seuraava »

[*Alkmene*]

Elämänilo;
On se hienoa, että taloyhtiöissä aina joskus on joku, joka viitsii puuhastella yhteisen viihtyvyyden eteen, ellei talkoohenkeä sitten löydy.
Paljon näkee näitä yhteispihoja, mistä pienellä työllä saisi kovinkin viihtyisiä.

Itse asun rivitalossa ja tämä yhteinen alue on aika ankea ja hoitamaton.
Naapurin rouvan kanssa kyllä hiukan ollaan suunniteltu jotain ruusuaitaa yms
Mutta saapi nähdä saadaanko aikaan.

[Esmiralda]

Näyttää ihanalta, olet varmaan Ehrensvärdin sielunperhettä! Hänkin oli sitkeä ja täynnä illuusioita, jotka pani toteenkin, vaikka Suomenlinnan linnoituksesta ei Euroopan suurinta tullutkaan. Sinä olet linnoittanut pihaa kauneudella ja pensassopeilla! 

[maarita]

Täällä myös yksi 'puutarhastelija'.

Minullakin on ollut monenlaista pihaa. Enemmän luonnonvaraista kuin suunniteltua.

Sitten olen jossakin pihassa jatkanut entisen omistajan jälkiä.

Nykyisen pikkuruisen pihani sain oikein paperille suunnitella, kaarevine kukkapenkkeineen ym.
Mutta eihän puutarha ole yhtäkään kesää samanlainen, aina sieltä jotakin häviää, jolloin joutuu miiettimään, että mitäs tilalle.

Mutta kiviä pitää olla. Itse kävin niitä autolla. Muovi vaan auton takakonttiin ja uusille kyläteille. Niiden vieriltä löytää uskomattoman mukavasti kaikenkokoisia kiviä. Samoin tietysti soramontuilta.

Kasvun ihmeen seuraaminen ihastuttaa joka päivä. Aivan kuin siinä mielikin kasvaisi ja saisi elämänvoimaa. Olin viikon poissa kotoa ja viileistä ilmoista huolimatta kaikki penkeissä olevat kukat ovat venyneet pituutta huimasti.

Yrttimaasta haaveilen, mutta sellaista ei tähän pihaan taida mahtua.


     maarita         

[Elämänilo]

Näyttää ihanalta, olet varmaan Ehrensvärdin sielunperhettä!

Hei "Esmiralda"

Kiitos kannustuksesta
- piha on kiva paikka oleskella
ja Timmy-kisunikin mahtuu sinne mummmojen terapautiksi


 Elämänilo   

[*Kide*]

Hei ystävät kalliit... kivien ottaminen valtion mailta on sallittua, mutta em. kalliota ei saa rikkoa. Myöskään luonnonsuojeluelueelta ei saa ottaa mitään mukaansa, se on rangasitava rikos. Yksityisiltä mailta ei sitten saa enään ottaa irtokiviä, risuja, oksia, sammalta,pajuja yms. mukaan, ne eivät kuulu jokamiesoikeuden piiriin.
Luvan kysyminen on joskus hankalaa, kun ei tiedä kenen maa, mutta kaupungin karttaosastolta olen muutaman kysynyt ja saanut tiedon  ja kannattaa kysyä, osa maanomistajista on hyvinkin tarkkoja näissä asioissa 

Elämänilo- eikös ole hassua, kuinka jotakin uutta joskus kovastikkin vastustellaan? Sinunkin työ pihalla on varmasti nostanut taloyhtiön ulkoista imagoa ja asukkaiden viihtyvyyttä Hienoa, että jaksat 

Kuulostaa paratiisilta! Ja tuo sammakkoprinssi kaikkea valvomassa. Oletkos antanut suukon?

Mutta tuota viimeistä lausettasi jäin pää kallellaan miettimään...

