Mä sain mun ensimmäisen koiran, kun olin n. vuoden ikäinen.
Se hommattiin lähinnä mulle lapsenvahdiksi, kun tälläinen ehtivä ja vilkas

-lapsi olin.

Samainen koira pelasti mut hukkumiselta ollessani 4 vuotias,
haukkui siinä joen reunalla kiinnittäen muiden ihmisten huomion
ja yrittäen hakea kovasti setääni haukkuen ja liikehtien niin, että seuraa
ja kun sai setäni liikkeelle, niin se juoksi edellä ja hyppäsi itse sinne jokeen
ja repi mua vaatteista ylös, kunnes setäni tuli paikalle ja nosti pintaan.
Toisen kerran se "pelasti" mut 5 vuotiaana, kun olin leikkimässä
hiekkalaatikolla sen kanssa ja en ollut huomannut, että meidän pihaan oli tullut
joku juoppo, joka oli hiipimässä taakseni ja se hyppäsi sen kurkkuun kiinni
ja sitten tuli mun vanhemmat hätiin jo.
Mulla oli tapana nukahtaa kesken leikkieni ja olin siten aina hukassa vanhemmiltani
-yksin koirani kanssa kun viihdyin niin paljon- niin mun koira osasi käydä pyytämässä
mun vanhempia tai setää hakemaan mut sieltä, minne olin nukahtanut.
Tuo koira nukkui samassa sängyssä kanssani äitini kiusaksi, mutta eipä tullut allergioita.
