seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Omia asioitaan voi luoda ja jossain määrin tapahtumia elämäänsä, mutta muiden käytökseen ei voine luoda kuin reaktioita.

[Arkiviisu]

Arkiviisu, sinä imartelet! 

Toki itseäsikin!

... ihan reilusti vastaan ETTÄ niin teet/teen    VAAN etelleen täältä vilpittömästä puhtoisesta, elämän kaikenlaisia mutkia ja nousuja ja laskuja kokeneesta JA senpä vuoksi pienistä ilonhetkistä onnellisesta olevasta sydämestäni .... huh olipa pitkä lause   .... sitä vain riitti ja riitti kuin huiveja taikurin hatusta ETTÄ tsägädäm Esmiralda ~se on nyt  tilauksen paikka....   Mitäs tilaat  luojaltasi....    

[^^Queen Nefertiti^^]

Uhhuh, menee mutkikkaaksi, kun sitä luuli vain elävänsä ja luovansa toiveittensa mukaista elämää.. ahaa äänestyksessä ajatellaan että tämä touhu on oppimista, minusta edelleen muistamista.

 

Quado Daily Portion

Stop trying to solve your life

 You and your life are not problems to be solved.  You are not something to be cleaned up and made better, to be repaired as if you were broken.  You are a flower ready to blossom. You are a treasure to be uncovered, sparkling gold and silver, gems beyond imagining.  You are a song ready to be sung, a dance that only needs the right music.  And the music is drifting across on the breeze right now.

Rather than think of your life as endless circles of disappointment and shame, where you seem to repeat patterns helplessly, think of life as a long road.  And on this road are many things to be discovered and experienced:  times to meander through fragrant gardens; times to walk through an orchard where the ripe fruit is ready to pluck; times to climb a high mountain, using every ounce of your strength to pull yourself up to the next ledge; times to wander into a forest in the fog, uncertain of your bearings; times to step out of that forest into sparkling clarity, as you see a seemingly endless stretch of road ahead; times to encounter vast boulders, obstacles so enormous that it requires you to mobilize an entire group to clear them; and times to walk across sharp rocks that bite into your thin soles, only to emerge into a meadow of daffodils, nodding their heads in the spring sunshine.

This is your life.  And your so-called problems are the doubts and worries in your mind and the burdens you carry on your back, out of active choice, a sense of obligation or simply because they have always been there.  And though you sometimes dream that you would be happier if you had taken the other fork in the road, your happiness is influenced more by the drama in your mind than the pathways you walk.

In fact, the external choices you make have little influence compared to the choice you make each second with your internal world, whether to allow the weight of those burdens to overwhelm you, whether to allow your worries to dominate your mind, whether to gaze backwards in regret or march forward across the snow, full of faith that the daffodils are just around the corner.

Stop trying to solve your life.  Stop trying to analyze what you did wrong and why you do not have everything you want in life.  Stop torturing yourself minute by agonizing minute.

Instead, embrace this road, this life, this journey, these obstacles and yes, even these mountains.  Enjoy the meadows then they come, eat from the orchard when it is there, but draw strength from the other challenges in their time as well, allowing the snows of today to make tomorrow’s roses smell all the sweeter when they emerge in their spring glory.

This is your life and it is glorious and you are glorious within it.  You are everything you need to be.  You are standing just where you should stand.  So right now, stand tall.  Straighten up.  Lift that chin and pull those shoulders back.  Take a deep breath.  Drop the burdens you can and use your internal strength to carry the rest, with all of the heart and muscle that is yours.

You do not carry more than you can handle.  Just relax, shift the weight a little, take a deep breath, clear your mind of regrets, shame and worries, and look at the road ahead.  And then, one step at a time, walk that road, knowing that the sunshine of faith and the raindrops of unending love will form a rainbow above you, a rainbow to show you the great loving presence that surrounds you always.  And now walk, walk under the rainbow, knowing in your heart that you are treasure at the end of that rainbow.  The knowledge and acceptance of the great wonder that is you:  that is the prize.


Here is a little prayer for today

 

I walk my road in deep understanding and joy.  I have eternal peace as my companion.  I am like a deep well filled with peace and love, unending.