Kiitos, en ole pussannut... tiedä mitä tuo nykyinen kunkku sanos kilpailijasta
Mitä jäit miettimään? Tahtoohan jotkut mereen tahi metsään... Sitä en tiedä, onko laillista Suomessa? Mutta ehkäpä sitten joskus...  Kiviä muistokseni en tarvitse, enkä paikkaa, jossa suvun "täytyy" käydä. Ne muistaa, jotka tahtoo... No, mutta se siitä 
Puutarhani ja varmasti monen muunkin, on yksinkertaistettuna vain paikka jossa purkaa energiaa ja luovaa hulluuttaan, nähdä kätensä jäljet ja nauttia onnistumisista (ja epäonnistumisista) 
Kyllä hieman täytyy viirata päässä  kun hikeä, tuskaa, rahaa ja vertakin on vuodatettu töitä tehdessä  Viime kesänä paukahti selkä kivetystä väännettäessä ja sitä edellisenä jäi sormi kiviaidan kivien väliin ja murtui  Tekevälle sattuu 
Ja se mitä takas saa... sitä ei voi sitten mitata millään tämän maailman mittayksiköllä 

[Pallaskissa]

Minulla on nyt ensimmäistä kertaa aikuisiällä ihan oma pikkuinen puutarha, tai kaksikin, etu- ja takapihat rivitalossa. Vilken tur, puutarha (eli se "takapiha") rajoittuu viheralueeksi kaavoitettuun metsään, etupiha on avoin ja sitä kautta on kulkuväylä asuntoon, mutta kun autotalli sijaitsee tuossa talon edessä, ovat kummatkin pihat hyvin yksityisiä ja suojaisia . Vaikka jo vuosia on sormia syyhynnyt päästä maata tonkimaan (ja pienimuotoisesti sitä on tehtykin viherkasvien ja ruukkupuutarhoinnin muodossa), niin nyt olen yrittänyt pitää malttia Tähän kun muutettiin syksyllä, täytyy antaa maan ensin näyttää, mitä sieltä puskee! Kahden vanhan omenapuun ympärille istutin kyllä syksyllä valkoisia narsisseja ja lehtolaukkaa Tänä keväänä nuo laiminlyödyt puuparat leikattiin radikaalisti (kävi oikein "puidenhoitaja"-ystävä), seuraavan kerran niihin saa kajota vasta kahden vuoden kuluttua.

Minulla on visio  Puutarha on aika varjoinen (koilliseen), ja nurmikon sijasta maata peittää sammal. Ja siellä on suuri kivi! Ihanteellista materiaalia sellaiseen englantilaistyyppiseen raunio/metsäpuutarhaan, mahdollisimman helppohoitoisia ja "villin" oloisia istutuksia, paljon sipulikukkia ja pensasaitojen juureen varjossa/puolivarjossa viihtyviä perennoja. Lehtosinilatvaa, varjoliljoja, kuunliljaa kenties? Etupuolelle (lounaaseen) tulee yhden perennapenkin tilalle piskuinen ryytimaa, kyllähän kissan keittiönoituudelle täytyy aineksia omasta pihasta löytyä!

Ainoa, mikä harmittaa on tilan puute, eli yrttejä lukuun ottamatta ei juurikaan hyötyviljellä. No, puutarhan metsäiseen reunaan muuttivat "pioneerit" Alvar ja Aino, ja jos he viihtyvät niin pensasmustikkaa laitetaan lasten iloksi lisää 

Kyllä, tästä saa iloa ja energiaa! Tosin sisältä meinaa loppua pöytätila kun kaikenlaisia taimipotteja on joka rakosessa 

PS. Omenapuista leikatuista oksista otin kukkanuppuisimmat sisään, nyt täällä kukkii ihastuttavasti!

[Esmiralda]

Mitä jäit miettimään? Tahtoohan jotkut mereen tahi metsään... Sitä en tiedä, onko laillista Suomessa? Mutta ehkäpä sitten joskus...  Kiviä muistokseni en tarvitse, enkä paikkaa, jossa suvun "täytyy" käydä. Ne muistaa, jotka tahtoo... No, mutta se siitä 

Kun kysyit että mitä jäin miettimään, niin...

Tota, pikkuisen selkäpiitäni karmi ajatus, että noinko sitä itselle hautaa ja muistomerkkiä tehdään?    Anteeksi, meni hieman suureelliseksi ajatus.

Mutta mietin siinä että miksipäs ei. Oliskin ihana juttu, että voisimme kaikki määrätä 'fyysisen ruumiimme hautapaikan' vaikka kyllähän se sielu haluaa taas omaan paikkaansa.

Ja ehkä jokainen jotenkin rakennamme sitä jonkinlaista 'muistomerkkiä' itsestämme tänne maailmaan.

Mutta ei se toki saa olla mikään elämäntehtävä!

Tarkoitan, että eikö pääasia että rakennamme puutarhamme itsellemme ja läheisillemme hyväksi olla siinä nyt! 

