seuraava »

[Eileithyia]

Minä olen asunut yhdessä paikkaa nyt jo melkein vuoden. 

Ostin myös uuden lakanan! 

[meryem]

sinikiviuhko, kiitti! 

Ai että ihan uusi lakana, no huh! Eileithyialla menee tosi lujaa.  Varmaan hyvä feng shui uudelle vuodelle ja silleen...  : Vuosi samassa paikassa, älä ny vaan jämähdä. 

Mutta hei, mä oon tehny historiaa, oon ollu kohta kaksi vuotta samassa työpaikassa! Olen kyllä työpaikkaa vaihtanut useammin kuin asuntoa, joka sekin on ollut kyllä suhteellisen usein. Että tämä on saavutus  luonteelle.

[mc82]

Mitäs Jousimiehille kuuluu? No tällä Jousimiehellä on ollut aika tapahtumarikas kesä. Nimittäin työkuviot selkenivät ja ne puuttuvat palkkasaatavat on nyt onnellisesti saatu   Lisäksi loppukesästä tuli siirryttyä asuntovelalliseksi   Kesäloma ja osa syksystä on kulunut oman asunnon laittamiseen   Tekemistä asunnon suhteen riittää vielä tulevaisuuteenkin!

Urkki ja Pluto edelleen rassaavat mun  :ia...   ja  , huhheijaa! Jos noista jotain positiivista pitää sanoa, niin ainakin allekirjoittanut on ollut kunnon voimanpesä vastoinkäymisten edessä - mikään ei tunnu alistavan, pysäyttävän tai lannistavan lopullisesti!   Polville saatan pudota, mutta turha toivo, että luovuttaisin!!!

Odottelen hermostuneena, mitä  tuo tullessaan, en tykkää  :sta, en siis yhtään...   Onneksi  sahaa samaan aikaan  :ssa, vähän realiteetteja peliin... Terkuin, Nousu-Kauris

[meryem]

Mulla tr.  jo ohitti Auringon. Etukäteen hirvitti, mutta en kyllä huomannut mitään ihmeellistä. Paitsi, että olen lukenut tosi paljon. Enemmän kuin vuosiin ja katsonut elokuvia. Kaikista hauskinta, että tämä on liittynyt työhöni ja on siis ihan dream come true.  Nousu rapuna mulla taas Pluto sahaa dc:llä. Ajoittaisesta lievästä vainoharhaisuudesta huolimatta pluto vain vahvistaa. ihmissuhteissa mennään syvyyssuunnassa, mutta myös itsen kanssa. Ei kuitenkaan mitään angstia vaan sellaista toisenlaista syvyyttä. Oikeastaan on aika mahtavaa ku mikään kuvio ei hirvitä.

Onnea asuntovelalliselle.  Itsekin haaveilen pienestä remontista.. saa nähdä miten käy. 

[meryem]

Tulee jännä viikonloppu Sepon tulkintaa täysikuusta

KRIITTINEN TÄYSIKUU JOUSIMIEHEN MERKISSÄ

Toukokuun täysikuu osuu todella dramaattisesti Auringon ja Marsin oppositiolle, joka on omiaan herättämään aggressiivisia reaktioita ilman mitään näkyvää tai ymmärrettävää syytä. Alitajuntaan patoutuneet tunteet purkautuvat pienestäkin ärsykkeestä ja perimmäisenä syynä on aina yritys olla tai tehdä jotain sinulle täysin sopimatonta.

Mitä sitten tapahtuu maailman sotatantereilla, on jo kokonaan oma lukunsa. Aggressiivista ja tulenarkaa energiaa on liikkeellä samaan aikaan kun Nato treenaa maihinnousua Suomen rannikolla. Olemalla itse mahdollisimman rauhallisia, pystymme omalta osaltamme vaikuttamaan rauhan säilymiseen kaikkialla maailmassa.

Tämän täysikuuviikonlopun aikana on parempi pitää tiukasti puoliasi kaikkialla ja kaikkien kanssa. Tiukasti ei tarkoita aggressiivisesti tai vihaisesti, vaan mahdollisimman rauhallisesti ja sisäisen varmuuden säestämänä. Nyt olemme oman totuutemme lähteillä hetken aikaa enemmän kuin koskaan ja sen tulee aiheuttaa mieluummin euforista hyvänolon tunnetta, kuin pienintäkään paniikkia.

Sisäinen tietoisuus siitä, että olet aina ollut, olet nyt ja tulet aina olemaan ehdottomasti oikeassa, ratkaisee tämän viikonlopun sujumisen sinua ja elämääsi kannustavalla tavalla. Hoitamalla tämän jakson voitokkaasti kotiin, saat valtaisan positiivisen energian kaikille mielessäsi välkkyville hankkeille ja suunnitelmille.

