seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

No ajattelin keskustella tästä vielä uudestaan, kun on hieman tilanne päällä.

En ole aina ajatellut näin, mutta nyt tuntuu että suhteet ovat todellakin karmaa, tai jollain tavalla pitäisi selittää voimakkaat tunteet tai käänteet suhteissa.

Mietin sitä kun joku ihminen on ollut minulle nuoruudessa hyvin tärkeä, koska hän tuntui siltä, tuntui sielunkumppanilta. Nyt sitten hän on ihan erilainen, uuden perheensä takia/ sitä suojellakseen. En edes haluaisi häntä elämääni, mutta mietin voiko todella joskus tulla ihminen, jonka kanssa olisin nk karmavapaassa tilanteessa.

Sanotaan että jos, kenties olisin pettänyt tuota miestä isänsä kanssa menneessä elämässä ja hän antaa nyt takaisin. Niin miten todellista se on, mitä on menneessä tehty? Pitääkö hänen sen takia kantaa kaunaa ja olla ilkeä, vai mistä se lähtee, kun on toisaalta ollut voimakas linkki.

Ja kuuluiko hän nk sieluperheeseen?

Eikös kaiken lopputuloksena pitäisi olla paluu valoon ja anteeksianto?

Samoin tuli heti pari muuta mieleen; olisinko voinut välttääkään niitä suhteita. Onkohan minulla selvitettävää sen ekan kanssa vielä jollain tasolla, lapsi on yksi asia mutta välit muuten. Hän ei taatulla mene regressioon tms. Mutta tunne on vahva aina kun juttelemme, itkuni olen itkenyt, emme voi olla rakastavaisia, voimmeko olla edes ystäviä. Miehet ei kai helpolla voi olla ystäviä jos ajattelevat seksin tasolla, ei henkisen ystävyyden.

Sitten oli se yksi suhde, ja kun hänestä tulee niin paha fiilis, en edes halua tavata. Vuoden 2005 lopulla hänen tapailunsa olivat muka tärkeitä. Sitten niistä lähti se "energia".

Se mitä koetan kait kysyä on, miksi moinen kiemura. Keitä he olivat? Mitä sieluperhe tarkoittaa tai karmasuhde, käytännössä? Onko karma tasapainotettu? Siksikö minulle ei tule uutta, että ei ole karmaa? Tai tulee kun on aika ja hyvä karma? Onko voimakas tunne heti merkki siitä että ahaa, voi ei, tässä on jotain selvitettävää?

Tai sitten pahimman karmaselvittelyni aika on ohi, olinkin miettinyt miksi olen ollut niin kovin vakava viime päivät, ehkä siksi kun töissä eräs tilanne junnaa, vai mistä tämä vakavuus johtuu, selvitänkö sielun tasolla jotain. Olen ollut regressiossa monta kertaa, ajattelin ens kerran mennä syksyllä jos vielä jokin asia nousee, nimittäin siinä saa kokea puhdasta rakkautta eikä ihmiskiemuroita.. 

Mietin että onko tarkoitus että luovutan viimeisenkin toivoni siitä, että joku muuttuu mukavaksi. Kun on ollut mukava, muuttunut ikäväksi, onko minun vain annettava olla ja hoidettava käytännön asiat. Mitään maailmaa mullistavaa pahaa he eivät tee, mitä nyt ovat hankalia. En haluaisi olla tyly, mutta ystävällisyyskään ei ole auttanut.

Se vaikuttaa tuntesiin ellei pidä etäällä. Eräs muuttaa maahan, toinen maasta pois, kolmanteen ei ole yhteyttä mutta MUISTAN miten loin jokaisen kanssa sen sellaisen oman maailmamme. Eli se yhteinen aura, jonka irrottaminen on rankkaa. Mutta aina palaan Itseeni, eli se on ja pysyy.

Erkki Lehtirannalta..

