seuraava »

[Tiigris]

Chandran kanssa samoilla linjoilla...

[Mio]

Ykseyssielupohjaltahan voisi sitten avatua aika jänniä suhtautumisia...

[Ikitosi]

Itsensä pettäminen on kyllä vieläkin yleisempää

Mutta senkin olemassaololla täytyy kai jokin funktio olla tässä täydellisesti toimivassa luonnossamme

Jos jokainen ihminen eläisi omien ihanteidensa mukaan, tietoisena niistä,
ts. vastaisi ihan itse valinnoistaan, sanoistaan ja teoistaan,
mistä esim. epärehellisyys, perheriidat ja onnettomat ihmissuhteet, ym. jalostusmomentit sitten syntyisivät?

[Rakkauden enkeli]

Silloin kun itse olen tätä vieraissa käyntiä "harrastanut",niin se on johtunut itseluottamuksen puutteesta ja epätyydyttävästä parisuhteesta.Myös miesten taholta kokemani petetyksi tulemiset,ovat johtuneet samoista syistä ja siitä että en todellakaan ole enää halunnut kovin usein.

Niin, mutta mitä jos tuo pettäminen ei johdu mistään kyseisistä syistä niin mistä ihmeestä se voi johtua? Vaihtelunhalusta, seksiaddiktiosta? Tuo miekkoseni ei ainakaan mielestäni kärsinyt itseluottamuksen puutteesta, ja onhan hän minua nyt kaipaillut takaisin useaan otteeseen ja on sanonut että olen parasta mitä hänellä on koskaan ollut yms. ja me harrastimme "sitäkin" todella usein ja muutenkin huh... Että ei puutteestakaan kyllä varmasti ole pettänyt...    Miksi sitten?  Vai onko hän alitajuisesti kuitenkin jotenkin tiedostanut että emme ehkä kuitenkaan ole ns. "oikeita" toisillemme, että tule n jättämään hänet tms. Mutta tuo pettäminen juuri on yksi niistä syistä, tosin ei kyllä ainut miksi lopetinkin suhteemme... Onpas monimutkaista... :

En tiedä mistä huono omatunto on tullut pettämisen jälkeen,mutta aina se tuli ja mikään ei tuntunut enää samalta.
Samoin tuli hyvin haavoittunut olo,kun koki saman toisen taholta.

Niin... Itse en ole koskaan pettänyt, mutta petetyksi tulleena allekirjoitan tuon että mikään ei tunnu enää samalta ja on haavoittunut olo jollakin tapaa todellakin... Jotain siinä "kuolee" silloin... 

[Chandra]

 
  

Tuosta RAdhan ajatelmasta nousi mieleen ajatus,että jos eläisi ihanteidensa mukaan rehellisyydessä ja totuudessa ja sattuisi löytämään kumppanin,jolla ne ihanteet ovat suunnilleen samat,niin olisiko sitten enää perheriitoja ja draamoja?

Tarvitaanko niitä vielä?
Voi olla että jonkin aikaa,mutta en usko sen kuuluvan enää siihen maailmaan,jota kohti voimallisesti olemme menossa.

Mion ajatukseen taas,,,
Mikäli käsitän tuon ykseyden oikein,tai mikäli se on sitä,miltä se minusta tuntuu,niin rakkaus virtaa kaikilta kaikille samana sieluna=Jumaluutena.
Jokaisesta nyt erillisestä sielusta on solu myös muissa ja jossain vaiheessa tuo täydellinen yhdistyminen mahdollistuu sellaisena kuin sen on tarkoitettukin.

Tunnenhan minä syvää rakkautta useisiin miehiin ja naisiin,siis syvää rakkautta,mutta en osaa vielä mitenkään sisäistää asiaa niin,että pitäisi heidän kanssaan yhtyä seksuaalisella tasolla.
Ja rakkautta ihmisiä kohtaan yleensä.Se on kasvanut ja katselee erilaisuutta hyvinkin toisin silmin kuin ennen.
Mielipide eroja voi silti olla ja onkin.

Enkä minäkään halua moralisoida,vaan puhelen tässä omista ajatuksistani ja siitä mikä minusta tuntuu hyvältä ja oikealta.
Elämme niin erilaista elämää kaikki,ettei toisten tapoja voi arvostella.

