seuraava »

[marix]

oon yhtä hias siivoamaan ku laihuttamaan vielä pitäs pestä nuo lattiat ja sit sais hakea matot parvekkeelta sisälle..

sen jälkeen oottaakin julmettu kauppareissu, pitäs juomaa raahata litroittan tänne pyörällä.. saa nähä mitä siitäki tulee. sitte en tiiäkkään mitä teen loppupäivän palapeliä varmaan

pihalla on hieno ilma, mut mä aion pysyä sisällä. ei kiinnosta tuo aurinko ennen ku se lopettaa mun ihon kutkutuksen.

[Lionheart]

Jeah, mä vietän kyllä kieltämättä aivan liikaa aikaa koneella. Tästä on mulle iän kasvaessa muodostunut yks elintärkeä päivärutiini. En muista koska olisin viimeksi ollut kokonaisen vuorokauden dataamatta.  Huolestuttavan huvittavaa.
  Mulla on kone päällä aina (virransäästöllä kun en käytä, ja ukkosella sammutetaan), olin sitten kotona tai vaikka koulussa. Tulee vaan niin orpo olo kun se on kiinni ja jos ei pääse koneelle päivään pariin, niin tulee sellainen olo kuin jäis paitsi jostain. 
  Tunnen muitakin, jotka ovat yhtä addiktoituneita tähän koneella olemiseen ja mielestäni se on nyky-yhteiskunnassa vaan ihan normaalia. Tietokoneellahan voi kumminkin hallita melkeimpä koko elämäänsä, jos niin haluaa (laskuista sosiaalisiin suhteisiin), mutta silti mielestäni ei kaikkea kannata siinä koneen ääressä hoitaa vaikka se helppoa onkin. Kyllä mä mieluummin lähen kaverin kanssa leffaan kuin mesetän ja lataan torrenttina sen leffan.  Krhm.. niin siis enhän minä mitään torrenttina lataile.. I'm so busted.
  Tulikin mieleeni viime kesältä, kun oltiin mutsin kanssa kävelyllä ja tokaisin, että "nuo tuulessa heiluvat koivut näyttää ihan ku ne ois tehty tietsikalla!". Äitee repes nauruun ja pahasti. 

Mutta jospa mä ottaisin sinusta, Elämänilo, mallia ja keksisin parempaa tekemistä. Voisin lähteä maailmalle ja ottaa kameran mukaan. Meillä kun tätä lääniä löytyy ja metsät on niin kauniita näin keväällä 

Lionheart painuu pihalle ja napsauttaa tietokoneen kiinni.. Noh, näytön ainakin, alkuhan sekin 

Päivänjatkot teille kaikille! 

[marix]

mulla oli hauska puhelu lellonan kans tossa yli puoli tuntia sitten  kiherrystä ja hymyilyä. ootin (ja tiesin?) et se soittaa sen pelin jälkeen ja kun soitti niin vastasin et hei kulta, mää ootinki että sää soitat. sitten se kysy, että kävinkö kaupassa. sanoin et joo. sitten se kysy, että ostinko kaljaa (vaikkei se oo maininnu mitään et pitäs tuua..) ja vastasin, että joo olisitte kuullu kuinka leijonamies kehrää  sitten sovittiin, että mennään terassille, kun se tulee ja tässä mä ny sitte ootan rasvattuna.. siis aurinkorasvattuna varpaita myöten

saas nähä mitä tästä tulee. mennään syömään sit johonki terassin jälkeen musta jotenki tuntuu, et ku leijonan ja jousimiehen päästää terassille niin ne ei takuulla tuu sieltä selvinpäin takas eikä välttämättä ees samana päivänä ku ovat sinne menneet

noh, tänään ei sitten tullu juotua ku yks muki teetä. huomenna sitte seuraavan kerran

[Lionheart]

Miksi pitää olla tällainen ääripää-ihminen.
Joko kaikki tosi hyvin tai sitten ollaan jossain kielekkeellä.. Ja vie ihan älyttömästi voimia, jos nää tunnetilat vaihtuu joka toinen päivä laidasta laitaan. Kun vaan lakkais tuntemasta. Olis tunnevammanen narsisti vaan ja alkais käyttään ihmisiä hyväksi ja keräämään niiltä ykspuolista ihailua ja rakkautta.... No en puhu tosissani, mutta huomaatteko miten..... mikä se sana on? kyyninen.. kyyninen mä nyt olen... Oon harvoin kyyninen. En juuri koskaan.