[meryem]

Yllättävän useista asioista elämässä tulee sellainen olo, että ei tiedä onko tämä nyt hyvä vai huono. Toki jostain jutuista tuntuu heti jommalta kummalta, mutta useimmiten asenne ratkaisee ja joskus näkee vasta myöhemmin, että joku asia olikin hyvä. Mä oon muuttunu niin paljon kanssa, että välillä sitä on miettinyt miten pysyy kasassa. Kuitenkin sitä on aina pysynyt ja en tiedä onko se sitä jouskaria. Muuttuvaa merkkiä, tajuaa sen, että asiat ei lopulta ikinä voi pysyä samanlaisina ikuisesti. Tai ennen kaikkea ei voi palata entiseen. Olen miettinyt viime aikoina mikä olisi elämässäni sellainen hetki, johon palaisin, jos se olisi mahdollista. En tiedä. Jouskarit ei ole tällä hetkellä astrologisesti pahimmassa polttopisteessä tai mitenkään erityisesti tapetilla, mutta mun nousumerkki rapu on 

[Domo]

Jäin tässä oikein miettimään että mitä minulle kuuluu. Olen työtön ja elämän sellaisessa tienhaarassa että täytyy tehdä valinta, jolla on vaikutus loppuelämään. Periaatteessa päätös on tehty, mutta jotenkin asioiden eteenpäin vieminen ei vain suju. 
Odottelen vaan että jotain tapahtuisi... 

Ikääkin kun kuitenkin on jo melkein 50, niin on jo hiukan ? oppinut miettimään tekemisiään ennenkuin ryntää suinpäin jonnekin 
Saattaa se kyllä olla tuo nousumerkkikin    joka vaikuttaa, että ei ihan niin villinä ja vapaana koe tätä elämää.

[meryem]

Joo, jouskarilla ja ravulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin että ne molemmat merkit on mun kartalla ja se on välillä tosi outo yhdistelmä. Nousu-rapu on myös sellainen kuunaama, että kaikki ajatukset näkyy heti kasvoista. Toisaalta toi piirre on saanu mut harrastajateatteriin ja ylipäätään kiinnostuun näyttelemisestä. Olen yrittänyt ajatella, että tavallaan ilmeikkäät kasvot on myös rikkaus.

Joskus tuntuu, että olen jouskari joskus taas enemmän rapu

Onko täällä muuten jouskareita, jotka ovat tyytyväisiä nousumerkkiinsä?  :

[Domo]

Joo, jouskarilla ja ravulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin että ne molemmat merkit on mun kartalla ja se on välillä tosi outo yhdistelmä. Nousu-rapu on myös sellainen kuunaama, että kaikki ajatukset näkyy heti kasvoista. Toisaalta toi piirre on saanu mut harrastajateatteriin ja ylipäätään kiinnostuun näyttelemisestä. Olen yrittänyt ajatella, että tavallaan ilmeikkäät kasvot on myös rikkaus.

Joskus tuntuu, että olen jouskari joskus taas enemmän rapu

Onko täällä muuten jouskareita, jotka ovat tyytyväisiä nousumerkkiinsä?  :

En mä kauheen innoissani ole neitsytnoususta. Jousimiehellä kun olisi kivaa, niin silloin se neitsyt alkaa nipottamaan ja sitten kellään ei oo kivaa 

Joku viisaampi kuin minä sanoi, et mitä vanhemmaksi me tullaan, niin sitä enemmän me aletaan muistuttamaan meidän nousumerkkiä ja kyllä tässä alkaa huomaamaan sellaista oirehtimista... 

[meryem]

No minulla taas, kun jousimiehellä on kivaa niin  alkaa pähkäileen, että oliko se yksi kommentti nyt loukkaus ja sitten pitää kiukutella kunnes joku kysyy, että mikä nyt on.  Sitten rapua tunteellisena pidetään helposti lapsellisena. mun yks kaveri aurinko ja nousu  , jopa mun mielestä se oli vähän lapsellinen (oltiin kyllä aika nuoria silloin). Mutta mun kaveri kommentoi myös mua, että piti joskus lapsellisena. No hän on nousu ja  niin voin kuvitella... Mutta täytyy sanoa, että tolla jouskari kuu kauris kaverilla ei mene kovin hyvin. Jotenkin tähän aikaan sopien sanoisin kuitenkin, että nousu-rapu on aika hitonmoinen, sitkeä ja päättäväinen merkki kun sille päälle sattuu. Kun sen kanssa oppii elämään niin rapu ei ole lapsellinen. Mutta ihan niinku kauris rapu ei vihaa mitään niin paljo ku että pidetään lapsellisena tai nauretaan tai ei oteta vakavasti. Se on kamalinta mitä rapu (tai kauris) tietää.