[Chandra]

 
 

Toisella planeetalla,,,
Voi Esmiralda!Tuo oli paras veruke,jonka olen ikinä kuullut.
Ei kait se asiaa muuksi muuta.
Ja kyllä olen mielikuvissani pettänyt.Avoliiton viimeisillä kuukausilla "kuvittelin" että mies oli toinen.
Itse asiassa tämä,jonka kanssa nyt seurustelen.
En vaan aina kyennyt sanomaan ei,vaikka ei yhtään enää haluttanut.Ja sekin oli pettämistä.
Itsen ja toisenkin.Siksi pitäisi ymmärtää lähteä ajoissa,kun kerran se rakkaus on jo ovesta aijemmin lähtenyt.

[Lionheart]

tästä muuten tuli mieleen se, kun kulttuurissamme kuitenkin on tapana yleensä syyttää naista "siitä kuin antoi" ja huoraksi, ja kuin pidettäisiin itsestäänselvänä että mies haluaisi aina jos vaan tulisi tilaisuus, ja vastuu on aina naisella joka "antaa"

en usko että se ihan niinkään on.....

En minäkään. Se vastuu on ihan yhtä tasan molemmilla, koska kummallakin on tilaisuus sanoa EI (tai KYLLÄ).

Miten on? Kuka on pettänyt joskus mielikuvissa? Onko se pettämistä?

Mielikuvissani ja unissa kyllä. En pitäis sitä pettämisenä, koska se ei oo konkreettista toimintaa eikä se kumppani siitä tiedä -> kärsi.
Tieto tuo tuskaa :

Ja kyllä olen mielikuvissani pettänyt.Avoliiton viimeisillä kuukausilla "kuvittelin" että mies oli toinen.
Itse asiassa tämä,jonka kanssa nyt seurustelen.
En vaan aina kyennyt sanomaan ei,vaikka ei yhtään enää haluttanut.Ja sekin oli pettämistä.
Itsen ja toisenkin.Siksi pitäisi ymmärtää lähteä ajoissa,kun kerran se rakkaus on jo ovesta aijemmin lähtenyt.

Jep. Kulissin ylläpitäminen sattuu ja kuluttaa vaan enemmän. Asiat pitää käsitellä sellaisinaan silloin kun ne tulee tietoisuuteen vaikka kuinka pelottais, eikö?

Illuusiossa on kiva elää, mutta kukaan ei voi unelmoida loputtomiin..  :

lasken vaan sen niin että mielikuvitus on ihan vapaa...kunhan ketään ei konkreettisesti vahingoiteta. Se just edes auttaa sitä, että tarvitse tehdä mitään oikeasti ikävää, esimerkiksi aggressiot voi käsitellä mielikuvituksessa, eikä tarvitse käydä kenenkään kimppuun.

Tää pitää muistaa.

Mutta tuo loukkaaminen.. Tahallaan loukkaaminen.. Jos toinen loukannut ja ite haluaa pistää samalla mitalla takaisin, niin onko se heikkoutta? Siinä tietysti alentuu sen toisen tasolle ja niin pois päin mutta.. Mulla ei ainakaan ole malttia jättää loukkauksia omaan arvoonsa vaan lähes poikkeuksetta tulee pistettyä takas samalla mitalla. Tyyliin "menen niin alas kuin sinäkin, mutta minä en ole se joka häviää". Pahe, josta en koskaan tule pääsemään eroon.

Mut tilit on oltava tasan. Siitä mä en tingi.

[Asterix]

Ai, jos Sasha ei ymmärtänyt, tuskinpa missasi mitään tärkeää

Blah-blah... :

Minulle ei vain mennyt kaaliin tuo vuodatuksesi, kuinka SINUN kirjoituksistasi
tulee KAUHEA bolemiikki, kun en itse huomannut mitään sellaista,
koska oman käsitykseni mukaan jokainen täällä on kirjoittanut niin,
kuin itse tuntee ja kokee oikeaksi tuomitsematta tai suosimatta tätä tai tuota tyyliä
ajatella tai elää.

Turhauttavaa keskustella, kun (oma) ego jyllää.

