seuraava »

[vehmis]

Moikka!

Mietin tuossa yhtenä päivänä mikä on elämän tarkoitus? Onko elämä tai lähinnä elämän määränpää ennalta määrätty? Onko kaikki sattumaa vai onko kaikella tarkoituksensa? Päättääkö sielu oman päämääränsä ennen tähän elämään saapumistansa?

Itse tulin siihen johtopäätökseen että kaikella on tarkoituksensa. Välillä tulee sellaisia asioita eteen jotka on pakko tehdä (sisäinen voimakas tarve), vaikka siinä ei juuri sillä hetkellä tunnu olevan mitään järkeä. Vasta myöhemmin tajuaa, että juuri sillä teolla oli oma merkityksensä jonkin toisen asian kannalta. Eli aikaisemmat teot ovat valmistelleet minua myöhemmin tapahtuvaan.
Kaikella siis on tarkoituksensa ja ne tapahtuvat jotta olisin valmis johonkin toiseen asiaan.
Kun katson elämääni taaksepäin, huomaan sen hyvin selvästi. Kaikki tapahtumat ovat paikoillaan ja ilman yhtä ei olisi toista.

On ollut hyvin hämmentävää tajuta tämä koko kuvio.  Samalla se tunne on myös hyvin vapauttava. Kurjatkin asiat pystyy käsittelemään paremmin ja niistä löytää helpommin valoisat ja opettavaiset puolet.

Miten te muut näette elämän tarkoituksen? Mielipiteitä varmasti on monia.  Onko teille tullut voimakkaita ahaa-elämyksiä?



T: Vehmis 

[^^Queen Nefertiti^^]

olen miettinyt asiaa viime päivinä "osatarkoitusten" kannalta. kun on ollut niin paljon käänteitä kuin minulla; esim nuorempana tarkoitus oli olla mukana siellä missä rahaa, menoa, tapahtumia ja mainetta; sitten alkoi ajatella, onkohan merkitykseni ollenkaan riippuvainen muiden suosiosta; varsinkin kun henkisten asioiden "suosio" on harvinaisempaa kuin massatietoisuusasioiden.. eli tarkoitus muuttuu.. pohjimmiltaan tarkoitus lie valaistuminen.. kaikkeuden luominen ja luomisesta vapautuminen.. no vähän riippuu katsooko kristillis/ itämais tms pohjaisesti. ja sitten kun henkisistäkin asioista ja merkityksistä tulee kiistaa, asiaan alkaa suhtautua huvittuneisuudella.    

sitten tuli tuosta merkityksen määrittelystä mieleen lisää, että voin tosiaan itse määritellä onko joku ihminen silmissäni ihmeellinen. jos mietin vaikka 2 vikaa suhdetta, aivan erilaiset tyypit. itse määrittelen silti, ovatko tärkeitä. toisella oli enemmän asemaa, tehtäviä, vilahti tv:ssa; silti päätin että MINULLE hänellä ei ole merkitystä enää. ! oho. samoin jälkimmäinen jolla ei ole asemaa, juuri käyn sitä läpi että antaako sielu merkityksen, jos tunne muuttuu. siis tunne voi irrota ja sielun pitäisi tietää, miksi jonkun tunsi, ihan huvinko vuoksi vaan.  :  

sitten on tietysti suvun, lapsen, tuttavien merkitys  - nekin muuttuvat, poistuvat tai aukeavat eri tavalla ajan kanssa..!

nyt sitten määrittelen työ/rahakuvioita, toivottavasti ei aina vaan uudestaan, mutta on niissäkin ollut kovasti muutosta viime vuosina. itse määrittelen siinäkin, mikä on itselle merkityksellistä. vaikka olisi sektori, joka on miljoonille tärkeä - miten se itselle aukeaa. ja mistä saa eniten iloa.

no tässä alkuun. toisaalta:

.

 

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=5962.435

[Hiisitär]

Vähän aihetta sivutenyhdestä lähteestä siteerausta ja voin kirjoitella lisää, kunhan pääsen kotiin, jos kiinnostaa lueskella.

Onko jokaisella sielulla elämäntehtävä?
Kyllä, jokaisella sielulla on tehtävänsä, jotakin sellaista jota hän haluaa oppia, saavuttaa tai opettaa muille. Tehtävä on usein hyvin yleisluonteinen. Neljä ihmistä saattaa inkarnoitua yhdessä ymmärtääkseen paremmin eläimiä ja käyttääkseen elämänsä niiden parissa työskentelemiseen. Joku heistä saattaa tutkia eri lajeja. Toinen saattaa hoitaa kenneliä tai eläintarhaa. Kolmas voi kirjoittaa kirjan eläimistä. Neljännellä voi olla omia lemmikkejä. Se miten jokainen täyttää oman tehtävänsä riippuu hänestä itsestään.

