Vaan tiesiko Jeesus, mikä on anteeksiannon voima silloin, kun sitä ei tarvita?
Silloin, kun Jumala ei tarvitse anteeksiantoa.
Ja millainen näkymä tähän liittyykään!
Sehän on sitäkin, että tietämättömyyttä ei tarvitse enää noteerata silloin,
kun itse tietää kaikkien tietävän, että tietävät.
Sitä, että todellisen ei pidä mukautua harhaan saati hakea pätemistään.
Ja sehän on juuri sitä jumaltietoisuutta,
jota jokainen meistä kauttaan ankkuroi maailmaan.
Ja kun tietää tietävänsä läpi tietämättömyydenkin,
ei enää hae itselleen kärsimyksen sijaa,
koska tietää... teettävänsä tällöin muista kärsittäjiään.
Ja kun sitten kumminkin on tiukassa pinteessä
- keskellä koetusta, tuskaa ja kipua -
on ainoa voittamisen kanta siinä, että kieltää oman kärsimyksensä mahdin.
Eli kumoaa kenenkään toisen olevan syypää itselleen tilaamaansa kohdantoon.
Kumoaa toiseuden vallan itseensä.
Sen tehtyään on sinut itsensä kanssa,
kenet kohtaakin.
Ja täten taivas on tullut maan päälle takaisin.
