seuraava »

[Viitasammakko]

Palaisin tässä hieman alkupisteeseen edellä olevien viestien pohjalta. Ystäväni "terapeutti" syytti kaikesta vain ystävääni, sanoi tätä vaaralliseksi ja pisti kaikki asiaan liittyvät ongelmat ystäväni niskoille. Ei kovin vastuuntuntoista, sanoisin... Se, mitä olen kuullut, saa minut vain edelleenkin ajattelemaan kieroa huijaria, joka häikäilemättömästi ajaa vain omaa etuaan. Missä on henkisyys suuressa itsekkyydessä? Missä on auttaminen hoidettavan syyllistämisessä? Hoitajat eivät tosiaan ole niitä blancopeilejä, joissa ei ole mitään vikaa itsessään. Ei kukaan ole sellainen, vaikka moni varmaan haluaisi ja kuvittelee olevansa. Ja minusta tuntuu, että se kuka eniten luulee sellainen olevansa, onkin sitä kaikkein vähiten.

[^^Queen Nefertiti^^]

ettei tarvita kuin oman sydämensä avautuminen ja voi aina tehdä kaiken oikealla tavoin itseilleen. 

*Jos ihminen menee energiahoitajalle, joka hoitaa asiansa ok, niin silloin ihminen kyllä haluaa parantajan tekevän esim energiakehon tasapainotusta. Eivät kaikki osaa kaikkea.
"Sydämen avautuminen" sinänsä ei mielestäni tasapainota chakroja, esmes tai katko vääränlaisia energiasiteitä. Ihan sama kuin regressio. Eivät kaikki osaa mennä regressioon  - vaikka narsistinen parantaja osaisikin. Muuten, mitähän tällainen itseregressio kertoo, onko vääränlaisia, narsistia tyydyttäviä mielikuvia? Tulee vaan mieleen eräs.

Mutta mitäpä minä täällä käsityksiäni latelen, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Olen S. kanssasi samaa mieltä.

[rhodonite]

...Hoitajat eivät tosiaan ole niitä blancopeilejä, joissa ei ole mitään vikaa itsessään. Ei kukaan ole sellainen, vaikka moni varmaan haluaisi ja kuvittelee olevansa. Ja minusta tuntuu, että se kuka eniten luulee sellainen olevansa, onkin sitä kaikkein vähiten.

Kokemukseni mukaan vaikka hoitaja olisi "parempitietäjä" tai "kuvittelee itsestään" niin silti joku on valinnut tämän henkilön hoitamaan itseään. Kyse ei siis ole pelkästään siitä mitä hoitaja on "ammattitaidoltaan", vaan siitä millä perustein hoitaja valittiin. Se valinta on aina tarkka ja sopiva siihen tilanteeseen, ja vastuu tältä osin on aina hoidettavalla, joka voi myös vaihtaa hoitajan, jos ei ole tyytyväinen.

Hyvässä hoitotilanteessa molemmat saavat hyvää hoitoa, sekä hoidettava että hoitaja.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mika-Matti, mikä saa sinut ajattelemaan kuin Kaarina.. miksi joku haluaisi jotain seksuaaliahdistelua, kun menee tasapainottamaan chakransa? En minä ainakaan. Ei jokainen hoidettava mene kerjäämään egoleikkejä, VAAN ENERGIAHOITOA. Meneekö tässä vähän nämä konseptit sekaisin?

Kuvitellaan että jollakulla olisi murhetta ja energiakeho epätasapainossa - silloinko teistä on jees, että joku päästää vaikka alempia henkiä mellastamaan ja käyttää hyväksi? Sitäkö potilas silloin jopa ansaitsee?? Mahtaa olla eheyttävä kokemus. Varsinkin psyyken tasapainolle.

[venny]

Voisiko olla niin, että hoitoon hakeutunut henkilö osoitti TERVETTÄ mieltä, kun tunnisti, että tässä ei nyt ole kaikki ihan ok?

