seuraava »

[Mirjam*]

Kun antaa/sitoutuu 100%:sesti, saa myös 100%:sesti. 

Valtavirrasta poiketen olen Tsuippaduipan kanssa samoilla linjoilla  

Kah, minä jo tuolla aiheesta omaan blogiini naputtelinkin, etteipä ollut paljon samoin kokijoita tässä aiheessa  . Tänne en jaksanut kirjoitella aiheesta, sillä ketjun alkuperäinen aihe ei juurikaan kiinnosta 

Pst. Mutta sinähän oletkin myös   

[Milona]

Tsuippaduippa ja Minerwa, minäkin olen  ja mielelläni yhtyisin kauniiseen ajatukseenne mutta ainakin minun elämänkokemukseni on osoittanut tuon toiveajatteluksi.
 Tai sitten olen joko liian vaativa yksilö (jota kyllä tunnustan olevani, vaadin kumppaniltani sen minkä itseltänikin...) tai kohdannut vääriä miehiä.

Onnittelen, jos te olette löytäneet sen yhden joka antaa teille 100% kaiken mitä elämässänne haluatte.
Tai olette niin yleviä ja henkisiä  että osaatte tyytyä siihen mitä teillä on, sehän olisi tietysti ihanne... (ja tämä ei ollut kettuilua vaan ihan oikea ihaileva toteamus!)

[Mirjam*]

Tai olette niin yleviä ja henkisiä  että osaatte tyytyä siihen mitä teillä on, sehän olisi tietysti ihanne... (ja tämä ei ollut kettuilua vaan ihan oikea ihaileva toteamus!)

  Minen ainakaan ole ylevä tai henkinen.  Ehkä (muka) sitten tyydyn siihen, mitä minulla on. (tällä hetkellä minulla ei ole näkyvää parisuhdetta, vaan olen irrottautunut kaikista, joita oli) Olen "kantapään kautta" oppinut vain jotain ihmissuhteista ja siitä, että molemmat on 100% itsenään vastuussa ihmissuhteen laadusta.
Ja jos molemmat ovat 110 lasissa, niin myötäillen kuin vaatien, niin ihan varmasti tuo kaikki on mahdollista. Rakkaus kasvaa vuosissa. Eletyssä elämässä. Hauraudessa, vahvuudessa.
Sorry Sasha, etten nyt kirjoita alkuperäisestä aiheesta. 

[Asterix]

Onnittelen, jos te olette löytäneet sen yhden joka antaa teille 100% kaiken mitä elämässänne haluatte.
Tai olette niin yleviä ja henkisiä  että osaatte tyytyä siihen mitä teillä on, sehän olisi tietysti ihanne... (ja tämä ei ollut kettuilua vaan ihan oikea ihaileva toteamus!)

Yhdyn tähän aidosti sydämestäni, eikä mielessäni ole yhtään kettuilua.
Onnekkaita olette.

[Chandra]

Luin tuon lapsenteko jutun kahteenkin kertaan vielä,mutta en vakuuttunut,että olisi pelkässä huumorimielessä kirjoitettu.

Ei varsinkaan eka heitto.
Sitä vaan,että jos sammakko pääsee suusta,niin sitä on melko mahdoton vetää takaisin.
Ehkä ajattelemuutta ja kertomusmielessä,mutta en yleensä naura huumorille,joka kohdistuu lapsiin tai niihin,jotka ovat muuten kykenemättömiä vaikuttamaan toisten itseään koskevia päätöksiä.

Joten en näin ollen pidä itseäni tässä asiassa tosikkona.

Kaikella hyvällä,kunhan sanoin mielipiteeni.
Nyt suuntaan myös taas toisille topiceille,koska luin tätä vain yleisen mielipiteen ja monen ihmisen ajatusmaailman kohtaamis mielessä.

Kaikkea hyvää jatkossa Sasha!

[Asterix]

Luin tuon lapsenteko jutun kahteenkin kertaan vielä,mutta en vakuuttunut,että olisi pelkässä huumorimielessä kirjoitettu.

Ei varsinkaan eka heitto.
Sitä vaan,että jos sammakko pääsee suusta,niin sitä on melko mahdoton vetää takaisin.

Jaa no siinä tapauksessa pitää kysyä sinulta, että onko sinulla jotain
sitä vastaan, että homoseksuaalinen ihminen voisi, olisi ja haluaisi olla isä/äiti?

