seuraava »

[Asteria]

Voi Elwyn! Minä olen jo 45-vuotias ja edelleen saan vanhemmilta kritiikkiä elämästäni ja valinnoistani, ihan pyytämättä, ja senkin jälkeen, kun olen välillä tiukasti ilmoittanut heille, että vastaan omasta elämästäni ja neuvoja ei tarvitse aina olla tuputtamassa. Ja sitten he ihmettelevät, että pidän välillä taukoja yhteydenpidossa!
Hih, ja kun joskus 38-vuotiaana kerroin äidille silmät säteillen, että sain tällaisen kyvyn parantaa ihmisiä rakkausenergialla, hän oli sitä mieltä, että minut pitäisi laittaa välittömästi pakkopaitaan ja viedä pakkohoitoon. Silloinkin tuli tauko yhteydenpitoon. Ilmoitin äidilleni aivan rauhallisesti, että hän ottaa yhteyttä sitten, kun pystyy keskustelemaan asioista rauhallisesti. Meni muistaakseni kaksi viikkoa. Ja toissaviikolla hän pyysi lähettämään etähoitoa, eli kyllä ne suhteet kehittyvätkin, vaikka aikaa voi mennä pitkäänkin.
Kaikesta huolimatta rakastan heitä aivan mielettömästi (tähän sopiva kielikuva)!
 

[Ulkopuolinen]

Ajatelkaa sitä, että vanhempanne ovat silti olemassa, aina on mahdollisuus, että tilanne muuttuu. Se mahdollisuus on olemassa niin kauan, kun ihminen on elossa. Kaikki se negatiivisuus ja arvostelu on heidän heikkouttaan, mutta ihmisinä pohjimmiltaan he ovat edelleen vanhempiasi, he rakastavat teitä ja sitä saa toivoa, että löytyisi keino, jolla heidän heikkoutensa karisivat pois.

Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, teillä se on. Olkaa onnellisia siitä vaikka he loukkaisivatkin teitä sanoillaan ja teoillaan. He ovat kuitenkin sinun elämässäsi ainutlaatuisia ihmisiä, joita ei voi korvata millään. Verisidettä ei voi korvata keinotekoisesti. Minusta on aina yhtä surullista kuulla lapsien ja vanhempien välisistä riidoista, tekisi mieli takoa ihmisten kalloon, että ettekö ymmärrä, mitä teillä on.

Mutta ehkä se on niin, että ihminen ei ymmärrä sitä tosia-asiaa ennenkuin sen menettää. Minulla ei ole vanhempia enää, he elävät vain muistoissani ja kuinka mielellään vaihtaisin osaa kanssanne.

[~Karuna~]

Olemmehan kuitenkin itse valinneet nämä ihanat vanhempamme sekä kaikki elämiemme kokemukset, että oppisimme itsemme tekoja ymmärtämään. Eli lähinnä sitä mielemme työtä, joka tukee kaikkea sitä, mikä tuo elämisellemme kärsimystä, sillä sitä ihmiset ovat oppineet parhaiten ymmärtämään.
Ja lähinnä tarkoitan tuolla sitä, mitenkään kenenkään kärsimyksiä sentään vähättelemättä, että ihmisen mieli on siten rakennettu, että se oppii aina sellaiset teot, joilla se saa osakseen sitä huomiota tai rakkautta, joka sen egoa ylläpitää. Ja tämä kuulosti omaankin korvaani todella karmealle, että voinko tosiaan kaikesta elämässäni vain itseäni syytellä. Mutta kun muuta vastausta ei ole kuulunut kuin se suurenmoinen KYLLÄ niin silloinhan se ON helppoa tehdä jotain sille. Eli ajatuksella mielensä muuntaminen sellaiseksi, ettei tahdokaan enää kärsimystä pitää yllä. Ja uskallan sanoa tänään tähän senkin, ettei se ehkä kaikille olekaan helppoa, koska se tulee niinkin kaukaa se ajatuksemme rakenne kuin siitä hetkestä, kun ne esivanhempamme tänne syntyivät. Eli se juurirotu, jotka kutsumme neljänneksi oli syntymämme ensimmäinen vaihe. Sillä meidän suomalaistenelämäntehtävä on nimenomaan ja ainoastaan tämän kärsimyksen purkaminen ja nythän se tuli täälläkin jo tehtyä. 

[Ulkopuolinen]

Olen samaa mieltä kanssasi, me olemme ne, jotka vanhempamme valitsee ja sen olen muiltakin ajatuksena kuullut.

Niin joskus elämä on todella julmaa ja raadollista, voisimme miettiä mikä sen kaiken tarkoitus on, miksi meidän kuuluu kärsiä, kun naapurissa juhlitaan. Mutta näinä päivinä uskon, että kaikkeen on syy, kaikella on tarkoitus. Ja jos ei muuta niin ehkä se on sielullemme tärkeä opinpaikka, jolloin vaikeudet vievät eteenpäin tai useimmiten se on selkeä merkki muutoksen tarpeesta.