Jospa opetus olikin se, että luota itseesi ja omaan vaistoosi?

Voisiko olla, että tälle henkilölle opetettiin EI:n sanomista? Että on oikein vihastua, ja sanoa: ei käy, tämä on väärin?

Tuumaili
Venny

[ilona1]

En tiedä kertooko se seikka, että tässä keskustelussa on niin monenmoisia, täysin käsittämättömiä, tarkoittaen että ei tavallinen tallaaja tajua sanaakaan, koska varmasti niitä löytyy muitakin kuin minä- sen että henkisyys lopulta osissa kommenteissa on aika kaukana kun pitää kiemurrella sanahirviöiden kanssa, eikä selkokielellä voi kirjoittaa.

Tuli sellainen olo, kun koko ketjun lukaisin läpi, hyvästä syystä, että täällä kilpailtiin siitä kuka osaa parhaiten muokata sanomansa lässynlässyksi.. ihan suoraan sanottuna. Ja mitä ihmeen seksiterapiaa, allekirjoittanutta ei saisi moiseen vaikka kirveellä pakoittaisi, sen verran pitää olla itsesuojelusvaistoa! Se, että ajattelee kaikista ihmisistä ihan pelkkää hyvää ja luottaa kaikkiin ihmisiin, ei ole millään lailla järkevä asenne lähestyä elämää, tulee takkiin ja lujaa ennemmin tai myöhemmin. Pelkkä hymy ei aina riitä.

Maailmassa on pahoja ihmisiä ja piste, sellaisen tunsin, nyt istuu ystäväni murhasta vankilassa. Olen häntä aina pelännyt ja tiennyt että kaiki tuossa ihmisessä ei ole hyvin. Sitten tappoi ystäväni.
Tämä paatos On sekä henkisen että sen tavallisen tallaajan kommentti, joka ei yritä esittää mitään muuta kuin on. Ja tähänkin sitten hyökätään, joo- mutta mielipiteitähän saa esittää ja näin nyt tein.

Miksi luin tämän, annoin ystävälleni reikihoitoa. Hoidon aikana ystäväni alkoi täristä ja huoneen täytti ulosteen voimakas haju. Lopetimme hoidon hetkeksi, ystäväni sai itkettyä kamalan asian sisältään pois ja haju väistyi. Tulimme päätelmään, että paha olo se siinä itsestään ilmoitti. Ei mitään sen kummempaa "pahuutta". Pahuus on ihmisen itsekkyyttä ja narsismia sekä paljon muuta...

Luottakaamme vaistoihin!!!!!

[^^Queen Nefertiti^^]

Lue omat vastineesi M-M, onko pointtisi yleensä kääntää kaikki ylösalaisin, myös omat sanasi? Tuskinpa potilas tässä tarvitsi "egohoitoa" vaan energiahoitoa. Kirjoitat kuin tuntisit tapauksen hyvinkin.. oh well. En taida jatkaa tätä vääntöä..

Olipa tervettä tuolla urheilukisassa terveessä seurassa..

[^^Queen Nefertiti^^]

arghh en ole pilkunviilaustuulella, mutta viimeisen kerran. 

Kyseinen potilas meni hakemaan tasapainotusta energiakehoonsa mikäli ymmärsin, eikä kokemusta psykopaatista tai jostain egotouhuista itsessään. En oikein usko että k.o kokemus nopeutti hänessä mitään. Paha kokemus on paha, eikä nopeuta vaan vahingoittaa ihmistä, joka on herkässä mielentilassa.


Käyden kälättämässä siitä, kuinka onnetonta kohtelua tulikaan saaneeksi osakseen,
vaikka objektiivisesti arvioituna: itse parannustapahtumaa kiihdytettiinkin...