Kohtalontoveri.
Mulla on tänään se hyvä päivä, kun joku edes tuntuu joltain. Oikeastaan voisin heittää tähän pienen linkin meitsin blogiin, sieltä sitten lukemaan jos kiinnostaa.
http://mymadmind-ace.blogspot.com/
(Viimeisimmässä merkinnässä äsken räpsimäni kuvat pihalta, tähän kun ei liitteenä niin suuria taideteoksia mahdu.)
Tigrinum, koita kestää. Eipä tämä nyt paljoa auta, mutta mä oikeesti tiedän miltä tuntuu kun mikään ei tunnu miltään. Jos eksyt lukemaan noita kämyisiä postauksiani, niin saatat ymmärtää. Nostaisin esille nuo "Pisaroita" ja "Hukkumiskuolema.." -merkinnät..

[mirka222]

Juuh, mullakin melko paskamainen päivä ollu tänään ja vielä paskempi viime yö...Asutaan vielä siis muutama viikko exän kanssa samassa asunnossa, ajattelin et kaikki sujuu nyt sopuisissa merkeissä, kunnes jätkä päätti eilen viettää syntymäpäiviään kaverinsa luona... Ei siinä mitään, mutta mäyräkoiran jälkeen oli kaverin kanssa ottanut unilääkettä, ja tajuhan siinä oli mennyt  !! Hän soittaa joskus 3:lta yöllä ja puhelimesta kuuluu pelkkää yninää ja oksentamisen ääniä! Oli lähtenyt kaverin luota kävelemään kotiin aivan tokkurassa, siinä sitten puhuttiin puhelimessa sellaiset 2tuntia, ja yritin kysellä missä päin kaupunkia on, pystyykä kävelemään yms...sekavaa juttua tuli..Olin soittamassa jo ambulanssia, mutta ihmeen kaupalla sain selvitettyä hänen päätään puhelimitse, kysymällä kysymyksiä ja käskin kävellä hitaasti ja rauhassa kotiin..että näin..Tuntuu ihan helvetin pahalta, että ihminen, josta välittää eniten maailmassa, tekee jotain tollasta!!! Pahinta on, että hän ei itse tajua, mitä on tekemässä itselleen eikä suostu menemään psykologin juttusille, vaikka olen monesti yrittänyt...Luulin, että hän olisi tämän 5 vuoden aikana edes vähän aikuistunut, mutta olen näköjään väärässä, pikku poika, joka tarvitsee kipeästi lapsena menetettyä äitihahmoaan..Hän ei ymmärrä, kuinka käsittämättömän paljon sattuu nähdä hänet pilaamassa elämäänsä, niin paljon harvinaisia hyviä ominaisuuksia, niin paljon vielä edessä, mutta ei.....    

[mirka222]