 

I walk, knowing that I am blessed deeply by love, surrounded always by the benevolence of an abundant universe.  I walk with my head held high, knowing that I am deeply deserving of the love that is showered on me every day of my blessed life.

 

I am love.  I am the abundant universe.  I am peace abiding.  I am.

[Valo]

Oppia miten sitä muistettiinkaan?  :

[^^Queen Nefertiti^^]

Vai ovatko ihmiset sittenkin ihmisiä, ja Luoja on luoja.

Vai entäs tämä kanssaluominen. Pitääkö ihmisellä olla ihmekykyjä, jotta voisi sanoa olevansa luoja.. vai onko ihmettä arjesta selviäminen.

[Arkiviisu]

Vai ovatko ihmiset sittenkin ihmisiä, ja Luoja on luoja.

Vai entäs tämä kanssaluominen. Pitääkö ihmisellä olla ihmekykyjä, jotta voisi sanoa olevansa luoja.. vai onko ihmettä arjesta selviäminen.

Aineellista luomista ......henkistä luomista ......aineellista luomista jonka henkenä eli ytimenä eli kasvupohjana, tai ravintona... on luojani henki .....

.... sehän SE suurinta ihmettä  tämä aejesta selviäminen  JA luomista parhaimmillaan  on arjen luominen ..... luovuus ~luominen usein käsitettään taiteeseen ja siihen että luodaan taidetta ~jotain erityistä ~jota sitten katsellaan ja ihastellaan ~ja tietty niinhän se on tarkoituskin ~vaan sittenkin kauneinta luomista on elämänsä luominen ~ arjesta selviytyminen, luovuutta parhaimmillaan voi olla että synnyttää jotain uutta joka helpottaa olemista joka fyysisesti eli aineellisesti tai henkisesti ~luovuus pitää sisällään sponttaania intoa ja kiinnostusta ETTÄ kiinnostuu omasta elämästään, vaikka ....

Ja itselleni "istuu hyvin " tuo kanssaluominen ~joka minulle tarkoittaa sitä että olen yhteydessä ( mitä se ikinä onkin ja miten se yhteys ikinä syntyykin) Luojaani ~ ja luon siis elän ...

[^^Queen Nefertiti^^]

Itse asiassa jos olisin Jumala, miettisin 2 kertaa vapaan tahdon kohdalla. EN haluaisi nähdä niin paljon surua luomuksessani.  Järjestäisin ilolle ja rakkaudelle ehkä.. toisenlaisen kontrastin kuin pahan ja suru.

[Mika-Matti]

Itse asiassa jos olisin Jumala, miettisin 2 kertaa vapaan tahdon kohdalla. EN haluaisi nähdä niin paljon surua luomuksessani. 

Vapaa tahto on jotakin, mitä ihminen haalii itselleen ja jonka hän pelkää menettävänsä.

Ja kun vapaat tahdot riitelevät keskenään, luodaan surupuserrusta.

Vapautuminen harhautuneista haluista johtaa sisäiseen lepoon.

Se on vapautta ilman valintaa siitä, onko vapaa vai ei.

Pidän sinua, SA, jumalana.

*kumartaa*

Mitäkö siitä seuraa - että olet jumala:

voit antaa itsellesi vapaata tahtoa liikkumaväliksi tai talutusnuoraksi.

Kuka taluttaa, elleivät omat uskomukset ja käsitykset.

Mutta ehei, ei mikään toiseuden jumala tee meistä talutettaviaan.

Me olemme itse keittäneet koko sopan.

Idze asialla!

 

[^^Queen Nefertiti^^]

JOS olisin tietoisesti luonut koko sopan esim ennen syntymää, olisin välttänyt TODELLISEN surun ja niin edelleen, kärsimyksen. Olisin aina nähnyt, millaiseksi joku tai jokin tilanne muuttuu enkä olisi ryhtynyt siihen. Olisin tehnyt kuten nyt; kaiken jälkeen päättänyt että taivaassa olikin paremmin.

Voi olla että olen väärässä, mutta vain se että maan päällä voi kärsiä kun taivaassa ei voi, on huono syy keksiä maanpäällinen ja hyvä ja paha. Tai unohdus tai mikä se syy nyt olikaan.

