Anteeksi, mutta en "jaksanut" lukea kuin tämän ketjun 1. ja tämän viimeisen sivun, eli varmaan jäi paljon tuosta välistä asiaa tarkastelematta... ja tämäkin mielipide voi siis olla jo sanottu;
Minä käsitän tämän nyt elettävän vaiheen fyysisenä, eihän pelkkä "sielu" ykseys voi tuntea fyysistä mielihyvää, kipua jne. Ehkä ykseyden on koettava erillisyys, erottaakseen nämä olotilat? Jos olisimme täällä kaikki yhtä, miten voisimme kokea fyysisen maailman, emme mahdu kaikki samasta ovesta kerralla.

Sieltähän se hiertäminen mielestäni tulee, yksi opettelemassa yhtä, toinen toista. Ilman, että "hiertää" ei voi huomata miltä yksilöstä fyysisellä tasolla tuntuu syrjintä, vähättely, vihamielisyys ja vastaavasti meillä myös synkkaa, joten koemme mielihyvää, iloa, toveruutta. Kierto on käyty, kun koemme kaiken samaksi summaksi, eikä niillä ole merkitystä? Matka on pitkä, mutta kaiketi käytävä? Kuinka jumaluus, ykseys voi ymmärtää KAIKEN, jos sen osasilla ei ole siitä kokemusta?