|
Mio
|
 |
« Vastaus #168 : 31.08.2008 07:50:44 » |
|
Steinerilta:
Seuraavassa tulemme käsittelemään ihmisen fyysistä elämää maan päällä, mikäli se riippuu hänen aikaisemmista elämistään. Ensin on sanottava, että ihmisen elämä ei riipu yksin hänen entisistä ruumiillistumistaan, vaan myös, vaikkakin pienessä määrin, nykyisestä. Tätä lakia, joka yhdistää ihmisen nykyisyyden menneisyyteen ja tulevaisuuteen, sanotaan karman laiksi. Se on ihmisen todellinen kohtalon laki. Jokainen yksittäinen ihmiselämä on esimerkki maailmankaikkeuden eli kosmoksen suuresta laista, sillä se, jota me sanomme karman laiksi, on aivan yleinen kosminen laki, ja sen toiminta ja vaikutus ihmiselämässä on vain eräs erikoissovellus. Jos ylipäänsä ryhdymme määrittelemään syyn ja seurauksen suhdetta, silloin olemme tekemisissä tämän lain kanssa. Mutta tässä on meidän keskityttävä tämän lain toimintaan ihmiselämässä.
Jos meillä on kaksi vesiastiaa ja toiseen heitämme hehkuvan rautapalan, silloin vesi kuohuu ja lämpenee siinä. Jos sitten otamme rautapalan ylös ja panemme sen toiseen vesiastiaan, vesi ei enää kuohu eikä lämpene, sillä rauta ei ole enää hehkuva; se on jo jäähtynyt ensimmäisessä astiassa. Rautapalan tilasta ensimmäisessä astiassa riippuu sen tila toisessa. Näin suhtautuvat syy ja seuraus fyysisessäkin elämässä toisiinsa. Toisen esimerkin antavat meille eräät eläimet, jotka muutettuaan pimeisiin luoliin asumaan ovat kadottaneet näkökykynsä. Kun niiden ei enää tarvinnut käyttää silmiään, siirtyivät ne ainekset, joita ennen tarvittiin silmien ravitsemiseen, ruumiin muihin osiin. Siten niiden silmät surkastuivat, ja sittemmin ovat seuraavat sukupolvet syntyneet surkastunein silmin. Aikaisemmalla muutollaan ne määräsivät näiden elinten kohtalon ei ainoastaan omassa, vaan tulevissakin sukupolvissa ja täten vaikuttivat tulevaisuuteensa. Näin on ihmisenkin elämän laita. Ihminen luo tulevaisuutensa menneisyydestään.
Ja koska hän ei ole rajoitettu yhteen ainoaan ruumiillistumaan, vaan käy useiden ruumiillistumien lävitse, ovat yhden tietyn elämän tapahtumien syyt löydettävissä jostakin entisestä elämästä. Siten eri ruumiillistumat liittyvät toisiinsa syyn ja seurauksen kautta.
Tahdomme nyt puhua tekojen, ajatusten ja tunteiden seurauksista. Arkielämässä sanotaan usein, että ajatukset ovat tullivapaat. Toisin sanoen, että me voimme ajatella mitä ikinä vain tahdomme ilman että se vaikuttaa kehenkään. Tässä suhteessa eroaa henkinen ihminen suuresti aineellisesti ajattelevasta. Materialisti uskoo kyllä heittämällä kiven voivansa vahingoittaa toista ihmistä, jota vastoin hän ei usko vihamielisen ajatuksen voivan tehdä mitään vahinkoa. Se, joka todella tuntee maailman, tietää että vihamielinen ajatus voi saada paljon pahempaa aikaan kuin konsanaan heitetty kivi. Kaikkea, mitä ihminen ajattelee, tuntee ja haluaa, vaikuttaa ulkomaailmaan, voi näkijä yksityiskohtia myöten tarkoin seurata, — esimerkiksi rakastavan ajatuksen työtä toisessa ihmisessä ja kuinka perin toisenlainen on vihamielisen ajatuksen vaikutus. Kun lähetätte rakastavan ajatuksen toiselle, siitä muodostuu jonkinlainen kukan tapainen valomuoto, joku lempeästi hivelee ajatellun ihmisen astraali- ja eetteriruumista, ja täten jossakin määrin elähdyttää ja onnellistuttaa häntä. Vihamielinen ajatus sitä vastoin kaivautuu kuin nuoli eetteri- ja astraaliruumiiseen niitä haavoittaen.