Jos olisin Jumala en epäilisi motiivejani-

No on täällä hauskaakin, mutta myös minusta turhaa problematiikkaa. TAI siis.. jos ei loisi inkarnaatiokiertoa ei loisi karmaa, jonka polttaminen tuo mutkia matkaan ja yhtaikaa irrottaa tästä-

[Mika-Matti]

JOS olisin tietoisesti luonut koko sopan esim ennen syntymää, olisin välttänyt TODELLISEN surun ja niin edelleen, kärsimyksen. Olisin aina nähnyt, millaiseksi joku tai jokin tilanne muuttuu enkä olisi ryhtynyt siihen. Olisin tehnyt kuten nyt; kaiken jälkeen päättänyt että taivaassa olikin paremmin.

Voi olla että olen väärässä, mutta vain se että maan päällä voi kärsiä kun taivaassa ei voi, on huono syy keksiä maanpäällinen ja hyvä ja paha. Tai unohdus tai mikä se syy nyt olikaan.

Suru ja kärsimys ovat illuusioteatterin nimeltä "elämä ihmisenä maan päällä" aineksia. Juuri niiden epämiellyttävyys ja vältettävyys paljastavat minulle, ettei kyse ole TODELLISESTA vaan harhasta.

Mutta kun muuta ei ole harmonian lisäksi, ei harmoniaakaan ole.
Tämän voi todistaa itselleen kuuntelemalla harmonista musiikkia maailmassa, jossa soi kakofonia:

Sitä etsiytyy valitsemansa musiikin pariin, mutta jos kaikkialla ja kaikessa soi yhtä ja samaa, sehän on helvetillistä menoa - ainaisuutta ja loputtomuutta!

"Taivas" on maanpäällisyyden - ja jopa "helvetin" - aisapari.
Ihannoimme taivaallisuutta, vaikka jokainen meistä tylsistyisi sen junnaavuuteen alta aikayksikön.

Kun... muuta kuin taivasta ei ole. 


PS. Oikeastaan kukaan meistä ei tiedä, mitä hakee "taivaalla".

Kukako mitäkin? 

[Mika-Matti]

...

Jos olisin Jumala en epäilisi motiivejani-

No on täällä hauskaakin, mutta myös minusta turhaa problematiikkaa. TAI siis.. jos ei loisi inkarnaatiokiertoa ei loisi karmaa, jonka polttaminen tuo mutkia matkaan ja yhtaikaa irrottaa tästä-[/color][/center]

"Motiivit näkee Jumala" - sanotaan - mutta ihminen elää motiiviensa ristiaallokossa etsiytyen turvalliseen satamaan, siihen "taivaaseen".

"Kehäytymisestä on kyse", sanoisi varmaan muuankin Jumala-keskustelija.

Mistä karma alkaa ellei siitä, että kokonaisuus lähtee joiltakin osin liikkeeseen, vajentoon, mutta johon osallistuu myös "kotona olevainen" - ydin taikka alkulähde taikka...

Siten - kotoperspektiivistä katsottuna - karma on osaluomistapahtumien muodostama eheä, mielekäs ja tarkoituksellinen, so. päämäärähakuinen suuntautuminen itsensä toisinkin ymmärtämiseen kokemuksellisesti.

Kuinka voin ymmärtää itseäni toisinkin ellei sen välivaiheen kautta, etten yhtäkkiä ymmärräkään itseäni! - Siinä koko ihmiselämän ihme: vajentamalla itseään sijoittaa olemiseensa enemmän, muutakin, toisinkin.

Karman polttaminen on itse asiassa karmisten tekijöiden vapauttamista - perimmäisenä oman vapaan tahtonsakin siunaamista maan multiin.

Siten karman läpikäyminen tuottaa kiertokulun huipentumista pisteeseen, josta lähdettiin karmistumaan.

Sehän on... sehän ompi... UNESTA HERÄÄMISTÄ! 

No mitä ILOA on loppujen lopuksi luoda systeemi, josta voi sanoa, harha se on? Muu taivas kyllä todellakin ON. Et ole tainnut käydä regressiossa ja korkeammissa ulottuvuuksissa? 