"Hyvillä teoilla ihminen kykenee neutraloimaan negatiivista karmaansa. Siis tekemällä aktiivisesti hyvää, odottamatta siitä palkintoa. Henkinen astrologia voi tässä opastaa ihmistä näkemään nykyisen inkarnaation tärkeimmät karmalliset oppiläksyt ja myös tavat, joilla hän voi karmaansa neutraloida ilman kärsimystä. Negatiivisen karman tärkein indikaattori astrologisella kartalla on Saturnus-planeetta, "Isä Aika", "Kronos", jonka merkitystä ei voi yliarvioida henkisessä astrologiassa. Se on itse asiassa koko taivaan tärkein indikaattori sen suhteen, mikä meidän on olennaista tietää itsestämme."

[^^Queen Nefertiti^^]

Onnistuuko tässä sellainen lälly rakkauden ja valon lähetys k.o tilanteeseen? Ehkä, koska olin ihan hyvissä fiiliksissä syksyllä 2005, mutta viime vuosi oli erityisen hankala näiden kannalta. Kait nyt jotain helppoakin voisi olla, tai rakkauden maine alkaa mennä.. 

[Sula]

Olen paljon pyöritellyt mielessäni juuri ihmissuhteiden merkitystä elämässäni ja vielä erityisesti miesten osalta. Myös parisuhteen ulkopuolella olevat miehet, isä ja isäpuoli, ovat toistaneet samaa teemaa: hylkääminen, torjuminen jne. Aina on löytynyt joku "hyvä syy" unohtaa minut kuten kaljapullo, uusi vaimo, ex-vaimo.. 

Isäpuolen kohdalla koin selkeästi miten kaikki on käyty läpi ja yhteydenpito tulee loppumaan. Tunsin selkeästi miten hänen osuus elämässäni on lopullisesti ohi. En tiedä jäikö jatkettavaa seuraavaan elämään, vähän tuntuu ettei jäisi.

Eka todellinen rakkaus tuntui ja tuntuu edelleen joltain tämäm pallon ulkopuolelta tulevalta jutulta. Tunne puhtaasta, ei parisuhderakkaudesta, on edelleen olemassa. Erään kanavoinnin mukaan olemme rakkaita ystäviä "muissa korkeuksissa". Jotenkin tässä ihmisessä on jotain tuttua ja turvallista mikä ei kuitenkaan tässä elämässä näy missään muodossa. Tässä elämässä emme mitenkään voi olla yhdessä.

Toka rakkaus on kanavoinnin mukaan sellainen, jonka kanssa on eletty monta elämää aiemmin yhdessä. Ehkä liian monta, koska sellainen uutuuden viehätys, kipinä puuttui. Hämmästyttävän tutulta alussa tuntui mutta nyt jo aika vieraalta. Silti jotain enemmän on välissä. Parisuhdetta ei tässä elämässä tulla saamaan onnistumaan, enkä enää sitä edes halua.

Ihan muidenkin ystävien kohdalla olen tuntenut miten jokin ystävyysssuhde tulee päättymään tai vastaavasti syystä tai toisesta jatkuu.

Jos kosmos minulle miessuhteiden kautta jotain yrittää viestittää, niin olettaisin sen olevan puolensa pitämistä ja itsensä arvostamista. Rakastuessa minulla on tapana unohtaa itseni ja jatkossa pyrin pitämään huolta ettei näin pääsisi enää käymään.

Ehkäpä suurin merkitys tällä hetkellä sillä rohkeudella mitä olen saanut uskaltaessani lähteä näistä huonoista suhteista pois. Selkeästi molemmat ovat myös opettaneet minulle tiettyjä asioita, mikä voisi selittää juuri heihin rakastumisen.

Suurempi ongelma on isäni: häntä ei voi täydellisesti poistaa elämästäni. Onko tämä siis karmallista kärsimystä, joka vain jatkuu ja jatkuu.

Sielunkumppanuus on tuntunut rakkauksien kanssa hetkelliseltä tai sellaiselta mitä ei tässä maailmassa ymmärrä. Ehkä jokin korkeampi yhteys on vieläkin olemassa mutta sitä ei oikein maallisessa pallon tallaamisessa voi hyödyntää.

Aika iso vaiva ja vähti ihmissuhteiden järjestämisessä ja opetusten järjestelyssä kuitenkin on. Miksei helpommalla..

