seuraava »

[Eileithyia]

Susi on tosin aina ollut lempieläimeni, mutta esimerkiksi lapsena (ihan tarhaikäisenä) pidin kovasti pikkulinnuista (piirsin niitä kokoajan).

Sitten ala-asteella keräilin pieniä lelukoiria ja olin muutenkin totaali koirahullu.

Yläasteen ajan susi asusti sydämessäni ja melkein tapetoin seinäni susien kuvilla.

Nyt sitten tunnen viehtymystä kissoihin...  :

Kiinnostaa vaan tietä, että mitä tämä tämmöinen oikein kertoo minusta..? Liittyvätkö elukat jotenkin elämäntilanteisiin...?

[Artemis]

Susi on hieno eläin! Jotenkin minäkin "lamaannun" suden nähdessäni.
Minulla on monia eläimiä joista pidän. Itseasiassa olen suurten eläinten ystävä, isot eläimet herättävät kunnioitusta. Olen aina toivonut näkeväni luonnossa karhun, taaskaan en sitä nähnyt mökillä vaikka se onkin karhualuetta.
Mieheni on varma että jonain päivänä joudun petoeläimen syömäksi sillä olen tyhmänrohkea eläinten kanssa.
Kotka on aina ollut hieno otus mielestäni myös, kuten myös isot kissaeläimet.

[Hiisitär]

Uskon, että kiinnostus eri eläimiin vaihtelee sen mukaan, mikä eläin on eläinoppaanamme kulloiseenkin aikaan. Meillä on intiaanien perujen mukaan useita eläinoppaita, joista yksi on se Ops Ylitse Muiden, se tärkein, joka kulkee kanssamme koko elämämme ajan. Tärkeän eläinoppaan lisäksi meillä on useita muita eläinoppaita (olikohan niitä intiaanien mukaan kuusi?) jotka opettavat meille kukin tärkeitä asioita.

Itse olen pitänyt hirveästi tiikereistä koko elämäni ja mitä vanhemmaksi tulen sitä voimakkaammaksi tämä pääeläinoppaani tulee. Lukiossa minua opasti vahvasti lammas, joka on nyt viime vuosina siirtynyt taka-alalle. Mangustit ovat alkaneet viehättää kovasti ja mietinki, onko mangusti siirtymässä/tulossa oppaakseni seuraavaksi. Muita eläinoppaita minulla ovat ainakin vesinokkaeläin, hömötiainen ja lepakko. Vesinokkaeläimistä pidän ihan erityisesti, kun taas hömötiainen ja lepakko ovat enemmänkin energiatasolla toimivia eläimiä niin, etten mene onnesta sekaisin nähdessäni lepakkoaiheisia tuotteita tai vastaavaa (toisin kuin tiikerin kohdalla ja tiikerikamaa onkin ehtinyt kertyä aikalailla )

Eli joo siis, lyhyesti, eläinten vaihtuminen on minusta kytköksissä siihen, että eläinoppaamme vaihtuu. Pääeläinopaskin voi siirtyä vähän taka-alalle, jolloin tuon eläimen energia ei tunnu niin vahvana elämässämme, mutta emme kuitenkaan koskaan menetä kiinnostustamme tuota eläintä kohtaan. Omat eläinoppaat ilmoittavat itsestään aina ajallaan eikä pidä surra, vaikkei vielä tietäisikään, mikä eläin minun pääeläinoppaani on.

Omista eläöinoppaista saa vihiä ainakin lukemalla eläinten henkiset opetukset esim. todella kattavalta englanninkieliseltä sivulta Shamanism, Working With Animal Spirits

Myös sukupuuttoon kuolleet eläimet voivat olla eläinoppaitamme, kuten vaikka dinosaurukset, muinaiset kalat ja nisäkkäät tai linnut. Eläinten ei siis tarvitse olla elossa juuri nyt. Minulla oli lapsena voimakkaasti eläinoppaina Allosaurus ja Deinonychus, joista Allosaurus köntystelee mitä suuremmalla todennäköisyydellä yhä menneiden eläinlajien oppaanani. Käsittääkseni myös myyttiset eläimet, kuten lohikäärmeet ja yksisarviset, lasketaan eläinoppaiksi.