Ymmärrän hyvinkin, Ardith  . Pahinta tässä kaikessa on, että exälläni ei ole kuin hänen sairas äitinsä (alkoholisti, yrittänyt itsemurhaa muutaman kerran, nyt ollut kuntoutuksessa) ja minä +kaverit (lähes kaikki käyttävät alkoholia runsaasti, useat käyttävät muita aineita mukana)...Hänen äitinsä on katkonut välit kaikkiin sukulaisiin exäni ollessa ihan vauva...En tiedä, miten minun pitäisi tulevaisuudessa olla kun muutamme erilleen? Missä menee se välittämisen ja äitiyden raja? Pelastanko hänet jatkossakin baari-iltojen jälkeen? Mitä, jos hänen juomisensa pahenee erilleen muuton myötä, mitä teen? Hän on todella jääräpäinen  , ja terapiaan meneminen on ylitsepääsemätöntä hänelle...Mietin, että varaisinko hänelle ajan psykologille ja yrittäisin pakottaa menemään ainakin ensimmäisille kerroille..Tuntuu, että hän tarvitsee todella paljon ohjausta ja ns. määräyksiä, että hän ylipäänsä aloittaisi mitään toimintoja.. 
Seurustelemaan en kuitenkaan yksinkertaisesti enää pysty, koska voin pahoin suhteessamme, olen totaalisen burn outissa...Syyllisyys on todella kova, koska pelkään, että eron myötä exästäni tulee samanlainen juoppo kuin äitistään.En kestäisi nähdä häntä vuosien jälkeen jossain katuojassa muiden juoppojen kanssa...

[mirka222]

Tigri, puhut asiaa! Tiedän kyllä järjellä, että syy ei ole minun, jos hän päättää pilata elämänsä, mutta tuntuu vaan niin epäreilulta, että toisilla ihmisillä on jo elämän alkuvaiheissa niin erilaiset ja eriarvoiset lähtökohdat kuin toisilla...Mitä edes voi odottaa ihmiseltä, jonka äiti on alkoholisti ja isä hirttänyt itsensä..Toisaalta on myös tapauksia, joissa elämänhalu on ollut niin suuri, että henkilö on päässyt jaloilleen lähes "tyhjästä"...Olen kai naivisti ajatellen halunnut antaa hänelle "normaalin elämän" hyvityksenä hänen karmeasta lapsuudestaan..Nautin niin paljon siitä, kun sain ostaa hänelle esim. kasan joululahjoja, joita hän ei ollut lapsuudessa saanut yhtään, siitä, että meillä oli yhteinen koti, johon saimme ostaa yhteistä tavaraa, siitä, että sain huolehtia hänestä ja hänen asioistaan, siitä, että hän joskus kännissä avautui ainoastaan minulle lapsuuden kokemuksistaan..Tämä ihana ajatus "elämän antamisesta" toiselle ei sitten käytännössä toimikaan niin kuin olin ajatellut...Kuka lohdutti minua, jos opiskelut painoivat päälle? Kuka keskusteli kanssani, jos minulla oli ihmissuhdehuolia? Kuka piti kämpästä huolen ja kävi kaupassa silloin kun olin esim. sairaana tai koulutöiden alla? Kuka kysyi, miltä minusta tuntuu?Ostiko kukaan minulle lahjoja?Ottiko kukaan minua kainaloon silloin, kun itketti? Huolehtiko kukaan minusta niinä harvoina kertoina, kun tuli otettua liikaa? Ei kukaan. Koin olevani täysin yksin, vailla tukea, burn outissa, äitinä toiselle, syyllisyyden tunteet siitä, että en enää halunnut olla exäni kanssa..allergiat ja astma pahenivat..Syyllisyyden tunteita lisäsivät tunteet siitä, että olen vain itsekäs  ja liian vaativa, en osaa vain ottaa toista huomioon tarpeeksi, täytyy yrittää vielä enemmän suhteen eteen..

Sitten tajusin saman, mitä Tigri kirjoitti: 

N222

Ei ketään voi pelastaa itseltään. Riippuvainen ihminen on riippuvainen. Yritä sitten muuttaa tai pakottaa vähentämään, ei se mee niin.. Tai odota kiltisti vuosikausia että josko se siitä aikanaan "kasvaisi".. Siinä vaan saattais käydä niin että 50 vuoden jälkeen mikään ei ole muuttunut, huomaat vain että oho, oma elämä jäi elämättä kun olit kiinni tuossa ihmisessä.

Näen ja tajuan asian nyt selvästi, olen ihmeen tyyni (yleensä olisin astmakohtauksen partaalla), olen hyväksynyt asian..

Tuntuu silti käsittämättömän pahalta, koska rakastaa toista niin paljon...   

