Mun käsittääkseni mokkula on ihan vaan mokkula. :
Sellainen mukaanotettava Internet-yhteys (eikös näin?)
Mä en yhtään tiedä mitä tekisin, ottaisinko yhteyttä vai en..
Surettaa se että jos mä sähläsin jonkun jutun joka oli alkamassa.
Eilen kun tyyppi kävi täällä, se vaan nauroi mulle (tosin ei mitenkään ilkeesti vaan mun kanssa),
mutta kuitenkin tuntuu että se mun käytös oli vähän liikaa hänelle..
En tiedä auttaako selittää? Enkä oikeastaan edes tiedä miksi mun niin kovasti tekee mieli selittää,
miksi tää ei ole ihan samantekevää?
Kun en mä oo tähän mennessä uskonut että tää johtais mihinkään,
miksi nyt tekee näin kipeetä kun pelkään tän olevan tällä selvä?
Ehkä mä olenkin ihastunut, vaikka en millään haluais myöntää sitä?
Mutta kun ei ton tyypin tunteista ota selvää pässikään, eikä sen lähelle pääse sitten millään......
Siinähän sitten jahkataan yhdessä ja puhutaan siitä miten ei enää luota kehenkään eikä ala mihinkään..
Voi ***** että ottaa hermoon tää pelkuruus, joka meitä yhdistää....
Luulen että roikutaan toisissamme just siks että tuntuu turvalliselta kun kumpikaan ei tee mitään..
Nyt kun mä menin kännissä sanoon että tykkään susta ja annan pikku pusun niin johan meni maailmankirjat sekasin...................
Vois se sanoo jotain muutakin kun kuittailla siitä miten sekasin olin??
Oliko se sitten niin kauheeta? Oliko se pelkästään koomista?
Pakkohan sen on ajatella myös sitä, että ehkä todella tarkotin sitä mitä sanoin.......
Ei se ollut mikään vitsi.....
Noh nyt mä meen meseen ja kysyn siltä asioita suoraan....
Vai oonkohan liian hätänen?
