seuraava »

[Kalevanneito]

Ollaankohan samassa kunnassa? P**kele! Tarttis jaksaa tehdä töidä sekopäiden johtamassa kunnassa 
Onneksi ammattiliitto on puuttunut asioihin...

Ei me varmahan olla, täs maas on niin perkelehen palijo kuntia johona on tällaanen tilannes, jotta pitääs oikeen niitä näiren seutujen myyttisiä hahamoja Jaakko Ilikkaa ja Isoontaloon Anttia ja Rannanjärviä käskiä tänne vähä häjyylemähhän.

Jotta joset koe murrettani ja myyttisiä hahamoja omiskes niin ei olla samoolta seuruulta, jos koet, ei välttämättä samalta paikalta ku tämä on vähä Lakeuren lairalla tää seutu eikä täälä oikeen varmahan koeta noita omiksi mutta mun synnyynseurulla koetahan...

(Miksei täälä oo eteläpohojalaasta häyä hymiöös?) No on tää ainaki pampunheiluttaja. 

[Kalevanneito]

Niin, minustakin on luonnollista, ettei kaikkien kanssa aina vain tule toimeen, eikä siihen tarvitse heittää jotain kommenttia kuinka tarvitsee jonkin näköistä opetusta tuolta ihmiseltä, ihan kuin henkisesti kehittyneen ihmisen määritelmä olisi että tulee kaikkien kanssa toimeen. Mutta niin, eihän kukaan koskaan mielestäni olekaan niin täydellinen, ettei juuri näitä ärsyyntymispisteitä olisi, ja onko niiden kaikkien tosiaan aivan pakko aina olla heijastuksia omista tukahdutetuista puolista? Eikö joskus vain voi olla pinna kireällä tai henkilökemiat vain niin erilaiset yms.? Tuo henkinen jaarittelu ärsyttää silloinkin, kun ei kunnolla saa vituttaa silloin kun vituttaa, vaan se latistetaan kaikenlaisilla "heijastat vain itseäsi" kommenteilla. Kyllä se vitutus pitää purkaa silloin kun se on päällä eikä yrittää tukahduttaa sitä yrittämällä olemalla niin henkinen että. Totta kai tilanteet, jossa on välttämätöntä olla korrekti ovat eri asia, mutta niistäkin kotiin tullessa tai omaan rauhaan päästessä voi ihan rauhassa purkaa tuntemuksiaan.

Asijata on tässä.

[Kalevanneito]

[
Typerintä on luulla tietävänsä mitä toinen tuntee, mitä pitäisi tuntea ja mitä ei saisi tuntea. Mutta se onkin paljon helpompaa, kuin omien kipupisteiden kohtaaminen.

Täskin on asijata.

[Kalevanneito]

Joo! Mulle tuli vuosia sitten tosi rankkana yllätyksenä se, että henkisesti orientoituneet ihmiset saattoivatkin olla niitä pahimpia selkäänpuukottajia.Ei tietenkään kaikki, mutta surullisen moni. Meinasi oikein pukata kriisiä, kun olin kuvitellut, että henkisellä tiellä ollaan rehellisiä ja pyritään kaikkien yhteiseen hyvään. Paskanmarjat!

"Meinasi oikein pukata kriisiä, kun olin kuvitellut, että henkisellä tiellä ollaan rehellisiä ja pyritään kaikkien yhteiseen hyvään. Paskanmarjat! "

Noin mäkin joskus luulin. Ei kaikki tosiaankaan ei, mut onneksi jotkut. Pyrki hyvään siis.

[pikkari]

Katos vaan. Sinne Pohojanmaalle tää akka lähtee ystävää auttamaan muutaman viikon kuluttua.
Ei olla kahteen vuoteen pidetty yhteyttä ja nyt toinen soitti et tarttis tavata. No juna alle ja menoks
Oikeesti mä en käsitä näitä "loukkaannuin niin verisesti" juttuja netissä kun täysin toisillemme tuntemattomina suurin osa kirjoittaa.
Tästä tosin kehittyi varsin mainio keskustelu mieheni kanssa olisko matriarkaalinen yhteiskuntajärjestelmä toimiva vielä levinneenä globaalisti kun tää testosteronipitoinen järjestelmä on niin kovin tuhoavainen/alistava 
Mun kesän hupini olen saanut vauva.fi sivustolta jossa provoilijat saa hieman hölmöläiset ilmaisemaan itseään niin huvittavalla tavalla 
Sasha sai aikoinaan mun veren kiehuu mut nyt on jo hieman ikävä hänen kirjoituksiaan vaikka mullekin törkeili. Mitä sitten? Nega-ajatukset on kuin seisova likainen vesi. Myrkyttää.
Mä haluisin sen akan takas tälle palstalle 

