seuraava »

[Chandra]

 

Esmiraldalle sanon,että jos viittasit tuolla kuka saa ja kuka ei itseesi,tai hieman vanhempiin naisiin yleensä,niin menehän radalle!

Tasan ja tarkkaan sanon,että jos sillä mielellä lähdet että yhden yön jutun sieltä mukaasi otat,niin tarjokkaita on ja useita!
Ei naisen tarvitse yksin ravintolasta poistua.Eri juttu on sitten kelpuutatko mukaan,sillä,,,joop.

Ja yhtä rehellisesti kuin dawnchildkin,vastaan myös minä että ONNELLISUUDEN HERRAA!
Siinä ei tarvita edes muita kuin itsensä,jos hyvin palvelee ja se herra voi olla itse kukin itsessään.
Onhan se kivaa jakaa toisen kanssa sänkynsä silloin tällöin,mutta pahus vaan,kun itselläni nuo tunteet tarvitaan myös kuvaan mukaan.Ei siitä muuten mitään tule.
Ja ne eivät ihan hetkessä ja useamman kanssa herää.

[Lionheart]

Onhan se kivaa jakaa toisen kanssa sänkynsä silloin tällöin,mutta pahus vaan,kun itselläni nuo tunteet tarvitaan myös kuvaan mukaan.Ei siitä muuten mitään tule.
Ja ne eivät ihan hetkessä ja useamman kanssa herää.

Ole onnellinen Musta tuntuu, ettei mua tarvi ku vähän kattoa jotenki sillai.. no tiedättehän te, ja olisin heti valmis vaikka mihin! Mut onneks mä osaan hillitä itteni. Ja jellonan takia mulla ei oo mitään syytä hairahtaa kehenkään toiseen ihan heti 

Mutta kuvitellaanpa että on kaksi herraa; Onnellisuuden herra ja Mielihyvän herra. Kumpaa on helpompi palvella? Jospa Mielihyvää luullaan onnellisuudeksi eikä se sitä olekaan, vain hetken heilahdus? Onnellisuuteen on pitempi tie, eikä sitä saada ihan kultatarjottimella.

Mielihyvä voittaa liian usein! Etsimme sitä ja unohdamme mitä onnellisuus voisi olla.

Onko tässä järkeä? Tuli vain mieleen.

Onnellisuuden herraahan kaikki haluaisivat palvella, mutta kun pinna ei kestä niin sorrutaan Mielihyvän herraan? MUTTA voiko Mielihyvä muuttua toiselta kannalta tarkisteltuna Onnellisuudeksi? Sen jokainen päättäkööt itse

[Chandra]

 
 
Älä mitään anteeksi pyytele!
Ei sulla mikään viiraa.Kunhan osaat iloita pienistä asioista.

Niin,kelpaahan se torikin siihen.Onhan sekin nähty,miten linjabiilit tuli virosta,vai venäjältäkö ne,,
Ja ukot sitten sinne.
Että se niistä tunteista.Mutta jaksavathan ne hehkuttaa sen vonkaamisen vuoksi ja voi sitä huvikseen kuunnellakin ja sitten kadota paikalta.

Mutta olen kyllä nähnyt sinut Esmis täällä foorumilla se tanssiasusi päällä ja siitä on harmaat ja kiikkustuolit kaukana.
Ja iloista ihmistä piirittävät miehet kyllä varmaan ihan hyvää hyvyyttäänkin.Ei kaikki miehet sitä yhtä vain vonkaile.Kukkojahan ovat,jotka kanojen edessä pörhistelevät.

[Vajra]

Oshon ajatukset miellyttivät minua, mutta hänellä oli myös jotain ajatuksia jotka arveluttivat, kuten ajatus siitä että paras tila ihmiselle olisi vapaat ja vaihtuvat suhteet ja lapsi pitäisi kasvattaa yhteisössä ilman henkilökohtaista äiti isä suhdetta...