[Artemis]

AthaMaarit puhui muinaisista eläimistä ja tulikin mieleeni miten olen aina ihaillut Sapelihammastiikeriä. Tuo valtava kissapeto on kiehtova, harmi vain ettei niitä enää ole. Nykyiset kissaeläimet ovat paljon paljon pienempiä ja heiltä puuttuu ne mahtavat hampaat 

[Chandra]

Ihana aihe!

Minulla on ollut ja on aina joutsen tärkein.Ihanan kaunis,ja joutsenista onkin aineistoa paljon kotona.
Sulkia,joita olen kerännyt,kortteja,taulu,ja kaksi kaunista ja siroa kristallijoutsenta.
Taitaa sitten olla pääopas.

Lintumaailma kiehtoo kokonaisuudessaan,mutta kotka ja haukka ovat kuninkaita.
Susi,sekä karhu.
Leijonamiestä katson neloselta joka perjantai,ja myös ne ovat lapsesta asti kiehtoneet.Upeita eläimiä ja siitä ohjelmasta olen oppinut,miten hyvin ne toimivat ryhmässä saalistaessaan.
Siksi minulla kait on tuo pikkuleijona,elikä kissa,niin tärkeä lemmikki.
Siinä on kuitenkin säilynyt vielä jotain alkukantaista,mitä ihmiset eivät ole pystyneet täysin kitkemään pois.ONNEKSI!
Yleensäkin myös kissaeläimet,puuma,pantteri,gepardi,tiikeri.Jokaisella on herkät vaistot ja silti voimaa.Yhdistettynä kaikki aistinsa,ne ovat mahtavia eläimiä.

Huomaan,että meillä on monella samoja eläimiä,jotka menevät ylitse muiden.
Mistäs se kertoo AthaMaarit?
Googlettamallakin saa tietoja omasta voimaeläimestään.
Ai niin,JA TIETTY YKSISARVINEN ja hevoset yleensä.
Minulla taitaa olla niitä enemmän kuin kuusi.
Kaikki eläimet ovat ihania.Jotain lumoavaa on myös käärmeissä,mutta katson mieluiten vain televisiosta.

[venny]

Minä rakastan susia.
Siinä määrin, että itku pääsi, kun näin telkassa kannettavan surmattua sutta. Tuntui, kun perheenjäsen olisi tapettu.
Joskus tuntuu, että ehkä jollakin tavalla olen susi, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin.

Ja elän Kissan kanssa. Ihan tässä viime aikoina olen tullut tietoiseksi siitä, että tähän elolliseen olentoon olen täysin, sataprosenttisesti ja ehdottomasti sitoutunut. 

Eläimet on meille ihmisille valtavan tärkeitä. Oppaita ja opettajia.

Tuumaili
Venny

[Hiisitär]

Huomaan,että meillä on monella samoja eläimiä,jotka menevät ylitse muiden.
Mistäs se kertoo AthaMaarit?

Käsittääkseni se kertoo siitä, että tunnemme yleensä vetoa eniten juuri niihin eläinlajeihin, jotka asustelevat samoilla alueilla kuin me. Näin pääsemme lähemmäs tuon eläimen energiaa ja eteenkin muinaisina aikoina, kun luonnon ja eläinten kanssa oltiin tiivimmin yhteydessä, tuollainen läheisyys tuttuihin eläimiin on loogista. Jos oppaana on karhu ja tuntee, että kaipaa karhun opastusta, pystyi aina menemään metsään ja samoilemaan alueilla, joista karhu oli juuri kulkenut.

