seuraava »

[Chandra]

Kokemusten vaihtaminen puolin ja toisin on todella rikastuttavaa ja antoisaa.
En tiedä mitään mukavampaa,kuin keskustella hyvässä ilmapiirissä henkisistä näkökulmista ja kokemuksista.
Joten kyllä tarvitsen muita kaiken jakamiseen.

Onni asioista ja oivaltamisista tulee juuri siitä,että jaetaan niitä kokemuksia ja todetaan miten moni on kokenut samansuuntaista,vaikka sitä on luullut olevansa yksin näitten asioitten kanssa.

Vastuu siitä mihin uskoo,on kuitenkin itsellä.
En usko suoraan mihinkään kirjaviisauteen.Enkä suoraan siihenkään enää,että sinun pitää tehdä näin ja tuntea noin.
Siksi kait siellä mutalammikossa naamallani olenkin niin useasti ollut.

Mutta olen ollut myös sen vuoksi,että olen pitänyt jotakin ihmistä niin viisaana,että hän tietää mikä on minulle oikein ja hänen neuvojaan tulisi kuunnella.
Ja siitä on paljon vaikeampi nousta,kuin omien mokiensa jälkeen,koska tuntee itsensä tyhmäksi,jota on narutettu ja naurettavaksi,kun on kulkenut kyseenalaistamatta tämän narun päässä.
Sitä on jopa vaikeampi antaa itselleen anteeksi,kuin itsestä lähteviä mokauksia,vaikka itsestä se narussa kulkeminenkin tietysti lähtee.

Mutta huomion kyllä lukemaani ja kuulemaani siltä pohjalta,onko minun helppo uskoa tuohon vai ei.

Elikä kyllä kuljen mieluummin muitten kanssa yhdessä,mutta itse valitsemaani tahtia ja tietä.

[Ajatus]

Tähänastisen kokemukseni mukaan ihmisen kehitys, henkinen tie, tai miksi sitä nimittääkään, näyttää useinkin kulkevan vähän niin kuin äärilaidasta toiseen - täytyy kai kokea sekä riippuvaisuus että itseriittoisuus, että voi oivaltaa jotain näiden välisestä suhteesta, tai niihin liittyvästä paradoksista tässä maailmassa.

Olemme yksilöitä omine valintoinemme, mutta kukaan meistä ei olisi olemassa ilman toisia. Voi myös miettiä, miten pitkälle valintammekaan todella ovat "omia", vaikka ne siltä saattavat tuntua. Ja seisommeko lopulta edes omilla jaloillamme, vai onko sekin vain omaa kuvitelmaamme...kuka tietää.

Uskonnothan ovat lähinnä vain rakenteita, mutta toisaalta rakenteillakin on oma merkityksensä ja tehtävänsä, niin kuin astrologiassakin :lla ja :lla. Uskon kuitenkin, että jokainen ihminen lopulta tajuaa ettei se lopullinen "totuus" tai mielenrauha löydy kuin kääntymällä sisäänpäin, oli sitä sitten aiemmin etsitty uskonnoista tai mistä tahansa muusta oman itsen ulkopuolelta.

[^^Queen Nefertiti^^]

Todellisia mestareita onkin vähän, mutta kun sellaisen tapaa, ei tarvitse miettiä mitä  kaikkea pitää kyseenalaistaa..

ja kait nuo muutkin on jothain osanneet.

[Vajra]

Yksinäisyydessä voi tulla jopa ylpeäksi, muista riippumattomaksi ja itseriittoiseksi. Mikä paha siinäkään, jos onni löytyy siitä.
Mutta kasvaako sitä?

Terävä havainto, vaikka ymmärsitkin viestini väärin.
Ei toisiin nojaamisen lopettaminen estä porukassa kulkemista.

En usko suoraan mihinkään kirjaviisauteen.

Surullisimpia tapauksia ovat nämä mestarit, jotka pari kuuluisaa kirjaa
luettuaan kuvittelevat tietävänsä kaiken, vaikkapa karatesta.

[Chandra]

Tämä on hyvä topic jo siitä syystä,että kun koko ketjun avaa,ja tuo otsikko tulee näkyviin,niin se saa välillä nauramaan,mutta ainakin suupielet hymyyn.

Ei kait alkuperäinen tarkoitus ollut naurattaa,mutta olet varmaan saanut muitakin kokemaan tuon ihanan tunteen,kun hymy leviää kasvoille.

[Lari]

Pikana pikkuisen lukaisin ja Karma Yeshe on ihan oikeassa eikä mielestäni ollut ollenkaan katkera eikä hukassa mistään 

Lukijan silmissä teksti saa vaan sellaisen muodon, joka on tällä hetkellä hänen elämäänsä.

"Kun ei tarvitse ehtoollisella Jeesuksen verta juoda laisinkaan, kun se omakin ihan yhtä puhdasta on" 
 

[Vajra]

"Kun ei tarvitse ehtoollisella Jeesuksen verta juoda laisinkaan, kun se omakin ihan yhtä puhdasta on" 

Suosittelen lepakonpäitä, maistuu paremmalta ja Belsebub tykkää susta sen jälkeen ihQ.