...Jottei egonsa enää tarvitsisi iskostaa sitä "pahaa hoitsua" muihin,
koska sen on jo kohdannut muiden avittamana
itsessään - kiitos elämänteatterinsa kanssaluojien!

[Viitasammakko]

Rhodonite: "Kokemukseni mukaan vaikka hoitaja olisi "parempitietäjä" tai "kuvittelee itsestään" niin silti joku on valinnut tämän henkilön hoitamaan itseään. Kyse ei siis ole pelkästään siitä mitä hoitaja on "ammattitaidoltaan", vaan siitä millä perustein hoitaja valittiin. Se valinta on aina tarkka ja sopiva siihen tilanteeseen, ja vastuu tältä osin on aina hoidettavalla, joka voi myös vaihtaa hoitajan, jos ei ole tyytyväinen." Tähän voin sanoa vain sen, että vastuu todellakin on vain hoitajalla! Mainitsemassani tapauksessa hoidettava oli pahasti masentunut, ei sellaisessa tilassa aina pidä puoliaan tai tajua missä mennään. Tämä hoitaja, joka myös psykoterapeutiksi itseään kutsuu (vaikka virallisesti sellainen ei olekaan), ei olisi koskaan saanut ylittää eettisiä rajoja. Terapiassa vastuu on aina terapeutilla, potilaalle ei voi sanoa, että no mitäs menit sinne, mikset vaihtanut terapeuttia! Asia ei ole niin yksinkertainen... Tämän varmaan tajuaa jokainen mielenterveysongelmien kanssa painiskellut. Jos täällä nyt sellaisia edes lienee.

Soul s Adventure (hm, en löydä heittomerkkiä tästä!), kiitos ymmärryksestä!  Ja arvaa vaan, onko mulla usein ollut tunne, etten jaksa vääntää asiasta... Joskus ihan kaduttaa että täältä tulin kommentteja hakemaan!

Mika-Matti, sinun viestisi eivät ole suomen kieltä nähneetkään. Et kirjoita ymmärrettävästi. Ole kuinka henkinen hyvänsä, mutta kyllä verbit sentään pitää olla ja normaali lausejärjestys. Tähän tietysti väität etten ole vielä valmis viesteillesi, ne avautuvat kun sen aika on...  Niin että komppaan täysillä ilonaa! Ei henkisyys ole sekavaa lässynlässyä ja kummallisia lauseita! Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, sanotaan. Jos jotain oikeaa sanottavaa on, sen varmaan pystyy esittämään realistisella selkokielellä, ei tarvitse piilottaa tietämättömyyttään siansaksaan.

Tietoisuuteni silti todella on näiden juttujen myötä kasvanut! Enää en sokeasti luota kaikkien ihmisten henkisyyteen ja hyvyyteen. Kaikki eivät vain yksinkertaisesti ajattele toisen parasta ja pyri hyvään.

Kysynkin vielä, että jos jokaisella on oma totuutensa/jokainen näkee todellisuuden tavallaan, niin mikä saa monet teistä sitten käyttäytymään ja kommentoimaan kuin juuri teillä olisi se oikea totuus hallussanne tästä asiasta?? Ettehän edes tiedä asiasta muuta kuin sen mitä minä olen kertonut!   

[Lunerica]

Ei henkisyys ole sekavaa lässynlässyä ja kummallisia lauseita! Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, sanotaan. Jos jotain oikeaa sanottavaa on, sen varmaan pystyy esittämään realistisella selkokielellä, ei tarvitse piilottaa tietämättömyyttään siansaksaan.

Ketjua tähän saakka sivusta seuranneena: AAMEN!
Viisaasta selkokielisestä henkisestä sanomistavasta hyvänä esimerkkinä käyvät mm. zen-ajatelmat.

Toisen mielipiteen kunnioittamista on se, ettei ala "käännyttämään" niitä, jotka ajattelevat toisin. 