[Ippuska]

Hyvä valinta Tigris 

[Chandra]

Kävin pikaisesti ja noin yleisesti lukaisemassa mitä teille kuuluu,,,

Hieman tuntuu olevan surua ja irtipäästöjä ja sekamelskaa ilmassa.
Ne tulevat ja menevät,mutta sillä hetkellä kun ovat päällä,tuntuvat tosi pahalta.
Tuosta riippuvuudesta nyt tiedän paljonkin poikani kautta ja kesti n.15 vuotta päästää irti ja tajuta tuo,minkä sinä Tigris olet hyvin sisäistänytkin.
Miessuhteessa en olisi jaksanut noin kauan,mutta omaa poikaa kun ei sille tielle millään haluaisi jättää.
Muuta mahdollisuutta vain ei ollut.Ja sillä tiellä hän on edelleen,mutta nyt käy luonani vain selvinpäin ja näin on hyvä.
Silti aina tulee mieleen,että miksi se elämä hänen kohdallaan on aina ollut tällaista ja hoitomotivaatiota ei vain tule.
En enää tuputa mitään.
Kyllä sitten itse tiensä pään tuntee,jos sinne asti pääse.Ei se silti rakkautta ole poistanut.

Ja tästä päivästä.

 
Ensinnäkin mennessä lähdettiin kolmesta paikkaa väärään suuntaa.Uukkaria ja takaisin ja sitä rataa jatkui loppuun asti.
Melekin tunti oltiin myöhässä ja toiset joutuivat odottelemaan.
Hiukan hävetti.
Kouluttaja olikin sitten kunnolla asiansa osaava ja nyt on vain toisessa kädessä pitkät kynnet.Kyllä niin vaihe vaiheelta mentiin läpi ja tarkisti koko ajan tuloksia,ennen kuin antoi luvan seuraavaan vaiheeseen.
Kauniithan nuo nyt tuossa ovat,mutta taas on totutteleminen näitten käytössä.
En sitten tiedä tekee tytär huomenna tuon toisen käden kynnet valmiiksi.
Sovittiin että katsotaan miten jaksaa aamuvuoron jälkeen.
Ostin ihania käsien hoito aineita.Kokeiltiin niitä ja samoilla voi tehdä myös jalkojen kuorinnan ja hoidon.

Ja takaisin päin tultiin jälleen vikaan ja ihan saamaristi.
Oltiin kauhusta jäykkinä Helsingin keskustassa,vaikkei meidän olisi siellä päinkään pitänyt käydä.
Ryntäsin hätäpäissäni yhden miehen juttusille ja pyysin neuvoa,miten pääsemme sieltä ulos.
Neuvoi ja onneksi oltiin aika lähellä ja helppokulkuisella reitillä.Tytär ei ole ajanut aijemmin Helsingissä.
En kuuna päivänä lähde enää minnekkään ilman karttaa ja hän oli ottanut ajo ohjeita aivan liian monelta ja kaikki tietysti neuvoneet eri reitin.
No,jännitystä riitti ja naurua kun päästiin kotiinpäin menevälle tutulle motarille.
Nyt on kyllä väsy olo kaikesta tuosta tuntien istumisesta ja huomenna (toivottavasti pitkän yöunen jälkeen) ulos lenkeilemään.

Kaikki yksinäiset ja surulliset!Tunnelin päässä on valoa,vaikkei sitä ehkä juuri nyt näy.
Motoristikin soitti mökiltä heti kun tulin kotiin ja kyseli jo milloin saa tulla katsastamaan kynteni.
Ensi viikolla varmaansillä huomenna on oma päivä ja jos nyt sitten istutaan taas toisen käden kanssa.Onneksi nyt kotioloissa,eikä ole muista kiinni aikataulut.
Nyt koneet kiinni ja pieni oma hiljainen hetki ja sitten nukkumaan.
Nenne raukka oli koko pitkän päivän yksin ja nyt jo odottaa tuossa sängyllä,milloin tulen viereen.