[pikkari]

Mä oon taas alkukesän tunnelmissa, itsetuhoisena. En viitsi vetää rauhoittavia joka päivä ettei koukahda niihin.
Ne tosin auttaa kohottaa mielialaa mutta...
Koko viikon silmät on tuntuneet oudoilta ja nyt pukkas silmätulehduksen oikein kunnolla päällä eli huomenna taas vaihteeks lääkäriin ja vkl taksoina parin huntin lasku. Hip hei!
Tää vuosi 2012 on ollut kamalin ikinä  
Faija vielä vittuilee mulle miksen ole työelämässä mukana ja miks opinnot on kesken  
Mulle olis ihan sama vaikka koko sininen pallo räjähtäis eri sfääreihin.
Oliks se Malmin asemalla vai missä päin stadii kun joku akkeli oli hypännyt junan alle tänään puoli kahdelta?
Minä en tollasta hyppyä tekis mut mua kiinnostaa se kuka korjaa jäljet?
Monosen pojat tekee loppusilauksen mut kuka korjaa ne osaset sieltä raiteilta tai ampumisen jäljet kun aivot on pitkin seiniä?
Täytyy kyllä olla tosi kylmät hermot että pystyy tekee sellasta duunia. Googlasin just sanalla kalmasiivous.
Sama tyyppi joka kävi tekee homerempan jälkeisen otsonoinnin duunaa myös kalmasiivouksia näköjäns
Ihmisillä on kummallisia ammatteja

[Kuuhilda]

Mites pikkari sen mielenterveyshoitajan kanssa suju? Ei varmaan ainakaan kovin hyvin, kun on tuommost fiilarit? 
Kalmasiivous...yh.
Kaveri oli ihan tavis siivoojana jollain paikallisella pääjehuyhtiöllä, ja ne joutu kyllä siivoileen jos joku oli kuollu ja vaikka verestelly kaikki paikat. Ei nyt mitään aivonkappaleita kai, ne oli joku muu jo sit siivonnu.

[Yep]

Olen joskus ajatellut, että pitäisi perustaa jokinlaisa "itsemurhaamoja", minne vois mennä tekemään itsarin iman, että siitä tulis toisille siivottavaa. Junien alle hyppijät ja varsinkin autolla rekan eteen ajajat ovat itsekkäämpää väkeä ikinä. Siinä voi kuolla ja vammautua moni syytön sivullinen.
Moni junankuljettaja ja ammattikuski on menettänyt työkykynsä, kun joku kahjo on päättänyt tehdä itsemurhan hyppäämällä junan alle tai ajamalla eteen. On varmaan kamalaa tehdä työtään, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Yleensä ihminen on jo niin umpikujassa, ettei näe muuta vaihtoehtoa. Ammattilaiset sanovat, että ihminen joka puhuu itsarista, ei sitä tee. Ehkäpä just siksi, että vielä jaksaa suunnitella elämää - kuten itsaria. Eiköhän se ole enemmänkin hätähuuto. Johon tietty läheisten (ja ennenkaikkea ammattilaisten) pitäisi puuttua ajoissa. Toisaalta olen tuntenut aika monia itsemurhalla uhkaajia, jotka käyttävät sitä toisten hallitsemiseen omien mielihalujen toteuttamiseksi.

Itsarissa ei ole järkeä, mutta ei täällä ole pakko olla. Itseäni olen joskus lohduttanut ajatuksella, että kyllä täältä pois pääsee, jos ei jaksa. Onneksi olen jaksanut, koska elämä on tuonut paljon uusia hyviä asioita - toki uusia murheitakin.

[Kuuhilda]

Mä olen aatellu, että itsarissa voi olla hyvinkin järkeä. Kun ja jos oikeasti on niin sietämättömän paha olla, ettei täällä kestä olla, niin voi sitä lähteäkin. Kaikki se minkä taakseen jättää on edessä tietenkin myöhemmin, mutta voi tietysti tulla semmoinen määrä tuskaa, jota ei vaan enää kestä. Hoh, olen jopa toivonut että yksi pääpipi ihminen lähtisi täältä, joko sen itsarinsa kautta josta aina puhuu, tai muuten kuolisi...ja tuo toivomus kumpusi ihan puhtaasta myötätunnosta  Noh, ei hän nyt ole lähtemässä, joskaan ei tuosta puhumista ja sillä uhkailua ole lopettanut eikä varmaan lopettamassakaan.
Monesti itsemurha yritys on tosiaan juuri se hätähuuto. Joku ranteiden avaaminen tai yliannostus. Junan alle hyppy on joko mielenhäiriö jostain  syystä tai sitten ihan tahtoo tositaroituksella täältä päästä.
Ja tuo itsemurhaus...kuinka paljon se tosiaan opettaakaan niitä tänne jälkeenjääviä...sielunsuunnitelmaan mietitty valmiiksi varmasti usein, joskin luulen että noita suunnittelemattomiakin niitä tulee aika paljon.