Tällä alalla voi tehdä monenlaisia havaintoja. Jos esimerkiksi astraalimaailmassa lausutte toden tai valheellisen ajatuksen, kun jotakin täällä tapahtuu, vaikuttaa se myös karkeampiin maailmoihin. Jos nyt joku todenmukaisesti kertoo tämän tapauksen, säteilee kertojasta astraalikuva, joka yhtyen tapauksen omaan astraalikuvaan vahvistaa sitä ja täten henkinen maailma rikastuu, mikä onkin suuriarvoista ihmiskunnan edistykselle. Mutta jos tapaus kerrotaan väärin tai valheellisesti, silloin kertojan ajatuskuva törmää yhteen tapauksen ajatuskuvan kanssa ja ponnahtaa takaisin saaden aikaan molemminpuolisen häiriön. Sellaiset räjähdyksen tapaiset hävitykset valhe aiheuttaa; se vaikuttaa kuin paiseet, jotka turmelevat ruumiin. Täten valheet tuhoavat astraalikuvat, joiden syntyminen ja olemassaolo on tarpeen vaatima; siten ne ehkäisevät tai tuhoavat osan kehitystä. Jokainen, joka lausuu totuuden, jouduttaa sillä ihmiskunnan kehitystä, mutta joka valehtelee, ehkäisee sitä. Tästä johtuu salatieteellinen laki. Valhe on henkiseltä kannalta katsottuna murha. Se ei ainoastaan tapa astraalikuvaa, vaan on myös itsemurha, sillä se, joka lausuu valheen, asettaa esteen omalle tielleen.
Kaikkialla henkimaailmassa on sellaisia vaikutuksia huomattavissa. Selvänäkijä tietää, että kaikella mitä ihminen ajattelee, tuntee ja tajuaa, on vaikutuksensa astraalitasolla, kun taas kaikki taipumukset, luonnonlaatu ja pysyvät luonteen ominaisuudet säteilevät vaikutuksensa ei ainoastaan astraalimaailmaan, vaan myös deevakhaaniseen maailmaan. Ihminen, jolla on esimerkiksi surumielinen luonteensävy, vaikuttaa deevakhaaniin saakka lisäten niitä aineksia, jotka ovat tekemisissä ihmisolennon surumielisyyden kanssa. Teosofia opettaa meille täten, ettemme elä eristettynä maailmassa, vaan että ajatuksemme yhä luovat muotoja, jotka värittävät deevakhaanimaailmaa ja täyttävät sitä kaikenlaisilla aineksilla. Kaikki deevakhaanin alueet, manneralue, valtameri, ilmakehä, omaperäisten aatosten alue, ottavat täten vastaan vaikutuksia ihmiseltä.
Tekomme vaikuttavat myös korkeampiin alueisiin, joissa akaasha-aikakirjat jo toimivat. Mitä ulkonaisesti tapahtuu, se vaikuttaa deevakhaanin korkeimpiin alueisiin, joita olemme nimittäneet järkimaailmaksi. Näin ollen voimme myös ymmärtää, kuinka ihminen astuessaan alas uuteen ruumiillistumaan taas panee astraaliruumiinsa kokoon ja yhdistää sen olemukseensa. Kaikki mitä hän on ajatellut, tuntenut ja kokenut, on pysyvästi yhtynyt astraalimaailmaan. Monet jäljet hän on jättänyt jälkeensä. Jos hän on ajatellut paljon totta, nämä jäljet valmistavat hänelle hyvän astraaliruumiin. Mitä hän on jättänyt jälkeensä alempaan deevakhaanimaailmaan luonteensävynään jne., muodostaa hänen uuden eetteriruumiinsa, ja mitä hän on tekoina saanut aikaan, myötävaikuttaa deevakhaanin korkeimmilta aloilta, joissa akaasha-aikakirjat ovat olemassa, fyysisen ruumiin sijoittamiseksi määrätylle paikkakunnalle. Jos hän on tehnyt esimerkiksi pahaa jollekin, tämä on ulkonainen tosiasia, joka noustuaan korkeampaan deevakhaaniin vaikuttaa uuteen ruumiillistumaan voimana, joka pakottaa hänet, tosin korkeampien olentojen johdolla, sellaisiin olosuhteisiin ja paikkaan, jossa hän saa fyysisesti kokea tekonsa seurauksia. Kaikki ulkonaiset kokemukset, jotka eivät erityisesti koske meihin sisäisesti, vaikuttavat