En voi olla samaa mieltä tästä. Eronneen parin lapsena olen kokenut aika paljon tätä
"vaihtelua", enkä koe sitä kovinkaan hyväksi malliksi. Uskon (vaikka en ole katsonut mitään tutkimusta),
että suurin osa ongelmanuorista tulee juuri tämän tapaisista rikkoutuneista perheistä jotka
eivät pysty tarjoamaan kiinteitä isä-, äitiroolihahmoja lapsella, joka pystyisi heijastamaan
heidän kauttaan opittavia sosiaalisia taitoja. Omasta mielestäni, pysyvät ja tasapainoiset
olosuhteet ovat omiaan luomaan henkisesti vahvoja yksilöjä.
Vapaat ja vaihtuvat suhteet ovat aika lyhytnäköisiä maaleja onnellisuuden saavuttamiseksi.
Motivaationa toimii vain silloisen halun tyydyttäminen. On hyvin epätodennäköistä, että
tyydytys tulisi siitä. Sitä voi verrata meriveden juomiseen, se janottaa yhä enemmän. Toinen
esimerkki on mies joka kuvitteli tulevansa onnelliseksi kukista, ja näin hän käytti kaiken
vapaa-aikansa niiden keräämiseen kunnes huomasi lopulta kuolevansa ja olevan yhtä onneton
kuin aina ennenkin.

[Vajra]

Joka johtaa siihen että tunteita ei ilmaista > joka johtaa siihen että vaimot pettää, heijaa. [/i]

Mitä tarkoitat tunteiden ilmaisulla?

Hollywoodin vaikutuksesta tyhjät sanat taitavat painaa enemmän kuin todellisuus.
Kiitetään tavan vuoksi, ei tarkoituksen.

[Vajra]

heh hee et taida tuntea kyseistä kaurista..

Olen itsekin v-mäinen ja teräksen kylmä kauris
joka toimii robottimaisella tehokkuudella.

 

[Aries77]

onhan tuo pettäminen liiankin yleistä nykyään.
en tiedä mitä luonteen heikkoutta se on että ensin pitää pettää ja vasta sitten selvittää tilanteensa.
mutta uskon että ei se pettäjänkään olotila hyvä voi olla, eihän sitä pettämään ajaudu kevyestä syystä...näin uskon!
vaikka eihän se oikeuta tekoa siltikään.

suuria asioita heille joita tuollainen koskettaa.

itse olen aina ajatellut niin että huonossa suhteessa ei kannata olla, koen että siinä ei voi edes ketään pakottaa olemaan, tottakai pitää ennen ratkaisuja yrittää selvittää välinsä ja asiansa, mutta jos se on täysin mahdotonta, niin miksi siinä enää olemaan, kun molemmilla on varmasti yhtä paha olla.

järki ja tunteet varmasti taistelevat, ja jos on vähänkin taistelija tyyppiä niin ei sitä helpolla halua luovuttaa.

se miksi pettäminen on niin yleistä...
      ehkä tämän päivän ihmisillä ei ole samanlaista luonteenlujuutta kuin ennen vanhaan...tai sitten muinoin salaisuudet pidettiin paremmin salassa. . .

tiedä sitä...

[Eileithyia]

      ehkä tämän päivän ihmisillä ei ole samanlaista luonteenlujuutta kuin ennen vanhaan...tai sitten muinoin salaisuudet pidettiin paremmin salassa. . .

tiedä sitä...

Luulenpa, että tässä on vähän samantapainen juttu, kuin mielenterveysongelmien kanssa. Niistä ei puhuttu eli niitä ei ollut. Pettämisen kanssa sama juttu, ne pidettiin visusti salassa. Se mistä ei puhuta ei ole olemassa. Nykyäänhän ihmisellä on enemmän vapautta esim. Valinnoissa. Ei tarvi viettää koko loppuelämäänsä sen pettäjän kanssa niinkuin ennen. Ennen jos toinen osapuoli petti se koetettiin tottakai salata ettei vaan joutuisi "häpeään." Vaihdon mahdollisuutta ei ollut. Pysyt sen yhden ainoa kanssa koko loppuelämäsi. Pettämisestä voi puhua avoimesti ja ihminen on vapaa yksilö.

[Aries77]

      ehkä tämän päivän ihmisillä ei ole samanlaista luonteenlujuutta kuin ennen vanhaan...tai sitten muinoin salaisuudet pidettiin paremmin salassa. . .

tiedä sitä...