[^^Queen Nefertiti^^]

Jos kosmos minulle miessuhteiden kautta jotain yrittää viestittää, niin olettaisin sen olevan puolensa pitämistä ja itsensä arvostamista. Rakastuessa minulla on tapana unohtaa itseni ja jatkossa pyrin pitämään huolta ettei näin pääsisi enää käymään.

Ehkäpä suurin merkitys tällä hetkellä sillä rohkeudella mitä olen saanut uskaltaessani lähteä näistä huonoista suhteista pois. Selkeästi molemmat ovat myös opettaneet minulle tiettyjä asioita, mikä voisi selittää juuri heihin rakastumisen.

*Juuri näin! Hitaita ja vaivalloisia prosesseja, joihin liittyy kunkin mennyt karmalasti. Onneksi minun ei noista suhteista tarvitse tavata kuin yhtä. Huomasin kun juttelin viimeksi, että hän on todellakin täynnä ITSEÄÄN ja omaa karmaansa. Keskusteluissakin on kuin minua ei olisi (heh, miten vapaata), onneksi edes alkaa havaita lapsensa.

Vastuun kanto, olen ehkä ottanut sen tietoisesti harteilleni, mutta nyt saa siihen hieman helpotusta. Kauan sitä teinkin yhden eteen, ensin autoin ja kannustin, sitten lapsensa. Edessä on hänen puhuttelunsa viimeisen kerran. Tiedän että kuukaksonen hänessä vaikuttaa ja varmaan kiristää välejä, kun vaimo  tietää minun olleen eka vaimo.  +  Itse en kuitenkaan rakasta (vain)inhimillisellä tasolla k.o henkilöä, vaan koetan henkisessä mielessä nähdä hänenkin polkunsa tähän pisteeseen asti.

Siis minähän koin miehet laidasta laitaan, rakastavasta lain rikkojasta kylmään lain vartijaan!  Siinä välissä se henkinen mies, ja kaikkien kanssa elettiin jossain vaiheessa yhdessä menneessä elämässä, parin viimeisen kanssa selvitettiin myös menneet elämät mm. näkijän avulla. Henkisessä miehessä ei ollut ytyä tarpeeksi, vaikka se oli kuin silkkiä vaan, ennen petosta. Hän sanoi muistaakseni, ettei meidän välillä mitään raskasta karmaa ole. Ja että haluaa vapauttani.   

Luulin viimeisen kanssa että karmamme oli hyvä, teimme hyvää menneessä. Joku patti siihen tuli, hänen jostain toisesta elämästään. Mutta fiilis olis että seuraavan kanssa oikeasti on hyvä lähtökohta, sielun tason kohtaamisten perusteella, tosin hänen pitäisi olla aika sujut asioidensa kanssa (henkinen vaihe). Onkohan tämä toivetta vaan, että jonkun kanssa toiminta ja tunne sujuu, kun kauriin kanssa vain toiminta ja lopulta ei sekään ?? Onko jollakulla kokemusta siitä mitä on, kun omat hyvät teot edellisistä elämistä palaavat itselle jonkun kautta? Siis joku oikein haluaisi muistaa hyvällä. 

Isäni kanssa aika neutraali suhde, koska en odota hänen henkistyvän tässä elämässä juurikaan eli annan olla.  Äitini  kasvaa väkisin mutta ei taida tiedostaa mistä ongelmainen äitisuhteensa johtuu. Todennäköisesti oli tälle ikävä ennen, ja nyt oppii olemaan rakastava. 

Tuossa se oveluus juuri piilee, että TIEDOSTAA miksi hakee rakastumista. Jollain on siis opetettavaa tai annettavaa. Mikä rakastumisen laukaisee, sitä mietin.

[Sula]

Hmm.. enpä tiedä mitä olen touhunut entisissä elämissäni, koska aika kummallisiin ihmissuhdekiemuroihin päädyn aina tavalla tai toisella. Astro.comissa sain tulkinnan, että tuon toisissa ihmisissä esiin heidän pahimmat puolensa     

Eka rakkaus ei uskonut kehenkään tai mihinkään mutta antoi minun rauhassa tutkia henkisiä asioita. Tokan rakkauden kanssa aloitimme tosissaan henkisen tien ja taisimme päätyä eri raiteille. Hänellä oma maallinen elämä liiaksi painolastina hidastamassa menoa. Kaikkeni annoin ja yritin saada asiat sujumaan mutta viime kädessä hänessä ei ollut tarpeeksi ytyä.