seuraavaan ruumiillistumaan, astraaliruumiiseen ja herättävät vastaavia tunteita, mietteitä ja ominaisia ajatuksia. Jos olemme hyvin käyttäneet elämämme, paljon nähneet ja oppineet, ensi elämän astraaliruumis syntyy erityisin lahjoin ja kyvyin, mikä tekee mahdolliseksi kehittymisen samaan suuntaan. Elämyksemme ja kokemuksemme leimautuvat siis uuden elämämme astraaliruumiiseen. Tunteet ja ajatukset, sielumme sisäiset kokemukset, sitä vastoin vaikuttavat ensi elämässä eetteriruumiiseen saakka luoden siihen pysyviä taipumuksia. Sen, joka kokee paljon iloa, eetteriruumis tulee iloon taipuvaiseksi. Joka on ahkeroinut hyvissä töissä, tehnyt paljon hyvää, herättää eloon tunteita, jotka seuraavassa elämässä auttavat häntä saavuttamaan erinomaisen kyvyn tehdä hyvää; hän saa myös herkän omantunnon ja tulee siveellisesti arvostelukykyiseksi ihmiseksi.
Ihmisen pysyvät luonteenominaisuudet, joiden kannattaja tässä elämässä on eetteriruumis, ilmenevät ensi elämässä fyysisen ruumiin rakenteena, niin että esimerkiksi ihminen, joka entisessä elämässään on kehittänyt huonoja taipumuksia ja himoja, syntyy seuraavassa elämässä sairaalloiseen ruumiiseen. Sen sijaan ihminen, joka on kehittänyt hyviä ominaisuuksia, syntyy terveeseen ja voimakkaaseen ruumiiseen. Alinomainen taipumus sairaalloisuuteen on huonojen viettien omaksumisen tulosta. Näin ollen ovat terveys ja sairaus omassa vallassamme, sillä ne riippuvat fyysisen ruumiin rakenteesta. Juurruttamalla itsestämme pois kaikki pahat taipumukset valmistamme itsellemme hyvän ja voimakkaan ruumiin seuraavassa elämässä.
Yksityiskohdittain voidaan seurata tällaista taipumusten ruumiillistumista. Ihminen, jolla on taipumus rakastaa kaikkia ympärillään olevia, joka rakkaudessaan ottaa osaa kaikkeen, vuodattaa rakkautta ja myötätuntoa kaikille, syntyy ensi elämässä ruumiiseen, joka pysyy kauan nuorekkaana ja kukoistavana. Sitä vastoin ihminen, joka kantaa vihaa ja vastenmielisyyttä kanssaihmisiään kohtaan, joka aina moittii ja marisee sekä tahtoo eristäytyä kaikesta, saa seuraavassa elämässä ruumiin, joka pian kuihtuu ja vanhenee.
Syvälle juurtunut intohimoinen voitonhalu, joka aina tahtoo koota tavaraa tai omaisuutta, herättää ensi elämässä taipumuksen tarttuvien tautien saamiseen. Sellaisia tapauksia on huomattu tosielämässä. Tehokkaan vastustuskyvyn tarttuvia tauteja vastaan voi ihminen hankkia itselleen harrastamalla epäitsekästä työtä ja toimintaa koko ihmiskunnan menestymistä ja edistystä ajatellen.
Tällä tavoin voidaan seurata koko maailman menoa sisäisesti tutkimalla fyysisen ja astraalimaailman yhteyttä. Tämän yhteyden valossa esiintyvät asiat toisenlaisina kuin miten ihmiset ovat tottuneet niitä katselemaan. Moni ihminen valittaa esimerkiksi tuskaa ja kärsimystä, mutta korkeammalta näkökannalta katsottuna ei ole lainkaan syytä valittaa, sillä kun kärsimys kerran on kestetty ja ihminen on valmis astumaan uuteen ruumiiseen, tuska ja kärsimys muuttuvat viisaan harkinnan ja yleisnäkemyksen lähteiksi. Jopa eräässä materialistisen aikamme kirjoitelmassa sanotaan, että jokaisen ajattelijan kasvonpiirteissä on jotakin, joka muistuttaa kiteytynyttä tuskaa. Tämä materialistisen kirjoittajan huomio on kauan ollut salatieteilijälle tunnettu, sillä suurin viisaus maailmassa hankitaan juuri kärsimysten rauhallisella kestämisellä.