Luulenpa, että tässä on vähän samantapainen juttu, kuin mielenterveysongelmien kanssa. Niistä ei puhuttu eli niitä ei ollut. Pettämisen kanssa sama juttu, ne pidettiin visusti salassa. Se mistä ei puhuta ei ole olemassa. Nykyäänhän ihmisellä on enemmän vapautta esim. Valinnoissa. Ei tarvi viettää koko loppuelämäänsä sen pettäjän kanssa niinkuin ennen. Ennen jos toinen osapuoli petti se koetettiin tottakai salata ettei vaan joutuisi "häpeään." Vaihdon mahdollisuutta ei ollut. Pysyt sen yhden ainoa kanssa koko loppuelämäsi. Pettämisestä voi puhua avoimesti ja ihminen on vapaa yksilö.

niin juuri...uskon samoin...ja täytyy todeta että en ole ihan vakuuttunut siitäkään oliko se vanha toiminta tapa kovinkaan viisas.

minusta olisi kauheaa jos pitäisi väkisin olla suhteessa miehen kanssa joka juoksee yhden sun toisen perässä, ja minä vain sinnittelisin ukon kanssa jotta en vain joutuisi häpeän kohteeksi kylällä...hrrrrr...
kauhea mielikuva...

sitten taas tänä päivänä pettämisestä puhutaan, ja jotenkin ihmiset kokee sen avoimuuden myös oikeudeksi toimia...vaikka eihän se niin mene...asiasta voidaan puhua kyllä...mutta pitäisi myös tehdä ratkaisuja suuntaan toiseen...nykyään liikaa puhetta ja liian vähän ratkaisuja!

eikö me ihmiset ikinä opita...?!
 

[T-H]

"Kielletty hedelmä" kiinnostaa että kiihottaa mieltä. Halutaan tietää ja tuntea, onko ruoho vihreämpää aidan takana; yleensä se on vihreämpää, mutta...

[Norna]

Oshon ajatukset miellyttivät minua, mutta hänellä oli myös jotain ajatuksia jotka arveluttivat, kuten ajatus siitä että paras tila ihmiselle olisi vapaat ja vaihtuvat suhteet ja lapsi pitäisi kasvattaa yhteisössä ilman henkilökohtaista äiti isä suhdetta...

En voi olla samaa mieltä tästä. Eronneen parin lapsena olen kokenut aika paljon tätä
"vaihtelua", enkä koe sitä kovinkaan hyväksi malliksi. Uskon (vaikka en ole katsonut mitään tutkimusta),
että suurin osa ongelmanuorista tulee juuri tämän tapaisista rikkoutuneista perheistä jotka
eivät pysty tarjoamaan kiinteitä isä-, äitiroolihahmoja lapsella, joka pystyisi heijastamaan
heidän kauttaan opittavia sosiaalisia taitoja. Omasta mielestäni, pysyvät ja tasapainoiset
olosuhteet ovat omiaan luomaan henkisesti vahvoja yksilöjä.
Vapaat ja vaihtuvat suhteet ovat aika lyhytnäköisiä maaleja onnellisuuden saavuttamiseksi.
Motivaationa toimii vain silloisen halun tyydyttäminen.

 Tämä jatkuu nyt OT:na mut mulla olisi tähän vähän pohdintaa. Olen itsekin rikkoutuneesta perheestä eikä se tässä yhteiskunnassa ole kauhean herkkua. Meidän perhekulttuurimme on kokenut aikamoisia muutoksia viimeisten 100 vuoden aikana ja perhe on pienentynyt jatkuvasti. Lapsella on enään "vain" isä ja äiti sekä sisarukset, jos sitäkään. Ei ole yhteisöä, kylää tai heimoa joka olisi lasta ympäröimässä, valtio on ottanut vaihtoehtoisen huoltajan roolin. Isästä ja äidistä tulee pakosti silloin ne ainoat joiden ympärillä lapsen elämä arjessa pyörii, turva maailmassa. Enään kun eivät mummot ja vaarit, tädit ja serkut ole siinä viereisessä talossa jos lapsi tahtoo mennä kylään tai vain olemaan.
 Se mistä Osho ja muut vastaavat puhuvat tuntuu kamalalta jos lähtökohta on se missä on itse elänyt, sitävastoin se muuttuu mielestäni kun ymmärretään että parhaimmassa tapauksessa koko yhteisö ottaa vastuunsa lapsista. Kaikista lapsista. Eikä ole "mun lapset ja sun kakarat" -hiekkalaatikkodraamaa. Jos sellaisessa yhteisössä ja kulttuurissa on kasvanut ei silloin ole enään biologinen äiti ja isä maailman napa, maailma ja rakkaus sekä välittäminen voivat ulottua pitkälle oman kotioven ulkopuolelle.
 Oshon tarkoittama "vapaa rakkaus" on tuskin hullua seksihurjastelua jossa ei saa kehenkään sitoutua, meistä se ensiksi varmasti tuntuu siltä, kun mielikuvitus alkaa laukata. Vapaa rakkaus on musta kuitenkin sellainen jossa ei lupaa mitään jota ei voi varmasti pitää, miksi pitää luvata olla toisen kanssa kuolemaan asti? Miksi ei voi sanoa että on toisen kanssa niin pitkään kun se tuntuu hyvältä, ollen uskollinen itselleen tunteidensa kanssa. Kestää se sitten 1 vuoden tai 10 vuotta.
 No mutta keskustelussa oli kuitenkin puhetta pettämisestä, eikä se kyllä ole mikään ihannoitava asia sillä rehellisyys kuuluu suhteiden peruspilareihin ja jos kokee itse tarvitsevansa enemmän kuin yhden kumppanin tulee siinäkin olla rehellinen, itselleen sekä kumppanille. 

