seuraava »

[Vajra]

Hieno väritys mielestäni.

Yleensä rustaan jollain kuulakärkikynällä tai
tavallisella.
Enkä oikein osaa kriitikoida kunnolla.. pelkkä harrastelija
minäkin.
Vähän itseluottamusta niin johan hommat luistaa

[Hiisitär]

:
Pyydän, kanssa-astroilijat, haluaisin lähinnä kuulla ajatuksianne kuvan sanomasta, en sen ulkoasusta (sitä varten kuva on esillä erillisessä kuvagalleriassa, sinne voitte halutessanne jättää kuvan ulkoasua koskevat kommentit  )

Kertokaa, jos teille on kokemuksia, ajatuksia, tuntemuksia maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Tai jos tuo kuva tuo jotain tuntemuksia, ajatuksia, muistoja aiheesta mieleen. Minulle tämä on hyvin tärkeä aihe tässä elämässä, joten kuulisin mieluusti muidenkin ajatuksia aiheesta ^__^

[Mirjam]

Jos en lähde mitään sen syvempiä tuntemuksia yrittämään hakea, niin ihan sellaiset ensi fiilikset mitä itselleni tuosta piirroksestasi tuli on:
Emotionaalinen ja sielullinenkin tuska...
Kun on emotionaalisesti (sielullisesti) kiinni toisessa ja syvällä tiedostaa, että olisi päästettävä irti, mutta se tuottaa repivää tuskaa, kuitenkaan kun ei ole päästänyt irti, se tekee kokonaisesta torson, koska energoiden sekoittumiset vievät energiaa pois eheytymisestä ja armosta...todellisen ykseyden yhtenä kokemisesta...
 
Sekavaa...

Hyvin silti osaat piirtää ja persoonallisesti...tuntuu, että todella piirrät 'itsellesi', etkä vain jotain päämäärää varten.....

[Chandra]

Tuskaa,kipua,ahdistusta ja vihaa nousi vahvasti esille.
Tulehtunut,turhautunut olo.Tasapainoton ja voimaton tunne sen johdosta.Oman itsensä vankina oleminen.
 
Näitä tuntemuksia kuva ensimmäisenä minulle viestitti.Vahva ilmaisu!

[selkälokki]

Minulle taas omalta kohdaltani nousi mieleen oman naisellisuuteni kolhut ja samoin tuo maskuliinisuus.
Sitähän sanotaan, että kehostamme oikea puoli on sitä ns. maskuliinista, tai kertoo jotain siitä.
Ja miulla koko ajan on oikealla puolella jotain vaivoja.
Oikea nilkka, oikea polvi ja oikea hartia...Tänään jopa oikeassa rinnassa tuntui kiikastusta.
Siis oisko minun maskuliinisessa puolessa jotain mätää, isäsuhde vai suhde miehiin ylipäätään?
Minusta ihan tuntui, kun katsoin piirrostasi, että naisellisuuteni on ihan kuin tuollainen ruhjoutunut käsi...Tynkä.
Tällä hetkellä tuntuu siltä. Ja kuitenkin kaikki on yhtä puuroa minussa, enkä saa selvää, kumpi on kumpaa. Siis ikinä ei ole piirros puhutellut minua näin, vaikkakin monia upeita maalauksia olen ihastellut jne., mutta koin todellakin ahaa-elämyksen itsestäni. :

[Kotkansilmä]

         Verta ja lihaa, niinhän me kaikki...

            Kokonaisuus saatta olla rikkirevityn näköinen.

               päältäpäin, entässitten sisältä, kysyn vaan ?

               Kaiken pitää sisällään keho, tuo uloin ilmentymämme..

                               

[kosmos]

Niin. Piirtämistaitohan on kuvataiteessa kaiken perusta. Henkilö, joka esim. maalaa öljyväreillä, ei välttämättä osaa piirtää. Jotkut taas ovat synnynnäisiä piirtäjiä, mutta eivät osaa käyttää värejä tai eivät saa työhön mitään omaa ajatusta. Ja piirtäähän voi muillakin välineillä kuin lyijykynällä. Asialle vihkiytynyt tietää tämän, mutta ymmärrän myös niitä, jotka yleistävät kaiken kuvataiteen "piirtämiseksi". Heille suotaneen tämä tiedon puute anteeksi. Vai mitä?

On todellakin surullista, ettet ole saanut koulussa sitä opetusta, mitä olet kaivannut. Opetan itse lapsille piirtämistä, ja nimenomaan piirtämistä, eri välineillä ja tekniikoilla. Työ on todella ihanaa ja pyrkimyksenäni on, että jokainen oppisi piirtämisen perustekniikan ja kuvasommittelun perusteet, jota sitten voisi käyttää muussa kuvataiteessa. Tai näin hienosti minä itse sen ajattelen, vaikka välillä tuntuu, ettei opetuksestani ole ollut mitään hyötyä eikä kukaan edes halua omaksua mitään uutta. Mutta elän toivossa, että jokunen tiedonsiru silti jää lasten tajuntaan, jonka he sitten kaivavat esille jossain elämänsä vaiheessa. Joten ymmärrän sen, jos opettajasi ovat leipääntyneet työhönsä. Ehkä he ovat todenneet, ettei opetusta haluta ottaa vastaan. Koska niinkin voi käydä. Eikä se yksi tiedonjanoinen innosta tiedon jakamiseen.   

Olen opiskellut graafista suunnittelua yhteensä neljä vuotta, mutta nuo asiat mitä opetan lapsille, olen melko pitkälle opetellut itse, kantapään kautta. Ja silloinhan tieto menee varmasti perille. Graafiselta puolelta on tullut kyky pelkistää asioita ja olen kiitollinen elämälle, etten edes lähtenyt opiskelemaan kuvataidetta. Ja sanoisinkin, että jos ihmisellä on sydämessä halu piirtää, maalata tai harrastaa vaikka kuvanveistoa, niin hän voi opetella asioita myös itse. Esim. kirjastosta löytyy kirjoja myös värien käytöstä. Eikä oppilaitoksissa välttämättä enää eletä sen mukaan, että tieto kaadetaan valmiina eteen. Kyllä suuntaus on sellainen, varsinkin luovilla aloilla, että haluttu tieto etsitään omaehtoisena opiskeluna.   

Kantapään kautta hankittuna tietona sanon myös, että kannattaa perehtyä kuvasommitteluun.
Paras kirja, jonka olen aiheesta tähän mennessä löytänyt, on
Kimmo Pälikön Kuvan tekemisen teoria ja tekniikka, Gummerus Kirjapaino Oy.
Toinen avaamisen arvoinen on Hannele Wetzerin Värivaaka, kustantajana Tammi.

Valoisaa kevättä!

t.kosmos

[mystery62]

Huisin hieno kuva, tosin en nähnyt siinä juurikaan feminiinisyyttä. Pojille oli tullut turpaan ja rajusti, toisistaan hakivat ja saivat turvaa. Menevät nuolemaan haavansa ja kun ovat tarpeeksi vahvistuneet, päin uusia seikkailuja