Vesimies isäni puuttuminen elämästäni on toisaalta ihan hyvä asia, koska mahdollisesti olisin sekaantunut liiaksi hänen outon maailmaansa ja kadottanut taas enemmän itseäni. Ongelmana on se miten minun tulisi hänen kanssaan tässä hetkessä toimia. Toisaalta olemalla oma itseni ja pitämällä puoleni, taidan päästä hänestä(kin) eroon. Tämän suhteen strategiaa on vielä mietittävä.

Jä tässä oli siis vasta miesten kanssa käytyjä ihmissuhteita, vielä ovat käsittelemättä ihmissuhteet äitipuoleen, ex:n ex-vaimoon, lapsipuoliin... Ihan varmaa on, että jo pelkkä olemassaoloni on valtava vihan kohde eräille naisille.

[^^Queen Nefertiti^^]

Muuten kun noita on sinulla ollut useampia, jotka ovat vaikuttavia, tukitsetko että ovat menneiden elämien rakkaita, sieluperhettä, kaksoisliekin osia vai mitä? 

[Aion]

Kaikilla on oma osansa kehityksen eteenpäinviemisessä.
Kun yksi asia/ihmissuhde tulee peilaatuksi/ymmärretyksi,
alkaa seuraava rakentua,
koska se ei olisi ollut mahdollista
ilman aikaisempaa oivallusta.

Tämä pätee niin ystäviin, tuttaviin kuin rakkaisiin,
vaikka ei tietäisikään mitä nimikettä sielutasolla
kukin heistä mukanaan kantaa.
Yksi kerrallaan ihmissuhteet avaavat
solutason muistia ja chakroja
tuodakseen esiin pimeyden ja valon, sen
että kaikki on lopulta
rakkautta ilman mitään vaatimuksia,sillä

Rakkaus On

Kaikki on opiksi,
Kiitos, kiitos ja kiitos!
 

[Sula]

Muuten kun noita on sinulla ollut useampia, jotka ovat vaikuttavia, tukitsetko että ovat menneiden elämien rakkaita, sieluperhettä, kaksoisliekin osia vai mitä? 

Minulla tämä kaksoisliekkihomma on vähän jäänyt tutkimatta ja en jotenkin koe kenenkään vielä ainakaan olevan osa liekkiä (tai sitten en vaan halua kokea).

Mies1 vaikuttaisi olevan sielun tasolla hyvä ystäväni, joka antoi minulle tässä elämässä hmm.. mielenkiintoisen opettavaisen kokemuksen. Sielun tason ystävyys kuvastaisi parhaiten tunnetta.

Mies2 taas tuntuu tapaukselta, jonka kanssa on monta maallista elämää vietetty yhdessä. Nyt vierailimme toistemme elämässä ja taaskin sain vaikuttavan kokemuksen. Jotenkin sellainen tuttuuden tunne paistoi koko ajan läpi, ehkä liiaksikin. Tulikohan viimeiset karmanrippeet käsiteltyä.  Olisikohan hän "työkaveri" maaallisella komennuksella?

Varmaan loppujen lopuksi ollaan kaikki yhtä ja samaa energiamössöä mutta ehkä sielunperhe olisi sopiva sana kuvaamaan ajatustani. Tarkoitan sellaista sielullista ystävyyttä, joka ei ole välttämättä maan päällä ystävyyttä ollenkaan. Esim. kun olen ollut menossa "väärään suuntaan" polullani, ovat ystäväni potkaisseet minut takaisin oikeaan suuntaan. Maallisesta näkökulmasta katsottuna taas minä olen kokenut kaikkea ikävää ja negaa, vaikka korkeammalta katsottuna olen ollu palaamassa kohti omaa polkuani. Ei siis sellaista sielunperhettä, joka tässä elämässä vaikuttaa olevan kiinnostunut samoista asioista ja kenen kanssa henkisesti etenen ilman mutkia ja kuoppia.

