No niin,nyt olen hieman rauhoittunut ja mietin tuota asiaa.
DAWNCHILD sai kyllä kiinni siitä,mitä tuolla itsekseni mietinkin.
Koska yleisesti pidän näistä ihmisistä ja olen siitä täällä usein kirjoittanut,myös mielenterveysongelmaisista.
Onhan itsellänikin raju masennus tausta.En tuomitse mitään tai ketään,mutta omassa tilassa on rajat.
Oikein tunsin miten rauha lähti ja kuin tumma pilvi olisi tullut sisälle ja kaikki energiani valahtivat nilkkoihin.
On eri asia tehdä töitä tai olla ystävä jonkun mistä tahansa ongelmasta kärsivän kanssa,kuin jakaa
oma tilansa,kotinsa heidän kanssaan.
Kummasti ikään kuin kaappavat sen tilan itselleen ja tulin siihen tulokseen,että minulla on oikeus vetää
rajat.
Annan pojan nukkua nyt tuossa ja menen itsekin nukkumaan.Teen itselleni hoidon ja laitan Cecilia Healing
Voicen taustalle soimaan.Ruokin matkamiehen ja annan mennä etsimään suuntaa elämälleen taas
uudelleen.
Täällä on yleensä sellainen rauha ja tyyneys kun vain kissani kanssa olen,tai hyvien ystävien,että ei
kenelläkään ole oikeutta viedä sitä.Olkoon oma lapsi,mutta kun on jo aikuinen.
Ja mitään sitoomuksia en ole
kanssa tehnyt,joten muutan senkin ystävyydeksi takaisin.
Yleisesti pidän kaikista vesimerkeistä.Ne suorastaan vetävät puoleensa,mutta itsehän se pitää sanella
millä tasolla se suhde on.
Minulla on ongelmia hänen ongelmansa kanssa ja silloin minun pitää se myös ratkaista.
Joten annetaan nyt vaan vapaus molemmille ja itse elän omaa elämääni.
Voi kuullostaa itsekkäältä,mutta en halua voida huonosti vain toisten töppäilyjen vuoksi.
Tulipa kirjoitettua taas pitkästi,mutta minnekäs minä muualle puran kuin teille.
Kukaan ei kuitenkaan täällä joudu ottamaan henkilökohtaisesti toisen mietteitä.
Kengusein!
Vietä hauska päivä suklaasilmän kanssa tai ilman!Ja kaikki muutkin!