Tämä on yleistä kaikkialla maailmassa. Veikkaisin, että jos kysyt Afrikassa ikänsä asuneelta mikä n hänen voimaeläimensä hän vastaa varman leijonaa, norsua, sarvikuonoa, vesisikaa, skorpionia, marabua, strutsia, simpanssia tai jotain muuta paikallista eläintä. Australiassa vastaan tulee varmaan enemmän kengurua, koalaa, pussiahmaa, vesinokkaeläintä, emua, nokkasiiliä jne.

Isot eksoottiset eläimet kuten leijona, norsu, tiikeri ovat olleet meille eurooppalaisillekin tuttuja kauan, varsinkin Rooman kukoistusaikoina, jolloin eläimiä roudattiin keisarin palatseihin, eläintarhoihin sekä amfiteattereille eläinnäytöksiin. Nykyisin noihin eläimiin törmää helposti telkkarissa, netissä, mainoksissa ja lehdissä, joten ei ihme, että ne tuntuvat meille läheisiltä vaikka välimatkaa itse eläimiin onkin tuhansia kilometrejä. Onhan meillä jonkinlainen yhteinen taival takanamme.

Tästä johtuen yleisimpiä voimaeläimiä meille eurooppalaisille ovat juuri kotoperäiset eläimet kuten karhu, susi, hevonen, ahma ja joutsen, mutta myös eksoottiset eläimet, joista olemme tienneet jo lapsena eli leijona, tiikeri, norsu, antilooppi, kenguru jne. Intiaanienkin voimaeläimet olivat aina kotoperäisiä, jolloin niihin sai helposti yhteyden.

Tuli vielä mieleeni, että yksi mahdollinen voimaeläin joka minulla saattaa olla, on Ai Ai. Tykästyin Ai Aihin jo lapsena eikä se edelleenkään ole menettänyt viehätystään omituisesta ulkonäöstään huolimatta.

Vauva Ai Ai
(http://www.madagascar-vision.com/ayeaye/bebeayeaye.jpg)

[Lunerica]

Mulla puolestaan valaat on "must" juttu, erityisesti miekkavalaat ja sinivalaat. Haaveilen valassafarista Norjaan tai Vienanmerelle.
Regressioterapiassa minua ovat tulleet moikkaamaan delfiinit. 

[Riitta]

Pidan paljon hevosista ja ratsastamisesta, mutta kauris on elain joka on aina viehattanyt minua, sen herkkyys, aistillisuus ja kauneus aivan kuten Esmiraldan

[Chandra]

Mielenkiintoista Esmiralda,että sinua on kutsuttu kauriiksi!  
Minä nimittäin kuljin nuorempana nimellä Peura sukunimeni.

Mistäs moinen sattuma.Pöllö tietää viisautta.
Vai pikku ötököitä?
Huomasitko mitä kirjoitin tuolla naapuri-topicissa?Siis kirvojen ja muurahaisten yhteistyöstä ja miten niitä olen seuraillut.

Nuo hevoset,suden,kotkan ja karhun liitän kyllä suureksi osaksi intiaanielämääni.
Olen niin monesti käynyt siellä ja noilla kaikilla on voimakas roolinsa siinä.
Tosin unessa harmaakarhu kiulki kanssani metsässä ja osoitti minulle paikan,jonne mennä kun on oikein vaikeaa.
Oli metsää,jossa kuljin muutenkin.Muurahaiskeon viereen minut opasti.

[Pallaskissa]

Mmmmmmmm, miten ihana aihe  ! Kuten arvata saattaa, on pieni villi kissaeläin pallaskissa energioineen voimakkaasti läsnä elämässäni En tiedä, kuka on varsinaisesti pääeläinoppaani, mutta kissat muodossa jos toisessa ovat aina olleet rakkaita. Olipa hauskaa huomata, että hömötiainen oli jonkun muunkin opas ...Mitä Sinulle, AthaMaarit hömötiainen viestittää? Minulle se on ollut selkeästi viestintuoja, nimenomaan edesmenneiden rakkaiden ääni.

