Niin.. Onhan se toki kivaa näpertää ihmisten rasvaisia ja hilseisiä päitä ja kuunnella tilityksiä, olla aina mukavalla tuulella ja seisoskella koko päivä.. Naks naks, saksikäsi tulee varmasti kipeeks, samoin selkä..
Anteeks..
Oon vaan kuunnellu mun kampaajaystävää liikaa.. Pieni palkka ja raskas duuni..
Onneksi minusta tulee sairaanhoitaja.. Se on varmasti maailman ihanin ja kiitollisin ammatti.
Tällä hetkellä voisin sanoa että lyödäänkö vetoa, niin sillä hetkellä kun saan paperit käsiin niin... Haen töihin vaikka Siwan kassalle!! Oon niin täynnä tätä ammattia ja sitä kaikkee mitä täydellisyyttä se multa vaatis, että tiedän että musta ei ole ikinä siihen. Ja v-tuttaa jos joku luokkakaveri yms muu pullistelee silmiään päässä siihen että sanon että
mua ei enää kiinnosta..
En todellakaan mee mihinkään sairaalaan töihin, enkä vanhainkotiin, enkä mielisairaalaan...
Se on liian sosiaalinen ja rajoittava duuni, mä tarvitsen omaa tilaa enkä halua vastuuta niin monesta asiasta yhtä aikaa, enkä tykkää raportoimisesta, puhelimeen vastailemisesta ja papereiden kirjoittelusta..
Mun
sisko haukkui mut lyttyyn silloin kun hain tähän kouluun ja kertoi monesta ihmisestä joka oli tähän ammattiin valmistunut mutta ei mennyt työelämään vaan vaihtoi alaa, ja sanoi että mulle käy samoin.. Kymmenen pistettä sille lausunnolle.
