seuraava »

[Varjotar]

Ylösnousseita/ palanneita sotureita ja sotilaita.

[forestflower]

Okei, kiitos 

Jäin miettimään, miksi ylösnoussut soturi pelkäisi jotain, tai ei haluaisi muistaa? Eikös silloin pitäisi jo olla aika sinut menneisyyden kanssa? Tuosta ekasta postauksestasi saa kuvan, että olisivat jotenkin peloissaan korkeavärähteisten energioiden edessä. Ovatko siis jotain hämärähemmoja kuitenkin?

[Varjotar]

Eivät ole. Siis ihan keskiajan sotilaita, sodassa käyneitä. Asiaa on ehkä siihen perehtymättömille vaikea selittää ja ulkopuolisille mahdoton avata.

Mutta on niin ihanaa, kun on taas paikalla ja vanha sielu jolle puhua, joka opettaa ja oppii multa
Voida taas puhua ja tanssia vapaana

[Kuuhilda]

Ylösnousseet soturit 
Onko ne ollu sulle Marmoritaivas aina jotenkin tärkeä ja läheinen juttu?
Mulle ihan outo ryhmä...onks niillä ryhmänä joku oma tehtävä, tai siis niinku hä?

[Varjotar]

En tiiä, ehkä mä vaa kuulun perheeseen..

Ja juu, on niilä tehtävänsä.

[forestflower]

Eivät ole. Siis ihan keskiajan sotilaita, sodassa käyneitä. Asiaa on ehkä siihen perehtymättömille vaikea selittää ja ulkopuolisille mahdoton avata.

Kannattaako niistä sitten kirjoitella yleisellä foorumilla?

[Varjotar]

Saattaahan täällä olla muitakin asian tuntevia? ja miksei?

[Empire Special]

Mä en kyl tajuu noita soturijuttuja oikeen näis henkisissä jutuissa. Siis ihan joka tuutista tulee näitä ja itelläkin pyöri ihan liian pitkään päässä. Joku fixaatio painaa rakkautta miekan voimalla kalloon vähän jokaiselle. On siinä rakkautta kerrakseen, vähän kuin joku valhalla meininki. Vittu ihmekään, että suurin osa ei halua tonne mielen syövereihin mennäkään. Suhtaudun suurella skeptisyydellä ite näihin sotajuttuihin, jos jostain tulee mullekaan niitä näihin mielenoireisiini. Heman oli kyllä loistava sarja. Kaikki höpinät tuntuu muutenkin sekavilta kaikilta geomagneettisilta mörökölleiltä, ja auta armias että olen etsinyt ja etsinyt jotain järkevää, mikä kertoisi ajan ja tilan rakenteista ihmisen kantilta tai miten tätä (epä)tietoisuutta pitäisi määritellä.. Oikeesti todella vähän löytyy. Jotain vähän mitä olen löytänyt niin kertoo vertikaalisesta ja lineaarisesta jostain jostain... Olis ihan kiva tietää miten tuolla pystyisi edes ajatuksen tasolla hallitusti liikkumaan ja katsomaan paikkoja. Yleensäkin kyllä jotain selvää saa joltain tutkijataustaa tai armeijataustaa "omaavilta". Ja noikin teilataan vääräuskoisiksi ettei sieltäkään paljoa irtoa.. Käsittämättömän kiehtovaa kyllä. Hyvässä ja pahassa. Tulee semmoinen sardiini purkissa olo. Jos tonne rakenteisiin lähtee reissulle, niin helpommin palautetta saa kyllä ihmisiltä, kuin joltain avaruusolennoilta, joita ei näy mailla ei halmeilla. Ihmiset on siitä hyviä, että ne on yhtä ummikkoja kuin kaikki muutkin ja kaiken voi pistää sattuman piikkiin/harhaksi ja naureskella päälle. Näin asiaa "haistelleena". Oli pakko antautua pirulle kun tuntu ettei tää mun pää toimi kuin sisäänpäinkääntyneenä jotensakin normaalilla tavalla. Aina näiden melenterveysonhelmien kanssa on saanut kyllä painia. Heikko pää. Irtikyn saisi niin potkasisin jorpakkoon. Ei kyl huvittas katella toista samanlaista mokomaa, kun tuntuu että aivot halkee ja ruuvia kiristää koko ajan. Ja jos jotain näitä henkisiä hommeleita yrittää funtsia fiksulla tavalla niin ei kapasiteetti riitä. Vituttaa. Hyvä harrastus, huonot välineet. Opetusmateriaali ala-arvoista. En yhtään ihmettele et jengi vetää ittensä jojoon new agessa isolla prosentilla, kun toi mieli lähtee niin helposti harhailee ihan minne sattuu. On siel jotain, mut nääkin asiat on niin mielipidekysymyksiä. Toisaalta vähän sama asia kuin leikkisi veden kanssa. On se energia olemassa. Mulle se 100 000 euroa niin lopetan marmattamisen . Perkele on se on, mutta toisaalta se ei ole! Värähdelkööt perkele!