Joka elämään väsyneenä pakenee kärsimyksiä, ei voi koskaan saavuttaa viisauden perustaa. Jos tarkemmin katselemme asiaa, emme voi valittaa sairauksia katsellessamme niitä korkeammalta näkökannalta; ikuisuuden näköpiiristä ne näyttävät toisenlaisilta. Kärsimämme sairaudet esiintyvät usein seuraavassa elämässä erityisenä ruumiillisena kauneutena. Ranskalainen kirjailija Fabre Olivet on sanonut, että ihmiselämää katsellessa johtuu usein mieleen helmen syntyminen simpukassa, sillä vasta simpukan sairastuttua voi helmi syntyä sen sydämessä. Niin on myös ihmiselämässä kauneus karmallisessa yhteydessä sairauden kanssa ja on sen tulosta. — Kun sanoin, että taipumus sairauteen johtuu huonojen halujen viljelemisestä, on tarkoin pidettävä mielessä, että tässä on kysymys sisäisestä sairastumisen taipumuksesta eikä ulkonaisista olosuhteista, kuten esimerkiksi saastuneesta ilmasta aiheutuneista taudeista.
Kaikki se, mitä fyysisellä tasolla tapahtuu, kaikki fyysiseen aineeseen vaikuttavat teot, pienestä askeleesta tai kädenliikkeestä aina monimutkaisimpiin toimiin saakka, kuten esimerkiksi talon rakentaminen, palaavat jossakin seuraavassa ruumiillistumassa ihmisen luo ulkoapäin tulevana fyysisenä vaikutuksena. Elämme aina sisältä ulospäin. Mitä astraaliruumiissa koemme riemuna ja tuskana, mielihyvänä ja mielipahana, kaikki se esiintyy uudestaan eetteriruumiissa. Se mikä eetteriruumiissa on juurtunut pysyviksi vieteiksi ja intohimoiksi, esiintyy fyysisessä ruumiissa taipumuksena, ja mitä täällä fyysisen ruumiin välityksellä tehdään ja toimitetaan, se esiintyy seuraavan ruumiillistuman ulkonaisena kohtalona. Siis astraaliset teot tulevat eetteriruumiin kohtaloksi, eetteriruumis tulee fyysisen ruumiin kohtaloksi, ja fyysisen ruumiin teot tulevat seuraavan elämän fyysiseksi ympäristöksi. Tässä on nyt se kohta, missä ulkonainen kohtalo astuu ihmiselämään. Se saattaa viipyä kauan, mutta se tulee varmasti kerran, ja silloin voi huomata, kuinka karman herrat valmistavat ruumiillistumaa ja johtavat syntyvän sellaiseen ympäristöön, missä kohtalon määräykset voivat täyttyä.
Esimerkkinä tahdon mainita, kuinka eräässä keskiajan oikeusistunnossa joukko valamiehiä tuomitsi henkilön kuolemaan ja pani itse tuomion täytäntöön. Kun oli tutkittu asianomaisten entisiä ruumiillistumia, saatiin selville, että se joka nyt oli tuomittu kuolemaan, oli ennen erään heimon päällikkönä tappanut nykyiset tuomarinsa. Tämä teko oli herättänyt eloon voimia, jotka nyt saattoivat kaikki asianomaiset yhteen vaikuttaen akaasha-aikakirjoihin saakka. Nämä kirjat ovatkin kohtalon toteuttamisen voimanlähteinä.