[*Kide*]

Ymmärsin miettimisesi siis oikein  Kiitos, kun vastasit 

Tarkoitan, että eikö pääasia että rakennamme puutarhamme itsellemme ja läheisillemme hyväksi olla siinä nyt! 

Ja olet oikeassa, näinhän tuo on ja tulee olla 
Ajatukseni ei ole päällimäinen eikä alituinen, mutta pistimpä rehellisesti mitä olen joskus tuumannut... ajatuksena tykkäisin fyysisen kehoni tuhkan auttavan nimenomaan ruusua kasvamaan, kukkimaan... minähän kun olen silloin ihan muualla  missä lie...

[keijulapsi]

Asustelen tällä hetkellä kerrostalossa ja siksi saan tyytyä vain parvekkeen tuomaan tilaan. Joka vuosi olen kylvänyt kukkien siemeniä ja laittanut sitten parvekkeelle kasvamaan. Koskaan ei kyllästy katsomaan kuinka taimet nousevat mullasta joka kevät

[Rakkauden valo]

Oi rakastan kukkia ja puutarhaa ja kuokkimista siellä. Kuten yleensäkin rakastan kaikkea mikä liittyy luontoon.  Minullakin on kuitenkin sama tilanne kuin Keijulapsella, että nykyisin ei ole enää sitä omaa pikkupihaa.  Joten laittelen sitten parvekkeelle kukkia ja sitä muutenkin kauniiksi. Tällä hetkellä siellä on orvokeita, mutta pitää vielä hankkia lisää kukkia. Varmaankin samettiruusuja ja ehkä amppelimansikan ja kenties vielä jotain muuta laitan. Saas nähdä mitä keksin... Puutarhakalusteetkin olisi vielä öljyämättä. Parvekkeella on myös kolme ihanaa puutarhakoristetta, pupu, orava ja kivi johon on maalattu perhonen. Kyllä parvekkeestakin saa paljon iloa. 

[kultainen sulka]

"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito,
eikä sekään ole niin tärkeää."

 

Oli kiva lukea, että puutarha on muillekkin tärkeä paikka.

Minulle piha- ja puutarhatyöt ovat terapiaa.

Kaupungissa meillä on pieni piha mutta maalla vanha pihapiiri, jota olen yrittänyt rakentaa perinteistä kasvustoa puhdistaen ja laajentaen.
Kun olen maalla keväällä tai kesällä, kierrän joka aamu kaikki kukkapenkit. Ja ihmeellistä on, että joka aamu sieltä löytyy jotakin uutta ja ihmeteltävää  (muutakin kuin kissojen tai kanojen kuopsuttamia kuoppia  )

Yksi penkki on enkelipenkki. Siinä kasvaa krookuksia, helmililjoja, juhannusruusuja, pioneja, töyhtöangervoja, syysloimua ja kirsikkapuu. Kivellä istuu läpi vuoden enkeli.

Iloa kaikille   

[Esmiralda]

On olo niin matkatökkyrässä, että oli ihan pakko päästä puutarhaan vaikka vähän satoikin.

Voi mikä tuoksu!!! Ja tottakai Eemeli-kissa tuli pian kärttämään että pääsis olkapäälleni vähän maailmaa katselemaan. Olikin jo hiki, joten haravasta irti ja annoin kissan kiivetä olkapäilleni.

Siinä sitten tehtiin taas, kuten joka päivä, kierros pihalla katsomassa sinililjojen kurkottamista ja krookuksien iloa. Helmililjatkin pukkivat itseään ylöspäin. Ja joka paikassa nuuskin, muurahaisten polkua puutarhaletkua pitkin, koivun silmua jne. Eemelin pieni pää keikkui mukana ja tunsin kun se onnellisena kehräten katseli sitä muaailmaa joka puolelle!

Kevät!

[*Alkmene*]

Minä en ole pariin päivään tehnyt mitään tuossa pikkupihallamme, mutta jospa saan tällä viikolla pari sermiä/seinämää aikaseksi voi taas into puhjeta muuhunkin tekemiseen.
Löysin valokuvan pihasta viime kesältä, jolloin en ole vielä mitään tähän pihaan tehnyt(muutimme siis tähän viime loppukesästä).
Jos tässä nyt saan jotain aikaseksi ja kamera suostuu toimimaan, taidan napsauttaa tänne ennen ja jälkeen kuvia. 
Kummallisista paikoista on kasveja noussut. Tulppaaneja nousee nurmikolle ja talon viereen soraan....