[Asterix]

Downchild toi hienosti esiin tuon ydinasian pettämisessä. Se poikii vallasta. Vallasta vaikuttaa, kylvää ja tuoda itseä esille, tavalla tai toisella. Ja jotta olisi hallinnan kukkulalla.

Minä en allekirjoita ainakaan omalla kohdallani tuota väitettä, koska jos ja kun rakastelen jonkun
muun kanssa kuin mieheni, niin kyllä se lähtee siitä keskinäisestä energiasta,
että synkkaa yhteen ja rakastelu tuntuisi sillä hetkellä hyvälle.
Minulla ei käy edes mielessä, että pahoitan sillä jonkun mieltä,
koska oman ymmärrykseni mukaan omistan ja hallitsen ja käytän omaa kehoani,
tunteitani ja mielitekojani kuten haluan.

Ajattelen sen kuin vähän niin, että jos tänään valitsen tötterööni mansikan makuista jäätelöä,
niin eilisen sitruunan makuinen jäätelö ei varmastikaan loukkaannu, kun en valitse sitä tänään,
vaikka se olisi suosikkimakuni.

Ja minähän nautin eri mauista niin kauan kuin minulla on siihen mahdollisuus,
-en edes kuvittele, että myöhemmin ns. markkinat olisivat yhtä hyvät minulle,
sanoi sitten kuka tahansa mitä tahansa niistä omista lähtökohdistaan. 

Toki ymmärrän, jos pahoitetun mielin ja/tai epävarmuuttaan lähtee todistelemaan
itselleen ja muille jotain itsestään, koska tunnen monia tämän kaltaisia pettäjiä,
mutta ei tuo tyyppi ole todellakaan koko kirjo (meistä) uskottomista ihmisistä.

Hän toi esille sen, kuinka voisimme kuunnella kaikkea sitä mitä mielessämme pyörii. Jos kuuntelemme, voisimme alkaa puhdistamaan sitä pikkuhiljaa, sillä ihmisen onnellisuus ja rauha alkaa sieltä. Sieltä ihmisyyden mitta.

Uskollisuus ja uskottomuus ei tee ihmisestä onnellista ja anna rauhaa sen enempää
kuin mikään muukaan ihmisen keksimistä säännöistä.
Se lähtee siitä, että pystyy elämään itsensä kanssa,
teki, ajatteli tai moralisoi/tuomitsisi ja kadehtisi muut sinua miten paljon tahansa.

[Rakkauden enkeli]

Minä täällä ihan "pää pyörällä" luen teidän loistavia kommentteja. Niin ja itse olen puhunut tässä vain tuosta fyysisestä pettämisestä. Ajatuksen tasollakin voi ehkä jollain tavalla "pettää", mutta en usko että henkisesti kuitenkaan, koska sillä tasolla olemme vapaita kaikista pyyteistä ja vaateista, fyysisyydestä, egoilusta yms. Olemme vain rakkautta...   Eli mielestäni hengessä ei voi pettää. Se sana ja käsite ei edes kuuluu hengelle vaan vain tähän fyysisyyteen.  

[Chandra]

 

Juups!Ympäri käydään ja yhteen tullaan,vai pitäisikö sanoa että mössöstä lähdettiin ja mössöksi tullaan.
Mutta on tämä erilaisuuskin ihanaa aikaa.Mistä muuten syntyisivät nämä keskustelut ja eri näkökulmat.
Ja pitkälti ne kertovat kirjoittajansa elämänkokemuksista ja muutoksista niissä.
Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia,mutta pohditaan silti ja välillä vähän kinastellenkin.
Se pitää mielenkiinnon yllä!

[Chandra]

Ajattelin jo eilen tuota ihan samaa kuin Esmiralda,jotta kysymykseen on tainnut ehkä yksi tai kaksi vastata.
En vastaa,kun en tiedä ja näkökantani on se,josta suurin osa ei pidä.

Sanon kuitenkin!Koska tämän päivän ihmiset ovat tottuneet samaan kaiken haluamansa ja siksi otetetaan ihminenkin käyttöön,jos se sattuu miellyttämään omia tarpeita.
Tämä ok,jos kyseinen ihminen tietää,että hän on vain kulutustavara ja viihdyke,mutta entäs jos ei tiedä ja sattuu rakastumaan?
Silloin särkyy,tai ainakin kärsii taas yksi sydän.