Ensimmäinen heittonihan, -jota pidät sammakkona- oli,
että paras ystäväni, joka on homoseksuaali haluaisi lapsen kanssani.

Ennemmin minä lapsen parhaan ystäväni kanssa teen kuin vahinkona
tai "vahinkona" ihastumisen kourissa jollekin heteromiehelle,
joka ei halua perhe-elämää tai isäksi. 

[Tibetan]

Onnittelen, jos te olette löytäneet sen yhden joka antaa teille 100% kaiken mitä elämässänne haluatte.

Tämä lause kertaantui edellisissä niin, että aloin oikein ajattelemaan sitä.
En voi kuvitella, että monelle ihmiselle kävisi noin, että joku toinen antaisi 100 % kaiken mitä toinen haluaa. Ei kai  Eikä kai ole tarkoituskaan, että kaikki halut ja haaveet toteutuisivat. Mistä sitä sitten edes haaveilisi? Kaiketi yleisin versio on se, että sitä tyydytään vähempään, joka on se "luonnollisin" vaihtoehto. Eihän satasta tarvi saadakaan kun 70 on kuitenkin paljon ja 50:kin on hirmusti enemmän kuin ei mitään.

[Ikitosi]

Miksi tyytyä vähempään, kun voi saada kaiken

[Asterix]

Onnittelen, jos te olette löytäneet sen yhden joka antaa teille 100% kaiken mitä elämässänne haluatte.

Tämä lause kertaantui edellisissä niin, että aloin oikein ajattelemaan sitä.
En voi kuvitella, että monelle ihmiselle kävisi noin, että joku toinen antaisi 100 % kaiken mitä toinen haluaa. Ei kai  Eikä kai ole tarkoituskaan, että kaikki halut ja haaveet toteutuisivat. Mistä sitä sitten edes haaveilisi? Kaiketi yleisin versio on se, että sitä tyydytään vähempään, joka on se "luonnollisin" vaihtoehto. Eihän satasta tarvi saadakaan kun 70 on kuitenkin paljon ja 50:kin on hirmusti enemmän kuin ei mitään.

No näinpä, siksi se onkin juhlimisen ja suurten onnittelujen paikka,
jos joku todella saa sen 100% joltakin.

Luin tuon lapsenteko jutun kahteenkin kertaan vielä,mutta en vakuuttunut,että olisi Ehkä ajattelemuutta ja kertomusmielessä,mutta en yleensä naura huumorille,joka kohdistuu lapsiin tai niihin,jotka ovat muuten kykenemättömiä vaikuttamaan toisten itseään koskevia päätöksiä.

Aika helposti tulee unohdettua sellainenkin tosiasia, etteivät lapsemmekaan ihan sattumalta synny kelle tahansa vaan kyllä jokainen lapsi ITSE valitsee vanhempansa. Jotenka siinä mielessä ehkä turhanaikaista on etukäteen murehtia puolestansa. 

Kaarina.. Sinä olet kyllä yliveto!
Totta.. 
Tulee, jos on tullakseen ja valitsee sitten itselleen sen kaikista
parhaimman isukin.

[Mirjam*]

Luin tuon lapsenteko jutun kahteenkin kertaan vielä,mutta en vakuuttunut,että olisi Ehkä ajattelemuutta ja kertomusmielessä,mutta en yleensä naura huumorille,joka kohdistuu lapsiin tai niihin,jotka ovat muuten kykenemättömiä vaikuttamaan toisten itseään koskevia päätöksiä.

Aika helposti tulee unohdettua sellainenkin tosiasia, etteivät lapsemmekaan ihan sattumalta synny kelle tahansa vaan kyllä jokainen lapsi ITSE valitsee vanhempansa. Jotenka siinä mielessä ehkä turhanaikaista on etukäteen murehtia puolestansa. 

Sanoo ihmiset, jotka eivät ole kohdanneet oman elämänsä ja ainutlaatuisuutensa yksilöllisyytensä vastuuta. Kasvaneet siksi, miksi oman elämän tarkoitus on täyttää kokonaisuutta.  KYLLÄ vastuu on ensisijaisesti aikuisilla, vaikka meillä olisi tuhannen erilaista ylevältä kuulostavaa "henkistä" (suurilla sitaateilla) teoriaa.
 

[Mirjam*]

Onnittelen, jos te olette löytäneet sen yhden joka antaa teille 100% kaiken mitä elämässänne haluatte.