Kyllä minäkin aikoinaan olen kironnut sitä, että minkä ihmeen takia elämä on vain ja ainoastaan negatiivisuutta ja vielä sellaisia tapahtumia, jotka ovat täysin minusta riippumattomia. Mutta nyt ymmärrän, että ne olivat tarpeen tulevaisuuttani ajatellen.

Ja toiseksi isoissa ongelmissa on aina positiivinen ajattelutapa suurena etunamme. Kun suhtaudumme tilanteisiin positiivisesti ja oikein ongelmia ei enää ole. Kirjoitin perheväkivallasta juuri pitkän kirjoituksen blogiini, siinä oli muutamia ihan käyttökelpoisia ohjeita riitatilanteeseen: http://parantumiseni.blogspot.com/2009/12/surullinen-paatos-vuodelle.html
Josko niistä olisi jotakin apua.

[~Karuna~]

Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että kuka ja miksi kukin valitaan mihinkin.. Sitä kukaan ei voi tulla toiselle sanomaan, että sinä olet väärässä/sinun tulee ajatella näin ja/kun he ovat oikeassa vaan jokainen edelleenkin vetää omat johtopäätöksensä omien tunteidensa ohjastelemana. Ja siihen jokaisella todellakin on oikeus.

Jos tarkoitit tuolla sitä omaa kirjoitustani niin myönnän, että samalta se tuntui itsestänikin, kun ensimmäisen kerran tajusin, että olen itse kaikkeen kurjuuteni ollut ian kaiken se ainut syyllinen.
Eli tahdoin sen kieltää ja vieläpä olin vihainen sille korkeimmalle tietoisuudelleni, jolta ensimmäisen kerran kuulin sen. Mutten enää voi tehdä sitäkään, koska se on näytetty tässä elävässä elämässäni NIIIIIN moneen kertaan totuudeksi, että näinkin kova kalloinen kuin minäkin olen, oli pakko se totuutena vihdoinkin hyväksyä. Ja siitä tulikin muutoksen aalto, josta olen sille korkeimmalle tietoisuudelleni ikuisesti kiitollinen! 

Ja nykyään sanon näinkin, että jokaisella todellakin ON oikeus olla onnellinen! 

[Asterix]

Elwys, porskuta sinä vain, katso vaikka minua! Kolme kertaa perutut häät!

Hahahahahahahahahahah.................! 

Mun perhe on ollut samoin, mutta nykyisin ne olisi lähinnä shokissa,
jos se joku kerta onnistuisi sinne alttarille asti.  :

...tai edes tuomarille asti, niin saa sama tuomari myös erottaakin.

Nimittäin mie en kyllä mitään perinteisiä häitä ole enään suunnittelemassa.

Niin kauan kuin on terve, kaunis ja elämästään nauttiva,
niin ei sinne sormuksen sovitukseen ole kiirettä.

[Ulkopuolinen]

Te olette molemmat niin oikeassa, Elwyn kuin Saturnalia the Princess of Periwald.

Jos valitusketjuun ei voi kiukutella niin mihin sen kaiken harminsa kohdistaisi, mutta annattehan anteeksi myös niille, jotka yrittävät teitä lohduttaa.

Jokainen poimii toisten teksteistä vain sen, mikä itselleen tuntuu oikealta ja kaiken muun voi jättää rauhassa syrjään. Mutta silloinkin kannattaa muistaa vanha tuttu lause, joskus totuus sattuu eniten.

[~Karuna~]

Jokainen poimii toisten teksteistä vain sen, mikä itselleen tuntuu oikealta ja kaiken muun voi jättää rauhassa syrjään. Mutta silloinkin kannattaa muistaa vanha tuttu lause, joskus totuus sattuu eniten.

Ja ainahan siitäkin saa valittaa, jos se tuntuu oikealta!  

Usein nimittäin se sapettaakin ihmisiä kaikkein eniten, kun joku totuudellisesti yrittää auttaa heitä, koska sen jälkeen, kun apua on vastaanotettu, ei enää ole mistä kärsiä. Ja sehän on kauhistus tämän päivän ihmiselle, koska se on ainut asia, millä saa myötätuntoa toiselta ihmiseltä.   
Sen takia ainakaan itse enää koskaan tahtoisi tehdä mitenkään sellaisia lupauksia kellekään, että auttaisin tai edes yrittäisinkään autelle ketään toisia, koska silloinhan saisin siitä itsekin kärsiä!  : Jotenka otan sanani takaisin ja yhdyn jakamaan teille kaikille kärsiville sellaisella tavoin myötätuntoa, että oksat pois! 

[~Karuna~]

Aika haasteellisia ne äidin ja tyttärien suhteet, mutta pahinta kait niissä se on, että tuppaavat toistumaan sitten, kun niitä omiakin tyttäriä on. Ellei siis tee niille jotain sitä ennen eli omaa suhtautumistaan muuta siihen omaan äitiinsä, joka jatkoi oman äitinsä tapaa olla äiti jne. Melko mutkikkaita nämä mielen teot, mutta uskottava se on.  

