Oon ite aatellut Uraniaa nimenomaan
muusana, innoittajana,
tähtitieteen runottarena,mistä itseasiassa just oivalsin, että sitähän se itelle justika on,
yhtymällä
:oon se ei tiedä aurinkokunnasta hirveesti,
eikä ole sinänsä kiinnostunut astronomiasta eikä tunne tähdistöjä,
ihailee kyllä pakkasyön tähtitaivasta,
ja ajattelee jotenkin kyllä myös tieteellisesti,
matemaattisesti ja kemiallisesti,
mutta
pääasiassa se innoittaa
:n luovuutta
"runoilemaan" astrologiasta,
kirjoittamaan kryptistä proosaa, (blogi)
tyyliin
kuu oinaan lopussa, jos ei jo härässäja kuvassa roikkuu ruosteiset lehmänriimut ja vain lukkorengas näkyvissä, jonka läpi kolmiossa oleva ilta-aurinko valaisee taustalla olevan maiseman...
mutta siis
ehkä siinä käy just näin:
Jos runo on liian kryptinen, luotaantyöntävä, hermeettinen tai suomeksi sanottuna ikävä tai vaikea (tai helppo), ei mikään voi pakottaa lukijaa palaamaan sen ääreen, olletikin, että runon arkeologisissa kaivauksissa saattaisi piillä aarre.(Riina Katajavuori, Turun Sanomat, 7.11.2007 )