Kenenkään muun maallisen tomumajan kantajan kanssa ei ole yhtä voimakasta sielullista tunnetta tullut kuin näiden herrahenkilöiden. Täytykin ruveta muiden kohdalla pohtimaan samaa asiaa..

Nämä ovat vain minun ajatuksiani, voi olla että olen vähän 

[Sula]

Aion...  

[^^Queen Nefertiti^^]

"Esim. kun olen ollut menossa "väärään suuntaan" polullani, ovat ystäväni potkaisseet minut takaisin oikeaan suuntaan."

*Minä olen aina ollut potkimassa heitä, paitsi yksi oli suht ok, vaikka ei pystynyt siihen mihin ryhtyi eli perheen pääksi. Nyt on tosiaan aikamoiset karmalliset kellot soimassa, kun eka mies alkaa ottaa lapsesta vastuuta. Muistan tasan syyt miksi en jatkanut hänen kanssaan. Muistan myös hetken kun luovutin ja tein hänen toiveensa mukaan. Minäkö tekemässä jonkun toiveen mukaan, heh heh?

Sanon vain että olipa hieman erilaista herra lainvartijan kanssa. Sanoin hänelle nähneeni tarpeeksi kriisiä, rumaa ja ongelmaa etten halua sitä enkä kuulla siitä. Kai se piti kuulla miten joku tykkää sairaalapäivystyksistä enempi kuin yhteisestä ajasta viikonloppuisin.. 

Nyt juuri tuntuu että he ovat kaikki kaukana, kaikki on melkein selvitetty. Onneksi on ulkopuolisia tukijoita ja tuttavia ja muuta tekemistä.

Se vain että haluaisi tavata ne, jotka siis ovat minua pidemmällä tai samalla linjalla tällä polulla, suhteiden pitäisi tuoda eikä viedä energiaa. Eli ne joilla hyvä karma minua kohtaan. En oikein ole kokenut sellaista aineellisten ihmisten kanssa, regressiossa kyllä, rakkaus joka tuntuu, pelkkä energia ilman venkuroita. 

 

[*Alkmene*]

Minua ei nyt sinällään teorioina jaksa kiinnostaa nämä karmat ja sielujenliekit ja muut, mutta että sen olen kokenut, että kummasti sitä vain kohtaa oikeat ihmiset oikeaan aikaan ja nähtävästi sitten myös oikeassa paikassa.
Jossei sitä sillä hetkellä halua nähdä niin, niin ainakin jälkikäteen sen voi nähdä niin.

Ehkä mielummin itse käyttäisin sanaa "kohtalon omaiset kohtaamiset" 
Sitä en tiedä mennä sanomaan, olenko ihan itse itsenäni vain vetänyt puoleeni nämä kohtaamiset tai vaiko kiinnittänyt huomioni itselleni juuri "oikeaan" henkilöön, jotta jotain voi toteutua. Sieltä satojen ja tuhansien joukosta.
Se miksi juuri joku tietty henkilö valikoituu, ei ainakaan ole pelkästään minun käsissäni, koska se yleensä on molemminpuolista.
Se onkin mielenkiintoista, että miten niin käykään...
Kuka tekee siirrot shakkilaudalla... lopun viimeksi...
Onko kaikki itsen hallussa... tai ihmisten hallussa....vai ihmisten korkeimman tietoisuuden hallussa...vaiko kaikkien yhdessä...
Kuka päättää kohtalomme... heh, eikös semmoinen laulu olekin olemassa...
Missä menee raja ja missä siirtyy päätösvalta itseä suuremmalle...

Minulle ainakin kaikki kohtaamani ihmiset ovat olleet sieluntovereita. Liekkinä leimunneet elämässäni.

Vaikken näistä tosiaan ihan kauheasti jaksa kiinnostua, niin jännää kuitenkin nyt nähdä, kun eräs "näkijä" sanoi minulle, että olen nyt kohdannut todellisen parisieluni... toisen sielullisen puoliskoni...
Saas nähdä, että mitä se voisi kuvata näin niinkin tässä todellisuudessa...
 