[Asterix]

onko kukaan koskaan puhunut niiden kanssa, joiden kanssa heitä on petetty? minä olen kahden, eikä ne naiset minua kummempia ole. sepä oli valaisevaa. ihmiset vaan hakee vaihtelua tms. naiset aika nöyriä edessäni, tosin selän takana varmaan muuta. yhden kanssa olen jopa "väleissä"...   

Olen, joitain kertoja puhunut naisten kanssa, joiden miehet ovat pettäneet minun
kanssani heitä
-viimeksi nyt Vaa'an exän kanssa useinkin, onhan heillä 2 suloista poikaa ja arki pitää hoitaa
ja joitain kertoja parin naisen kanssa, jotka ovat olleet joidenkin exien hoitoja.

Olen sitä mieltä, että yleisesti miehillä on enemmän keskinäistä kunnioitusta,
vaikka oma nainen olisi pettänyt ja sittemmin jättänyt entisen miehen toisen vuoksi.
Viileitä toki, mutta peruskohteliaita tavatessa.
Naiset useimmin ovat kuin vihaiset chi hua huat valmiina hyökkäämään toistensa kimppuun.

Minua naurattaa nuo tilanteet ja koen ne varsin sarkastisen humoristisina
ja usein vastailen huumorilla hyökkäyksiin,
mutta kai se on minulta sellaista tilanteen ottamista haltuun ja hanskaan
(lue kilpaiu ja ylivallan ottaminen toisesta) sillä tavoin,
koska sellainen käytös ei ole odotettua ja se yllättää.

Kai me Vaa'an exän kanssa sitten Vaa'an hautajaisissa nauramme sen jutuille
ja ryystämme drinkit päälle.

No ei vaan, ihan asiallisesti alkujärkytyksen jälkeen tässä on arkea hoidettu.

[Asterix]

Norna, toit hienosti esiin tuon seikan missä 'valehtelee' toiselle tunteistaan, kunhan ei vain pinnallisesti petä.

Mikä siis on todellista pettämistä suhteessa toiseen?

Sekö että kerran sortuu toisen kainaloon, vaikka se ei tuntunutkaan sitten miltään?
Sekö että ajattelee toista salaa?
Sekö että on toisen kanssa uskottelemalla että rakastaa eikä rakastakaan?

Jos noita totuuksia sitten kertoo kumppanilleen, mikä niistä on loukkaavinta?

Tuosta tuli aihetta kirjoittaa, koska Vaa'an kanssa kävimme tätä keskustelua läpi,
kuten varmaan monikin pitkän matkan suhteessa
ja laitan tähän nyt vapaana lainauksena ajatuksiamme;

- Vaa'alle pahinta olisi se, että rakkauteni ja ihailuni siirtyisi jollekulle toiselle
ja tämä sitten pystyisi täyttämään kaikki toiveeni ja tarpeeni elämässä ja täten olisi
"suuri mieheni" ja "sankarini" ja "mestarini" hänen sijastaan.