Miten minä voin löytää elämäntehtäväni?
Kysy itseltäsi, mikä saa sydämesi laulamaan onnesta? Oma vastauksesi antaa sinulle vihjeen elämäntehtäväsi löytymiselle.

Tunnen kulkevani väärää polkua. Miten löytäisin elämäntehtäväni?
Suojelusenkelilläsi on elämäntehtäväsi suunnitelma. Anna itsellesi aikaa ja tilaa, rentoudu ja kuuntele hänen opastustaan. Jos tunnet halua muuttaa elämääsi, seuraa sielusi kaipausta. Enkeli johdattaa sinua oikeaan suuntaan ja avaa sinulle mahdollisuuksien ovia. Muista pyytää apua ja tarkkaile opastavia merkkejä ympärilläsi.

Paljastaako numerologia tai astrologia elämäntehtäväni?
Pätevän ja herkän tulkitsijan kautta molemmat menetelmät auttavat sinua löytämään elämäntehtäväsi. Muista että elämäntehtävä on harvoin yksittäinen asia. Se on usein paljon laajempi kenttä.

Voisiko minun elämäntehtäväni olla vain masennuksen ja surun kokeminen?
Miten sellainen valinta voisi palvella sinun henkistä kasvua?
 Se on erittäin epätodennäköistä. Vain hyvin väkevä sielu saattaisi ja vain harvoin ottaa sellaisen tehtävän hälventääkseen osan kollektiivisesta masennuksen ja surun pilvestä omien energioidensa kautta.

Elämäni on kuin taakka. Minusta tuntuu, että olen ottanut osakseni liikaa yhteen elämään. Onko se mahdollista?
Ei. Kun sieli valitsee elämän mestareiden ja enkeleiden opastukella, silloin on mahdollista ryhtyä vain  todellisten kykyjen mukaiseen tehtävään. Tekemäsu päätökset omassa elämässäsi ja omat asenteesi olosuhteita kohtaan ovat tehneet elämästäsi niin kamalan vaikean. Kun joku kulkee ehdoin tahdoin väärää polkua, elämä voi muodostua rasitteeksi. Mietiskele siis oikean suunnan löytymiseksi ja pyydä enkeleitä keventämään taakkaasi.

Minusta tuntuu, että olen polkenut paikallani koko ikäni, mutta nyt koen innostusta siitä, että elämäntehtäväni selviää minulle. Onko se mahdollista?
Monet sielut, erityisesti ne, jjotka ovat edistyneempiä, käyttävät paljon aikaansa elämästään odottaen tai etsien kohtaloaan, joka valkenee heille vasta myöhemmällä iällä. Jokainen kulkemasi askel tarjoaa sinulle kuitenkin oppiläksyjä, jotka valmistavat sinua tulevaa tehtävääsi varten. Kulje siis jokainen askel viisaasti.

Elämäni on täysin hajalla. Tahdon tehdä ja saavuttaa niin monia asioita, että minusta tuntuu että vain temppuilen kaiken kanssa enkä pääse eteenpäin. Mitä ehdottaisitte avuksi?
Kyllä, teet aivan liian monia asioita kerralla. Tee ensin päätös, mitä todella haluat saavuttaa. Valitse kolme, nejä asiaa. Kirjoita nämä erityiset tavoitteet ylös ja lue ne itsellesi joka päivä. Anna muiden jäädä taustalle tässä vaiheessa.

Näen aina asioissa kaksi puolta, joten tunnen vetoa molempiin suuntiin - se on uuvuttavaa. Miten voisin suunnata energiani vain yhteen tavoitteeseen?
On hienoa nähdä asiat kokonaisuuksina. Sinun on kuitenkin päätettävä mitkä ovat tavoitteesi ja keskityttävä katsomaan vain sitä. Tällä hetkellä ajat vertauskuvallisesti vaunuja kahdella hevosella, joista molemmat vetävät eri suuntiin. Ajatuksesi antavat hevosille eri ohjeet, joten kaikki energiasi on sidottu hevosten hallitsemiseen. Päätä kumpaan suuntaan haluat kulkea.

-Diana Cooper: Enkelit vastaavat-

[Tastgagta]

Moikka!

Mietin tuossa yhtenä päivänä mikä on elämän tarkoitus? Onko elämä tai lähinnä elämän määränpää ennalta määrätty? Onko kaikki sattumaa vai onko kaikella tarkoituksensa? Päättääkö sielu oman päämääränsä ennen tähän elämään saapumistansa?