Mulla oli pikkasen rankkaa ku tuntu, että toi rapu iski ihan hirveellä voimalla teini-iässä. Olin siihen asti ollu niin perus jouskari ku voi olla. Toki kuu kalat siellä oli aina taustalla, mutta se oli jotenkin luonnollista. Sitä kautta myös kiinnostuin astrologiasta kun selvitin kuumerkkini ja se oli sellainen ahaa elämys. Mutta tuo  ja sen mukana tuomat tunteet tuli jostain ihan puskista  Mutta joo, muistutan kyllä rapua nykyään tosi paljon, ihan ulkoisesti ja sisäisesti. Kai se jouskarikin siellä jossain on... Ainakin sen jouskari on tehnyt, että kun nousuravuista sanotaan, että opinnot jää kesken ja elämässä usein asiat jää kesken niin ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa 

On se hauskaa miten erilaisen nousumerkki voi tehdä auringosta ja samoin kuun vaikutus

[meryem]

  ja  minussa on aika miellyttämisen haluisia ja sehän  kannalta on hieman ongelmallista. Loppuviimeksi kuitenkin ne omat fiilikset ratkaisevat. Välillä on joutunut ottamaan jopa läheisiin hieman etäisyyttä, että ne omat tunteet ja mielipiteet pääsee esille. Pystyy miettimään mitä itse haluaa. Vaikka ikinä ei voi olla tyhjiössä, mutta yksinolo on minulla hankalissa paikoissa tapa saada yhteys itseeni. Isäni ( ) huomasi nuorempana tämän ja juteltiin, että hänellä oli samanlaisia kokemuksia ja juuri tuota opettelua, ettei välitä muiden mielipiteistä.

Yhteisön kannalta haluan itse säilyttää sovun ja kovin helposti en ala rähinöidä. Mikäli ilmaisen kritiikkiä niin yritän tehdä sen asiallisesti. Jos tulee paha paikka niin kalamaisesti vain liukenen paikalta.  : Tai sitten rapumaisesti vetäydyn kuoreen kunnes olen taas vahvempi. Juoruilusta en tykkää yhtään. Alan aina kiemurrella, jos joku kertoo jotain juoruja. Jotenkin se sotii sellaista jousimiehen rehellisyyttä vastaan.

[Tiigris]

Mä nyt osallistun keskusteluun vaikka edustan vastapoolia, eli kaksosta. Mutta onhan mulla tuo nousu  
Ja kuu  
Kun puhutte isistä ja ravuista niin tulipa oma isänikin mieleen, jonka poislähdöstä on jo 13 vuotta. Hän oli     ja   .. Hyvin erikoinen tyyppi. Matkusti työn vuoksi. Jollain tapaa isä oli jumala. Tahdoin aina paistatella isän auringossa, olin pikkusormenympärillekietoutuja. Isä oli viisas ja järkevä. Tunnetasolla tosi turvallinen mutta etäisellä tapaa lämmin. Ei juuri puhunut tunteista. Mutta oli ennen kaikkea turvallinen. Sen mä yhdistän tuohon rapuun.

Mä en tiedä mikä tän jutun pointti on, mut tuli vain mieleen, et itse ihastun   miehiin. Nuoruuden kaikki poikaystävät olivat järjestäen   -merkkisiä. En tiedä miksi ne veti minua puoleen. Viimein tajusin, että ne eivät vain yksinkertaisesti sopineet mulle, mutta se mitä kaipasin oli turvallisuuden tunne.

En tiedä miksi kaikki tuntemani   -naiset ovat jotenkin sellaisia, että en vain tule toimeen. Heissä on usein jotain juonivaa/kaksinaamaista tai pomottavaa. Tai sitten musta vain tuntuu siltä. Se on outoa, että   -miesten kanssa ei ole ollut vastaavia tuntemuksia koskaan.   yhdistelmä ei vaan ole   kanssa samalla aaltopituudella.

Mitä tulee   nousuun, niin tuntuu että elämä alkoi järkevöityä vasta siinä 25-vuotiaana ees jotenkin. Tietyllä tapaa olen aina levottomasti etsimässä jotain.

[Domo]

Jousimieshän etsii aina jotain - jos ei muuta niin sitten totuutta  :

Ja jousimies ei juoruile - se vaan kertoilee tosiasioita     

[meryem]

Toi on ihan totta. Jos ei kenestäkään puhu mitään niin aika hiljaista on esim. työporukassa. Kyllä minäkin joskus juoruan. Luulin sinikiviuhko, että vitsailit lopettaneesi Mutta se mitä tarkoitin niin juoruiluakin on monenlaista. Sellaisesta ilkeästä juoruilusta en tykkää, jossa halutaan vain loukata jotakuta. Tuo ruusuesimerkki on hyvä sitten taas siitä toisesta ääripäästä, kautta aikojen hyväntahtoinen "juoruilu" eli ihmisten asioista keskustelu on myös ollut sellaista kollektiivista huolenpitoa. Juuri se pahantahtoisuus on se, mistä en tykkää. Muuten tykkään kyllä juoruta 