[Neela]

Huomenta tupaan!

Ihana aamuaurinko herätti meikäläisen. 

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille! 

Tarjolla on kahvia ja teetä.
Aamupalaksi yrtti-croisantteja ja mansikkakermakakkua.
Olkaatten hyvät äidit, sekä kaikki muutkin tuvassa kävijät.

Laitoin tuohon pöydälle silmäniloksi vaaleanpunaisia liljoja.

[Ippuska]

Onnellista Äitienpäivää 

Kiitos Neela ihanasta tarjoilusta 
 

[Chandra]

Kiitos Neela ihanasta kakusta ja ennen kaikkia kukista.

Onnellista Äitienpäivää minäkin toivotan kaikille äideille.

Yö ei mennyt kuten odotin.
Luulisi että niin pitkään ja vaiherikkaan päivän jälkeen olisi tullut sikeä uni,mutta eikä mitä!
Koko yön taas seikkailua ja tämän hetken asioita kävi läpin.
Hyvin syviä symboleita,kuten hauta ja hautausmaa,jossa kuljeksin.
Haudasta näin mitä siellä oli,mitä asioita on valmiina haudattavaksi,mutta ensin nekin tulee käsitellä.
Ilma on tuollainen pilvipoutainen ja uni ei karissut silmistä.
Ehkä pitää yrittää uudestaan vielä,että päsee ulkoilemaan

Vatsanpohjan lihakset kipeytyneet jumpasta,joten tehokas liikesarja!

Toivon kaikille pirteyttä tähän päivään ja onnellista mieltä,eilisen surumielen sijaan.

[marix]

vai äitienpäivä.

ei me sit ees menty eilen mihinkään mies toi tullessaan syömistä ja sen naama oli niin punanen, että paree oli jäähä sisätiloihin mut ei se mitään, mukava viikonloppu on ollu

aamutee on tuolla lillumassa, pitää pelastaa se parempiin suihin  

[kengururotta]

Huomenta ja lämmintä Äitienpäivää kaikille äideille!  
Just suihkusta tulin,ihanan raikas olo!
Näinpäs sellaista unta viimeyönä että keinuin sellaisessa ihan tavallisessa puisto-
keinussa,ensin silmät auki ja ihan normaalisti,kunnes sitten aloin keinumaan niin
lujaa että se keinu pyörähti aina ympäri sieltä yläkautta ja meinasin kolista jalkojeni
kanssa niihin tolppiin mitkä sitä keinua piti pystyssä.Vaikka meno oli hurja
niin olin ihan tyyni ja laitoin vielä silmätkin kiinni.
Edessäpäin oli mun isosisko ja yks kaverini + joku tuntematon henkilö,ja mun siskolla oli joku punainen "haalari" tai vastaava päällään. Ja ne juttelivat keskenään
että miten tuo "kengu" voi keinua tuollatavalla ja vielä silmät kiinni,että tuohan on
tosi vaarallista!
No sit kun tulin alas siitä keinusta,niin yllättäen siinä sit keinuikin sellainen kokonaan musta,pystykorvainen KOIRA,yhtä hurjasti kuin minä olin siinä keinunut. Siihen uni loppuikin. Mietin että tietääköhän kukaan (Chandra?) että mitä
tuo koira siinä tarkoitti? ja muutenkin...
Jäi jotenkin mietityttämään tuo uni!

Nyt on kakkukahvit juotu,kiitos Neelan! Ja pitää lähteä
tekemään kouluhommia jotka oon taas jättänyt ihan viimetinkaan.

[mirka222]

Pidetään me hei nyt itsestä huoli. Se ei ole itsekästä.
Siitä lähtee oikea rakastaminen...