Tämä lause kertaantui edellisissä niin, että aloin oikein ajattelemaan sitä.
En voi kuvitella, että monelle ihmiselle kävisi noin, että joku toinen antaisi 100 % kaiken mitä toinen haluaa. Ei kai  Eikä kai ole tarkoituskaan, että kaikki halut ja haaveet toteutuisivat. Mistä sitä sitten edes haaveilisi? Kaiketi yleisin versio on se, että sitä tyydytään vähempään, joka on se "luonnollisin" vaihtoehto. Eihän satasta tarvi saadakaan kun 70 on kuitenkin paljon ja 50:kin on hirmusti enemmän kuin ei mitään.

Kyse ei sitten loppupeleissä olekkaan haluista.  Vaan ihmiseksi kasvamisesta. Vastuunotosta. Aikuiseksi kasvamisesta. Mutta että jokaisella meillä on omat arvomme ja juttumme. Minulla on nyt omani ja elän ja muutun sen mukaan. Jokainen taplatkoon tavallaan, elleivät ala "tallata sieluja" 

[Asterix]

Jos nyt sitten puhutaan vastuusta ja lapsista samassa lauseessa,
niin ihan rehellisesti naiset, kuinka moni nainen minun sijassani
olisi jo pyöräyttänyt itsensä "vahingon" kautta raskaaksi
jommalle kummalle miehelle tai peräjälkeen molemmille
ja kuinka vastuullista se mielestänne on?

Molemmat miehet ovat paitsi menestyneitä,
niin myös ok-näköisiä ja mukavia
ja taloudellinen turva ja "nice life-style" on varma lapsen myötä,
eikä omaa uraa tarvitsisi edes ajatella.

Molemmilla miehillä oli alkutaipaleellamme suuri pelko,
että tulen heti kättelystä raskaaksi.
Etenkin Vaaka-miehelläni,
joka on joutunut ko. teon uhriksi aikaisemmin
ja hän esim. kondomista ja minun ehkäisystäni huolimatta
keskeytti yhdynnän ennen siemensyöksyä varmaan noin puolen vuoden ajan,
ennen kuin alkoi luottamaan,
etten todellakaan tee lasta hänelle vastoin hänen tahtoaan.

Miettikääs sitä ja kertokaa tarinoita "aikuisen vastuusta" minulle.

[Mirjam*]

Nooh, ensinnäkään en koe ketään aikuista "uhriksi" suvunjatkumollisissa asioissa. 
En miestä enkä naista.
Nostan hattua sinulle Sasha, ettet ole lapsia alkanut "tekemään" tuollaisessa tilanteessa.
Se on vastuuta. Tietyllä tavalla. Toisaalta tiedän myös sen, että raskaus ei ala muuta kuin rakkaudessa, niin klisheiseltä kuin kuulostaakin. En tarkoita, etteikö rakkautta olisi, jos ei jälkikasvua ilmaannu, en missään tapauksessa. Joskus on rakkautta sekin, ettei niin käy. Mutta että rakkaudesta jokainen lapsi meistä on siinnyt, niin uskon.

Aikuisen vastuu on etsiä realismia. Ja jos kun jälkikasvua tulee, niin silloin vastuu on suuri, todella suuri, aikuisena ja vanhempana.

Sitä ennen vastuu lienee piilevän siinä, että pitää huolen siitä, onko aika nyt oikea vai ei. Tosin joskus mikään ihmisen "ehkäisy" ei auta, ja silloin se on "kohtaloa". Tai no mitä sitten onkin. Se on otettava vastaan tai otettava vastuu siitä ettei ota vastaan.

Minulle on jäänyt mieleen aikoinaan lukemistani Luule Wiilman kirjoista, että suudelmista lapset saa alkunsa.  Kaunista, sillä itselleni suudelmat on HYVIN merkityksellisiä.

Kovin on tämä ketju lähtenyt sivuraiteille, mutta omasta mielestäni "kivasti silleen". Kovin merkityksellisiä asioita noussut keskusteluun.

[Asterix]

Toisaalta tiedän myös sen, että raskaus ei ala muuta kuin rakkaudessa, niin klisheiseltä kuin kuulostaakin. En tarkoita, etteikö rakkautta olisi, jos ei jälkikasvua ilmaannu, en missään tapauksessa. Joskus on rakkautta sekin, ettei niin käy. Mutta että rakkaudesta jokainen lapsi meistä on siinnyt, niin uskon.