Ajatella jos Jumala vastaisi tähän ketjuun.. vaihteeksi..

Harha on mielen tapahtuma eli käsityskuilu, johon samastutaan niin, ettei nähdä sen sisältyvän todelliseen.

Ihmisellä on kyky luoda lisää sitä, mihin samastuu.
Siten uni ruokkii unta - siihen asti, kunnes unehtija havahtuu omaan tarkkailevaan tietoisuuteensa, so. läsnäolon pakottamattomaan voimaansa.

Olen viivähtänyt yhdentasoisessa taivastilassa, jossa tajusin aina olleeni/mme olemassa - eli mitä on IKUISUUS koettuna; mitä on olemassaolon ikuisuus.

Se on samaa kuin nähdä, mistä turvasatamasta lähteekään purjehtimaan myrskyyn - tietäen sen olevan katoava luomus elämänseikkailua itselle luotuna.

Jumala vastaa tähän ketjuun juuri siinä määrin,
kuin suotimemme antavat itseillemme "rakoväliä".

Puhdistava tietoisuus = "rakovalkea"

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Jatkan henkimaailma keskustelussa henk koht, koska kiinnostaa tuo miksi jossain on enemmän rakkautta ja valoa kuin toisessa ulottuvuudessa..

tai mikä on maanpäällisten elämien ja välitilan suhde toisiinsa, sielut jne.

[^^Queen Nefertiti^^]

Kysymys:
Sanotte usein, että jumaluus on sisällämme, ja sitten jatkatte sanoen, että siihen saakka kunnes opimme vastaanottamaan, jumaluus on ulkopuolellamme. Voisitteko selittää yksityiskohtaisemmin?
 
Mikael:
Kyllä! Hengen olemus tukee kaikkea elämää. Sielunne aivan ytimessä on jumaluutenne. Jumaluutenne ei pakota itseään teille. Jos mielenne haluaa välttämättä olla elämässänne ajajan penkillä, jumaluutenne ei vastusta tuota valintaa. Jumaluudessa on kyse vapauden antamisesta elämälle valita omasta puolestaan. Opetuksemme kannustavat mieltänne tulemaan jumaluutenne kumppaniksi opettamalla vastaanottavuuden taitoa. Jumaluutenne asuu sielussanne ikuisena kumppanina. Silloin kun mieli päättää työskennellä tämän suhteen ulkopuolella, jumaluutenne näyttää mielen näkökulmasta olevan ulkopuolellanne.
 
Sinä, sielu, olet täällä maan päällä kokemassa iloa elämisestä omien luomustesi sisällä. Se pyytää sinua valitsemaan omasta puolestasi, miten haluaisit elämän palvelevan sinua. Kun tuo valinta on selkeä sinulle, mielesi lakkaa yrittämästä kontrolloida elämääsi ja alkaa palvella jumalolemustasi kumppanina. Tämä on vasta sen kauniin tanssin alkua, mitä jokainen teistä luo elämäänsä.
 
Kysymys:
Huomaan haluavani vähemmän aikaa toisten ihmisten lähellä ja enemmän aikaa itsekseni luonnossa. Se tuntuu tavallaan itsevarjelulta. Voitteko kertoa näkemyksenne?
 
Jeshua:
Kyllä! Kehotamme teitä menemään syvälle metsään. Miltä tuntuu, kun kuljette puiden välissä? Useimmat teistä kertovat meille, että tunnette rauhaa, tyytyväisyyttä ja syvää luonnon kunnioitusta. Puiden ja teidän väillä tapahtuu energiavaihtoa, minkä ihmiset alkavat vasta oppia. Puut jakavat olemuksensa toisten kanssa ylläpitämällä vertikaalin yhteyden elämän lähteeseen. Puut eivät koskaan luovu tästä suhteesta ja ne antavat esimerkillään teille kaikille syvällisen opetuksen.
 
