Voin suht ok olosuhteisiin nähden. Ystävät kohtelee silkkihansikkain ja apu saatavissa 24/7 miltei joka suunnasta.
Muistan kyllä mieheni sanat " Mä en jätä sua ikinä" Joten hengessä on mukana koko ajan
Hieman ehkä ärsyttää kun ihmiset tulee ihan iholle ilmaisemaan surunvalittelunsa.
En minä tähän romahda
Naapurini on ollut ihana. Ollut kahtena iltana mun luona ja odottanut siihen asti että nukahdan ja lähtenyt sit vasta kotiin.
Puhelin soi eilen ihan koko ajan. Miehelläni on paljon kavereita. Mun taistelukumppani lähti kiitää fyysisestä kehostaan mutta tiedän että hän vahtii mua koko ajan
Anoppi on ollut myös ihana. Kiittänyt mua siitä että rakastin ja anteeksiannoin paljon
Hänelle tää on vielä kamalampi juttu, jo kolmas perheenjäsen siirtynyt henkimaailmaan. Vahva nainen hän on todellakin
Spirituaalinen elämänkatsomus tekee näistä asioista kyllä helpommin käsiteltäviä kun tietää sen ettei kuolema ole kaiken loppu.
Toissayönä tapahtui niin kummallisia juttuja että naapurini oli
. Mun takki ja puhelin katosi. Etsittiin kahdestaan jokainen mesta eikä löytynyt.
No sit lopulta löytyi pesukoneesta taskussa puhelin, pari stendarii ja tupakat. En olis ikinä laittanut masinaan tarkastamatta taskuja eka. Tuhkakuppi liikkui itsestään.
Olen kantanut mukanani mieheni ikivanhaa opiskelijakorttia jossa hän tuijottaa kameraan uhmakkaasti. Se kortti jäi keittiön pöydälle kun lähdin ulos.
Jostain kumman syystä se kuitenkin löytyi mun laukusta. Iso onnittelukortti kirjahyllystä lensi alas itsekseen.
Hän on täällä luonani vielä. Kuolemaa ei ole ja perästä tullaan jok ikinen