[Sula]

"Esim. kun olen ollut menossa "väärään suuntaan" polullani, ovat ystäväni potkaisseet minut takaisin oikeaan suuntaan."

Mies2 tuli elämääni ja mentiin lujaa, liian lujaa. Menetin vapauteni. Olin keskellä korpea, ilman autoa, ilman rahaa, ilman työtä, ilman ystäviä... Minulle on aina ollut tärkeää vapauteni ja meinasin mennä väärään suuntaan polullani. Mies2 opetti minulle mitä on menettää vapautensa ja käteen ei jää kuin tyhjää. Palasin polulleni, mies2 jäi korpeen, nyt minulla on vapaus joka pysyy.
 
Kaksi näkijää on sanonut mies2 olevan minulle se oikea mutta minä päätin toisin. Jollei suhteessa pääse helpommalla, olen mielummin yksin. Uskoin sydäntani ja jatkoin matkaa.

Mielenkiinnolla odotan minkälaisen tyypin kohtalo eteeni kuljettaa 

[Asterix]

Kun luen näitä kertomuksia, niin tulee mieleen,
että mikä ihme siinä on,
että niitä rakkaussuhteitaan ei voi elää aidosti
omana itsenään, omalla harkintakyvyllä ja täyttä elämää eläen,
vaan ne pitää elää jonkun henkisen/uskonnollisen ideologian tai esim.
selvänäkijän tms. kautta?

[*Alkmene*]

Kun luen näitä kertomuksia, niin tulee mieleen,
että mikä ihme siinä on,
että niitä rakkaussuhteitaan ei voi elää aidosti
omana itsenään, omalla harkintakyvyllä ja täyttä elämää eläen,
vaan ne pitää elää jonkun henkisen/uskonnollisen ideologian tai esim.
selvänäkijän tms. kautta?

Niin. Omasta puolestani voin sanoa, että minua ainakin henk koht on hyvin vaikeaa saada olla elämättä aidosti tunteella (no joskus vähän kai järjelläkin) läpi rakkaussuhteitani. Itseasiassa tälläkin hetkellä koitan jälleen himmailla. Tosin se taitaa olla turhaa, koska sain kuulla, että "pelkoni" liiasta täydellä ja spontaanisuudella elämisestä, koettaisiin lapsellisena intoiluna ja harkitsemattomuutena, otetaankin aitoutena, joka tuntuu olevan katoava luonnonvara.
Nämä "näkijä" jutut on sellaista... hmm.. tutkimusta.... miten joku, joka kokee erillä tavalla kuin minä itse, ilmaisee sen asian, jota minä elän.
Toisaalta, joskus niiden kautta voi vahvistaa omia tunteitaan, joskus taas ne saa ihan vastakkaisen oman kokemuksen vahvistumaan.
Kyllä minä ainakin teen omalla harkintakyvylläni valintani ja jos joku ulkopuolinen siihen vaikuttaa suuntaan tai toiseen, olen vain hakenut tukea toiselta ihmiseltä.
En siis ole koskaan äitynyt jälkikäteen sanomaan tai edes kokemaan, että joku on huijannut minua tai johtanut harhaan.

[Sula]

En minä ainakaan elä minkään näkijän kautta, joskus vaan on kivaa kuulla ulkopuolisen näkemys elämästä ja asioista. Mitään/ketään ei tule ottaa turhan vakavasti. Toisinaan on mukava saada kannustusta tai vastaavasti herättelyä jonkin asian suhteen.

Pohdin suhteitani näin jälkikäteen nykyisen maailmakuvani kautta. Aina ei henkisyys ole elämässäni ollut, saati suhteissa. Minkään ideologian pohjalta ei ihmissuhdetta ole eletty.

Rakkaus on voimakas tunne, joka voi sekoittaa pään saaden sukat pyörimään jalassa, ja harkintakyky menee miinukselle. Lienee turha mainita ettei oman itsensä menettäminen ole kovinkaan tavoiteltavaa. Joskus tunne vaan voittaa järjen..

Tässä nyt vaan satuttiin käsittelemään suhteita karman ja sielunkumppanin näkökulmasta.