Sinusta on tullut hyvin herkkä ympärilläsi oleville energioille. Kun viet kehosi ihmismereen, energiat kulkevat horisontaalisti. Tämä vaihto on hyvin heikentävää. Olet suojannut itsesi näiden tyydyttämättömien toiveiden hyökkäykseltä. Suojaukset, säikeiden katkaiseminen ja energioiden heijastaminen takaisin ovat kaikki tärkeitä työkaluja perustan luomisessa ja oman itsenäisyytesi takaisinottamisessa. Monien muiden tapaan käytät näitä työkaluja, koska ne palvelevat hyvinvoinnin tunnettasi, mutta ne myös suodattavat yhteyttäsi sielun kanssa.
 
Puu rakastaa puuna olemista! Se nauttii olla puu eikä voi kuvitellakaan elämistä muualla kuin maan päällä. Teidän jokaisen on myös aika vaatia tämä tunne, vaikka mielenne esittäisikin todisteita vastakkaisesta. Elämä haluaa palvella teitä! Koet tämän totuuden, kun jatkuvasti hengität sisään sydämesi toiveita. Vastaanottavuus pyytää sinua muodostamaan suodattamattoman suhteen elämän kanssa. Huomaat, että nämä horisontaalienergiat vain kulkevat lävitsesi. Testaa sitä. Mene käymään paikallisyhteisössäsi, kulje kaupungilla hengittäen elämää sisään.

[^^Queen Nefertiti^^]

hm, olen kyl kuullut että se viha vain kannattaisi kääntää rakkausenergiaksi, sitten asiat suttaantuu (purkaa, käsitellä, muuntaa - mutta ehkä ajat samaa asiaa takaa). juuri nyt on hyvä aika testata miten paljon Luojaa ja universaalista voimaa minussa on.. kun ollut vähän koettelemusta, tilasin jotain riemullista. tiedän että jotkut asiat tulee syksyllä, ne ei tule nyt.
mutta muuten asioita saisi pyytää NYT.

no, löysin muistivihkon ja kolikon kadulta, mikä tarkoittaa runsauden aukeamista..

en edes katsonut mihin aikaan lähdin liikkeelle, klo oli 08 ja kaikki ruuhkabussissa kontrolloitune ilmeineen, no en ole menettänyt paljon, heh kun en ole kulkenut niissä viime aikoina.   siis, tilauksessa on kyl enemmän romantiikkaa ja seikkailua kuin mitä tuo näytti tarjoavan. no sitten ajattelin että pitääkö se riemu ja huvi aina löytää itsestä, jos yleistunnelma tylsä. se taas riippuu siitä mihin tilaisuuksiin ja bisneksiin itsensä vie, eikö? saan viestejä etelän maista, että siellä tapahtunee kivaa.. eli odotan vielä vähän lisää riemua lähipäivinä. jep..

eikö ole kiva että Ruotsin hienosto onkin linkissä Suomeen, useinkin jollain on juuret täällä.. 

olen autellutkin ihmisiä viime päivinä kuten kuvaan kuuluu, ainahan minä.

Remember that the universe loves you, cares about how well you do and desires your happiness.  You are being helped at every turn. But it is up to you to send fear away.  Fear and doubt make very poor decisions.  Fear and doubt say, I have a warehouse full of licorice and if I buy vanilla and cocoa beans instead, I will lose my investment.  That is fear speaking.

Whenever you are dealing with your deep connection with the world, you must be deeply patient and you must be coming from love:  love of yourself, love of life, love of your connection to all that is.  The depth of your love and your patience and yes, your gratitude, will enhance your ability to create the life you wish to live.  And if you find that you are sometimes going backwards, this is also very natural. You will move forward and think that you have achieved some new place, only to find yourself pulled backwards into some old cycle.

[^^Queen Nefertiti^^]

koeta luottaa sisäiseen ohjaukseen.. voi tietysti miettiä missä tilanteissa viha ja kiukku on tarpeen. minulle selvisi omasta jutusta että toinen osapuoli on halunnut pelata hieman ikävästi, mutta minäkin olen tylsä kun aina kutsun oppaat, enkelit ja kaikkeuden puolelleni ja pyydän näitä hoitamaan hommat,      mistä tuli mieleeni kysymys;

ei niin ettei luottaisi kaikkeuteen, mutta voiko siihen luottaa liikaa? siis sisäiseen voimaan ja jumaluuteen ja tukeen? siihen että kaikki ratkeaa ja menee hyvin?