Sanskriitissa Auringolle ja Kuulle on runsaasti nimityksiä:
Aurinko on esimerkiksi "arka", "ravi" tahikka "suurya"
Kuu on vaikkapa "soma" , "shashii" tahi "candra".
Viimeksimainitut lienevät yleisimmin käytetyt vastineet
Jyotishassa eli intialaisessa astrologiassa. (Joskus
veda-resitaatiossa "suurya" lausutaan "suuria".)
Patañjalin jooga-suutrassa Aurinko ja Kuu mainitaan
ainakin kolmannessa osassa. Sen keskeinen teema
on meditaatiotekniikka nimeltä "saMyama" (sanjama).
Patañjalin joogaa kutsutaan myös nimellä "aSTaanga-
yoga". Nimi tulee siitä, että se koostuu kahdeksasta
(aSTa; lausu ~ashta) "jäsenestä" (anga), jotka
yksi noin 200:sta suutrasta esittelee näinikkäästi:
yamaniyamaasanapraaNayaamapratyaahaara-
dhaaraNaadhyaanasamaadhayo 'STaavangaani.
(yama, niyama, aasana, praaNaayaama, pratyaahaara,
dhaaraNaa, dhyaana ja samaadhi ovat 8 "jäsentä")
Noh, saMyama "koostuu" kolmesta viimeksimainitusta
eli dharaaNaa, dhyaana ja samaadhi
(trayam ekatra saMyamaH).
Sanjama (pitäisikö kirjoittaa suomalaisittain vai
"kansainvälisittäin", that's the question...)
on itseasiassa erittäin yksinkertainen tekniikka,
mutta sen toimiminen kylläkin edellyttää että
"suorittajalla" on kokemusta turiiyasta eli neljännestä
tietoisuudentilasta, jossa (klumps!) tietoisuus on tietoinen
vain itsestään! Tuota voidaan kutsua myös vaikkapa
transsendettiseksi tietoisuudeksi, koska tietosuuden
ajatussisältö on transsendoitunut, eli tietoisuus
on mennyt sisällöllisen ajattelun "tuolle puolen".
Riittäsiköhän tämä yhdelle kerralle. Jatkossa
voisi vaikkapa kertoa, mitä seuraa siitä, kun
sanjamaa sovellettaan suuryaan ja candraan...