Itse tulin siihen johtopäätökseen että kaikella on tarkoituksensa. Välillä tulee sellaisia asioita eteen jotka on pakko tehdä (sisäinen voimakas tarve), vaikka siinä ei juuri sillä hetkellä tunnu olevan mitään järkeä. Vasta myöhemmin tajuaa, että juuri sillä teolla oli oma merkityksensä jonkin toisen asian kannalta. Eli aikaisemmat teot ovat valmistelleet minua myöhemmin tapahtuvaan.
Kaikella siis on tarkoituksensa ja ne tapahtuvat jotta olisin valmis johonkin toiseen asiaan.
Kun katson elämääni taaksepäin, huomaan sen hyvin selvästi. Kaikki tapahtumat ovat paikoillaan ja ilman yhtä ei olisi toista.

On ollut hyvin hämmentävää tajuta tämä koko kuvio.  Samalla se tunne on myös hyvin vapauttava. Kurjatkin asiat pystyy käsittelemään paremmin ja niistä löytää helpommin valoisat ja opettavaiset puolet.

Miten te muut näette elämän tarkoituksen? Mielipiteitä varmasti on monia.  Onko teille tullut voimakkaita ahaa-elämyksiä?



T: Vehmis 

 Hauska huomata, että joku muukin pähkäilee samoja asioita kuin minäkin. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen olen päätynyt samaan lopputulokseen: kaikella on tarkoituksensa. Minulle tuli voimakas ahaa-elämys vuosi sitten, kun hoksasin elämän tavallaan palapelinä, jossa annetaan pala kerrallaan ja se on vain osattava laittaa oikeaan paikkaan ja loppujen lopuksi saa eteensä sen valmiin kuvan.

 Mielestäni elämän tarkoitus on löytää oma paikkansa maailmassa, eli olla yksi pala sitä suurta palapeliä. Tuon paremmin en osaa selittää omaa näkemystäni

 

[meimi]

Minäkään en keksi mitään mikä saisi sydämeni laulamaan onnesta. 

En silti tunne olevani mitenkään epätoivoinen enkä hukassa, vaikka olenkin ihan alkutaipaleella näiden henkimaailman asioiden kanssa.  Mulla on voimakas tunne siitä, että nämä asiat kyllä valkenevat pikkuhiljaa, kun vaan maltan kuunnella.

En millään malttaisi odottaa! 

[Hiisitär]

Toisethan löytävät elämäntehtävänsä jo hyvin nuorella iällä, ihan pikkulapsina. Toisille elämäntehtävä saattaa avautua vasta vähän ennen kuolemaa. Meitä on joka lähtöön tämän suhteen. Miekin olen palloillut paljon ja pyrkinyt tekemään sitä, mikä on mukavaa, mutten voi sanoa, että tietäisin elämäntehtäväni. Tiedän mitä haluan tehdä, mistä pidän kovasti ja se riittää.

Elämäntehtäviähän voi siis olla useitakin. Pidän itse paljon kirjoittamisesta ja ajattelin vuosia, vuosia, että minun kuuluu tulla toimittajaksi. Olin paljon töissä median kentällä, mutta sitten plop! Se katosi! Tämän vuoden alussa ihan kokonaan. Nyt ei kiinnosta enää ollenkaan olla toimittaja, mutta kirjoittamisesta en ole luopunut. Pääsen kirjoittelemaan omia tarinoita omalla aikaa ja tarottulkintoja tehdessä saa kirjoitella ihan mielin määrin Ei minusta silti kirjailijaa tule, sen tiedän.

[Corvus Leonis]

Kun vain tekee mitä haluaa, ei siinä sen kummemmasta kyse.

[Tastgagta]

Kiitos ajatuksistanne...

tuli tuossa äkkiseltään mieleen, että jos meillä on tarkoitus, jopa niin, että itse olemme saaneet sitä olla valitsemassa, ainakin tehtävää tai päämäärää...siis mielikuva.

...niin silloin se näyttää suoralta tieltä.

Mutta miellähän on koko ajan vapaus tehdä valintoja, uskon näin. Ja kolahduttaa pääkin seinään. Joskus se auttaa tajuamaan, että näinhän sen piti mennä. Pahan takaa löytyykin hyvä.

Ja näin se tie muuttuu mielenkiintoisen mutkalliseksi sivureitteineen ja kaikkineen. Ja kyllähän se suoraa tietä meneminen on aika tylsää! 

Ja on toki umpikujia, joissa pitää vain reilusti perääntyä! 

 Heh, mulle tuli tästä mielikuva, että elämä on kuin puu: kasvetaan koko ajan suoraan ylöspäin ja ne oksat ovat "virheitä" joiden kohdalla ollaan jouduttu palaamaan takaisin ja hakemaan uudestaan suunta ylöspäin. Lehdet ovat ihmisiä, joita ollaan elämän aikana kohdattu. Mistäköhän tuokin ajatus päähäni pälkähti?