[^^Queen Nefertiti^^]

tämä iski siihen saumaan, kun palstalla nykyisin ajatellaan kaikkien kokemusten olevan kaikille hyväksi ja heidän itsensä itselleen kutsumia.

jotakuta vaikeus vahvistaa, toisen se murskaa, kuka kokoaa palaset.

siis tosiaan, täällä pyritään kääntämään pahakin hyväksi, siinä syy Samarkand. koska tietyn ajattelun mukaan kaikki on yhtä, ei ole hyvää ilman pahaa jne. minun mieleeni nousee aina kuva koston kierteestä - mitä jos kokemukset laitetaan eteenpäin, onko sekin hyvää..

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=16344.0

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:tlGyapjqnasCeM:www.nisbett.com/symbols/images/yin_an2.jpg)

[Viitasammakko]

Niinpä, Soul's Adventure! (Heh, sain oudosta näppiksestäni vihdoin heittomerkin!) Ajattelisin sen olevan oikeasti niin, kuten joku jossain toisessa ketjussa sanoi, että jos ihminen on oikeasti tarpeeksi henkisesti kehittynyt ja korkealla tasolla, hän ei tee muuta kuin hyvää toisille, ja hyvähän ei johda toisen kärsimykseen, ei saa toista sekaisin fyysisesti eikä henkisesti, ei aiheuta henkisiä tai fyysisiä vammoja tai muuta sellaista. Mutta koska me emme ole vielä edes lastentarhassa henkisessä koulussamme (näin Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjoissa sanotaan), me luulemme, että hyvää on mikä tahansa, ja että kaikki kokemukset ovat hyväksi, tarkoittipa se toinen mitä tykkäsi. Ja vaikka tarkoittaisikin hyvää, me kaikki olemme vielä niin alhaisella tasolla, että tulos ei välttämättä olekaan niin hieno.

Ja kertoohan tämäkin kai jotain kehityksestä: jos me nyt olisimme niin superhenkisiä ym. niin emme kai me sitä koko ajan vouhkaisi, mainostaisi, puhuisi siitä ja vertailisi toisiamme tyyliin "kun pääset sille-ja-sille tasolle niin tajuat sitä ja tätä" - ei, luulenpa että vaan eläisimme! Eläisimme ajatusmaailmamme mukaan automaattisesti, emme verbalisoisi ja analysoisi jatkuvasti kuka kenenkin kehityksiä ja tajuamisia. Meille olisi luonnollista, että toiset ovat edempänä kuin toiset, ei sitä tarvitsisi ääneen paasata, sen mukaan vain elettäisiin ottaen huomioon muut. Ilmaisinkohan ajatukseni nyt selkeästi??

[venny]

Otin vapauden kopioida tähän ATHA-MAARITIN VIESTIN tuolta toisen otsikon alta.


MITEN REAGOIT?
 
Arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
www.urielheals.com
6.8.2007
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
Teillä on monia reagointivaihtoehtoja. Voitte reagoida pelosta ja tuomitsemisesta, menneistä kokemuksistanne tai odotuksistanne ja uskomuksistanne käsin. Tai voitte reagoida puolueettomuudesta, ehdottomasta rakkaudesta, rauhasta ja ilosta käsin. Jokainen kanssakäymisenne toisten kanssa antaa teille tilaisuuden valita, miten reagoitte. Ja tuo ihminen heijastaa teille takaisin sen, miten reagoitte, ja vedätte puoleenne samanlaisia tilanteita.
 
Joka kerta reagoidessanne pelosta luotte lisää pelkoa, mikä johtaa draamaan ja konfliktiin. Vihaiset ihmiset reagoivat peloistaan ja yrittävät yhdistyä teihin tuolla alueella. Jos valitsette reagoivanne pelosta, kiihotatte tilannetta. Voitteko reagoida puolueettomuudesta, nähdä heidän pelkonsa ja päättää olla yhdistymättä heihin tuolla tasolla? Minkä palkkion saatte kohtaamalla pelon pelolla? Voitteko reagoida pelkoon rakkaudella? Miettikää sitä, että ihminen, joka yhdistyy teihin pelostaan, etsii todellisuudessa jotakuta, joka voi antaa heille ehdotonta rakkautta.
 