[Yep]

Totta joka sana, Kuuhilda.

Muistan ilahtuneeni aikoinaan jostain maailmalaajuisesta kriisistä (en muista mikä) Ajattelin, että onneksi nyt maailma tuhoutuu ja elämä päättää puolestani. Ei tuhoutunut, eikä päättänyt. Uskon jokaisella ihmisellä tulevan joskus tunne, että haluaa kuolla tai ettei ole väliä, jos pallukka räjähtää jalkojen alla. jokainen on joskus niin uupunut tai masentunut, että hetkellinen kuolemankaipuu yllättää.  Se on käsittääkseni yleisempää ns henkisillä ihmisillä, joiden mielestä Koti on jossain muualla. Jos ihminen muistaa parempia paikkoja, niin tottakai voi tulla halu lähteä täältä tuskien ahjosta.

Mielestäni ihmisen vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa tässäkin asiassa. Siksi eutanasia kannattaisi sallia myös niille, jotka tahtovat täältä pois. Kunhan se nyt ylipäätään sallittaisiin  

Suomen reikimamma Aila Norlamo kertoo kirjassaan pojastaan, jolla oli vakavia mielenterveysongelmia ja yritti useita kertoja itsemurhaa. Kun poika viimeisen kerran soitti äidilleen, Aila käveli ulkona ja rukoili, ettei hänen poikaansa löydetä ajoissa. Äidinrakkautta suurimmillaan. Toki hän suri poikaansa ja kärsi kovasti myös tämän eläessä. Mutta hän näki kuinka poika kärsi. Myöhemmin sitten besserwisserit kiiruhtivat kertomaan Ailalle pojan joutuneen helvettiin. Ailan kasvoilta loisti ilo ja rauha, kun hän kertoi saaneensa nähdä poikansa henkimaailmassa ja hänellä oli kaikki hyvin.  

Kun on tosi paikka, kunnioitan ihmisen lähtöä. Omaisille on aivan varmasti kova paikka. Vaikeampi, kuin tahaton kuolema. Itsesyytökset vaivaavat varmaankin lopun elämän.

Eniten olen kuitenkin tavannut itsemurhalla melskaajia, jotka keräävät säälipisteitä ja käyttävät sitä vallan välineenä. Eräskin ihminen tiedotti koko suvulleen tekevänsä itsemurhan, jos menettää lastensa huoltajuuden. Aikansa melskattuaan hän joutui onnettomuuteen ja pelästyi kuolevansa. Siihen loppui itsemurhapuheet.

[Yep]

Ja tuo itsemurhaus...kuinka paljon se tosiaan opettaakaan niitä tänne jälkeenjääviä...sielunsuunnitelmaan mietitty valmiiksi varmasti usein, joskin luulen että noita suunnittelemattomiakin niitä tulee aika paljon.

Fiksu ajatus.
Itsemurha voi kuulua Sieujen sopimukseen. Joku sielu lupautuu lähtemään itsemurhan avulla, jotta muut saavat sen vaikean kokemuksen.
Ei sen kummempi poistumisyy, kuin vaikea sairaus tai traaginen onnettomuus.

[pikkari]

Viisaita sanoja teillä. Mä tulin taas kipeeks kun piti mennä juttelee psyk.hoitajan kanssa ja olen joutunut kaksi kertaa jo perumaan ajan.
Olisin halunnut mennä jo alkukesästä kun tuntui että masennus alkaa pukkaa päälle mutta koko kesänä ei ollut tällä aluella mitään hoitoonpääsymahiksia
Tuskin siitä kuitenkaan suurta apua on muutenkaan. Homma toimii siis niin että lääkäri antaa lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle ja muutaman keskustelukerran jälkeen konsultoi psykiatria joka määrää lääkityksen
Mä en haluu niitä kaameita lääkkeitä!!!
Mielialalääkkeet poistaa toki masiksen mutta tekee muuten ihan olmi-olon, tunteettoman. Ei kiitos
Vahvemmat psyykelääkkeet vasta kauheita ovatkin. Olen saanut pelkotiloihin ja oksennusfobiaan lääkettä nimeltä Truxal. Herraisä mikä olo tuli! Kooman ja zombin risteytys 
Ei ikinä enää. Mulla on täs kuussa aika lääkärihomeopaatille ja sitä venaan kuin kuuta nousevaa. Uskon että silloin ratkee monta juttua.
Heräsin tänään kipuun joka on piinannut mua uuden kierukan laittamisen jälkeen. Soitin kättärille ja siel sanottiin et vedä kipulääkettä koko viikonloppu aina tarvittaessa ja tule maanantaina polille
Mun silmät oli eilen niin helvetin kipeet että olin varma että joudun lähtee het aamusta lääkäriin mut pakotin ukkoni antaa energiahoitoa ja nyt voin paljon paremmin.
Hän ei usko omiin lahjoihinsa vaikka meediokin hänelle siitä on puhunut. Oli mun mukana Piekkolan luona ja Naden kävi meillä himassa pari vuotta sitten.
Nyt alkaa olla jo suht normi olo ja voin lähtee shoppailee 
Mukavaa viikonloppua kaikille astroilijoille 