Oli vaihe, jolloin pieni, kippurahäntäinen ruskea koira kulki unissani. Haukkakin on ollut elämässäni pitkin matkaa läsnä. Ryhävalailta sain upean näyn. Horsmakiitäjä on käynyt tervehtimässä ja nyt olen ollut tavanomaista enemmän tekemisissä sammakoiden ja hämähäkkien kanssa!

[*Kide*]

Alkoi hymyilyttämään kun luin hömötiaisesta  Juuri eilen kopisteli talitintti linnunruokintataloa ja ajattelin, että kohta alkaa näkyä se pieni, rohkea ja kova ääninen tööt-tööt tintti (lapset antoivat tuon nimen hömötiaselle)  Ihastuttava pikku kaveri 
Omasta mahdollisesta henkiopas eläimestä en tiedä... olen kyllä joskus sen ns.katsonut, mutta muistaakseni se tuntui kuitenkin vieraalta 
Kissat olivat mieleisiä todella pitkään lapsuudesta nuoruuteen ja sitten vaihtui koiriksi. Toisaalta katson tuon yleisnimityksen "koirat" huonoksi, koska rodut ovat niin erilaisia ja jotkin saavat niskakarvani pystyyn pelkällä läsnäolollaan 
Lintumaailmasta korvani kääntää aina keväinen mustarastaan vihellys... silloin tiedän varmasti, että kevät on täällä 
Eksoottinen kokemus oli kohdata sarvikuono livenä, sinne nahkapanssarin alle jäi pala sydäntäni  harmi, kun sellaista ei voi ottaa kotieläimeksi 

[Magia]

Miulle delfiinit on ollu aina lähellä sydäntä. Samoin olen aina tykännyt magnusteista. Pienenäkin leikin, että olen magnusti ja rakensin majan ja siellä elin magnustielämää. Joskus olin myös leijona, ja menin "juomapaikalle lipittämään vettä" kulhosta. 

Kissoja meillä on ollu aina melkein lemmikkeinä. Ja koira kerran.

Delfiini on silti se ylitsemuideneläin minulle.

[T-H]

Ihana aihe. Nosta siis ylös

Minun lapsuuteen on aina jollain tapaa kuulunut koiria. Meillä kotona ei ollut lemmikkejä, mutta niitä oli sitten mummolassa, kavereilla ja naapurissamme. Olen aina tykännyt koirista, yli kaiken. Mummolan suomenpystykorva oli mulle kuin mikäkin paras ystävä. Halasin sitä usein. Muistan kuinka se värisi kylmästä pakkasella ulkosalla; menin sen luo ja halasin oikeen tiukasti sanoen sille: "älä pieni palele". Kun tuo koira sitten kuoli, niin muistan kuinka juoksin mummolassa erästä polkua pitki huutaen "Nappee, Nappee" ja sydäntä viilsi samalla kuin puukkoa olisi väännetty sydämmessä. En saanut muuta vastausta kuin oman ääneni kaiun metsästä

Avara Luonto on sitten sellainen ohjelma, minkä katson aina kun muistan, niin lauantai-iltaisin teeveestä. Pidän todella paljon esim urosleijonista mm (ulkonäön takia = upea harja), geperdeistä, delfiineistä, kotkista, sudeista myös; upeita jolkuttelioita...

[asboo]

^kiva kun nostit 

Itselleni on käärme sellainen otus, joka on kulkenut mukana aivan pienestä pitäen, ja luultavasti se on eläinoppaani #1. Kiehun raivosta aina kun joku sanoo lahdanneensa käärmeen, vaikkakin olisi ollut omalla pihalla. Hassusti myös aurinkomerkkiini skorpioniin liitetään käärme.

Varis tuli seuraavaksi ja nyt varis näyttää "kehittyneen" korpiksi.
Koira on myös ollut hyvin tärkeä eläin minulle, mutta pidän villejä eläimiä tärkeämpinä siksi, että kun ne yrittävät sanoa jotain ja ottavat kontaktia ihmiseen, ne tekevät sen tavallaan villin luontonsa vastaisesti.