Kysykää vaikka Ossilta

[Lit Hoath]

Vaikutat erittäin tyytyväiseltä itseesi. Onneksi olkoon  :

[Chandra]

Oiskohan niin,että sitä ei tarvitse lukea.On niin kuin sisään ojelmoitu jonkin asteisena meissä jokaisessa,,,

Belsebup meinaan,,,

[Vajra]

Belsebup meinaan,,,

Grab a Bat.

Vapauttakaa sisäinen Belsepuuppinne ja näyttäkää keskaria
lähimmäisellenne! Sanokaa jotain nasevaa!
Belsebuub puhdistaa teidät pyhyydestä, enään ei tarvitse alistua
Liirum laarumille. Belsebub on tosi Jumala.

Niinku

[Theus]

Jeesustellen, "niin kuin te tuomitsette niin tullaan teitäkin tuomitsemaan"...laittaa miettimään aina kun vajavaiset aivoni kehittävät tuomitsevan ajatuksen...

Jeesus tarkoitti tällä, että kun kerran olemme yhtä, (Kristus-tietoisuus,Buddha-tila, Ykseys, Rakkaus yms.) tuomitset itsesi tuomitessasi veljesi.
Se on aina ego joka tuomitsee, et sinä, mutta joka hetki voit valita kumpaa ääntä kuuntelet, egon vai Rakkauden.

Sellainen ihminen joka kokee olevansa syntinen tuomitsee paljon, koska projisoi oman pelkonsa/syyllisyytensä toisiin.
Jokainen luo omilla ajatuksilla tämän niin kutsutun elämän, mikä on oikeastaan vain unta.
Toisin sanoen; pelkoa, syyllisyyttä, vihaa mielessä -> näkee pelkoa, syyllisyyttä, vihaa muissa ja elämässä... niin ikään rakkautta, rauhaa ja anteeksi antoa mielessä, naitä kaikkia muissa ja omassa elämässsä.

Nyt kuulen kun hypit ja kiljut, että miten sen pelon saa pois sieltä mielestä? Minäkin haluan rauhaa ja rakkautta elämääni!
Vastaus on: anteeksi anto itselle ja sitä kautta kaikelle.
Eräs viisas lapsi sanoi kerran:'Että kun eilen oli tänään ja tänään on tänään ja huomennakin on tänään niin mihin ne kaikki päivät oikein haviää?'

Niinpä...

Nyt hetki.

Syyllisyys pitää kiinni 'menneisyyden' muistikuvissa: 'sillonkin tapahtui niin', 'eilenkin minä kaaduin naamalleni', 'ainahan liikennevalot vaihtuvat vihreästä punaiseksi' ja näin sitä sitten luodaan uudestaan ja uudestaan kunnes muistikuvat annetaan anteeksi. Ja jos tuntuu, että joku kipeä asia on mahdottoman vaikea itse antaa anteeksi niin sen asian voi aina antaa anteeksi annettavaksi.
Kenelle?
Itse käyttäisin sanaa Pyhä Henki tai Jumala, mutta sinä saat kutsua sitä Allahiksi, Buddhaksi, Jeesuksesti, Rakkaudeksi tai mikä nyt tutuimmalta tuntuu.
Hän vie sen aina riemuiten Taivaan kirkkauteen jolloin nähdään ettei sitä koskaan ollutkaan olemassa. Sielä missä on Valoa ei voi olla pimeyttä!

Näin ne muistikuvat sulavat kuin voi auringossa ja elämä muuttuu viimein Rakkauden riemuvoitoksi!

Tämä minä kutsuisin 'henkiseksi kasvuksi' vaikka oikeastaanhan se ei ole mitää kasvua vaan todellisuuden muistamista. Jotai mitä me olemme unohtaneet.

Ajatus kirjoitti hienon ajatuksen, että henkisyys löytyy jokaisesta meistä sisältä.
Hiljennyn joka aamu ja pyydän, että minua ohjattaisiin... antaudun korkeimmalle, joka on sisässäni. Tässä ohjauksessa kaikki menee hyvin voi tehdä Ihmeellisiä asioita!

Elvis sanoi aikoinaan lehtihaastattelussa: 'Minun ääneni tulee Jumalalta.'
Arvatkaapa kumpaa ääntä hän kuunteli, egon vai Rakkauden?   :

[Ippuska]

Theus, sinä olet muistanut! 
 

[Vajra]

Nyt kuulen kun hypit ja kiljut,

Kiitos kun huomautit, mutta oliko siinä kaikki?

Hän vie sen aina riemuiten Taivaan kirkkauteen jolloin nähdään ettei sitä koskaan ollutkaan olemassa.

Jokaisella on elettävänä henkilökohtainen karma, muuten olisimme
kaikki taivaassa.