Otaksukaamme, että joku menettää toimeentulonsa tai ammattinsa, jossa hän siihen asti on hyvin viihtynyt löytämättä toista tointa samalla paikkakunnalla ja että hänen on pakko muuttaa kauas toiseen maahan. Siellä tapaa hän toisen henkilön, jonka kanssa joutuu tekemisiin. Mitä tämä tietää? Henkilömme on jossakin entisessä ruumiillistumassa elänyt yhdessä tämän toisen kanssa ja silloin jäänyt karmalliseen velkaan hänelle. Tämä on painautunut akaasha-aikakirjoihin, joiden voimat nyt pakottavat hänet matkustamaan siihen paikkaan, jossa hänen velkojansa asuu, jotta hän saisi tilaisuuden maksaa velkansa. Ruumiillistunut ihminen on jatkuvasti sellaisten voimien piirittämä, jotka määräävät hänen elämänsä suunnan. Tästä huomaatte, että entiset ruumiillistumamme yhä elävät ja vaikuttavat teissä.
Muistakaa siis, että olette itsellenne tuntemattomien, joskin salatieteilijälle tunnettujen voimien ja valtojen johtamina. Nämä voimaolennot vaikuttavat sekä astraaliruumiissa että fyysisessä ruumiissa. Kaikki mitä pakonomaisesti teette, kaikki mihin tulette pakotetuksi, ei johdu tyhjästä, vaan toisten olentojen vaikutuksesta. Ihmisen eri ruumiit ovat edelleenkin tavallaan toisten olentojen täyttämiä, ja vihitty opettaja antaa oppilaansa suorittaa paljon sellaisia harjoituksia, jotka ovat omiaan ajamaan ne ulos hänestä ja siten yhä suuremmassa määrin vapauttamaan häntä.
Astraaliruumiissa asuvia olentoja sanotaan demoneiksi, haltioiksi eli riivaajiksi. Näitä demoneja te luotte vähitellen oikean tai väärän ajattelun avulla. Hyvät demonit syntyvät hyvistä ajatuksista, pahat ja ennen kaikkea vaarat ja valheelliset ajatukset synnyttävät hirveitä demonimuotoja, jotka täyttävät astraaliruumiin. Eetteriruumiissa asustavia kutsutaan aaveiksi, kummituksiksi ja vihdoin fyysisessä ruumiissa asustavia olentoja nimitetään varjoiksi eli fantomeiksi. Paitsi näitä, on olemassa vielä ihmisminää sinne tänne ajavia olentoja; ne ovat henkiä, kuten minäkin on henki. Itse asiassa herättää ihminen itse tällaiset olennot eloon, ja ne sitten hänen ruumiillistuessaan määräävät hänen sisäisen ja ulkonaisen kohtalonsa
Uskontojen alkuperäiset kirjoitukset puhuvat myös näistä olennoista. Kun Raamatussa kerrotaan pahojen henkien ja riivaajien ajamisesta ulos, tämä on ymmärrettävä sananmukaisesti eikä minkäänlaisena vertauskuvana. Sillä mitä teki Kristus Jeesus? Hän paransi riivatut, hän ajoi demonit ulos astraaliruumiista. Nämä ovat tosiasioita. — Myös Sokrates, tuo valistunut henki, puhuu demonistaan, joka toimi hänen astraaliruumiissaan. Tämä oli hyvä demoni, sillä niitähän on siis hyviäkin.
Mutta on myös hirvittäviä, turmiollisia demoneja. Kaikki valhedemonit vaikuttavat ikään kuin taannuttavasti ihmiskunnan kehitykseen. Maailman historian suurten persoonallisuuksien valheet luovat sellaisia valhedemoneja, jotka kasvavat sangen mahtaviksi olennoiksi. Puhutaan taantumuksen eli "vastustuksen hengistä". Tässä mielessä sanoo Faust Mefistolle: "Sinä olet kaiken vastustuksen jumala".
Yksittäinenkin ihminen, koska hänkin on koko ihmiskunnan erottamaton osa, vaikuttaa totta tai valhetta puhuessaan koko maailmaan. Mutta aivan eri tavoin vaikuttavat hänen luomansa totuuden ja valheen demonit. Kuvitelkaa kansaa, jonka kaikki jäsenet olisivat valheellisia. Tämä kansoittaisi koko astraalitason valhedemoneilla, jotka voivat edelleen ilmetä kulkutautien fyysisenä vastaavaisuutena. Niinpä on olemassa eräänlaisia bakteereja, jotka ovat ihmisvalheista syntyneiden tarttuvien tautien kannattajia, toisin sanoen fyysisesti ruumiillistuneita valhedemoneja. Tästä huomaatte, kuinka entisajan valheet maailman karmassa esiintyvä tiettynä olentojoukkona. Kuinka paljon on totta taruissa ja saduissa, huomaamme eräästä kohdasta Faustissa, jossa loiseläinten tai syöpäläisten ja valheiden välistä yhteyttä korostetaan, kuten myös rottien ja hiirien näyttelemästä osasta valheenhengen Mefiston yhteydessä. – Saduissa usein on ihmeellisiä viittauksia henkisen ja aineellisen maailman välisiin suhteisiin.