[Ulkopuolinen]

Usein nimittäin se sapettaakin ihmisiä kaikkein eniten, kun joku totuudellisesti yrittää auttaa heitä, koska sen jälkeen, kun apua on vastaanotettu, ei enää ole mistä kärsiä. Ja sehän on kauhistus tämän päivän ihmiselle, koska se on ainut asia, millä saa myötätuntoa toiselta ihmiseltä.   

Kyllä se on oikeastaan niin, että kun ihminen saa purettua kaikki syyt, jotka hänen mielestään estää onnellisuuden niin totuus onkin paljon raadollisempi ja näyttää, että ainoa este siihen omaan onneensa on ihminen itse. Sitä totuutta ei ihminen oikein kestä.

Se on hieman sama kun minä taannoin havahduin siihen totuuteen, että olin saanut elämässäni kaiken mitä halusin, mutta en silti ollut onnellinen. En osannut elää kaiken saamani kanssa, koska jotakin hyvin oleellista puuttui.

Nyt ymmärrän paremmin, se mikä minulta puuttui oli sisäinen rakkauteni ja ilman sitä tyytyväisyyden ja ilon tunnetta ei mikään ulkopuolinen asia voinut minua onnelliseksi tehdä.

[~Karuna~]

Usein nimittäin se sapettaakin ihmisiä kaikkein eniten, kun joku totuudellisesti yrittää auttaa heitä, koska sen jälkeen, kun apua on vastaanotettu, ei enää ole mistä kärsiä. Ja sehän on kauhistus tämän päivän ihmiselle, koska se on ainut asia, millä saa myötätuntoa toiselta ihmiseltä.   

Kyllä se on oikeastaan niin, että kun ihminen saa purettua kaikki syyt, jotka hänen mielestään estää onnellisuuden niin totuus onkin paljon raadollisempi ja näyttää, että ainoa este siihen omaan onneensa on ihminen itse. Sitä totuutta ei ihminen oikein kestä.

Se on hieman sama kun minä taannoin havahduin siihen totuuteen, että olin saanut elämässäni kaiken mitä halusin, mutta en silti ollut onnellinen. En osannut elää kaiken saamani kanssa, koska jotakin hyvin oleellista puuttui.

Nyt ymmärrän paremmin, se mikä minulta puuttui oli sisäinen rakkauteni ja ilman sitä tyytyväisyyden ja ilon tunnetta ei mikään ulkopuolinen asia voinut minua onnelliseksi tehdä.

Aivan oikealla tiellä olet Ulkopuolinen siinä, ettei sitä onnellisuuttaan ihminen tahtoisi millään kestää, koska ei ole tottunut siihen. Eli sitäkin pitää oikein harjoitella, että tullaan onnellisuutemme kanssa toimeen ja hyväksytään se osaksi tätä maan päällistä Itseä. 

Pitääköhän aukaista ketjua siihenkin tarkoitukseen, että sitä onneaan saa oikein ylistää, koska muutoin se ei ole täällä tasapainossa missään. 

[eppana]

Seinänaapurin nuori kolli päätti taas raahata retkueensa baareilun jälkeen jotain nhl-peliä tahkoomaan . Ihana herätä kolmen tunnin unien jälkeen vapaapäivää murisemaan  ...
Liian väsynyt jopa päikkäreille..Viellä joskus meen hakkaamaan ovea pelkän murjotuksen sijaan! Alan olemaan aika  .

[mirka222]

  Eppana, hyvin tiivistit tuon tyypillisen suomalaisten miesten vapaa-ajan toiminnan! Täälläkin päin oli jotkut pienimuotoiset älämölöt yöllä mutta onneks hiljenivät ihmisten aikoihin...
Mua sapettaa, kun en saa otetta tuohon opinnäytetyöhön, kun oli melkein koko joulukuu taukoa vatsataudin ja töiden takia! Tuota ennen oli hyvä draivi päällä! Nyt on lisäksi iskenyt joku kurkkutauti, kurkkua polttaa ja ihan karheana ja menkat vielä päälle

[mirka222]

Suomalaisilla miehillä on ihme kyllä jälellä kunnioitus poliiseja kohtaan jos ei naisia

[eppana]

N222
Sain aikoinani draivin päälle koulun päättötyöhön kun ajttelin sukulaisiani. Niiden mielestä en koskaan tule saavuttamaan yhtään mitään jne. . KOSTOKSI tein sinä vuonna koulun parhaan   Siis huijasin itseni hoitamaan homman kotiin  

Elwyn
Jos joku muu talosta tekis sen-se olis ihan loistavaa...mut tää onkin jotenkin kääntynyt "Olenko nalkuttava, kaikkien hauskuuden pilaava keski-ikäinen ämmä, jos puolustan omia rajojani?"-pohdinnaksi  .