[Yep]

Masennuslääkkeet turruttavat, mutta eivä poista masennuksen alkuperäistä syytä. En ole itse käyttänyt, mutta monelta olen kuullut vastaavaa.

Oletko saanut kutinaasi lääkettä? Muistaakseni Atarax on tehokas kutinan lievittäjä.

Saattaisit hyötyä Rosen-terapiasta enemmän kuin julkisesta terveydenhuollosta. Siinä pyritään löytämään ongelmien alkuperäinen syy koskettamalla lihasta kevyesti. Hoitotilanne on salliva, eikä terapeutti anna elämänohjeita. Kun muisto palaa pintaan, sen voi purkaa pois samantien. Moni on saanut apua hyvinkin nopeasti. Tosin riippuu itsestä, uskaltaako kohdata ne asiat, vai pötkötteleekö vain mielummin hoitopöydällä. Toki on muitakin menetelmiä, mutta Rosenia saa melkein ympäri Suomea. Toinen tehokkaaksi havaittu on psykologinen vyöhyketerapia.

[Kuuhilda]

Mä olen samaa mieltä, että tuo kuvio lääkäri-pysk. sairaanhoitaja-psykiatri on ihan takapuolesta...tai siis vois olla varmaan hyväkin mutta ei oikein toimi niinkun ehkä pitäs.
Aaaaaargh mä en kestäny sen psyk. sairaanhoitajan päännyökyttelyä ja rutinoitunutta myötätuntoa ja " Miltäs se sinusta tuntuu?" kysymyksiä ja sitä hemmetin nenäliina pinoa siinä pöydällä joka vaan odotti käyttäjiään. Ehkä jollekin riittää se että saa puhua...edes kuvitella puhuvansa jollekin muulle kun seinälle, mutta mulle ei riitä että puhun jollekin maksetulle ihmiselle, kyllä sen täytyy ihan oikeesti olla kiinnostunut että siinä purkamisessa on yleensä mitään ideaa.
Ja sitten lääkkeet...miksi meille kaikille tunnutaan nykyään vähääkään vaikeammissa tilanteissa tungettavan niitä lääkkeitä!?!? Ihan niin kun vastamäki ja ahdistus ja surkeus ei kuuluis elämään, vaan olis jotain hys hys hyi hyi juttuja jota ei saa ollakaan ja on hoidettava pois...oikeestaan vähän sama, mitä kuolemalle on käynyt...se on erotettu tästä meidän jokapäiväisestä elämästä aika lailla, ja lakastu maton alle, vaikka se kuuluu tähän systeemiin justiinsa niinkun suru ja tuskakin. Eihän tuommosia asioita voi piilottaa mihinkään, millään, ihmekään kun ihmiset moisista yrityksistä pimahtelee.

[Suomityttö]

Yep ja Kuuhilda.
Minun veljeni teki itsemurhan parikymppisenä. Sitä olemme lähipiirissä kaikki nämä vuodet selvitelleet. Ja lähisukulaiset ovat tulleet sanomaan, että helvettiin se meni. Se kirvelee. En kehtaisi vihamiehellekään niin sanoa. Heti kuolemansa jälkeen hän tuli usein unessa iloisena kertomaan, että kaikki on hyvin. Ja meille jälkeenjääneille ohjeita: Tee aina hyvää ja Kaikki järjestyy.  Ikävä jää ja tulee ajatuksia millainen hän nyt olisi, kun olisi vanhempi. Hänellä oli henkisesti vaikeaa. Mulla on suuri lohtu, että joskus tämä eläminen loppuu: Pääsee täältä poiskin. Kuolemanpelko hävisi myös tyystin.