Että sanokaa sitten ihmeessä,ettei minulla ole tarkoitus muuhun kuin tyydyttää haluni sinun kanssasi.AMEN!

[Lionheart]

Niinno nykysin menohan on sellasta, että ihminen on ennen kaikkea yksilö, joka pyrkii tekemään ja saavuttamaan kaiken mahdollisen. Kai siinä sitten käyttää toisia saavuttaakseen jotain suurempaa. Sitten kun saa sen suuremman niin naapurilla on parempi ja taas mennään. Get my point?

Ihminen käyttää toista saadakseen itselleen jotain.

Kaikki ei tosin ole sellaisia.(vrt. Kun annat lahjan niin odotatko vastalahjaa?)

[Norna]

 Minulla oli joskus hetken heilana itse suhteessa oleva mies, jonka vaimoke oli hyvin omistushaluinen. Kumpi sitten ruokki kumpaa (?), mutta tämä mies ei vain ollut yhden naisen mies. Hän ei harrastellut yhden yön juttuja vaan halusi pidempää tutustumista ja syvempää tasoa myös. Luulen että mitä enemmän nainen tahtoi omistaa miestään, sitä enemmän se tätä ahdisti ja ajoi ulos. Uskon että juuri omia haavojaan parantaakseen nämä kaksi ääripäätä olivat yhdessä ja alitajuntaisesti tuntevat toisiinsa vetoa. He ovat olleet useita vuosia, mies juoksee edelleen ympäriinsä ja nainen kärvistelee kotona. Mutta luovuttaa ei saa .
 Minusta pettäminen on inhimillistä ja siksi niin yleistä. Syitä siihen voi kyllä olla monia, yksilöstä johtuen.

 Toisen rakastelu voi pahimmillaan olla vain oman himonsa kuuntelemista ja siihen keskittymistä ja parhaimmillaan se on yhteinen sulautuminen ja toisen rakastaminen sillä hetkellä, vaikka se tapahtuisikin näiden kahden kohdalla vain yhden kerran elämässä. Itse olen harvemmin törmännyt jälkimmäisiin, monesti tuolla kun sinkkuna vielä viiletti oli useimmiten kyse aika kylmistä omaa himoaan ruokkivista, rakkautta pelkäävistä ihmisistä.
 No siitä tuli mieleen eräs asia joka varmasti on aika olennainen asia pettämistilastoissa, nimittäin kuningas alkoholi ja sen kanssa läträäminen suomalaisessa baarikulttuurissa. Sanotaan ettei kännissä oleminen ole mikään lieventävä asianhaara mutta minusta se on, niin monta tappoakin humalapäissään tehdään. Eikä varmasti kaikista olisi tappajiksi selvinpäin. Tai pettäjiksi.

[Tiigris]

Olen lukenut tätä keskustelua ja väliin huokaillut, väliin nyökytellyt, pääasiassa tullut sellainen olo,
että minulla ei ole mitään sanottavaa. Omaan pettämiseen tai toisten, tai siihen mitä se pettäminen sitten on.
Kun se on jokaiselle eri asia.

Sydämessäni tunnen että sitten kun kohtaan sen jonkun, jonka kanssa minulla on elämä edessä, en vain usko että minulla tulisi ikinä tarvetta ottaa ainakaan mitään fyysisiä kontakteja muualle. Se ei jotenkin sopisi minulle.

Mutta minulle on tärkeää saada tunne että kukaan ei rajoita minua, ei asettele ehtoja tai kysele liikaa missä olin ja kenen kanssa puhuin. En siedä mustasukkaisuutta, enkä itsekään ole muuta kuin silloin kun jostain syystä olen epävarma. Mutta en ikinä enää seurustelisi kenenkään kanssa, joka antaisi minulle aihetta epävarmuuteen...

Kahden ihmisen välisessä suhteissa on tärkeää että tiedetään millä tavalla toinen toimii ja suhtautuu asioihin. Olisi siis hyvä löytää kumppani, jolla on samansuuntaiset mielipiteet näissä asioissa niin vältytään draamailulta...