Jos sitten taas rakastelen toista miestä, niin hän haluaa suhtautua siihen kuin
kauhuleffaan; sulkee silmänsä, kun liian pelottava kohtaus tulee.
Anteeksi kyllä antaa, mutta ei ilman draamoja ja suurta mustasukkaisuutta.
Hän ei siis "halua tietää", jos jotain on tapahtunut, mutta selvittää mustasukkaisuudessaan
kuitenkin, että oliko jotain kuitenkin ja kuinka ja kenen kanssa ja mikä suhteen laatu on.

Minä taas...en nyt niin kauheasti välitä, jos vaikka Vaa'alla silloin tällöin olisi joku hoito
-kunhan olen se nr. 1 ja kaikki tarpeeni ja toiveeni on täytetty. :
Ja niin.. en ole mikään pulmunen tämän voimakkaan seksuaalisuuteni vuoksi
ja tietyn uteliaisuuteni, mutta kyllä se vain niin on,
että miehen kuin miehen pitää minua palvoa ja palvella. :

  , , &  siis... :
...ja minulla pitää olla yksi "daddy", joka pitää pienestä tytöstään huolta
ja vähintään sitten se yksi rakastaja, joka myös "joutuu" palvomaan, ihailemaan ja odottelemaan minua,
josko joskus eroaisin daddystä.

Minä voin todellakin yhtyä Marilyn Monroen laulun sanoihin, että;
"...Every baby needs a da-da-daddy to keep her worry-free..
...Every baby needs a da-da-daddy with silver in his hair.
Every baby needs a da-da-daddy who has some gold to spare.
Some sweet daddy who enjoys bringing home to baby little diamond toys..."  :

 


Mieheni, siis daddy on  ,  ,  &  ,
eli täyttää kaikki salaisimmatkin toiveeni, mitä kuvittelee minulla olevan
ja pitää erittäin tärkeänä, että seison hänen vierellään sitten päivän päätteessä.

Ero tälle miehelle on erittäin tuskallista ja niin,  : ..eipä tästä ole niin kauan aikaa,
kun olin valmis pakkaamaan laukkuni ja lähtemään pois Itävallasta
ja niinpä se ei vain tälle herralle tullut kuuloonkaan ja hurmasi, liehitteli ja lahjoi
sitten jäämään ja pitää erittäin hyvää huolta minusta.

[Artemis]

Jotkut pettää jotkut ei.

Itse olen pohtinut asiaa paljonkin koska pettämisasiat ovat aina koskettaneet perhepiiriäni ja itseänkin, puhumattakaan ystävistäni.
Olen pohtinut sitä monelta kantilta ja miettinyt sitäkin että jos meitä ei vaan ole tarkoitettu olemaan yksiavoisia. Ja toisaalta jos satunnaisesti paneskelee toista vailla tunteen häivää niin haittaako se todella? Eikö sitä voisi ajatella samalla tavalla kuin esimerkiksi sitä että kumppani on nyt käynyt pelaamassa tennistä toisen ihmisen kanssa kuin minun
En tiedä... hankala aihe. Toiset ottaa nämä asiat vakavammin, toiset ei. Sehän siinä onkin ongelmallista, kun pariskunnasta toinen saattaa olla näistäkin asioista ihan eri mieltä ja särkeä sydämensä, toinen taas ei välitä lainkaan satunnaisista hyppelyistä. Erilaiset odotukset, toiveet ja tunteet..

En nyt tietenkään toivo mieheni juoksevan vieraissa, mutta jos käväisee niin olisiko se niin kamalaa? Entäs jos itse haluankin jossain vaiheessa tehdä samoin? Onko pettäminen todellakin niin paha asia vai johtuuko kaikki häly siitä että meille on vain aina opetettu että pettäminen on väärin...

Minua on petetty aiemmin, en ole itse mennyt varsinaisesti loppun saakka mutta jonkun mielestä olen ehkäpä pettänyt.

Jos pariskunta sopii ettei vieraissa juosta ja silti toinen niin tekee ja särkee toisen sydämen niin onhan se paska homma! Oikeasti!

Vaikea vaikea juttu

[Rakkauden enkeli]

No mutta keskustelussa oli kuitenkin puhetta pettämisestä, eikä se kyllä ole mikään ihannoitava asia sillä rehellisyys kuuluu suhteiden peruspilareihin ja jos kokee itse tarvitsevansa enemmän kuin yhden kumppanin tulee siinäkin olla rehellinen, itselleen sekä kumppanille. 

Niinpä.