Huomenta tupahan

Meinasimpa saada aamukahvet väärään kurkkuun ja sen jälkeen näppäimmistölle, kun lukasin Lionheart sun päivääs

Anteeksi, ensi reaktio oli kyllä jotakin muuta kuin mitä ehkä pitäis, kun edes tiedä koko tarinaa...
Miksen sais mennä maailmalla niinku muut?
Ihan järkkyä mitä nous mieleen; "meillä ei toi peli vetelis"...

vaikka tuskin sitä minulta, äidiltä kyseltäs jos tyttö tahtois kulkea :

Miten nuoret menee, onkin juuri niinkuin silloin jura kaudella

Itse hieman kuin sie... mutta vaikka se oli paree kuin koton oleminen, oli se kuluttavaa elämää

Elämän palasia sitten olikin hujan hajan joka suunnalla ja repaleiset paidan reunat seuraavat koko elämän läpi muistona. Ei arvistaan taida päästä kukaan, vaikka oireettomaks ehkä :

Ja jotta välttyy omien vanhempiensa virheiltä, sitten kun omat lapset kasvaa... siinä on kyntömaata *huokaisu*, alitajuisissa tavoissa reagoida ja toimia. Klisee on, että tyttär alkaa muistuttamaan omaa äitiään (yleensä!) vanhemmiten ja varsinkin vanhemmuuden kautta

Tiedostaminen onkin se avain-sana, jolla voi muuttua... eli kiitos sinulle

Hyvää harjoitusta ajatuksille ja tunnemaailmalle... aivan ovella on lapsillani aika tuo

Voimia sinulle ja suojelusta