Meidän täytyy vielä mainita joistakin asioista ymmärtääksemme karman lakia. Teosofinen liike onkin yleensä johtunut eräänlaisesta karman lain läheisestä tuntemisesta. Olette jo nähneet, kuinka eetteriruumiin taipumukset vaikuttavat fyysiseen ruumiiseen. Niinpä melankolinen mielentila eli ajatustapa merkitsee paljon tulevan ruumiillistuman hermorakenteelle. Ihminen, joka tietää jotakin korkeammista maailmoista tai ainakin uskoo niiden olemassaoloon, saa ensi elämässään tasapainoisen fyysisen ruumiin, jonka hermosto toimii rauhallisesti ja jota hän täydellisesti hallitsee aina hermojaan myöten. Sitä vastoin ihminen, joka uskoo ainoastaan aistein havaittavaan, saa hermosairauksille alttiin ruumiin, joka hapuilee sinne tänne ilman lujaa ja keskittynyttä tahtoa. Materialismi hajottaa asiat pelkkiin yksittäistekijöihin, henki kokoaa kaiken yhteen, sillä henki on yksi. Fyysisen ruumiin taipumukset esiintyvät yksittäisessä ihmisessä tulevan ruumiillistuman ulkonaisena kohtalona, mutta ne jatkuvat myös sukupolvesta toiseen, niin että materialistien jälkeläiset saavat sovittaa niitä hermohäiriöillään.
Heikkohermoinen aikakautemme on siis kuluneen vuosisadan materialistisen ajatustavan seuraus. Ja vastapainoksi tälle ovat ihmiskunnan suuret johtajat nähneet tarpeelliseksi vuodattaa ihmiskuntaan henkistä näkemystä.
Materialismi on tunkeutunut uskontoon saakka, sillä eivätkö ne ole materialisteja, jotka eivät tahdo tunnustaa henkistä maailmaa eivätkä tietää mistään johtavasta persoonallisuudesta? Uskonnollinen materialisti tahtoisi omin silmin nähdä, kuinka maailma on kuudessa päivässä luotu, aineellisesti havaita tuon valtavan salaisuuden, ja joka sitten puhuu Kristuksesta historiallisena persoonallisuutena sivuuttaen kokonaan Golgatan mysteerin. Tieteellinen materialismi on oikeastaan seurausta uskonnollisesta. Sitä ei olisi olemassakaan, ellei uskonnollinen elämä olisi materialistisen näkemyksen läpäisemä. Ne, jotka tänään ovat liian velttoja syventyäkseen uskonnolliseen tutkimukseen, ovat niitä samoja, jotka ovat istuttaneet materialismin luonnontieteeseen, ja tästä materialismista johtuu hermoston rappeutuminen, joka jatkuu kokonaisissa heimoissa ja kansoissa, kuin myös ihmisten yksityiselämässä.
Ellei henkinen liike voita riittävästi alaa valloittaakseen myös veltot ja rappeutuneet, saavat hermostolliset häiriöt materialismin karmallisena seurauksena yhä enemmän vaikutusvaltaa ihmiskunnassa, ja kuten keskiajalla oli olemassa spitaalikulkutauteja, tulee tulevaisuudessakin ilmenemään vaikeita hermotauteja, jopa hulluuden kulkutauteja, jotka yllättävät kokonaiset kansat.
Tätä karman lain alaa ymmärrettäessä ei teosofian tulisi olla minkäänlaisena riitasointuna, vaan parannusvoimana ihmiskunnassa. Mitä enemmän ihmiskunta henkistyy, sitä suuremmassa määrin poistuu siitä kaikki sellainen, mikä on tekemisessä hermostollisten ja sielullisten sairauksien kanssa.
|