Minulle on jäänyt mieleen aikoinaan lukemistani Luule Wiilman kirjoista, että suudelmista lapset saa alkunsa.  Kaunista, sillä itselleni suudelmat on HYVIN merkityksellisiä.

No tämä on taas sitä, millä asiat kaunistellaan
ja henkistellään (ehkä itselleen hyväksi).

Iso-isoäidilläni oli realistisempi käsitys asiasta.
Hänellä nimittäin oli sellainen sanonta, että;

"Kyllä se aina sen verran lirahtaa, että laps' matkaan lähtee"

Hänellä oli 18 lasta.

Pyytäisin sinua mitä kauniimmin kertomaan niille raiskatuille tytöille ja naisille
ympäri maailmaa,
joilla ei ollut mahdollisuutta aborttiin,
että rakkaudesta ja suudelmista se lapsi alkunsa sai.

Huomauttaisin, että miehenkin voi raiskata.
Hänet voi laittaa vastoin tahtoaan asemaan,
joka ikävällä tavalla muistuttaa häntä loppu-elämän
ja mistä hänen pitää maksaa sekä henkisesti, että taloudellisesti -loppu-elämänsä-.
Silloin ei myöskään lohduta yhtään,
että lapset saavat alkunsa rakkaudesta ja suudelmista. 

[Mirjam*]

No tämä on taas sitä, millä asiat kaunistellaan
ja henkistellään (ehkä itselleen hyväksi).

Iso-isoäidilläni oli realistisempi käsitys asiasta.
Hänellä nimittäin oli sellainen sanonta, että;

"Kyllä se aina sen verran lirahtaa, että laps' matkaan lähtee"

Hänellä oli 18 lasta.

Pyytäisin sinua mitä kauniimmin kertomaan niille raiskatuille tytöille ja naisille
ympäri maailmaa,
joilla ei ollut mahdollisuutta aborttiin,
että rakkaudesta ja suudelmista se lapsi alkunsa sai.

Hmm... en koe, että nyt kaunistelisin tai henkistelisin kovastikaan....  Nimittäin "new age henkisyys" ei ole arvoni. Mutta yritän kovasti samaistua kokemusmaailmaasi ymmärtääkseni, mitä tarkoitat.
Minulla tottavie ei ole samaa elämänkokemusta mitä "oletetulla" 18 lapsen äidillä.  Mutta minulla itsellä on "vaivaiset" 4 rakkaudesta ja suudelmista siinnyttä lasta.  Viides ei syntynyt. 

Raiskaukset ja siihen liittyvät asiat ovat asia erikseen. Elämä ei ole harmaata massaa, vaan pitää osata erottaa kunnioittava realismi sairaasta väkivallasta.
Maailmassa on edelleen väkivaltaa, sairautta, vastuuttomuutta ja epäkohtia, mutta myös samalla oikeudenmukaisuutta, rakkautta, vastuullisuutta ja kauneutta.
Se että näkee kauniin, ei tarkoita sitä, että kaikki olisi "kaunista".
On otettava vastuu ja puututtava epäkohtiin.
Mutta koska nyt käsittääkseni keskustelimme suvunjatkumosta terveessä (oletetussa) parisuhteessa, en ottanut huomioon sairaita ja väkivaltaisia näkökantoja tässä asiassa.
 

Huomauttaisin, että miehenkin voi raiskata.
Hänet voi laittaa vastoin tahtoaan asemaan,
joka ikävällä tavalla muistuttaa häntä loppu-elämän
ja mistä hänen pitää maksaa sekä henkisesti, että taloudellisesti -loppu-elämänsä-.
Silloin ei myöskään lohduta yhtään,
että lapset saavat alkunsa rakkaudesta ja suudelmista.  Cry

(tätä kohtaa en huomannutkaan eilen)
Oli niin tai näin, niin jokainen lapsi ansaitsee tulla rakastetuksi, oli vanhemmat "uhreja" tai ei. Siinä on sitten vanhemman valittava kumpi on tärkeämpää, lapsi vai oman "kohtalon" ja väärinkohdelluksi tulemisen heijastamien lapsen elämään vai jokaisen syntyneen lapsen rakastaminen siitäkin huolimatta.
Pitääkö lapsen maksaa vanhempien keskeneräisyydestä? 
Mutta se siitä.