään on passiivista, kylmää ym asioita joita yhdistetään vaikka Jing:iin. Sehän voi olla hyvinkin aktiivista, riippuen yksilöstä tietty ja ehkä juuri siitä Venuksen sijoittumisesta kartalle ja sen luomista aspekteista.

[T-H]

Nuoret uskaltavat näyttää sulojaan, avonaisuus on valttia, onhan kuuma kesä! Eivätkä suomalaiset miehet siitä aivan sekoa, kun ovat tottuneet.

No niinhän nuo nuoret näyttää, välillä vähän liikaan. Pukeutuminen on jopa mautonta välillä. Olen iste kyllä törmännyt siihen isopovisena naisena, että suomalainen mies kyllä oikeen isoin silmin, hyvä ettei mylvi samalla kun katse kiinnittyy siihen tiettyy osaa naisen kehossa.

Onko täällä ketään toista joka kokee saman asian joskus hankalana?

[Rakkauden enkeli]

Nuoret uskaltavat näyttää sulojaan, avonaisuus on valttia, onhan kuuma kesä! Eivätkä suomalaiset miehet siitä aivan sekoa, kun ovat tottuneet.

No niinhän nuo nuoret näyttää, välillä vähän liikaan. Pukeutuminen on jopa mautonta välillä. Olen iste kyllä törmännyt siihen isopovisena naisena, että suomalainen mies kyllä oikeen isoin silmin, hyvä ettei mylvi samalla kun katse kiinnittyy siihen tiettyy osaa naisen kehossa.

Onko täällä ketään toista joka kokee saman asian joskus hankalana?

Joo joskus mautonta kyllä... Itse olen pienirintainen, mutta kuitenkin jos on tiukkaa, lyhyttä ja/tai hiukankin paljastavaa päällä, niin kyllähän nuo tuntuvat mylvivän.   Joskus siitä on hieman vaivaantunut tai häkeltynytkin. Siksipä kai en koskaan mitään ylisexyä tai ylipaljastavaa päälleni pistä, kun tuntuu että ne katseet porautuu silti, vaikka ois säkki päällä.   Olen seksikäs/naisellinen kait aika luonnollisella tavalla. En peittele, mutta en myöskään korosta sitä liikaa, koska se ei ole minulle luontevaa, enkä halua olla miesten silmissä mikään seksiobjekti/esine.