Mitä halusit?
Olla jollekin korvaamaton, niin korvaamaton, että hän hyväksyisi ja rakastaisi sinua? Tiedätkö, että kenenkään rakkautta ei tarvitse ostaa.. Rakkaus on ilmaista ja sen ansaitsee ilman uhrauksia.. (niin, en sano tätä pelkästään sinulle vain itselleni myös)

Ja vaikka miten tahansa julmalta kuulostaa, se ihminen joka ottaa vastaan kaiken huolenpidon, rakkauden, hellyyden, huomion yms eikä anna samaa takaisin, niin luuluetko että se rakastaa? Ei se osaa rakastaa, se osaa elää vaan omassa pahassa olossaan ja käyttää hyväksi kaiken ulkopuolelta tulevan avun..

Mieti vähän hyvä nainen että minkälaisiin ihmisiin kohdistat sen suuren energian ja rakkauden, mikä sinun sisälläsi elää.
Kohdistatko sen vain ja ainoastaan sellaisiin jotka imevät sen antamatta mitään takaisin eivätkä tajua olla kiitollisia.
Vai kohdistatko sen vain ja ainoastaan sellaisiin ihmisiin, jotka ottavat sen avosydämin vastaan, ovat kiitollisia siitä ja antavat sen takaisin, silloin kun sinä sitä tarvitset.

Haluatko että elämässäsi on ihmisiä, jotka masentavat sinua tai tekevät syyllisen olon.

Vai haluatko että elämässäsi on ihmisiä, jotka itse pitävät itsestään huolen ja ovat sinua kohtaan reiluja.

Kyse on valinnoista. 
Kannattaa kuunnella vaistoja ja valita aina se vaihtoehto, joka antaa sydämeen sellaisen rauhallisen tunteen.

Hirveästi osaan sanoa "viisaalta" kuulostavia asioita, kunpa itsekin oppisin vielä elämään täysin niiden mukaisesti...
Tosin olen tänään jo monta kertaa kysynyt itseltäni
"haluatko että tuntuu siltä, että olet helvetissä vai siltä että olet taivaassa"
Ja valitsin aina taivaan..

Hyvin kirjoitettu Tigri! Olen nyt miettinyt elämääni taaksepäin ja jostain kumman syystä "kerään" näitä ongelmaisia, riippuvaisia ihmisiä lähelleni. Heidän seurassaan tulee juuri syyllinen olo ja halu tehdä vielä paremmin. Jos teen jotain, mitä itse haluan tai mikä tuntuu itsestä hyvältä, se on heidän mielestään itsekästä. Tämän eron aikana olen halunnut olla aika paljon yksin ja puhua vain sellaisille, joiden seurassa tuntuu hyvältä. Noh, "ystävät" ovat suuttuneet minulle, koska "mökötän" koko ajan ja esim. synttäreilläni en puhunut juurikaan ja he olivat minun takia tulleet luokseni. Yritin selittää, että vaikka en ole nyt se puhelias, iloinen itseni, viihdyn kuitenkin, vaikka en jaksakaan nyt olla mikään ilopilleri. Heidän mielestään minun olisi pitänyt edes esittää iloista. Nyt he ovat suuttuneet siitä, koska en ole riekkunut heidän kanssaan baareissa, vaan olen halunnut selvittää asiat kaikessa rauhassa..On alkanut tuntua, että ihmisillä on joku "oikeus" minuun ja tekemiini palveluksiin, mutta kenenkään ei tarvitse tulla vastaan silloin, jos minulla on paha olla..Mielestäni ei ole itsekkyyttä, jos on puhelias ja haluaa olla esillä, vaan se, ettei välitä toisista ihmisistä paskan vertaa ja haluaa käyttää heitä omiin hyötytarkoituksiinsa!!

Nyt oon oikeasti ruvennut tekemään just sitä, miltä itestä tuntuu, haukkukoot vaikka kuin itsekkääksi, paskat jaksa edes välittää enää. Se ei todellakaan tule sopimaan kaikille, voin kertoa...    Aion tästä edes kysyä uusilta tuttavuuksilta heti, että onko heillä jotain ongelmia En rupea heidän elämäänsä enää järjestämään..

Noh nyt loppu vuodatus tänne kahvitupaan ja menoks äitin tykö Äiskä on aina jaksanut välittää