Ihmiset elämässänne esittävät jotain todellisuutenne osaa, ja pelot, tuomitseminen, menneet kokemukset ja odotukset nostetaan polttopisteeseen, koska ne tarvitsee parantaa. Sen sijaan että taistelette sitä ihmistä vastaan, joka nosti asian teille valoon, siunatkaa ja kiittäkää häntä ja päättäkää käyttää sitä parantavana kokemuksena. Henkinen matkanne on parantumista ja kasvua, ja oppimalla tunnistamaan ne tilaisuudet, jolloin parantumista tarjotaan, voitte käyttää niitä siirtyäksenne eteenpäin polullanne.
 
Opettaja Jeesus sanoi: "Olkaa lempeitä niille, jotka loukkaavat teitä", ja te osoitatte tuota ystävällisyyttä käyttämällä puolueettomuutta vuorovaikutuksessanne ihmisten kanssa, ja valitsemalla miltä henkisen tietonne tasolta reagoitte. Käyttäkää intuitiivista ja henkistä opastustanne katsoaksenne heidän sanojensa ohi ja nähdäksenne, että he reagoivat pelosta. Valitkaa omat reaktionne huolellisesti, jotta voitte käyttää näitä tilanteita mahdollisuuksina kaikkien osallisten henkiseen parantumiseen ja kasvuun. Muistakaa, että kaikessa olette sekä opettaja että oppilas, ja olette täällä sekä oppimassa että ohjaamassa. Harjoittakaa puolueettomuutta joka tilanteessa ja luotte ehdottoman rakkauden värähtelyä itsellenne ja muille.

[Mio]

Kaarinan viestistä mieleeni aukeni nämä ns. New Agen tuomat uhkakuvat..

Kun vanhat toimintamallit ja normiyleistysuskomukset haluaisivatkin pysyä pölyisissä nurkissa, jotta säilyttäisivät turvalliset rakennemallinsa itsepäisen hankaavasti vasten elämän jatkuvasti uusiutuvaa luomisvirran säihkyntää.. Totuus kun ei ole seinille kirjoitettu.. (vaikkakin se sieltäkin voi löytyä...)

Kiitos tietoisuuden siivousavusta! 

[Lunerica]

Toisen mielipiteen kunnioittamista on se, ettei ala "käännyttämään" niitä, jotka ajattelevat toisin. 

"Käännyttäminen" sananakin on jo sellainen, etteivät sitä kovinkaan monet tunne oikealla tavalla vaan näkevät jokaisen erilaisen mielipiteen olevan sellaisen, vaikkei olekaan kuin sen sanojan OMA mielipide asiasta.

Kuka määrittelee, mikä onkaan "oikea tapa" tuntea/nähdä jokin?
Minulle oikeaa ja väärää ei absoluuttina ole - on vain erilaisia näkemyksiä. Näin ollen ei ole mitään syytä nähdä kenenkään mielipidettä uhkana omalle mielipiteelleni.

Mutta mitä on se tunne sitten, joka tulee lukijalle aina silloin, kun kokee sen erilaisuuden olevan itselleen jotenkin "uhkana", koska sitähän "käännyttämisen" pelko aina on?  :

On vain kaksi tunnetta - rakkaus ja pelko.
En tiedä, onko kysymys esitetty minulle vai yleisellä tasolla, mutta vastaan kuitenkin: Ei ole tarvetta pelätä "käännyttämistä" (tai mitään muutakaan), kun
- luottaa omaan intuitioonsa ja
- rakastaa jokaista lähimmäistään ja kykenee asettumaan toisen asemaan. (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a055.gif)