seuraava »

[Ippuska]

    Juu, kimalaiset ovat ihania mötiäisiä  mutta ampparit nostavat karvani pystyyn    Se on jotain ihan primitiivistä, en voi sille mitään 

Tulee tässä mieleeni lapsuus, kun maalle mentyämme ~2v. pikkuveljeni nappasi kukasta käteensä mehiläisen ja tietty kamala huuto: "Unajantynnyttäjä PITTI  "
 

[Mika-Matti]

"Unajantynnyttäjä PITTI  "
 

Ihana!  : 

[Ippuska]

 

[Mika-Matti]

"ETTE TE MEISTÄ NIIN HELPOLLA EROON PÄÄSE" - mehiläiskanavointi 12.8.2007

Luonnossa on monimuotoisuutta. Sitä on kaikessa.
Kun yhdet lähtevät, toiset tulevat.
Ketään ei jätetä yksin hoitamaan leiviskäänsä.
Luonnossa kaikki pelaa yhteen.
Matkanteossa on hienosäätöä.
Kaikki ovat varmassa tallessa.
Me olemme teitä varten ja te olette heitä varten.
Tämä on ketjussa pelaamista. Jokaiselle on joku odottamassa.
Olemassaolo menee niin, että aina olemme joitakuita varten.

Me mehiläiset olemme kuin mehikukkia: pysyttäydymme tutussa ja varmassa, supussa ja tallessa. Vaikka liikummekin tai osa meistä liikkuu laajassa kaaressa, avaralla kehällä mesipuuhissaan, niin aina on tulevaisen varaa jäljellä.
Kuningatar tietää tämän - eikä "juokse" perässämme taajuusporttienkaan läpi.

Sanomme vielä kerran jos kolmannenkin verran:
kun yhdet meistä lähtevät, toiset tulevat tilalle.
Eivätkä he aina ole mehimeikäläisiä, vaan ihan kärpäsienkin oloisia pölyttäjiä on liikkeellä.

Luonto ohjaa. Luonto on ohjastava voimamme.
Meistä kaikista on siihen: ohjattavuuteen.
Voimme myös yhteen pelaten suunnata tiemme kokonaan muille maille vierahille.
Maa ei ole vain pyöreä pallo vaan "taajuuskeskitin", jolle löytyy avaruutta ja johon löytyy mentävyyttä, kunhan rohkeasti matkaamme yhdessä eteenpäin.

Osa meistä toimii muualla nyt. Ei kuitenkaan jonnekin "pois" kadoten.
Teitä ihmisiäkin on ollut hyvin, hyvin vaihtelevia määriä maan päällä.
Välillä teidät on melkein kokonaan pyyhkäisty joiltakin alueilta pois.

Silti jäljellä on aina eräänlainen tyhjä tila, johon kasuta uudelleen,
josta nousta uusiinkin mittoihin. Sienet tietävät tämän. Siksi ja koska heillä on rihmastonsa, joiden poluuntumat ovat arvaamattoman risteileväiset.

Jotakin kasvaa pinnoillamme. Meidän jokaisen pinnalla. Se on merkkinä uuden elämän alkuunsaattamisesta siinä, mihin syntyi tyhjiö - ja kellumisvaraa.

Katsokaa mertanne ja sen kuollutta yleisilmettä. Merenne on kellumispisteessä nyt.
Silti sen pinnalla poreilee - ja koreilee. Sitä kasvuttaa uusi tekijä, jolla on kyky muuntaa meren tietoisuutta peilipinnaksi, josta oma aurinkonnekin näkee uudet kasvonsa. Vihreys, jos sitä esiintyy, kertoo kasvuvarasta.

Ihmisellä on kyky olla mustankipeä mutta myös vihreä kateudesta.
Kateus toimii luonnossa niin, että jokainen petraa ja että kokonaisuus tekee temput elämiemme pelissä.

Pelivaraa on riittämiin. Aina on varaa luoda uutta.

Onko meillä mehiläisillä viestiä teille?

Kyllä on. Ei niin että olisimme pitäneet työmaapalaverin ja valtuuttaneet yhdenkin meistä puhumaan "pöperöisiä". Vaan niin, että julkaisemme tiedon siitä, että luonnon monimuotoisuus paikkaa voitavansa mukaan lähtömme synnyttämää tyhjää tilaa.

Tarkkailkaa. Menkää luontoon. Tuijottakaa kukkia. Liimatkaa katseenne niihin kuten noihin sähköisiin aparaatteihinne - me, jos ketkä, kyllä tiedämme, mitä sähköttäminen on!

Olkaa siis luonnossa paljon, paljon lähempänä meitä muita luonnon jäseniä.
Niin, me muodostamme jäsenyyksiä. Meistä on moneksi, mutta ennen kaikkea meistä on meiksi. Jokaisesta löytyy jokainen. Sen tietää ryhmäkotilainen. Pesäyhteisömme eläjäinen. Kuningatar tietää synnyttäneensä itsensä meihin.

Jokaisesta löytyy uusi vara luonnon monimuotoisuuden peilaamiseen.
Antakaa kukkaiskärpäsille tilaisuus - antakaa niiden pölyttää keskellä noita pölyjänne,
joilta ette kohta enää saa huudetuksi: "ILMAA!"

Eivätkä ainoastaan kärpäset herrastele kukissamme meidän lähdettyä "muille maille"
vaan siihen, pölyttämiseen ja meden kantamiseen, on muitakin keinoja.
Löytäkää huomaavaisuutenne takaisin. Tukekaa pienoismaailmaa ja sen pölyttäjiä.
Tiedätte kyllä mistä alkaa - noista biokemiallisista tuhovälineistänne.
Riipikää ne. Peitotkaa ne. Antakaa myöten sille pelolle, jonka kohtaamattomuus saa aseistautumaan.

Niin, pelätkää koko rahan edestä. Antakaa palaa - kuten jo teettekin. Polttakaa kaikki turha roina käsienne ulottuvilta pois. Pelko elää käsissä.

Muistakaa tämä: PELKO ELÄÄ KÄSISSÄ.

Kun ravistatte käsistänne pelon kohtaamattomuudet pois,
olette tulleet pölyttäneeksi sen IHMISEN KUKAN,
jonka alkuperäinen tarkoitus oli ja on
suojella, valvoa, kaitsea ja voimaannuttaa
luontoa.

Ihmisen kukinnossa on toivomme paremmasta.
Se on ihme kukka se.
Itsepölytteinen.
Kiitos.

 

Kanavoinut: M-M

[Ippuska]

Upeaa 
 

[Mannan]

Tässä yksi kanavointi kasveilta ja mehiläisiltä. Siinä kerrotaan mehiläisten tehtävästä tässä ajassa.

http://www.ascendpress.org/Community/Plants&Trees/FloweringPlantsBees.htm

[sita]

Kiitos, noita kanavointeja on mukava lukea. 

[Rakkauden enkeli]

 

[Esmiralda]

Kiitos, Mika-Matti ilmaisuvoimallesi! 

[Magia]

Mie oon nähny tänä kesänä kai kolme ampiaista!  Yleensä saan juosta niitä akrkuun jatkuvasti. Oikeastaan olen ihan onnellinen, ettei enempää ole näkynyt...