Hoh,hoijaa,,,
Menipä pitkäksi tuo lepääminen.
Nyt pää kuhisee jo iltaa odottaen.
Jokin on lähtenyt käyntiin.
Tuosta rahattomuudesta,,,
Kun itse perin pinillä rahoilla kitkuttelen päivästä toiseen tässä elämänvaiheessa,niin jollain kumman lailla sitä vaan selviytyy.
Alkukuusta,kun tuloistani maksoin tärkeimmät laskut jäin kyllä ihmettelemään että miten kummassa nyt elän 3:lla eurolla seuraavaan rahapäivään.
Kolme viikkoa,,,
Ihmisenkeleitä on paljon osunut tielle ja vippiäkään ei ole tarvinnut ottaa kuin 20 euroa.
Olen syönyt joka ikinen päivä kyllikseni ja herkutellutkin välillä.
Tiedän kyllä jo,että minusta kannetaan huolta,enkä useinkaan enää mene paniikkiin tuossa asiassa.
Kirpparipöydältä,jonne olen vienyt kaiken mitä en tarvitse ja sitä on yllin kyllin vieläkin varastossa,on tullut aina muutamaan päivään rahaa.
Välillä joku tulee hoitoon ja siitä taas.
Mutta samaa ajattelen kuin sinäkin Tigrinum,että saamaansa ei osaa arvostaa,jos se tulee automaattisesti jonkun kädestä ilman mitään ponnistelua.
Ja miten nämä nuoret pärjäävät,kun joskus tulee kotoa lähdön aika.
Aikoina,jolloin itselläni on ollut varaa kaikkeen mitä vähänkin mieleen juolahtaa,olin sellainen lohtushoppailija.
Ostin kempparista kalliimmat meikit,päähänpinttymästä ostin kerrankin (markka aikana)yli 800 markan bootsit,jotka nyt tuossa rahassa olisivat kyllä jo verrattavissa valtavaan euromäärään.
En minä niitä tarvinnut,kunhan osuivat silmään.
Usein kävi niin,että kotona ne kaikki tavarat eivät sitten enää tuntunetkaan miltään ja taas shoppailemaan.
En ollut silloin muuten onnellinen.
Jostain kumman syystä nämä ajat ovat vaihdelleet elämässäni aina laidasta laitaan.
Rahaa on paljon,tai ei juuri nimeksikään.
Mutta nyt olen onnellinen siitä mitä ostan ja joudun usein odottamaan aikaakin,milloin voin jonkun hankinnan tehdä.
Se voi olla kaukana haaveissa ja yleensä ne ovat jotain tauluja tai patsaita.Huonekalut ovat ajattomia ja en tarvitse mitään uutta.
Verhoilla ja matoilla saan aikaan sen muutoksen.
Ruualle tulee eri merkitys.Sekään ei ole itsestään selvää,enkä voi mennä toisten kaapeille syömään.
Kukat ovat heikkouteni ja vähistäkin rahoista hankin niitä,koska ne tuovat iloa pitkäksi aikaa.
Valitsen niin,että ovat kestävää lajia ja sellaisia joista pidän.
Mutta olen pyytänyt "yläkerralta",että huolehtivat joka päiväisestä elannostani ja niin on tapahtunut.
Osaan nauttia niin pienestä nyt.Ja siitä ihmeestä,että kaikki kyllä järjestetään.
Siksi tuo ruokaan liittyvä kanavointikin kolahti.
Luomua suositaan nyt ihan trendinäkin ja sekin on jokin henkisuuden mittari joillekin.
Minä syön kyllä luomuvihanneksia,mutta katson myös hintaa ja muu kelpaa kyllä,jos kukkaro ei salli luomun ostoa.
En sairastu siitä,mutta pelkästä kasvisruuasta kylläkin.
Uskon vielä siihenkin,vaikken juurikaan lihaa käytä,että veriryhmäni,joka on O on vanhin ja "lihansyöjien" veriryhmä.
Käytän yleensä kanaa eri muodoissa,joka on edullista.
Hyvää voi saada halvalla.Mutta luomutuotteita jos lähdetään pelkästään käyttämään,niin pitää olla aikamoisen paksu lompakko.
Onko sen kasvattaminen tosiaan niin kallista,vai myydäänkö sitä vain nyt tämän trendin vuoksi sillä hinnalla?
Seuraava hankinta on Buddhan pää,jota erään huonekaluliikkeen ikkunassa olen katsellut.En ole vielä kysynyt hintaakaan,en käynyt sisällä,mutta sen ostan.
Pienelläkin voi elää,vaikka hyvin monet tahot kysyvätkin,miten ihmeessä minä pärjään.
Tupakointi vie paljon rahaa,mutta koska tunnen siitä vielä suurta nautintoa,en ala siitä väkisin luopumaan.
Kun aika on,se poistetaan kyllä ilman kitumista,kuten aikoinaan lähti alkoholikin.
Mutta nyt suihkuun!
Ja siinä näet Tigrinum tosi ystävät ja nämä enkeli-ihmiset,joiksi heitä kutsun.