[Kyllikki6]

Morjensta pöytään 
Pakko tulla tänne avautumaan... lapset on mummolassa ja olisin saanut nukkua pitkään, vaan herään kuin nakutettuna 6.59 ja hetkeä myöhemmin nousin käymään vessassa ja palasin sitten köllimään. Siinä yhtäkkiä tuli mieleen, kuinka mammani (86v äidin äiti) aina hymyili kaikille lapsille ja joka ärsytti minua nuorempana suunnattomasti, mutta nyt näinkin sen aivan toisin; hänet viattomana ja vapaana olemaan oma itsensä. Olisin varmaan unohtanut koko jutun, ellei äitini olisi soittanut pari tuntia myöhemmin, että mamma on viety sairaalaan ja vielä siinäkin vaiheessa olin optimisti, kaikki menee oikein ja hyvin, loppupeleissä viimeistään. Ja sitten taajuudelle puski tämä, eikä itkusta meinannut tulla loppua ollenkaan  Mitään en tiedä sen tarkemmin 

https://www.youtube.com/watch?v=P2wLJkZXdPI

[Kuuhilda]

Oi mamma! 

[Tiigris]

Kyllikki, onko mammasta kuulunut..? 

Jotenkin sitä joistain ihmisistä tajuaa vasta myöhemmin, miten anteliaita/avuliaita/sydämellisiä/aitoja olivatkaan. Ehkä se kertoo jotain myös oman arvomaailman kehityksestä.  :

Mua vaivaa helvetinmoinen ikävä, enkä tiedä miten pääsisin tästä yli. Mä vaan niin kaipaan ihmistä jonka kanssa tiet kohtasi viikko sitten. En tiedä kuin nimen ja missä asuu. Ei ole tullut mitään vastaan googletteluilla.

Tiedättekö, kun mun on PAKKO löytää se mies. Mä en voi olla rauhassa, en saa tätä levottomuutta pois. Ja juu, tiedän, mulla on mies ja lapset ja hänellä nainen. En mä mitään ylimäärästä tähän kaipaa tai oo sekottamassa pakkaa, mutta haluaisin vaan sanoo muutaman asian!!!

Lyhyt kohtaaminen mutta niin vahva. Pliiiiiis rakkaani, tule mua vastaan JOSTAIN....  Miks tää tekee niin kipeää?!

Ja ps. hän ei ajatuksena ahdista mua samalla tapaa kuin "kielletyt miehet" ahdistaa. Tiedätte kyllä, sellaset miehet joista heti tietää et tuohon ei kannata tutustua mut vetää kuin magneetti puoleensa. Tää ei oo sellanen. Hirveen kiltti ja "henkisesti kevyt" tyyppi.

[Kyllikki6]

Kiitos muruset myötäelämisestä 

Mamma on aika heikossa hapessa, jos vähänkään nousee, niin heti huimaa.. onneksi lääkkeillä saatu pahoinvointi kuriin. Tila ei ollut yön aikana yhtään parantunut, joten tutkimukset jatkuu. Ajattelin, että menisin tänään katsomaan, mutta kurkkua alkoi karhennella siihen malliin, että ehken lähde viemään muita pöpöjä.. just pääsinkin tuosta 8vko.n flunssasta eroon, niin jo uutta pukkaa 

Mamma on ollut mulle melkein läheisempi kuin oma äiti, muutin pois kotoa teininä juuri isovanhempieni luokse.. ei sekään helppoa ollut, sukupolvien välissä oli iso kuilu ja sodanajan ihmiset on oma lukunsa, mutta näin vanhemmiten olen monesti kuullut kuinka hyvä ja ihana ihminen minusta tuli kuitenkin  Siksi melkein harmittaa, että näin kauan piti oman vihansa kanssa painia, jotta pystyi näkemään hänet oikein  Mutta parempi myöhään, kuin ei ollenkaan.

[Kuuhilda]

Kyllä.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

[Kuuhilda]

Tulee mieleen sana muori.

[Suomityttö]

Tuo lapsirakkaus, joka ulottuu kaikkiin lapsiin, lisääntyy vanhetessa. Olen sen itsessänikin huomannut. Se vaan tulee jostain. Ulottuu se kyllä vanhuksiinkin.