Kiva, että saatiin tänne myös nousujouskari!  Tiigris, sulla on näköjään noi vastamerkit sekä omalla kartalla, että myös ihmissuhteissa vaikuttanut. Vastamerkit ihmissuhteissa on mun mielestä jopa sellainen puoleensavetävä juttu, hyvällä tavalla. Vaikka siinä on särmää niin uskon, että vastamerkeissä on aina myös jotain hitusen samaa. Sen sijaan omissa ihmissuhteissani tuo ei tietenkään ole pätenyt, vaan on pitänyt olla niitä neliöitä  Yhdessä vaiheessa opiskeluaikana kaikki miehet, joista kiinnostuin oli . Se oli jotain ihan uskomatonta. Tuntui, että tunnistin silloin kalamiehet jo kaukaa. Varmaan vieläkin vähän  : En tiedä onko se toi kuumerkki. Jos oppositiomerkeillä on jotain samaa niin neliöt on sitten taas niitä mitkä hioo kiviäkin. Siinä saa hakata päätä seinään ja katsoa kumpi murtuu ensin. Mun vanhemmilla muuten on auringot neliössä (isä se  ja äiti  ) joten en tiedä onko se myös kotona saatu parisuhteen malli, joka vaikutti varsinkin nuorempana? Mun vanhemmat on ollu kohta 40 vuotta yhdessä. Itse en sitä neliöö kestäny vaan tykkään nykyisestä kolmiosta enemmän. Toisaalta tässä iässä jo tajuaa, että kun ne neliömerkit on omalla kartalla ja itseään ei pääse pakoon niin ihan turha syyttää ketään muita.

Oon muuten usein kuullu, että naisilla, joilla on  kartalla niin jotenkin isä on ollut tosi tärkeä. Toki molemmat vanhemmat, mutta jotenkin isä oli se, jota pienenä piti suurinpiirtein jumalana. Mun isä on muuten ja  niin siellä on se jouskarin vastamerkki ja tulimerkki.

[Tiigris]

Juoruaminen on kyllä rumaa, mutta välillä vaan niin herkullista. Se on yhtä syntistä kuin syödä yksin levy suklaata ja kokonainen aurajuusto. Liikaa rasvaa ja hiilareita ja kaikkee, hetken nautinto ja jälkeen päin morkkis. Ja sitten on toisille ihmisille nauraminen. Koska useimmiten itse ei ole riittävän hauska niin on kiva nauraa muille..

Mut missä menee hyväntahtoisen hulluttelun ja juoruamisen raja?

Me naurettiin yhdessä yövuorossa kolmisin niin, et meinattiin tikahtua ja kuolla siihen, eikä nauru meinannu loppuu millään. Tän aiheutti sen et työkaveri kertoi tarinan eräästä ei meillä enää töissä olevasta henkilöstä ja siitä kuinka hän eräänä päivänä otti töissä lääkekaapista laksatiivia ja kärsi kovista ilmavuoroista koko sen yötyövuoron... Aamusta kun lähtivät hisseille kotiinpäin, oli vaan tasaseen kuulunut "prööt" joka askeleella. Työkaverini katsoi häntä et mitä hittoa ja toinen siihen "älä nyt viitti, kyl sä tiiät mistä tää johtuu, äläkä nyt ala naurattaa, koska mulla tulee muuten kuset housuun".. Niin olivat sitten alkaneet siinä nauraa ja tällä entisellä työkaverillamme tulikin sitten todella kuset housuun... Toinen siitä hakeen äkkiä potilashousuja ja kroonikkovaippaa lattiankuivaamiseen.. Naureskelivat katketakseen ja toinen sai kenenkään huomaamatta vaihdettua kuivat potilashousut itselleen. Pääsivät hissiin, viereisen osaston hoitajat kanssa samassa hississä. Tuijottivat pitkään ex-kollegan housuja... Tää sit ihan lopen uupuneena "älkää nyt vaan kysykö..!"

Ai huippua... Sellainen pieni pohjanmaalainen täpäkkä täti oli tää tarinan päähenkilö ja kaipaan kyllä  siks esim toi ei mun mielestä ollut millään tapaa väärin, vaikka naurettiinkin vähän toisen kustannuksella... Se oli ihan rakkaudellista.

Mä en kyllä juorua pahantahtoisesti. Musta kenenkään epäonni - ei ees mun mielestä ärsyttävän ihmisen, lisää mun onnee mitenkään. On mautonta mässäillä sellasilla asioilla, joiden vuoksi jollain on oikeesti rankkaa ja vaikeeta.